Käännös

By Paavo Räisänen

Kirja sisältää kaksi lyhytromaania, Atimoissa ja Käännös, sekä yhden tarinan ja rakkausrunon. Atimoissa romaanissa viitekehys on kalareissut, sekä nuorten kyläily. Huumoriakin on. Romaani sisältää rakkauskertomuksen, josta voisi syyttää uuden herkän sadun kirjoittamisesta, mutta kertomus hieman koristeltuna on lähes todellisuustaustainen.
Käännös romaani on yliopistopiireihin sisältyvä tarina elävän uskon löytymisestä ja siihen liittyvistä asioista. Myös tässä kirjassa rakkaudella on merkitys, mutta myös ihmisen seksuaalisuus nousee esille. Kalassakin käydään. Kummassakin romaanissa vakavalla pohdinnalla on suuri merkitys. Uskon asioiden lisäksi mietitään mm. yhteiskunnallisia kysymyksiä ja asepalvelusta.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jun 6, 2023
• ISBN: 9789528034117

Paavo Räisänen

Asun ja kirjoitan Oulussa. Olen aiemmin julkaissut useita kirjoja BoD:in kautta.

Book preview

Kirjoittajan aiempia teoksia:

Etsivä löytää, runoja, BoD 2023

Antikolonialismi, juttuja ja runoja, BoD 2023

Filosofian perusteista kriittisesti, ajatelmia, BoD 2023

Ajan virrassa, ajatelmia, BoD 2023

Opin lähteellä, ajatelmia, BoD 2023

Oulussa tärppää -kalassa Oulujoen suistossa, dokumentti, tietoteos, eräkirja, BoD 2022

Rajan takana, runoja, BoD 2022

Kirjoittajan kirjailijasivut: www.kirja-lakka.com

Sisällysluettelo

Atimoissa, pienoisromaani

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

Käännös, pienoisromaani

Valinta

Kahvilla

Kotieloa ja ensimmäiset seurat

Nuortenillassa

Keskustelu

Kutsu

Nuotiolla

Oskari

Norssitaimenta

Käännös

Tarina

Tappolupa

Runo, Adam ja Eeva

Atimoissa

Pienoisromaani

1

–Ja toinen, tuumi Matti ja haavi toisen kiloisen hauen veneeseen.

–Minulla ei kala tahdo oikein syödäkään, Jaakko vastasi perätuhdolta ja katseli ainoaa kalaansa, noin 300:n gramman hauenluikkua. –Oikeastaan Kuonanjärveltä tavallista niukempi saalis lukumääräisesti, vaikka vähän tavallista kookkaampaa.

–Näin on. Mutta eiköhän lähdetä kohta kotia kohti, ilta alkaa mennä myöhäiseen, Matti vastasi tähän.

–Sama se. Kalakin lopettaa varmaan kohta syönnin. Hinataan kuitenkin vielä paluumatka uistinta, Jaakko virkkoi ja jatkoi:

–Huomennahan pitäisi Teppo-sedänkin tulla Ville serkun kanssa kylään.

–Niin pitäisi ja Ville jää kahdeksi viikoksi kyläilemään ja kalaan.

Saadaan toteutettua ne koko talven suunnitellut kalareissutkin.

–Niin, pari viikkoa kalastelua ja kyläilyä, Jaakko haaveili.

Pojat sousivat vielä kotirantaan uistinta hinaten, mutta lisää kalaa ei tullut. Sitten veljekset pyöräilivät kotia.

Kun seuraava päivä valkeni, pojat odottivat jännittyneinä vieraiden saapumista. Iltapäivä neljältä auto tulikin pihaan ja Ville saapui isänsä, Jaakon ja Matin sedän kanssa. Ruoka oli jo valmiina ja niinpä syötiin ja sitten juteltiin hetki sedän kanssa.

Setä lähti hetken juteltuaan kotimatkalle.

Oli sunnuntai ja pojat kävivät seuroissa. Sitten alkoi kalareissun suunnittelu. Siinä se ilta sitten kuluikin. Kuulumisten vaihdossa myös. Ville ja Matti olivat kumpikin menossa lukion toiselle luokalle, Jaakko taasen oli valinnut ammattikoulun, missä aloittaisi seuraavana syksynä sähköasentajakoulutuksen.

Sovittiin että kalaan lähdettäisiin heti seuraavana iltapäivänä.

Susijärvellä oli erämaamökki, jonka oli tarkoitus olla sekä yöpymispaikka, että tukikohta. Susijärvi itse oli varsin pieni erämaajärvi, jossa kalastona oli lähinnä haukea ja ahventa. Järvi oli noin neljän kilometrin kävelymatkan päässä lähimmältä metsäautotieltä. Sinne tienvarteen pojat huomenna pyöräilisivät. Siitä he sitten reput selässä marssisivat mökille.

2

Seuraavana aamuna pojat heräsivät varhain. Edellisenä iltana oli jo sovittu, mitä otettaisiin retkelle matkaan ja listaa hiottiin vielä. Sitten oli vuorossa kaupassa käynti. Lähimpään kauppaan oli matkaan noin kilometri ja se pyöräiltiin. Villekin sai isän pyörää lainaan. Listalla oli monenlaista välttämätöntä ruokaa ja herkkujakin. Sitten vain kotia ja reppuja pakkaaman. Sen pojat suorittivatkin vauhdilla. Kaikilla oli kova kuume kalaan. Äiti vielä sivusta huolehti, että mukaan tuli riittävästi lämmintä vaatetta.

Jos vaikka sattuisi yöpakkasia, olihan vasta alkukesä, tai muuten vain koleat ilmat. Kun pojat olivat saaneet reput pakattua, huomattiin että oltiin etuajassa, mutta kellään ei ollut hinkua lykätä lähtöä, vaan matkaan päätettiin lähteä välittömästi. Sen verran lähtöä kuittenkin viivästytettiin, että syötiin ennen lähtöä; äiti ei ollut osannut varautua näin joutuisaan lähtöön, eikä suostunut päästämään poikia matkaan syömättä.

Tuhdin aterian jälkeen pojat kiinnittivät reput pyörän takatuupparille, hyppäsivät pyörien selkään ja lähtivät polkemaan. Edessä oli noin 50:n kilometrin pyörämatka.

–Kireitä siimoja, huikkasi Olli vielä perään, kun pyörät jo katosivat maantielle.

Ensimmäiset kymmenet kilometrit sujuivat nopeasti leppoisasti jutellen. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja juomapullojen urheilujuomat katosivat janoisiin suihin. Noin 30:n kilometrin päässä kotoa oli pieni kyläkauppa, jossa oltiin sovittu käydä syömässä jäätelöt. Ja niin myös tehtiin.

–Pitäisiköhän meidän ostaa myöskin juotavaa? Ehätti Ville kysymään, kun jäätelöt oli syöty. –Tässä muutaman kilometrin päässä on joki, jonka vesi on hyvänlaatuista. Se kelpaa kyllä juotavaksi.

Urheilujuomajauheita sen sijaan voisi ostaa lisää, Matti tuumi.

Ostokset tehtyään pojat jatkoivat matkaa. Kymmenisen minuutin pyöräilymatkan päästä kaupasta joki löytyikin.

–Tohtiikohan tuosta juoda? Ville pohdiskeli.

–Varmasti tohtii. On juotu ennenkin, Matti vastasi.

Yhdessä he vielä maistelivat vettä ja totesivat sen hyvänmakuiseksi ja laatuiseksi. Niinpä he yhdessä tuumin täyttivät siitä uudelleen juomapullonsa, sekoittivat urheilujuomajauheet sekaan ja jatkoivat matkaa.

Pojat pyöräilivät maantietä jutellen. Takaa kuului melua.

–Takaahan tuntuu kuuluvan melkoista jumputusta. Tuleekohan sieltä puimakone? Jaakko virkkoi.

–Ei, kyllä se vaikuttaa henkilöautolta, männät vain hakkaavat miten sattuu, vastasi Ville.

–Se muuten onkin outo ilmiö. Selittäkää jos osaatte. Jos joku bussin kuljettaja alkaisi soittamaan bussissa virsiä, niin heti joku älähtäisi, että uskonnon pakkosyöttöä. Me sen sijaan joudutaan kuuntelemaan poppia niin julkisissa kulkuvälineissä, huoltoasemilla kuin vaikka missä, vaikka ei ollenkaan tahdottaisi, ja jos joku siitä älähtää, niin sanotaan että kiihkoilija, tuumi Matti.

–Niin, ihmiset eivät tohdi mennä aivan perimmäisten kysymysten äärelle, ja ottaa todella selvää, mistä sellainen meno on kotoisin, Ville pohti ja jatkoi: –Väittäisin, että tosiasiassa psykologiassa ja filosofiassakaan ei tohdita katsoa totuutta täysin silmiin. Heti jos tulee synti -käsite vastaan, sille pyritään vain keksimään jokin hieno ilmaisu. Kaikki yliluonnollinen pyritään myös torjumaan, vaikka sellaisiakin tapahtuu ja luomakunnassa on paljon sellaista mitä ei voi järjellä pitävästi selittää. Näkökannan, että ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä tai voisi sellaiseksi muuttua, kumoaa jo se, että nykyisinhän ihmiset ovat valistuneempia kuin koskaan ennen ja pahuus aina vain lisääntyy.

–Niinhän se on, Jaakko totesi.

–Ja kyllä se uskovaisen eläminen on todella oikeaa vapautta, Matti virkkoi ja jatkoi: –Niinkuin me sanomme: usko on ennen kaikkea vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Eihän me missään tiukassa sääntöviidakossa eletä. Raamatun mukaanhan armo opettaa elämään oikein niin Jumalan kuin ihmisten edessä. Sitä paitsi on kaikilla ihmisillä jotkut rajat.

Niillekin, jotka ei niitä tunnusta, ympäristö asettaa ne jotenkin.

Ja viimekädessä ne asettaa sitten lakikin, jos ei muuhun sopeudu. Ja on se hyvä, että vanhemmat asettavat joitain rajoja, vaikka niitä onkin vaikea nuorena tunnustaa.

–Mikähän siinä on, että synnistä ei enää saisi puhua. Jos joku olisi laittamassa kättään kuumalle hellalle, niin varmasti jokainen varottaisi. Mutta synnin vaaroista ei saisi puhua. Luulisi että todellista välittämistä on varottaa vaarasta, eikä suinkaan välinpitämättömyys, Jaakko tuumi.

–En tiedä, Matti vastasi. –Kai se johtuu siitä, että ihmisten pitäisi nykyaatteiden mukaan saada tehdä mitä haluaa. Vaikkei se koskaan ole mahdollista. Jotkut rajat kaikilla on.

–Ihmisten pitäisi tulla joskus seuroihin katsoman, millaista siellä todella on. Monet väärinkäsitykset uskovaisten elämästä voisivat korjaantua.

–Näin se on, Matti vastasi.- Mutta ei ne vain tule.

–Mikähän siinä on? Jaakko aprikoi.

–Niillä on varmaan liikaa väärinkäsityksiä siitä mitä seurat ovat ja millaista on uskovaisen elämä, Matti