Minkin estekirja

By Ulla-Maija Aaltonen

Minkki Makkosen on aika sanoa lopullisesti heipat teinihevosen elämälle. Nyt Minkki on niin iso hevonen, että omistaja alkaa harjoitella sen kanssa estehyppyä. Miten Minkki mahtaa selviytyä hypyistä? Pian pitäisi hypätä jopa kolme estettä putkeen! Oman jännityksensä asiaan tuo Minkin kammo kuralätäköitä kohtaan. Miten kilpailuissa käy, jos esteen vieressä on kuralammikko?Minkin estekirja päättää ihastuttavan kirjasarjan, joka kertoo Minkki-hevosen kasvamisesta.Mitä hevosen varsat tekevät? Entä millaista on oppia hyppäämään esteitä? Hevosen elämä on täynnä hauskoja hetkiä – ja Minkki kertoo niistä lapsille ymmärrettävällä tavalla!

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 30, 2022
• ISBN: 9788728157763

Book preview

Minkin estekirja

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1985, 2022 Ulla-Maija Aaltonen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728157763

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Lukijalle

Tässä kirjassa Minä on Minkki Makkonen, ruunikkotamma, joka on kirjoittanut elämäänsä kirjoiksi syntymästään 1974 saakka. Hänen oikea nimensä on Mostly Minx.

Äiti on tummaruunikko Misty, vuonna 1968 syntynyt varsinainen puoliverihevonen, jonka äiti oli suomenhevonen ja isä täysverienglantilainen. Hän pitää Hevoshullu-lehdessä vastauspalstaa ja lähettelee ihailijoilleen runsaista jouhistaan terveisiä.

Veli Cappuccino eli Pojukka on vuonna 1981 syntynyt rautias ruuna, jonka äiti on sama Misty ja isä sama Patefon kuin Minkillä. Muistiinmerkitsijä on hevosperheen Oma Ihminen, jolle sattui niin hauskasti, että hänen nimikirjaimistaan syntyy japaninkielinen sana uma. Se tarkoittaa hevosta.

Siispä tämä on taas kerran kauttaaltaan hevosten tekemä kirja. Hevosrakkaille tämän omistamme

Paksalossa, ruohonaikaan 1984.

Pieni iso hevonen

Minusta oli tullut aitini seurassa ja oman ihmisen hoidossa hyvin kesy ja yhteistyöhaluinen pienenpuoleinen iso hevonen, kun nelja vuotta oli kulunut syntymäkevääni sinivuokoista ja valkovuokoista. Olin kasvanut suunnilleen aitini kokoiseksi säästä mitaten, varsamaisuus ei viela kuitenkaan ollut poissa. Meistä ei kumpikaan ollut paljoa päälle 150 sentin, ilmeiltäni jotkut vertasivat minua helposti poneihin. Olin virkku, utelias ja ystävällinen kaikille.

Mutta varsa minä en enää ollut, vaikka monet lukututut ystäväni odottivat näkevänsä pienen veitikan päästessään viimein nenäkkäin kanssani. Oli joskus ihan huvittavaa todistella, että juuri tämä punertavaruunikko hevonen on se sama Minkki Makkonen, josta Minkin varsakirja kertoo. Aika rientää eteenpäin ja varsasta tulee hevonen, vaikka kirjankansi ja kertomus pysyvät ikuisesti varsakesässä.

Hevosesta ryhdytään puhumaan siina vaiheessa hevoselamaa, kun ollaan aloitettu koulunkäynti ja kevyet työt. Varsanpaivät loppuvat lopullisesti muutenkin neljavuotissyntymäpäivän tienoilla, koska hampaat siina iassa jo ovat aikuisen hampaat.

Hampaista voimme aloittaa vaikka kokonaisen aikuista elämää käsittelevän kirjan, silla niista voidaan määritellä hevosen ikä. Ja siitä johtuu moniselitteinen sanonta: Lahjahevosta ei pidä katsoa hampaisiin. Pian arvaat miksi niin sanotaan.

Jos olisit katsonut minun suuhuni sinä syksynä, kun olin palannut ikäluokkani parhaana tammana Ypäjältä tarkasta katselmuksesta, olisit nähnyt nelja ja puolivuotiaan tamman hampaat sellaisessa vaiheessa, että kuva olisi muistuttanut ala-asteen loppuvuosien luokkakuvaa. Hymystä puuttuu jotakin! Kun hevosenlapsi saa maitohampaistaan ensimmäiset kaksi ylä- ja alaleukaan ollessaan viikon ja kahden välillä, ne samat vaihtuvat ensimmäisinä pysyviin kahden ja puolen vuoden iässä. Kuudesta etuhampaasta ne ovat nimeltään keskihampaat. Niitten kummallekin puolelle tulivat kolmen viikon ja kuuden viikon välillä välihampaat, jotka vaihtuivat pysyviin kolmen ja puolen vuoden iässä. Reunimmaiset etuhampaista puhkeavat leukojen kasvamisen myötä 5–10 kuukauden välillä syntymäpäivästä lukien. Ne vaihtuvat pysyviin viimeisinä, neljän ja puolen vuoden iässä. Mutta eihän hevonen pärjää pelkillä etuhampailla, päinvastoin niistä voi olla äidille haittaakin, kun niitten puhjetessa kaikki varsat ovat vielä imevässä iässä ja käyvät tissillä kovin tiheästi.

Poskihampaissa on myös maitohammasmalli, aikanaan pysyviksi vaihtuvia poskihampaita puhkeaa kahden ensimmäisen elinviikon aikana kolme molemmille puolille ylä- ja alaleukaan. Yhden vuoden iässä puhkeavat neljännet, kahden vuoden iässä viidennet ja neljän vuoden iässä kuudennet poskihampaat, jotka ovat pysyviä. Näin on neljä ja puolivuotiaalla hevosella suussaan koko eliniäksi purukalusto, johon kuuluu 36 hammasta. Niistä kaksitoista on leikkaus- eli etuhammasta, joilla ruoho katkaistaan ja 24 pureskeluun tarvittavia työvälineitä, joilla rouskutellaan herkut ja arkiruoka.

Orin hampaisto on toisenlainen kuin tamman, neljän vuoden iässä sillä on kummallakin puolella torahammas, jota ei lainkaan käytetä purutöihin. Se poistetaankin, jotta se ei vaikuta kuolaintuntulaisessa vaiheessa, että kuva olisi muistuttanut ala-asteen loppuvuosien luokkakuvaa. Hymystä puuttuu jotakin! Kun hevosenlapsi saa maitohampaistaan ensimmäiset kaksi ylä- ja alaleukaan ollessaan viikon ja kahden välillä, ne samat vaihtuvat ensimmäisinä pysyviin kahden ja puolen vuoden iässä. Kuudesta etuhampaasta ne ovat nimeltään keskihampaat. Niitten kummallekin puolelle tulivat kolmen viikon ja kuuden viikon välillä välihampaat, jotka vaihtuivat pysyviin kolmen ja puolen vuoden iässä. Reunimmaiset etuhampaista puhkeavat leukojen kasvamisen myötä 5–10 kuukauden välillä syntymäpäivästä lukien. Ne vaihtuvat pysyviin viimeisinä, neljän ja puolen vuoden iässä. Mutta eihän hevonen pärjää pelkillä etuhampailla, päinvastoin niistä voi olla äidille haittaakin, kun niitten puhjetessa kaikki varsat ovat vielä imevässä iässä ja käyvät tissillä kovin tiheästi.

Poskihampaissa on myös maitohammasmalli, aikanaan pysyviksi vaihtuvia poskihampaita puhkeaa kahden ensimmäisen elinviikon aikana kolme molemmille puolille ylä- ja alaleukaan. Yhden vuoden iässä puhkeavat neljännet, kahden vuoden iässä viidennet ja neljän vuoden iässä kuudennet poskihampaat, jotka ovat pysyviä. Näin on neljä ja puolivuotiaalla hevosella suussaan koko eliniäksi purukalusto, johon kuuluu 36 hammasta. Niistä kaksitoista on leikkauseli etuhammasta, joilla ruoho katkaistaan ja 24 pureskeluun tarvittavia työvälineitä, joilla rouskutellaan herkut ja arkiruoka.

Orin hampaisto on toisenlainen kuin tamman, neljän vuoden iässä sillä on kummallakin puolella torahammas, jota ei lainkaan käytetä purutöihin. Se poistetaankin, jotta se ei vaikuta kuolaintuntumaan. Yhtä tarpeeton on joskus poskihammasrivin eteen puhkeava surkastunut sudenhammas.

Jos minun suuhuni olisit katsonut, olisit havainnut lievän ylipurennan, joka tarkoittaa sitä, että etuhampaista yläleuan hampaat eivät satu ihan kohdakkain alaleuan hampaitten kanssa, vaan menevät noin yhden millimetrin yli vastaavien alahampaitten. Se ei haittaa hymyillessä eikä haukotellessa eikä syömisessä. Ikää määriteltäessä katsotaan hevosen alaleuan etuhampaita, sillä niihin ihmisen katse vaivattomimmin osuu, kun katsotaan hevosta suuhun. Tarkat hevostuntijat osaavat määritellä iän vuoden tarkkuudella, jos hevosen hampaiston laatu ja elinolosuhteet ovat normaalit. Hampaitten purupinnassa on aluksi uutena kuoppa, jonka muoto ja väri ja syvyys muuttuvat vuosien kuluessa. Kuopalla on oma nimikin, se on sydänkuoppa tai jyväkuoppa.

Hampaat kuluvat ja kasvavat samalla, sillä hevosen kokoinen