Viimeinen vuosi

By Leena Vilkka

Oman lapsen menettäminen on jokaisen vanhemman pahin painajainen. Filosofi Leena Vilkan elämä muuttui peruuttamattomasti, kun viisivuotiaalla Tekla-tyttärellä todettiin aivorungon kasvain. Perheen oli totuttava ajatukseen, että pian pientä Teklaa ei olisi enää olemassa. Kuinka sellaisen tiedon voi ottaa vastaan ja oppia elämään niin suuren surun kanssa?Viimeinen vuosi on Vilkan omakohtainen kirja surusta, rakkaudesta ja elämän perimmäisistä kysymyksistä. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 11, 2022
• ISBN: 9788728305003

Book preview

Viimeinen vuosi

Cover image: Shutterstock

Copyright © 2007, 2022 Leena Vilkka and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728305003

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

DIAGNOOSI

Rakas lapseni Tekla, nautit illasta kotona Vesan ja Soilin kanssa. Leikit lattialla siskojen kanssa. Omalla huumorillasi johdit keskustelua, keskipisteenä kuten aina. Nukutin sinut sänkyysi, luin ja lauloin. Kysyin, onko Teklalla kaikki hyvin. Sinä hymyilit minulle onnellisesti. Vastasit, että kaikki on hyvin, ettei sinulla ole huolia. Sinä nukut viatonta lapsen untasi.

Tunnen itseni huijariksi, kun paijaan sinua sanoen, että Teklalla on kaikki hyvin.

Rakas, sinä kuolet. Tai olet lopun elämääsi vammainen. Rakas, tätä minä en voi sinulle sanoa, totuutta, että sinulla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin, että sinulla ei asiat voisi huonommin olla.

Sinulla on aivokasvain.

Sinä olet tuhoutumassa, rakas lapseni.

Sinulle tehdään vaikea, iso leikkaus.

Siitä toipuminen vie 5-10 sairaalapäivää ynnä monen vuoden kuntoutuksen, jos ylipäänsä selviät hengissä leikkauksesta, joka jo operaationa on iso trauma elämäkerrassasi. Uusiutumisriski on erittäin suuri, vaikka jollain ihmeen kaupalla leikkauksesta selviäisit.

Rakas Tekla, sinä olet saattohoidossa. Sinulla on vain huonompia päiviä luvassa tulevaisuudessa.

Jos olit tänään onnellinen, rakas lapseni, sait ainakin yhden onnellisen päivän elämääsi.

Rakas lapseni Tekla, tämä on painajainen, paha uni, joka on muuttunut todeksi. Äidin tuska on äänetön. Menen vessaan itkemään, itken kun nukut, itken kun leikit siskojesi kanssa. Itken kunnes kyyneleitä ei enää tule.

Selviänkö tästä? Haluanko kuolla kanssasi? Entä jos kuolen ennen sinua keuhkokuumeeseen tai infarktiin? Voiko huoleen ja suruun kuolla?

Äiti kantaa, äiti pukee, äiti syöttää, äiti palvelee, äiti rakastaa Teklaa.

Tekla ei halunnut itseään valokuvattavan. Kukapa kuoleva, vammainen, rujo haluaisi olla kuvauskohteena. Kuolema on yksityinen. Ehkä Tekla aistii kuolevansa, tietää kuolevansa? Raili on viimeisillään, lähes tajuton. Ei enää puhu, nukkuu. Nielee kuitenkin kiisseliä vielä. Raililla on hoitotestamentti, häntä ei tehohoideta. Vesa ja Raila olivat häntä tänään katsomassa Herttoniemen sairaalassa.

Railin elämä on päätepisteessä, ikää 85 vuotta. Mutta meidän Tekla, ikää viittä vaille viisi vuotta. Onko sinua ja missä kunnossa olet kuukauden päästä, vuoden päästä, viiden vuoden päästä?

Ei meidän Mima! Rakas Jumala, siunaa tämä lapsi. Miten selviävät Ulla ja Susanna traumoitta tämän vaiheen? Isosisko Mima on vakavasti sairas, rakas lohikäärmepienokaiseni.

Helvetin lottovoitto. Luen lääkärikirjasta, että aivokasvain löydetään vuosittain kuudelta lapselta sadasta tuhannesta. Epätodellinen olo, paha uni, joka ei pääty.

Teklan tarvitsevuutta olen paennut viisi vuotta. En ole kestänyt sen ripustautumista, äitiriippuvuutta.

Nyt kestän. Äiti rakastaa sinua, Tekla. Äiti ei hylkää sinua, rakas Tekla. Tämä lapsi tarvitsee nyt äitiä enemmän kuin koskaan. Enää en pelkää sen tarvitsevuutta. Olen olemassa Teklaa varten.

Lopen Topenolta on Hilkka kuollut, Ahdin vaimo ja Helvin miniä. Maatalon emäntä, jonka muistan maitotonkka kädessä, hän tuli aina lehmiä lypsämästä. Niillä on tytär Päivi. Se menetti miehensä syövälle.

Ristopappa sinnittelee. Toivottavasti ei kuole tähän hässäkkään. Ristopapalle pitää antaa kuolemiskielto! Ei nyt, kun Tekla on vielä vakavammin sairas kuin hän. Teklan tilanteen pitää selvitä ensin. Teklan pitää parantua.

Haluan terveen Teklan takaisin. En suostu siihen, että hän olisi pysyvästi vammautunut. Rakas Tekla, minulla ei ole mitään tärkeämpää kuin sinä nyt. Rakas Tekla, kunpa voisin taikoa sinut terveeksi.

Painajainen ei pääty. En tahdo jaksaa Susannaa ja Ullaa saati Aria. Yskin keuhkoni pihalle. Miksi tämä yskä ei pääty, pitäisi jaksaa kotona, olla edes itse terve. Yskin, yskin, yskin.

Teklaparka, sen vakioilmaisu on kun asiat eivät mene sen mielen mukaan: minä kuolin jo.

Rakas tyttöni, vielä sinä elät, olet täynnä elämänvoimaa. Katjan synttäreillä vielä tänään juoksit portaita ylös ja alas. Sitten uuvuit ja olet nukkunut ilta kuudesta lähtien.

Hieman söit ja joit, sait lääkkeesi, jatkoit nukkumista. Minun on paha olla. Jätin menemättä valtuuston kokoukseen. Miten olisin voinut mennä? Istuin iltaa vuoteesi äärellä.

TÖÖLÖN SAIRAALASSA

Pitkä päivä kuin pitkäperjantai, kärsimyspäivä. Huomenna Tekla leikataan. Tänään ei tapahtunut mitään. Teklalle ei tehty mitään. Olemme viettäneet päivän sairaalassa kuin hotellissa. Huoneen kello pysähtyi kello 14.30.

Aamulla kotona Tekla vastasi puhelimeen kun osastohoitaja Taina soitti ja pyysi meitä aikaistamaan sairaalaan tuloa alkuperäisestä sovitusta puolesta päivästä. Läksimme kiireellä kuin aikanaan Teklaa synnyttämään. Sitten ei ollutkaan kiirettä mihinkään. Magneettikuvaus ja verinäytteiden otto peruuntui. Olemme vain olleet Teklan kanssa. Kävimme syömässä henkilöstöruokalassa.

Tapasimme operaation suorittavat lääkärit. Kallepappa tiesi yllättäen kertoa, että Teklan leikkaava kirurgi Juha Hernesniemi on Maijamummon parhaan tyttöystävän mies, tai ainakin joskus ollut. Se on käynyt Torvisilla joskus kun Ari on ollut jotain 10-vuotias. Erikoinen sattuma.

Anestesialääkäri kävi kertomassa Teklan nukutukseen liittyvistä asioista. Hernesniemen vierailu huoneessamme oli lyhyt: Vaikea sijainti. Katsotaan, mitä voidaan tehdä. Nuorempi kirurgi haasteli enemmän. Kuvasi tulevaa leikkausta haastavaksi. Siksi sen tekee Hernesniemi eikä hän.

Soitin Vuorisalon Anulle Meilahteen osastolle 22, päivysti, ei päässyt tänään Teklaa katsomaan. Hän tulee meitä tervehtimään huomenna kun Teklaa leikataan.

Olen saanut lohduttavia sähköpostiviestejä Seijalta ja Sonjalta. Aamulla tuli vielä kortti Anna-Kaisa Kuokkaselta. Eilen kävi Virpi K. Käyntinsä jälkeen hän lähetti vielä paketin Teklalle: lampaan, kasetillisen pyhäkoululauluja ja rukouskirjan. En ole kovin uskonnollinen, silti nämä viestit jollain tapaa tuottavat minulle lohtua.

Nyt Tekla nukkuu. Sillä oli kiva päivä tänään. Sillä ei ole kipuja. Sillä on nyt kaikki hyvin. Leikin ja luin sille pitkään illalla, monta kirjaa. Höpsöttelimme, sanaleikkejä ja Teklushuumoria.

Kun tämä lapsi syntyi, minä valvoin, vartioin vastasyntyneen lapseni unta. En nukkunut sairaalaöinä, kävin ylikierroksilla. Olin onnellinen. Olin synnyttänyt, olin elävä ja minulla oli terve vastasyntynyt rinnallani. Olin euforinen.

Tekla muutti elämäni. Maailma muuttui kirkkaaksi kerta rysäyksellä. Tulimme synnyttämään talvivaatteissa mutta Tekla toi kevään. Tekla syntyi palmusunnuntaina. Muistan, kuinka ajoin alas sairaalanmäkeä ja hoin mielessäni: Minä olen synnyttänyt! Minä olen synnyttänyt! Aurinko paistoi, taivas oli sinisempi kuin koskaan, linnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan ennen. Löysin elämäni tarkoituksen ja onnen pienestä vauvastani. Olin tullut perille, en enää etsinyt.

Teklan syntymäyö oli myyttinen yö. Tein hyvin pitkän matkan kauas omaan syntymääni. Tietoisuuteni kulki hyvin syvällä alitajunnassa. Olin äitini, joka synnytti minut. Olin lapsi, joka syntyi. Olin äiti, joka synnyttää. Olin Tekla, joka syntyi. Koin muodonmuutosta syntyjästä synnyttäjään, olin liittynyt sukuni äitien sukupolviketjuun. Synnyin sinä yönä monesti. Se yö muutti elämäni. Sen yön jälkeen en enää ollut sama.

Nyt valvon nukkuvan lapseni unta. Raskas tieto painaa mieltäni. Onko tämä lapsi taas mullistamassa elämäni? Tämän prosessin jälkeen en ole sama ihminen. Olen muuttu- nut, olen jo nyt muuttunut, viikon aikana.

Puolitoista viikkoa sitten makasin itse ambulanssissa kuumehoureiden jälkitilassa. Minä en näe, minä en näe, täällä on savua, hoin ja konttasin lattialla kun Ari tilasi ambulanssin.

Nyt olen