Kirjoitelmia kasvatuksesta

By Maria Furuhjelm

"Hyvä kasvatus on paras lahja, jonka vanhemmat voivat antaa lapsilleen." Tätä mieltä oli kirjailija Maria Furuhjelm 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa. Tuolloin kasvatus nähtiin hyvien ominaisuuksien kehittämisenä ja pahojen ominaisuuksien tukahduttamisena. Se nähtiin luonteen lujittamisena ja tahdon jalostuttamisena."Kirjoitelmia kasvatuksesta" on mielenkiintoinen katsaus siihen, kuinka suomalaislapsia kasvatettiin yli sata vuotta sitten. Kirja on koottu Maria Furuhjelmin jälkeenjättämistä kirjoituksista.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 25, 2021
• ISBN: 9788726442809

Book preview

Alkulause.

Rouwa Maria Furuhjelm oli maassamme niitä harwoja, jotka uskalsiwat suurella innolla ja lämmöllä julkisuudessakin puhua ja ajaa kotikaswatusasiata. Hän on tällä alalla warsinaisia uranuurtajia. Lähes puolen wuosisadan ajan hän kirjoitteli ahkerasti näistä asioista päivä- ja aikakauslehtiin, julkaisi monia kirjasia ja keskustelussa aina koetti johtaa mieliä kaswatuksen suureen asiaan.

Kun Kotikaswatusyhdistys perustettiin, oli hän ensimäisinä sitä tukemassa ja auttamassa. Ja kun Yhdistys neljä wuotta sitten alkoi ripeämmän toimintansa, niin hän ensimäisenä lahjoitti pienistä waroistaan työn hywäksi 50 markkaa. Wanhuudenheikkous esti kuitenkin häntä ottamasta enemmän osaa Yhdistyksen työhön.

Ahkera työntekijä on nyt päässyt lepoon, mutta hänen kylwönsä kantaa hedelmiä. Ja toiwottawasti seuraawatkin hänen kirjoitelmansa, jotka Kotikaswatusyhdistys mielellään julkaisee, waikka ne eiwät kaikissa suhteissa wastaakaan nykyajan waatimuksia, panewat wielä monen wanhan sekä nuoren pohtimaan kaswatuskysymyksiä, elämänkysymyksiä, ja ajattelemaan, mitenkä itsekukin ne parhaiten ratkaisisi.

__________

Säilyttääkseen pysywänä ja elämänä rouwa Furuhjelmin muiston Kotikaswatusyhdistys on päättänyt perustaa Maria Furuhjelmin rahaston, jonka korot käytetään köyhien äitien wirkistämiseksi. Warattomat äidit owat usein työn liiaksi rasittamia. Lapsijoukkoa hoitaessaan heillä ei ole yön eikä päiwän lepoa. He owat siksi erikoisesti wirkistyksen tarpeessa. Jos heille woitaisiin silloin tällöin walmistaa edes wiikon tai parin lepo wapauttamalla heidät siksi ajaksi perhehuolista ja toimittamalla rauhalliseen paikkaan, saattaisi siitä olla erinomasta wirkistystä ja iloa heille sekä hyötyä heidän kaswatustyölleen.

Kuinka tämä suunnitelma on käytännössä järjestettäwä, sitä ei ole wielä päätetty, waan jää se riippumaan olosuhteista, joissa eletään silloin, kun rahasto on niin kaswanut, että sitä woidaan ruweta käyttämään. Pohjaksi Maria Furuhjelmin rahastolle Kotikaswatusyhdistys Iuowuttaa kaikki tämän kirjan Yhdistykselle tuottamat tulot ja Kotikaswatusyhdistys toiwoo, että rouwa Furuhjelmin ja hänen työnsä ystäwät sekä kaikki kansalaiset, joille tällainen työ on kallis, lahjoituksillaan kartuttaisiwat rahastoa, niin että mahdollisimman pian woitaisiin ruweta sitä käyttämään. Lahjoitukset woidaan lähettää Kotikaswatusyhdistykselle Helsinkiin mainitsemalla, että ne on liitettävä Maria Furuhjelmin rahastoon.

Helsingissä marraskuulla 1916.

Wilho Reima.

___________

Itsekaswatus.

Hywä kasvatus on paras lahja, minkä wanhemmat woiwat antaa lapsilleen.

Hywä kaswatus auttaa meitä helpommin kantamaan elämän wastuksia, paremmin täyttämään welwollisuuksiamme ja ymmärtamään muita ihmistä.

Hywästi kaswatettu ihminen woi tulla onnellisemmaksi kuin se, joka ilman ohjausta kulkee läpi elämän ja joka ei ole koskaan oppinut hillitsemään itseänsä eikä hallitsemaan tahtoansa.

On ihmisiä, jotka eiwät ole mitään kaswatusta saaneet. Heillä on ollut oppimattomat, ymmärtämättömät tahi huonot wanhemmat, taikka owat he aikaisin jääneet orwoiksi ja joutuneet wieraitten ihmisten huostaan, jotka kyllä owat teettäneet heillä työtä, antaneet heille ruokaa ja waatteita, mutta eiwät ole wälittäneet heidän kaswatuksestaan. Semmoisissa tapauksissa warsinkin on tarpeen itsekaswatus. Mutta waikka on nuoruudessaan saanut nauttia kaswatuksen etuja, täytyy sittenkin kaiken ikänsä työskennellä luonteensa jalostuttamiseksi.

Niiden, jotka ainakin elämän ensi wuosina owat saaneet wiisaiden wanhempain tahi walistuneen opettajan ohjausta, onkin wain edelleen rakennettawa sille perustukselle. Mutta monella ei ole minkäänlaista perustusta, mihin nojata. Ja sittenkin on nähty esimerkkejä siitä, että hywä tahto, selwä ajatus, horjumaton oikeudentunto ja luonteen lujuus owat heitä auttaneet hywiin tuloksiin itsekaswatuksen tiellä.

Ensimäinen ehto, woidakseen kaswattaa itseään, on kaswatuksen hyödyn ymmärtäminen.

Toinen ehto on tämän kaswatuksen tarkoituksen selwille saaminen.

Kolmas ehto on kaswatustawan löytäminen.

Neljäs ehto on, kaswatustawan löydettyä, wiitatun tien horjumaton seuraaminen, kiusauksien ja pahojen esimerkkien torjuminen, wäsymättä, epätoiwoon joutumatta, mutta myöskin ennen aikojaan tuloksista ylpeilemättä.

Tutkikaamme siis ensiksi kysymystä: „Onko kaswatus yleensä tarpeellinen?"

Mitä kaswatus on? Se on kaikkien hywien ominaisuuksien kehittämistä ja pahojen tukahduttamista ja häwittämistä, tahdon jalostuttamista, ajatuksen puhdistamista, luonteen lujentamista; se on aran ja alakuloisen luonteen rohkaisemista, uhkamielisen masentamista, rajun hillitsemistä, heikon wahwistamista ja häijyn nöyryyttämistä.

Jos tahtoo saada rakennuksen kelwolliseksi ja pysywäiseksi, täytyy sille panna hywä perustus, ja sitten rakentaessa aina perustuksista katon harjalle asti noudattaa minä suurinta huolellisuutta. Jos perustus on huono, rakennusaineet kosteita ja tiilet huonosti poltettuja, niin ei rakennuksesta tule kelwollista. Jos sitä paitsi talo on wino, mitat ja määrät wäärin lasketut, on se ruma ja häpeäksi sille, joka sen on rakentanut. Ja talohan on wain eloton esine. Jos sen rakentaminen on näin tärkeä, niin onhan ihmisen luonteen muodostaminen wielä paljon tärkeämpi.

Katso muurahais- tai mehiläispesää! Näet, miten säännöllisesti niissä työskennellään. Työtä tehdään wäsymättömällä ahkeruudella ja ihailtawalla kestäwyydellä. Ja kuitenkin owat niiden asukkaat ainoastaan eläimiä, jotka owat wailla niitä ylewiä lahjoja, joita luonto on ihmiselle antanut. Ihmisen elämän tarkoituksena on ijankaikkisuus. Hänen tiensä kulkee ilojen ja surujen kiusauksien ja kaikenlaisten