Saunan taa

By Viktor Kärki

Elämä on liian lyhyt murjottamiseen. Vahingonilolla on kuitenkin havaittu olevan jopa parantava vaikutus. Mielihyvää se ainakin tuottaa. Totisuus ja tärkeily vievät ennenaikaiseen hautaan.
Sulevi on sutki savolaisukko, jonka puhuessa vastuu siirtyy lukijalle. Sulevin mielipiteet maailman menosta eivät imartele ihmistä, tuota itseään maailman älykkäimpänä otuksena pitävää ääliötä. Moni joutaisi saunan taa. Vain eläimet ansaitsevat Sulevin vilpittömän kunnioituksen ja herkeämättömän ihmettelyn.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 26, 2017
• ISBN: 9789523398658

Viktor Kärki

Viktor Kärki (s. 1962) on henkeen ja vereen savolainen, mutta muuten kohtalaisen terve. Savolaisella huumorilla on parantava vaikutus. Jos ei muusta, niin ainakin turhantärkeydestä. Kärki on julkaissut lukuisia runokokoelmia, romaaneja, äänikirjoja, kuunnelmia ja runoelokuvan. Kuningatarkalastaja on hänen toinen rikosromaaninsa.

Book preview

sydämestä.

Tämä teos ei ole tarkoitettu alle neljävuotiaille. Ei tosin yli satavuotiaillekaan. Enkä kyllä tiedä, kenelle tämä on tarkoitettu. Ihan totta. Vai liekö tarkoitettu kenellekään. Tämä ei ole mikään opettavainen kirja, vaikka tästä voi jotain oppiakin. Kantaa tämä teos ottaa kyllä. Ei ole teosta, jossa ei tahtoen tai tahtomattaan loukkaa jotakin. Anteeksi. Teos puhuu ja puhuttelee maailman menosta juuri niin kuin allekirjoittanut sen näkee ja kokee.

Teoksessa ei ole juuri mitään positiivista, mutta eihän tänä päivänä koko elämässämmekään ole. Ne ihmiset saavat huutia, jotka ovat sen ansainneetkin. Jos kuulut johonkin kirjassa mainittuun ryhmään, tunnistat kyllä sen.

Jos olet tosikko, herkkähipiäinen vellihousu, älä ihmeessä lue tätä kirjaa. Jos taas osaat suhtautua maailmaan ja elämään hymyillen, tämä voi olla juuri se oikea oppikirja, jota olet koko elämäsi etsinyt. Lue itse ja tee omat havaintosi.

Eipä ollut laiskuutta eikä muita vastaavia höpöjuttuja, kun Suomipoika perusti pesuettaan ja tappeli maataan itsenäiseksi ryssän ikeen alta. Ei ollut ei.

Jopa ukon akasta ja akan ukosta piti tapella. Ei ollut sosiaaliluukkuja eikä mitään muitakaan luukkuja. Ei muuten ollut sotien jälkeen turhia töitäkään. Jos joku palkattiin vaikka kattilassa lunta sulattamaan, sekin kävi, jos siitä palkan sai.

Yhtä kaikki, tämä kaiken tietävä ja osaava päällepäsmäri ihminen tuhoaa lopulta kaiken, mihin tarttuu tai koskee. Ja kaikkein pahimpia ihmisistä ovat laiskat, jotka muka maailmaa parantavat, mutta lopulta vain tuhoavat sen ja tekevät ihmisen ja kaiken elävän elämästä entistäkin helvetillisemmän.

*

Jos olisin elänyt elämäni aiemmin, olisin elänyt kuin linnun siivin. Olisin pieni pajulintu. Tai peippo. Kahdella jalalla olisin siltikin kävellyt. Mutta olisin osannut lentää, mitä niin rakastan. Vapautta. Minne olisin lentänyt? Olisin lentänyt sinne, minne olen aina vähän halunnut.

Kun elettiin sitä aikaa, että tapeltiin itsenäisyydestä, ei ollut paskatöitä eikä paskaruokia. Kaikki ruoka oli hyvää, kun sitä nälkäänsä kovien työpäivien jälkeen söi. Kaikki ruoka oli myös tuoretta ja ansaittua. Ei ollut mikään vaivaisukko nurkissa pyörimässä ja tekemässä itseään tykö vaivoineen. Ja jos olisi jankuttanut vittua siihen malliin kuin nykynuoret, olisi kyllä persaukset ja korvat pari viikkoa punoittaneet eikä pariin viikkoon olisi pystynyt istumaan. Räkä ja vittu oli syytä pitää visusti suussa, jos meinasi ylipäätään syödä. Eikä silloin kyllä ruoassa ollut mitään valittamista. Milloin oli pyypaistia ja milloin teeripaistia. Oli sikaa ja oli hirveä kahdentoista kuukauden luvalla ammuttuna. Ja kaikissa ruoissa muori käytti mausteena Vesa-Matti Loirin nyrkin kokoista nokaretta voita. Eikä voi takuulla ollut yliaikaista härskiintynyttä paskavoita. Heinät ja muut rehut säästettiin luonnollisesti eläimille, joille ne oli tarkoitettukin. Ja kyllähän maksalaatikkokin on maittavaa, kun on ollut riittävän kauan syömättä.

*

Kun on vähään tyytyväinen, on tyytyväinen vähään. Silloin ei tarvitse ahnehtia. Olen tyytyväinen niin kauan kuin siipeni kantavat. Olen tyytyväinen niin kauan kuin pysyn puhtaana ja olen kylläinen.

Minä kun olen maaseudulla syntynyt, tunnen tietysti parhaiten maaseudun asiat. Olen kyllä syntynyt viisikymmentä vuotta liian myöhään. Mutta silti. Maaseudulla kaikki kakarat tekivät töitä koon ja kyvyn mukaan saaden vastineeksi ruoan ja kortteerin. Ei siinä jäänyt paljon luppoaikaa. Ei sitä tosin osannut kaivatakaan, kun ei ollut kokemusta. Sitä se elämä oli. Puurtamista pientä palkkaa eli pientä ruokaannosta vastaan. Siihen oli tyytyminen ja siihen tyydyttiin.

Satunnaiset vieraat höpöttivät hyvistä kalavesistä ja marjapaikoista, vapaana juoksevista hirvistä ja suorastaan pataan lentävistä linnuista. No, maalla se oli jokapäiväistä. Ei siitä ollut paljon aihetta ilosta kiljua. Sitä paitsi emme tappaneet mitään elävää. Söimme ainoastaan savukalaa ja valmiita paisteja.

Pontikkaa ukot keittelivät omiksi ja nimismiehen tarpeiksi. Tosin sekin tuli ammattitaidottomien käsissä niin kitkeräksi, että nimismiehen teki mieli polttaa pojat. Niin että kilju siinä sitten ilosta.

*

Olen vapaa. Voin lentää ja nauttia havupuun tuoksusta. Olen kuitenkin sen verran heikko, etten uskalla lentää kauas.

Ihan pelottaa, kun tuo Ruotsi on niin likellä. Pelottaa sen takia, että herrat ottavat kaikessa mallia hurreista. "Kun Ruotsissa se ja tämä tehdään näin, otetaanpa mekin mallia."

No, on totta, että monet poliittiset päätökset ovat hurreilla osuneet nappiin, kun taas meillä ei. Yksi onnistuneimmista jutuista on jättäytyminen rahaliiton ulkopuolelle. Eipä tarvitse syytää miljardeja ja taas miljardeja Kreikkaan. Tarvii ne hurrit kyllä sen verran rahaa pakolaisiin. Niin paljon ne ovat niitä haalineet, joten ähäkutti. Vielä kun me joskus hakkaisimme ne pesäpallossa, niin a vot.

Sinne Ruotsiin on kuulemma syntynyt semmoinen ghetto, vai mikä se slummialue on. No se alue, jonne ei jauhokärsillä ole mitään asiaa. Ihan niin kuin Amerikoissa. Myyväthän ne toki hippiheinää ja muuta ekstaasia henkensä pitimiksi. Ruotsissakin kun on tuo työttömyys niin mahdottoman korkea. Ja käyväthän ne suomalaisetkin siellä nuuskan ostoreissulla. En tosin usko, että ruotsalainen elintaso paljonkaan nousee pimeällä nuuskalla. Mutta sehän on ihan sama, mitä minä uskon tai olen uskomatta.

Onkohan tämä raamattu käännetty ruotsiksi? Kukahan senkin tietäisi? Varmaan joku Börje Ruotsista. Toisaalta, ketäpä kiinnostaisi.

Vaikka raamatusta ei sen koommin pitänytkään mainita, on pakko vielä kysyä, kumman se muka ensin loi? Loimaan vai loi maan? Ja miten hiivatissa sitä kukaan loi. Lantaa luodaan, ei kokonaista maata. Voi vittujen kevät.

Keväällä yleensä kotipuolessa aloitettiin kevätkynnöt ja muut varhaisen kevään työt. Toki mekin jouduttiin joskus luomaan. Lantalan ja ulkoweeceen tavara lapettiin kärryille ja vietiin traktorilla perunapellolle, jonne lanta lopulta leviteltiin. Näin peruna sai voimaa taistelussaan ötököitä ja rikkaruohoja vastaan. Ja niin syntyi mojova, terve ja kookas perunasato.

Nyt se ei taas onnistukaan, jos ohjeita noudattaa. Tämä helvetin eeuu kun kieltää paskan levittämisen pelloille. Hö. Puhtaampaa ja terveempää paska on kuin herrojen suut. Tai ainakin se paska, mitä herrat suustaan päästävät. Ja vielä kaiken kukkuraksi pitäisi pellon reunoista jättää viisi metriä viljelemättä. On kuulkaa saastunutta aluetta kuulemma. Ja höpöhöpö. Eikä kukaan muu kuin Suomi noudata tätäkään sääntöä.

Saksa ja britit yrittävät elvistellä eeuu:ssa, vaikka ovat tavallisia jäsenmaita. No, toisaalta varakkaita jäsenmaita, mutta silti. Eikä se persaukinen ole Ranskakaan. Eivätkä takuulla noudata niitä samoja lakeja, joita muille pienille jäsenmaille laativat. Kuten Suomelle. Suomella horjuu ja heiluu luottoluokituskin kuin purje tuulessa. Ja millekään ei muka voi tehdä mitään. Mitenkäs ennen voi? Silloin ne vasta ajat olivat huonot. Mutta silloin olivat herrat kyllä viisaampia kuin nykyään.

Kaiken kukkuraksi näyttää siltä, että Venäjä ja Yhdysvallat ovat suurimpia eeuu-maita. Eniten ne tuntuvat olevan huolissaan esimerkiksi brittien eipäs-juupas touhusta. Erotako vaiko ei unionista. Ja entäpä sitten Turkki.

Turkki on yhtä kaukana Euroopasta kuin kuu maasta, ja silti on hinku päästä eeuuhun. Ja presidentti Özalan, vai mikä se on, on viimeisiä diktaattoreita, mitä maa päällään kantaa. Ja on vielä toistaiseksi elossa. Tämä on pieni mies, ja pienten miesten ongelma on se, että jos ei ole varressa näyttävyyttä, pitää yrittää typerillä teoilla vaikuttaa sen verran enemmän, minkä varressa häviää.

Hitler oli pieni mies, Stalin oli pieni mies, Lenin oli pieni mies. Ja on historiassa vielä vino pino näitä pieniä miehiä, jotka kärsivät koostaan niin paljon, että ovat valmiita tuhoamaan miljoonia ihmisiä sen takia, että ovat vaan yksinkertaisesti niin saatanan pieniä. Eivätkä nämä käppänät ymmärrä sitä, että vaikka he tappaisivat ihmisiäkuinka paljon hyvänsä, eivät he siitä pituutta kasva.

Luku erikseen on vielä Vladimir Putin. Hän on suorastaan Mikki Hiiri. Kyllä hänkin on osannut tapattaa ihmisiä ja tapattaa vaikka maailman loppuun, ellei joku ymmärrä tappaa tätä. Ja ironisinta kaikessa on se, Vladimir, että Mikki Hiiri olet ja Mikki Hiirenä pysyt.

Tähän pikkupoikien rykelmään on ehdottomasti lisättävä kaikkien pikkupoikien äiti, Olli Rehn. Tämä ressukka on niin pieni, että oltuaan laajentumiskomissaari eeuussa, päätti tehdä oikein isojen poikien työn.

Niinpä pikku Olli alkoi laajentaa. Laajentamiskomisarius kun oli. Olli perskärpäsineen houkutteli eeuuhun kaikki pikkumaat, vaikka nämä eivät olisi Euroopassa sijainneetkaan. Mutta monen maan liittämisessä pikku-Olli oli mukana. Harmi Ollin puolesta, että aika loppui kesken. Hän ei ehtinyt millään liittää Turkkia eeuuhun. Se teki pikku-Ollillemme niin pahaa, että Ollin pienen pään laki alkoi laajentua. Niin harmaantui tukka ensin ja sitten alkoi lähteä. Lopulta Ollin päälaki on niin laajentunut, että harmaita hiuksia löytyy enää takaraivosta. Ja niillä pikku Olli yrittää peittää pikku pikku päänsä. No, vaikka pää pieni olikin, ei tukka riittänyt, joten lakkikauppaan Ollin matka vei.

Sitten kun puhutaan isoista miehistä, meinaan politiikassa, vähissä taitavat olla. Eero Heinäluoma on yli satakahdeksankymmentä senttiä, mutta vähän vatsakas, ei siis iso. Timo Soini taas on vain ja ainoastaan läski. Mitään isoa hänessä ei ole kuin punainen perunanenä, eikä sekään niin iso, että häntä voisi isoksi kutsua. Sitten on tämä rivikansanedustaja pikku hiawatha tai pikku joku, joka oli aikaisemmin jääkiekkomaalivahti. Hän kuitenkin jätti sen leikkikehän ja tuli toiseen. Hän on pitkähkö, mutta laiha, ei siis iso. Eli Tiitinen taisi olla ainut iso ja hänkin on jo eläkkeellä. Ja kävelevä peruna Sipilä ei ole iso kuin suustaan.

Jos vielä hetki puhuttaisiin lapsellisista poliitikoista, ei mieleen tule muita kuin presidentti Niinistö. Hän nimittäin kiertelee ympäri Eurooppaa viehättävän tyttärensä kanssa. Ei voi kuin ihmetellä ja aina vaan ihmetellä.

Kyllä presidentin pitäisi mallia näyttää nuorille työttömille ja pistää oma likka töihin. Vaikka sahalle. Ennenhän oli sanonta, että jos ei muualle töihin pääse, niin kyllä sahalle. Lautapojaksi tai -tytöksi. Tai ryhtyisi vaikka runoilijaksi. Ah, siinä vasta arvostettu ja kunniallinen ammatti.

*

Pienet vauvat voitaisiin pukea kurapukuun kesällä ja laittaa neljäkakkosta kärsään, ettei naama pala.

Sitten voitaisiin muksu laittaa ryömimään juurespeltoon. Samalla kun mukula vetää itseään käsillään eteenpäin, se kitkee rikkaruohot ja saattaa syödä pienimmät kirvat. Lapsillahan on tapana laittaa kaikki suuhun, minkä käteensä saavat. Näin heillä kasvaisi myös toleranssi, eivätkä pikkutaudit iskisi.

Näin jokainen ottaisi osaa omalla panoksellaan koko perheen yhteiseen hyvään. Niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Ja työtehtävät olisivat näin koon ja kyvyn mukaan. Kurapuvussa olisi kätevää käyttää semmoista mallia, jossa on takaa avattava luukku. Näin ei häirittäisi vauvaa työssään, jos tämä on vaikka sontinut housuunsa kesken keikan. Voitaisiin avata napilla tai vetoketjulla toimiva luukku ja poistaa housuista sinne kuulumattomat tavarat ja levittää ne jo valmiiksi lannoitteeksi juurespellolle. Näin emme häiritsisi vauvaa työssään, ja hänellä olisi hyvä olla ilman hajuja muita haittoja. Kätevää, eikö totta.

*

En halua lentää merten yllä, koska näen liian usein täyteen pakattuja veneitä. Jos lennän, lennän ainoastaan yöllä. Silloin en näe, mitä en haluakaan nähdä.

Somalit ja muut tummahipiäiset elävät valtaavat pikkuhiljaa isänmaatamme. Niistä ei juuri monta pahaa sanaa uskalla sanoa. Jos heistä vaikka yksikin on luku- ja kirjoitustaitoinen, niin silloin tulee tupen rapinat. On parempi mainita ainoastaan sanalla parilla edellä mainitut elävät. Ja positiivisesti. No, heitä kuskataan tänne laivalasteittain, lentoteitse ja ties vaikka sukellusveneillä. Kouraan annetaan pari tonnia rahaa, uudet nahkatakit. Kaikille valkoiset, kalliit ja uudet älykännykät. Ja joka päivä nämä tulijat saavat hakea kahdeksallasadalla eurolla lähikaupasta tuoretta mättöä. Viikon vanhaa ruokaa nämä eivät syö. Joillakin ukoilla on hassut pellehousut jalassa. Nämä kun luulevat, että joku Allan syntyy niiden housuun. Eikös muuten Allan ole manne? No, samapa tuo. Niin. Ja sitten veteraanit ja vanhukset ja koululaiset ajetaan hometaloihin, että näille hyväkkäille saataisiin turvalliset ja terveelliset asuinolot. Voi vittu sentään. Ja uusia asuntoja nämä eivät hyväksy, ellei ole merinäköalaa. Kaikesta tästä kiitokseksi nämä raiskaavat ja ryöstävät meidän mummot ja teinitytöt naisista puhumattakaan. Nykyään Etelä-Suomen pikkulikat juoksevat kesäisin puolialastomina hyvälle haisevaa hajuvettä pullollinen nänneille kaadettuna. Kummakos tuo, jos murjaanit raiskaa. Toisaalta, ei naista kyllä voi raiskata. Kyllähän se karkuun pääsee. Kyllä nainen nopeammin juoksee hame korvissa kuin mies housut kintuissa.

*

Kun lennän voimakkain siivin, ei minun tarvitse pelätä mitään pahaa. Korkeuksista katsottuna kaikki näyttää vain pieniltä pisteiltä. Pieniltä mustilta pisteiltä. Ja minun on hyvä olla.

Mustalaiset ovat pienempi paha. Ikään kuin paha romuska kerran pari vuodessa. Ja siihen meillä vanhoilla on tehokas apukeino. Rokote. Siis romuskaan. Mustalaiset kuitenkin sopivat paremmin katukuvaan kuin somalit ja muut kummajaiset. Ovathan mannet eläneet keskuudessamme jo iät ja ajat. Valitettavasti. Eikä niissä paljon ole valittamista, jos ei lukuun oteta rosvoamista ja puukkohippoja. Olihan niistä aikoinaan toki hyötyäkin. Viinaa sai ostettua yötä päivää. Tosin naurettavaan hintaan, mutta silti.

Aikoinaan mustalaiset rosvosivat maatiloilta potaatit, heinät hevosille ja kaiken muun, minkä irti saivat. Sillä välin tuvassa mustalaisakat myivät ylihintaan iänikuisia kauhtuneita pitsiliinojaan, joita valkolaisakat pelosta ostivat. Nykyään mustalaisten viina ja liinat eivät mene kaupaksi. Liinat ovat vanhanaikaisia, ja viinaa saa halvalla ympäri vuorokauden. Mannet näpräävät nykyään hevos- ja autokaupassa. Myyvät ylihintaisia rikkinäisiä rotiskoja. Hevoset ovat niitä ikäloppuja, jotka eivät kelpaa enää ravureiksi eikä meetvurstiksikaan. Syökööt itse vanhat kaakkinsa. Lisäksi he hakevat uskovaisten jakamaa ilmaista ruokaa ja myyvät sen eteenpäin sataprosenttisella voitolla. Että näin. Ja jos hupipuolta ajatellaan, pilaavat mannet kaikki risteilyt ja niiden karaokekisat käyttämällä mannevibraa ja honottamalla nenäänsä. Kaiken kukkuraksi nämä usein menestyvät ja aiheuttavat työväestölle surun kyyneleitä.

Miksi manneilla ei voisi olla kokonaan omaa sarjaa? Hö. Näin suomalainen työkansa saisi rentoutua keskenään rentun ruusua renkuttaen ilman mannepelkoa. Ei siihen Anneli Sareja ja Hortto Kaaloja tarvitsisi sotkea. Kyllä näin on tosi.

Jos sitten verrataan mustalaisten työintoa vaikkapa somaleihin, eipä siinä tunnu olevan juuri kaksistakaan eroa. Ainoa ero on kieli. Mannet sentään puhuivat ja puhuvat sujuvaa suomea. Mustalaisten kurkkuäänellä, mutta se ei ole niin vastenmielistä kuin ählämien änkytys.

Mutta jos verrataan ählämien ja mustalaisten veronmaksua, kyllä mannet enemmän veroja maksoivat. Alkoholiveroja. Nehän myivät paljon pimeää viinaa, ja kyllähän jokaisesta ostetusta viinapullosta alkoholivero meni. Että kunnon kansalaisiahan mannet siinä mielessä olivat.

Entä ählämit. Mitäs veroa ne muka maksavat? Kaikki tulee ilmaiseksi, eikä raiskauksistakaan joudu tilille. Jopa poliisi nostaa kätensä ja toteaa, etteivät he mahda mitään. Laki ei yllä näihin maahanmuuttajiin. Manne, ainakin ennen vanhaan, tuli suoraan edestäpäin ja katulampun alla ja sanoi: Hai, anna lompakko. Muuten mie huitasen puukolla ja eistäpäin. Ei tarvinnut ennen mannea pelätä ei. Ainoastaan jos jäi tanssipullo maksamatta tai myöhästyi liikaa, silloin oli syytä pysytellä ikään kuin

piilossa. Mutta ählämien kanssa on vissiin syytä pysyä yötä päivää piilossa. Ja miestenkin. Ne kun saattavat raiskata miehenkin. Varsinkin jos tämä ählämi sattuu olemaan ruskean reiän ritari. Kai niitä nyt ählämeissäkin voi olla, kun kerran arjalaisissakin on. Ja olen kuullut, että ählämi raiskaa niin kauan kuin ruumis on lämmin. Tämä on toki kuulopuhetta, mutta usein kuulopuheissakin jonkunmoinen totuus piilee.

En ole kuullut ainoankaan ählämin tai mannen tehneen itsemurhaa. Ovatko nämä sitten niin vellihousuja, vai onko mukavampi tappaa muita. Tiedä häntä.

Kyllä härmäläinen mies taas ottaa nirrin itseltään hyvinkin pienestä syystä. Tai syyttä. Ei siihen kaksista vitutusta tarvita. Jopa pitkään jatkunut pimeä ja huono sää riittää joskus hirttäytymisen syyksi. Se on toisaalta tosi miehekästä. Mitä sitä muita eläviä etoasialla kiusaamaan. Sen kun hirttosilmukka kaulaan ja adios, näkemiin sekä moi.

*

Hyvät ihmiset ovat luku sinänsä. Mitkä helvetin hyvät ihmiset? Ketkä siihen ryhmään lasketaan? No nämä, jotka omasta mielestään tekevät hyvää lähimmäisilleen.

Jos on niin hinku auttaa, niin menisivät vanhusten kotiin laittamaan ruokaa, siivoamaan ja leikkaamaan ruohoa. Siis nurmikkoa. Ja ilman hihulointia. Ja ilman palkkaa. Ja vain, jos vanhus haluaa apua.

Omin lupineen ei ole asiaa vanhoja ihmisiä kiusaamaan. Eivätkä vanhukset kaipaa muuta kuin ihan vaan normaalia juttuseuraa. Eivätkä vanhukset mistään luukulta hae ruokaa tai avustuksia. Kyllä heille voisi kotiin palvelut viedä, ja ilmaiseksi, jos on niin hinku auttaa. Saisittehan te sitten kirkoissanne könytä naama punaisena polvillanne lattialla ja todistella yläkerran pomollenne, kuinka hyviä ihmisiä te olette.

Eivätkä sitä paitsi vanhukset halua näyttäytyä missään jonoissa. Mieluummin he kuolevat nälkään kuin kerjäävät. Sitä paitsi, te hyvät ihmiset. Menkää palkkatöihin. Ei kun harja käteen ja katuja lakaisemaan. Mutta eihän se käy, jos joku ihminen määräisi työajan. Ja kellä