Kuka on terroristi

By Heikki Nousiainen

Tapahtumat alkavat perinteisellä maaperällä, perinteisine terroristeineen. Toimintatäyteisen alun jälkeen tapahtumat siirtyvät pohjoiseen, Ruotsiin, missä suomalainen valtion virkamies joutuu uuteen tilanteeseen. Terroristeilla ei välttämättä ole samaa taustaa, ihonväriä, kieltä ja kansallisuutta mihin on totuttu.
Kysymys kuuluu: Kuka on terroristi?

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Feb 7, 2022
• ISBN: 9789180276658

Heikki Nousiainen

Heikki Nousiainen on viime vuosina kirjoittanut romaaneja ajankohtaisista aiheista.Tälläkin kertaa on kysymyksessä ajankohtaiset teemat. Äärliikkeet ovat hankkimassa vaikutusvaltaa ja ovat alituinen uhka vapaalle, demokraattiselle yhteiskunnalle. Heikki Nousiainen kirjottaa myös ns hidasta journalismia ja tekee dokumentti filmejä.

Book preview

Kappale 1.

Autossa on sietämättömän kuuma. Pöly ja pään päälle vedetty säkki tekevät hengittämisen vaikeaksi. Hän tietää, että itse tilanne vaikeuttaa hengitystä yhtä paljon kuin ulkoiset olosuhteet, joten hän hengittää rauhallisesti, pallean avulla. Hän ei pysty ennakoimaan tiessä olevia kuoppia ja kohoumia, jotka välillä saavat hänen päänsä koskettamaan auton kattoon. Tie on ehkä väärä nimitys, he seuraavat reittiä maastossa, josta tie ei eroa lainkaan, ja se tuntuu koko kehossa. Hän on ajanut itse näillä seuduilla jo pitkään, mutta huppu päässä töyssyjen myötäileminen on vaikeaa. Se sotkee hänen hengitysrytmiään, mutta jokaisen auton heilahduksen jälkeen hän keskittyy taas rauhalliseen hengitykseen. Auton rikkinäiset kaiuttimet eivät pysty toistamaan liian kovalle säädettyä arabialaista musiikkia. Musiikki ei myöskään ole omiaan rauhoittamaan mieltä mutta häntä on valmisteltu ja treenattu näitä tilanteita varten vuosikausia. Musiikki vaihtuu hänen suosikkikappaleekseen, eikä hän voi olla nauttimatta tutuista melodioista. Kolme vuotta sitten klassinen musiikki oli ainoa musiikinlaji, josta hän piti. Mieluiten konserteissa livenä, mutta ainakin hyvätasoisista äänentoistolaitteista hyvän valkoviinin kanssa Jussi Wangellia hymyilyttää, kun hän ajattelee, että hän voi pian, kahden vuoden ei-vapaaehtoisen absolutismin jälkeen, omistautua taas mieliharrastuksilleen, viinin juomiselle ja musiikin kuuntelulle. Juuri nyt arabiankielinen musiikki on suuri nautinto. Hän on ehkä liian optimistinen. Hänen täytyy ensin selviytyä hengissä tästä tapaamisesta. Hän on laskenut eloonjäämismahdollisuuden suuremmaksi kuin ikävämmän vaihtoehdon mahdollisuuden, mutta tapaaminen on vaarallinen.

Hänellä on vähän taipumusta klaustrofobiaan, joka nytkin vaivaa. Hän käyttää oppimiaan tekniikoita tilanteen hallitsemiseen. Parhaimmat tekniikat kidutuksen ja muiden kriittisten tilanteiden hallintaan hän oppi Englannissa ja Ranskassa. Amerikkalaiset luottavat enemmän siihen, että ratsujoukot saapuvat pelastamaan ajoissa. Tärkeintä on jaksaa sinnitellä 48 tuntia. Yhdeltä kamppailulajien opettajaltaan hän on oppinut tekniikan, josta hänelle on ollut eniten hyötyä haasteellisissa tilanteissa.

Hän käy oppimiaan tekniikoita mielessään läpi ja rauhoittuu. Fyysistä kipua hän pystyy sietämään yllättävän hyvin, mutta valehukuttamiset ja sen tyyppiset kidutusmuodot ovat hänen heikkoutensa. Hän on joutunut tilanteeseen, jolloin pystyi lyhyemmän ajan piilottamaan kiusaajaltaan akilleen kantapäänsä. Hän ei olisi pystynyt sitä salaamaan kauan aikaa, koska kiduttajat ovat taitavia amatööripsykologeja, niin, jos he osaavat ammattinsa salat. Brutaali hakkaaminen ei osoita minkäänlaista ammattitaitoa. Pahoinpitelyn odottaminen sitä vastoin on jo kidutusta.

Tällä kertaa Jussi Wangellin tilanne ei ole paha. Hänen täytyy vain sietää epämukavuutta. Kolme muuta autossa istuvaa miestä ovat hänen kollegoitaan, ja he ovat matkalla al-Baghuznimisen kaupungin liepeille, islamilaisen valtion IS:n hallitsemalle viimeiselle alueelle. Heidän on tarkoitus tavata yksi tärkeimmistä järjestön johtajista vastaanotaakseen ohjeet taistelun jatkoa varten. He saavat kuulemma myös palkkion onnistuneesta tehtävästä, jossa Jussi Wangellilla oli iso vastuu. Jussi Wangell itse haluaisi unohtaa tapahtuman mahdollisimman nopeasti. Tehtävän suorittamisen yhteydessä he syyllistyivät asioihin, jotka varmasti luokiteltaisiin sotarikoksiksi. Kalifaatin alettua menettää nopeaan tahtiin valtaamiaan alueitaan Jussi Wangellin ryhmän väkivaltaisuudet vain äityivät pahemmiksi, jos mahdollista, vieläkin sattumanvaraisemmiksi.

Mitä hänen kollegansa eivät tienneet, oli se että hän aktivoisi vierailun jälkeen hänen ihonsa alle asennetun lähettimen, minkä jälkeen jo asemissa olevat kurdijoukot pidättäisivät tai eliminoisivat johtajan ja pysäyttäisivät heidän Jeeppinsä tiesululla ja vangitsisivat heidät kaikki. Hän pääsisi nopeasti vapaaksi ja lentäisi muutaman päivän päästä keväiseen Suomeen. Hänen lähes kolmivuotinen tehtävänsä Syyriassa ja Irakissa olisi vihdoin ohi. Johtajan vangitseminen tai tappaminen on vieläkin tärkeää, koska Kalifaatti on koko olemassaolonsa aikana taitavasti käyttänyt hyväkseen sosiaalista mediaa rekrytoinnissa, eikä se kyky ole hävinnyt, vaikka maa-alueet onkin menetetty.

Jussi Wangell sormeilee kyynärtaipeessa ihon alla sijaitsevaa lähetintä. Se on todella pieni ja lisäksi lähellä vanhaa arpea, joten sitä ei voi millään havaita. Häntä arveluttaa lähettäjän aktivointi. Hänellä on myös taustajoukkoja. Heidän saapumistaan ja poistumistaan seurataan kaukoputkilla. Jos hän ei aktivoi lähetintä eikä anna sovittua käsimerkkiä, niin koko operaatio peruutetaan. Hän uskoo, että peruuntumiseen on vain noin viiden prosentin mahdollisuus. Itse sodan aikana sovittujen tapaamisten peruuntuminen oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, turvallisuussyistä. Nyt maa-alueet olivat niin vähissä, ettei piiloutumispaikkoja ollut enää paljon jäljellä. Aikaisemmin paikan vaihto tapaamisten yhteydessä oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Hän luottaa myös kurdien YPG-miliisiin. Itse asiassa kurdit ovat olleet tehokkaimpia sotilaita alueella viime aikoina ja vastanneet paljolti sotilaallisesta menestyksestä. USA:n tukemat SDF-joukot lähinnä lisäävät ilmaiskuilla kurdien sotamenestystä. Jussi Wangell tietää, etteivät kurdit sössi operaatioitaan, ja he myös älyävät peruuttaa operaation, jos edellytykset ovat muuttuneet. Jenkit puolestaan rymistelevät menemään, meni sitten syteen tai saveen.

Auto pysähtyy äkisti, ja avoimista ikkunoista tulee sisään lisää pölyä. He ovat ajaneet kolmen auton letkassa, ja nyt kun ajoneuvot ovat pysähtyneet, niin kaikkien autojen nostattama pöly leijailee raskaana autojen ympärillä.

Kaikilla matkustajilla on säkit päässään ja nyt heitä ohjaillaan sisään. Vasta sisällä säkit poistetaan. Onneksi sisällä on hämärää. Rakennuksessa ei ole ikkunoita. Se on ehkä vanha talli tai varastotila. Kaikki laittavat kännykät yhteen kasaan, vain autokuskeilla on mukana aseet, joista he myös joutuvat luopumaan.

On rukousaika, ja paikalla olevat miehet antavat heille rukousmatot, ja he kaikki aloittavat rukoushetken Mekkaan päin.

Nyt paikalla olevat istuskelevat ryhmissä ja juovat teetä. Jussi Wangell alkaa huolestumaan. Koko operaatio perustuu siihen, että se voidaan tehdä päivänvalossa. Kun heidän ajoneuvoletkansa on päässyt niin pitkälle, ettei iskua johtajan oleskelupaikkaan enää kuule, niin tiesulku pysäyttää ajoneuvot. Ylhäällä rinteellä tien molemmilla puolilla ovat tarkka-ampujat asemissa takaamassa nopean teloituksen, jos jotain menee vikaan pidätyksessä. Pimeässä ei voida taata hänen omaa selviytymistään, ja näin ollen tehtävä keskeytettäisiin. Myös muitten tehtävään osallistuneitten turvallisuus olisi vaakalaudalla. Hän yrittää tarkistaa kellonajan varovaisesti. Kukaan ei saa huomata hänen vilkuilevan kelloa. Se herättäisi epäilyksiä. Vaikka he ovatkin kollegoita ja jopa ystäviä, niin ulkomaalaisia epäillään herkästi luopioiksi. Ehkä juuri tästä syystä monet ulkomaalaiset jihadistit ovat erityisen brutaaleja. Innokkaita todistamaan oikeauskoisuutensa, länsimaalaisesta taustasta huolimatta. Jussi Wangell toivoo tehtävän onnistuvan. Hän tarvitsee lepoa ja palautumista jo vuosikausia jatkuneesta hermopaineesta. Jos tämänpäiväinen operaatio ei onnistuisi, niin hän ei tiedä pidettäisiinkö häntä hengissä vielä siihen saakka, kunnes tehtävä onnistuisi. Hän on nähnyt, kuinka yaziideita on surmattu Sinjarissa, 7000 naista ja lasta on otettu seksiorjiksi tai orjiksi. Ulkomaalaisia on murhattu brutaalisti. Tästä huolimatta hän on oppinut kunnioittamaan kollegoitaan ja pitää joitain heistä ystävinään. Tätähän ei saisi tehdä Palvelun ohjekirjan mukaan, vaan soluttautuneen henkilön täytyy olla valmis uhraamaan kenet tahansa milloin tahansa tehtävän takia. Monet kokemukset yhdessä ovat kuitenkin luoneet hänen ja hänen kollegoidensa välille kunnioituksen ja jopa ystävyyden, tai ainakin jonkinlaisen rintamatoveruuden. Se on sinällään vahva tunneside. He ovat kouluttaneet lukemattomia alokkaita, värjötelleet öitä yhdessä aavikolla ja käyneet pitkiä keskusteluja päivällisten ja teehetkien yhteydessä. Eivät kaikki jihadistisoturit ole rinnastettavissa eläimiin, se on vain osa vastapuolen ideologiaa. Kaikista kauheuksista huolimatta on joukossa paljon tolkun ihmisiä. On vain henkisesti rasittavaa, että joutuu lopulta pettämään ihmiset, jotka ovat antaneet hänelle ystävyytensä ja luottamuksensa. Hän on todella tyytyväinen, että parhaimmillaan kukaan ei saa selville hänen petostaan, vaan hän häviää jonnekin monista vankiloista, joissa entisiä sotureita lojuu kasoittain. Suunnitellun skenaarion mukaan hän ei koskaan enää tapaa vanhoja tuttujaan, ja näin ollen hänen identiteettinsä pysyy salassa ja hän voi toimia samalla alueella tarvittaessa uudestaan. Silloinhan vanhoista tuttavuuksista voi olla paljon apua uusissa tehtävissä. Jos hänet paljastetaan, on liian suuri riski toimia tulevaisuudessa samalla alueella.

Nyt pitää tapahtua jotain ja pian. Hän ei saa näyttää mitään jännittyneisyyttään. Jussi Wangell käyttää samaa metodia kuin kaksi veljestä, jotka olivat sietämättömissä olosuhteissa vankilassa melkein kolmekymmentä vuotta. He suunnittelivat yhdessä, mihin lämpimiin maihin matkustaisivat, missä suurkaupunkeissa vierailisivat ja mihin fantastisiin ravintoloihin menisivät syömään hyvin ja juomaan vuosikertaviinejä.

Hän alkaa suunnittelemaan viiniostoksia ja mitä pulloja hän avaisi kotiin päästyään. Hänelle jäisi vihdoinkin aikaa tutustua tšekkiläiseen säveltäjään, josta hän oli kuullut juuri ennen Lähi-idän keissin alkua. Hän ei kyllä osta ruokaa kotiin ensimmäisten kuukausien aikana, vaan käy syömässä Michelin-tähden saaneissa ravintoloissa. Hän pääsee maistelumenussa kuudenteen ruokalajiin ja viiniin Savoyssa, uuden sisustuksen raamittamassa tapahtumassa, kun oveen koputetaan. Ei vieläkään. Ovelle ilmestyy nainen, joka kertoo, että joudumme vielä odottamaan.

Vihdoin johtaja saapuu neljän raskaasti aseistetun sotilaan ympäröimänä. Aikaa ei ole paljon hänelläkään. Hänen tiedustelupalvelunsa on saanut vihiä, että tapaamispaikka voi olla vihollisen tiedossa. Hän kiittää ryhmää ja kertoo tulevaisuuden linjaukset Hän on jo menossa ulos, kun hän kääntyy ovella, palaa takaisin ja kysyy Jussi Wangellilta, onko hän todella kotoisin Suomesta. Hänestä se on eksoottista, mutta Jussi Wangell alkaa hikoilla. Jussi Wangell on kerennyt painaa hälytintä, ja aikaa kurdien hyökkäykseen on vain kymmenen minuuttia. Hän ei voi peruuttaa tehtyä ja kuulee kysymyksiä Suomesta kuin sumun läpi. Johtajan henkivartijat lopulta melkein pakottavat hänet valmistautumaan lähtöön. Meidän karavaanin on määrä lähteä ensin. Tiedän, että nyt asiat menevät pieleen. Hyökkäys tulee liian aikaisin, ja mahdollisesti minua tullaan syyttämään tapahtumasta. Annan kuitenkin ulkona okulaarisen merkin, että kaikki on ok. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Voi olla, että minut tapetaan jo autossa.

Kiroan huonoa onneani. Lähdemme matkaan, mutta jo ensimmäisen mutkan taakse päästyämme räjähdykset alkavat takanamme.

- Suomalainen petturi, huutaa Ahmed.

Jussi Wangell repii säkin päästään, estää Ahmedin puukkokättä toimimasta, nykäisee oman puukon saappaastaan ja viiltää Ahmedin kurkun auki siten, että puukon terä nojaa hänen oman ranteensa ulkosyrjään. Hän pystyy jatkamaan samaa liikettä ja leikkaa etupenkillä istuvan Omarin kaulan. Edessä oleva auto nousee ilmaan räjähdyksen voimasta, ja se tarkoittaa sitä, että amerikkalaiset ovat sekaantuneet operaatioon. Kuski nytkähtelee, kun luodit osuvat hirvittävällä nopeudella hänen kehoonsa ja repivät sitä riekaleiksi. Auto ja Jussi Wangell ovat veren tahrimia. Verta on joka puolella. Jussi Wangell ei kuule enää mitään. Räjähdykset ovat tehneet hänet kuuroksi. Hän nostaa kätensä pystyyn, horjuu ulos autosta ja nojaa raskaasti autoon, kädet näkyvillä. Hän huomaa, että toiseenkin autoon on osunut ohjus. Auton kuski makaa osittain ulkona autosta, ja yhtäkkiä Wangell näkee, että kuskin kädessä on pistooli. Wangellilla ei ole aikaa reagoida, mutta hän yrittää tehdä nopean kaatumistekniikan taaksepäin pudottautumalla ensin suoraan alas kyykkyasentoon ja siitä pyörimällä taaksepäin. Hän on aivan liian hidas, mutta häneen ei osu luoteja. Joku paikalle saapuneista kurdeista on ampunut haavoittuneen autokuskin.

- Oletko Jihad Jim? huutaa joukkueen johtaja.

- Kyllä olen, vastaa Wangell hiljaa.

Hän ei siis ole aivan kuuro, toteaa hän tyytyväisenä. Hän harmittelee sitä, että amerikkalaiset pääsivät sotkeutumaan operaatioon. Hän on saanut hyvää koulutusta Jenkkilässä, ja amerikkalaisten resurssit ovat loppumattomat, mutta hän pitää enemmän eurooppalaisesta tyylistä toimia. Modus operandi on estää väkivallantekoja. Amerikkalaisilla on resursseja siivota ja varmistaa etukäteen reitti, jossa heidän presidenttinsä autosaattue ajaa, ja paikalla on todella paljon resursseja myös tapahtuma-ajankohtana. Eurooppalaiset ratkaisevat saman asian siten, että reitti ei ole edes autonkuljettajille tiedossa ja sitä voidaan muuttaa aivan viime hetkellä. Hieman vähemmän resursseja vaativa toimintatapa ja älykkäämpi. Samaten eurooppalaiset suojelupoliisit ja muut suojelualan ammattilaiset osaavat sulautua ympäristöönsä. Amerikkalaiset jääkaapit korvakuulokkeineen ovat helppoja maaleja, jotka voidaan eliminoida ensin, ennen kuin edes aloitetaan itse kohteen työstäminen. Jussi Wangell ei ollut tyytyväinen tilanteeseen. Hän oli toivonut, että hänen monivuotiset sotilastoverinsa olisivat säästyneet, niinhän suunniteltiin. Hän on sitä paitsi ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa operaatioita, joissa amerikkalaisia on ollut kuolonuhrien joukossa. Nyt amerikkalaiset vaatisivat saada kuulustella häntä heidän apuaan vastaan, ja siitä tulisi hankalaa. Hän tiesi pystyvänsä pitämään tunteensa hallinnassa kuulustelujen ajan. Sen jälkeen seuraisi pakolliset psykologin tapaamiset, ja hän voisi työstää niitä aika ristiriitaisia tunteita, jotka seuraavat tuttujen ihmisten lahtaamisesta; vaikkakin he olivat vihollisia.

Paikalle laskeutuu helikopteri, ja Jussi Wangell autetaan helikopteriin. Hän ei ole loukkaantunut, ennemminkin hämmästynyt siitä tosiasiasta, että hän on vielä elossa. Hänelle tarjotaan viskiä, ja hän ottaa kiitollisena pitkät huikat ja alkaa pikku hiljaa tajuamaan, kuinka onnekas hän on ollut. Amerikkalaisen propagandan mukainen tarkkuuspommittaminen ei ole luonnollisesti totta. Jos Ahmed ei olisi ilmaissut tunteitaan, niin hän itse ei olisi enää elossa. Onneksi Ahmed oli reagoinut, vai oliko se hänen tapansa saada selville, kuinka Jussi reagoisi? No, sitä hän ei tule koskaan saamaan selville ja hyvä niin. Hän ei ole ollut koskaan vastaavassa tilanteessa, tai oikeammin, hän ei ole koskaan joutunut käyttämään väkivaltaa under cover -tehtävien aikana niiden ihmisten parissa, joiden riveihin hän on soluttautunut.

Sotilassairaalassa hänelle tehdään todella tarkat tutkimukset, hän saa sitten rauhoittavia ja unilääkkeitä. Henkilökunta kertoo hänelle, että hän voi vielä huoletta vaatia saada levätä seuraavana päivänä ja lääkäri voi kieltää kuulustelut, mutta Wangell sanoo, että hän haluaa tavata kollegansa heti aamusta. Hän haluaa päästä niin pian kuin mahdollista takaisin kotiin Suomeen, mutta amerikkalaiset vaativat palkkionsa, ja ennen sitä hän ei pääse lähtemään.

Kappale 2.

- Hyvää huomenta Jussi, mikä on olo? Timo Vartiainen, Jussi Wangellin esimies kysyy.

- Ihan ok, kunhan saa vielä kahvia ja aamiaista, niin on aivan ruhtinaallinen olo, Jussi Wangell vastaa.

- Kuinkas ollakaan, mutta arvasin sen. Olen tilannut kahvilasta tuoreita täytettyjä sämpylöitä ja croissanteja ja pannullisen kahvia. Meidän täytyy käydä nopeasti läpi tärkeimmät kohdat, ennen kuin amerikkalaiset saavat sinut käsittelyynsä. He ovat kyllä tyytyväisiä, että johtaja surmattiin operaatiossa, niin kuin myös aika liuta muita tärkeitä kohteita. Toivottavasti heillä ei ole todisteita sinua vastaan näiltä vuosilta. Emme mielellään alkaisi selittelemään, miksi Suomen kansalainen on tappanut tai ainakin osallistunut operaatioihin, jotka ovat vaatineet amerikkalaisten verta. Tiedät kuinka tarkkoja he ovat omistaan. Olisi joskus kiva tietää, kuinka monta kertaa tärkeämpi amerikkalainen henki on suomalaiseen verrattuna. Arabeja pitää lahdata 50 000–100 000 yhdestä amerikkalaisesta. Olisiko 10–100? No jaa, he auttoivat tämän operaation onnistumisessa. Se olisi epäonnistunut täysin ilman heitä, ja sinä pääset kotiin heidän ansiostaan. Jaksatko keskittyä?

Miehet alkavat käydä läpi asioita, jotka ovat tärkeitä, ennen kuin amerikkalaiset alkavat udella Jussi Wangellin kokemuksista. Amerikkalaiset yrittävät myös saada luvan osallistua englantilaisten ja ranskalaisten kuulusteluihin, koska nämä maat ovat osallistuneet operaatio aavikkokettuun. He työskentelevät intensiivisesti pari tuntia, vain kahvilasta tuleva aamiaislähetys katkaisee keskittyneen työnteon hetkeksi. He jatkavat suunnittelua aamiaista syödessäkin.

- No niin, eiköhän tämä ole tässä, Timo Vartiainen toteaa.

- Eiköhän. He saavat paljon en voi kommentoida -vastauksia, mutta luulen, että he ymmärtävät tilanteen. Suomi ei ole koskaan saanut vastaavaa mahdollisuutta, haastatella kentällä toiminutta amerikkalaista tai ketään muunkaan maan kansalaista, ennen kuin operaatioon osallistuneet maat ovat tyhjentäneet henkilön aivan täysin. Yleensä vetkutellaan ja annetaan ajan kulua niin, ettei saatavilla tiedoilla ole enää niin suurta merkitystä.

Timo Vartiainen päätti, että Jussi Wangell viettäisi vielä yhden yön sairaalassa, mutta että amerikkalaiset saisivat aloittaa haastattelut jo sairaalassa ja sitten jatko seuraavana päivänä muualla.

Amerikkalainen delegaatio marssi sisään lounaan jälkeen. Heillä oli mukanaan valheenpaljastuskone.

- Onko tuo välttämätöntä? Timo Vartiainen kysyy.

- Tiedätte molemmat, että monet agentit jatkavat oman roolin esittämistä ja valehtelua pitkän aikaa tehtävän loppumisen jälkeen. Puhumattakaan vielä hankalammista skenaarioista, jotka voidaan jättää mainitsematta, Michael Moore vastaa.

Jussi Wangellille koittavat uuvuttavat tunnit. Hänet on koulutettu harhauttamaan koneen tuloksia, liioittelemalla hengitystä aivan tavallisten kysymysten kohdalla ja yrittämällä hengittää meditatiivisesti, kun hän tietoisesti valehtelee. Hän joutuu väistelemään amerikkalaisten kysymyksiä. Hän yrittää minimoida suoranaisten valheiden määrää. Ryhmään kuuluva nainen Ann Nicole Smith vaikuttaa älykkäimmältä ja toteaakin ryhmän alkaessa tehdä lähtöä:

- Teidän miehenne on pätevä, eihän hän muuten olisi hengissä. Tarkistamme asioita ja jatkamme huomenna. Ainoa mikä on varmaa näiden kysymysten jälkeen, on se ettemme ole saaneet mitään hyödyllistä uutta tietoa, ja meidän on pakko saada sitä. Toivottavasti ymmärrätte sen?

Jussi Wangell vaihtaa sairaalavaatteet esimiehensä tuomiin vaatteisiin. Miehet menevät syömään päivällistä ja suunnittelemaan seuraavaa päivää, joka tulee olemaan huomattavasti vaikeampi kuin tämä päivä. Jussi Wangell tutkii ruokalistaa tarkasti, hän ei ole pitkään aikaan kokenut luksusta syödä hyvässä ravintolassa kaikessa rauhassa.

- Onko ok, että tilaan omien mieltymysten mukaan? Jussi Wangell kysyy.

- Totta kai, kunhan tilaat humusta, paikka on tunnettu siitä, Timo Vartiainen sanoo.

Jussi Wangell tilaa pöydän täyteen erilaisia ruokalajeja ja he syövät keskittyen vain ruokaan, puhumatta mitään.

- Me olemme nyt kyllä aika vaikeassa tilanteessa, amerikkalaiset ovat paljastaneet taktiikkamme, eivätkä tyydy kiertelyyn ja välttelyyn huomenna. Me emme puolestamme voi mistään hinnasta paljastaa niitä operaatioita, joissa on ollut amerikkalaisia uhreja. Minulla ei ole kuin yksi vaihtoehto jäljellä, mutta se riippuu paljolti sinusta, Timo Vartiainen sanoo.

- Kerro!

- Meillä on suunnitteilla saada infiltraattori Ruotsissa toimivaan äärijärjestöön. Järjestöllä on tiukat yhteydet USA:han ja Suomeen ja muihin Euroopan maihin. Jos tarjoaisimme täyttä transparenssia ja yhteistyötä sen projektin tiimoilta, niin ehkä me saisimme pitää salaisuutemme tässä yhteydessä. Ongelma on siinä, että ajattelemamme henkilö on jämähtänyt edelliseen tehtävään ja sinä olet ainoa sopiva henkilö, joka meillä on nyt. Sinun pitäisi pysyä poissa kentältä pitkän pitkän aikaa ennen kuin edes voi arvioida, oletko valmis uuteen tehtävään, Timo Vartiainen sanoo.

- No mutta eihän se olisi minulle kovinkaan vaativa tehtävä. Riskit olisivat huomattavasti vähäisempiä ja siten myös paine tehtävän aikana, piece of cake, Jussi Wangell sanoo.

- Älä aliarvioi nykyistä äärioikeistoa. Siitä on kauan, kun he olivat kännissä örveltäviä idiootteja, joista ei ollut tosipaikan tullessa mihinkään, Timo Vartianen sanoo.

- Voisinhan pitää pidemmän tauon uuden tehtävän jälkeen. Uuden keikan jälkeen voisin myös kokeilla konttorihommia vaihteeksi, Jussi Wangell sanoo.

- En tiedä voimmeko kiertää säännöksiä ja määräyksiä niin paljoa. Minäkin otan ison riskin, jos annamme sinulle uuden tehtävän liian pian edellisen jälkeen. Tiedät, että se on säännöstön vastaista, Timo Vartiainen sanoo.

- Entä jos pelaisimme avoimin kortein ja pyytäisimme amerikkalaisia vaatimaan juuri minua yhteiseen projektiin, Jussi Wangell kysyy.

- OK, ehdotetaan sitä amerikkalaisille, tietysti meidän täytyy antaa heille muutakin kuin pajunköyttä tästä operaatiosta, mutta suunnitellaan sekin hyvin. Sitten katsotaan mitä tapahtuu. Ehkä ruotsalaiset voisivat myös ohimennen mainita nimesi, sinullahan on hyvä maine Ruotsissa. Osaat vielä hyvin vasenkätisten kieltäkin. Olet melkein niin kuin ne, kuten eräs tiedustelupalvelun upseeri asian ilmaisi, Timo Wangell naureskelee.

- Katsotaan sitten. En luota amerikkalaisiin. Heillä on se asenne, että he ovat aina oikeassa ja että he ovat poikkeuksellisesti oikeutettuja käyttämään väkivaltaa milloin haluavat, mutta kukaan muu ei. Tämä poikkeuksellisuus antaa heille vapaat kädet tehdä itse mitä haluavat, toiset valtiot syyllistyisivät ihmisoikeuksien polkemiseen, sotarikoksiin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen, jos käyttäytyisivät samalla tavalla. USA on ainoa valtio, joka on tuomittu terrorismista Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa, Jussi Wangell sanoo.

- Soo soo, äläs nyt innostu. Kaikki suurvallat tekevät niin, ja USA on tällä hetkellä oikeastaan ainoa suurvalta sotilaallisesti, haastajaa ei ole vielä. Venäjällä on kapasiteettia tuhota USA, ja Kiina ajaa pian USA:n ohi, mutta tämänhetkinen tilanne on se mitä on. Turha sitä on valittaa, katsotaan sitten onko Kiina parempi maailman hallitsijana, mutta en usko, Timo Vartiainen sanoo.

Aamulla miehet kävelevät Tal Afarin katuja tapaamiseen. Heille selvisi aamulla, että heidän keskustelujaan oli kuunneltu. Kadulla heillä on paremmat mahdollisuudet välttää salakuuntelua, vaikka amerikkalaisten uusimmilta laitteilta on melkein mahdotonta suojautua ilman erikoisrakenteisia huoneita. Sisiliassa rakennettiin jo satoja vuosia sitten teatterin yhteyteen tila, jota on mahdotonta vieläkin salakuunnella. Erikoisrakenteinen kupoli takaa sen. Moni rikos on sovittu kulttuurin mekassa. He käyvät lävitse vielä kaiken kertaalleen. Amerikkalaisten valitsema paikka on palatsimainen rakennus kaupungin keskustassa. Heidät ohjataan kokoushuoneeseen, missä on jo sama ryhmä paikalla kuin eilen. Pakolliset vesipullot on jo jaettu kaikille, ja he istuutuvat pöydän ääreen.

- Olisin halunnut aloittaa tekemällä ehdotuksen, joka koskee myös päivän polttavimpia kysymyksiä. Halusimme tarjota teille täydellistä läpinäkyvyyttä ja säännöllistä raportointia seuraavassa projektissa, jossa Jussi Wangell on avainasemassa. Sitä vastaan haluamme poistaa päiväjärjestyksestä Mosalin ja Raqqan tapahtumat, ja olemme saaneet luvan antaa teille informaatiota, jonka uskomme olevan täysin uutta teillekin.

Amerikkalaiset haluavat tietää kaiken tulevasta operaatiosta ja kuinka he hyötyisivät siitä, sekä mitä luvattu uusi informaatio koskee. Sen jälkeen he vetäytyvät neuvottelemaan ja palaavat takaisin puolittaisen lupauksen kanssa. Jussi Wangellia grillataan kumminkin koko päivä kysymyksillä, ja ryhmä unohtaa usein sovitut pelisäännöt. Amerikkalaiset muistuttavat siitä, että USA on panostanut todella paljon aikaa ja rahaa koko alueen konflikteihin ja on sitä