Rahat tai Henki: Pyhä työ

By Essi Paulamäki

Raha on kuuma peruna, etenkin heille, joilla sitä ei ole. Rahaan liittyvät ristiriitaiset arvot herättävät paljon ahdistusta. Kirjassa käydään läpi seitsemän kuolemansyntiä ja pohditaan, miten raha niihin liittyy hyvässä tai pahassa.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 7, 2017
• ISBN: 9789523399662

Essi Paulamäki

Essi Paulamäki (s.1980) on sairaanhoitaja-kätilö, seksuaalineuvoja sekäenergiahoitaja. Aiemmin hn on julkaissut proosaa sekä runoja. Vapaa-ajallaan hän kutoo ja maalaa, sekä nauttii karaokesta.

Book preview

Rahat tai Henki

Rahat tai Henki

Esipuhe

Rahan ja moraalin perusvääntö

Liskoaivotaso ja ihmisyyden ristiriita

Kiinteä omaisuus ja Roope Ankka

Liikkuva raha ja Hannu Hanhi

Käänteinen omistamisen periaate ja Aku Ankka

Seitsemän kuolemansyntiä ja sakramentit

Ylpeys - elämän kauneus

Kateus - anteliaisuus

Viha - armo

Laiskuus - työ

Ahneus - ehtoollinen

Ylensyönti/ kohtuuttomuus - kestivieraus

Himo/ irstaus - taide

Työn ja rahan perusvääntö

Taidetyö

Rikollinen työ

Työpaikkakiusaaminen

Työttömyys

Työnarkomania - sallittu aine

Rahan naiminen

Loppusanat

Valmistusmerkinnät

Rahat tai Henki

Esipuhe

Esipuhe

Kaikkia se kiinnostaa, puhuttaa ja kiehtoo. Tai suututtaa, ahdistaa, itkettää ja turhauttaa. Harvaa jättää kylmäksi. Se on kuin homejuusto jota joko vihaa sydämensä pohjasta tai rakastaa sydämensä kyllyydestä. Sitä halutaan kaikkialle tai ei minnekään. Raha.

Elämässäni on kulunut liikaakin tunteja sen miettimiseen, mistä sitä saa ja tarpeeksi että yhden moraaliset angstit eivät nouse ja toisen laskevat. Kaikilla on selkeä intuitiivinen käsitys siitä, paljonko ja mitä viivan alla kuuluisi olla.  Rahan määrä muuttaa ihmisen statusta ja persoonaa. Se vaikuttaa yksinkertaisiin asioihin kuten ruokavalioon ja vaatteisiin. Se saattaa julmasti muokata ystäväpiiriä – mutta sillä ei voi ostaa aikaa, jonka edessä kaikki ovat yhtä avuttomia.

Kaikilla on myös intuitiivinen käsitys siitä, mitä on sopivaa tehdä sitä ansaitakseen. Henkisen lainsäädännön mukaiset Sielun sopimukset eivät kuitenkaan ole kaikille samat ja siitä syntyy paljon ristiriitoja. Näitä ristiriitoja tyydyn kuvailemaan yksinkertaisilla ristikoilla.

Monenlaiset affirmaatioita tarjoavat uskomusliikkeet ja järjestelmät, kuten Jehovan todistajat tai The Secret, ovat luvanneet ihmisille maallista runsautta, jos ihmisellä on seurakunnan mukainen yhtenäinen ajattelu tai voimakkaat affirmaatiot. Olen tullut siihen tulokseen, että ihminen joka ei tunne rakennettaan, eikä uskalla käsitellä pelkojaan, taistella sosiaalisissa suhteissaan tai kykene selvittämään riittävästi sukunsa periaatteita, ei kykene vetovoiman lakia hyväkseen käyttämään.

Jos ihmisellä on ristiriitoja tai jännitteitä ajattelussaan, hän saa vain vedettyä puoleensa usein ikäviäkin oppitunteja näistä ristiriidoistaan, eikä suinkaan sitä runsautta jota kaipaa. Jännitteisiin on useimmiten tutustuttava riitelyn ja takaiskujen kautta, ennen kuin oppii kuuntelemaan itseään ja löytää elämästään usein toistuvat kaavat.

Henkisellä puolella on vielä enemmän ristiriitoja asiaan liittyen ja siksi päätin nostaa kissan pöydälle. Itsensä ja ajattelunsa tunteminen pohjamutia myöten on joka tapauksessa henkisellä polulla hyödyllistä, joten ajatuskaavojen auki purkamiseen käytetty aika ei mene hukkaan.

Antoisia peiliretkiä toivottaen

Essi

Rahan ja moraalin perusvääntö

Eurooppalaisen sivistyksen pohjalla on lopulta muutamakin juurta. Roomalais-helleeninen sekä juutalais-egyptiläiset ja muut indoeurooppalaiset jumaltarustot vaikuttavat moraalifilosofioineen vahvasti kristinuskossa. Kristinuskon perustana on kahden tyyppistä vakaumusta, jonka eriasteisina aaltoliikkeinä kirkko on sekä instituutioksi rakennettu, että useaan kertaan reformoitu. Vanha juutalainen ideologia perustuu vahvasti omistus-ajatteluun kun taas apostolinen liike ota vuoteesi ja käy vastustaa kaikenlaista omistamista. Kutsun tätä käänteiseksi periaatteeksi ja sille on omistettu oma lukunsa.

Omistuspohjainen ajattelu on saanut aikaan sellaisen asian kuin ihmisarvo. Kun naiset, vaimot ja tyttäret, ovat olleet kauppatavaraa, arvotavaroita on täytynyt ruokkia kunnolla että karva kiiltää ja ovat sopivassa lihassa, voidakseen tulla tiineeksi ja joiden jälkeläisetkin ovat soveliasta eteenpäin kaupattavaa. Oksettava ajatus nykyisen periaatteen mukaan, mutta olipahan edes joku periaate pitää naiset elossa ja hyvin voivina. Naiset kuukautisineen olivatkin kovasti saastuttavia ja mystisiä, jopa demonisia otuksia, kun saivat miehet vieteltyä seksuaalisilla voimillaan.

Jo muinaisilla roomalaisilla oli ihmisarvo, miehillä, kansalaisilla. Jos kansalaisoikeutensa menetti, muuttui orjaksi, epäihmiseksi. Kansalaisoikeudet saattoi ostaa, mutta sopivista rikoksista myös menetti henkensäkin.

Nykyisessä moraalikäsityksessämme on WHO:n määrittelemät ihmisoikeudet erikseen lapsille ja naisille. WWF sekä Greenpeace vaativat myös eläinten, sekä hengettömän, mutta kuitenkin tavallaan elävän, luonnon oikeuksia. Näin siksi, että jos luontoa ei suojella ja se tuhotaan, ihmisestäkin jää kovin vähän jäljelle. Rahaa ja aseita kun on vaikeaa käyttää ihmisravinnoksi, kun puhdas vesi on saastutettu eikä enää ole keinoja puhdistaa ilmaa. Ihminen on kovin lyhytnäköinen juostessaan ainoastaan rahan perässä, kun elämässä sekä luonnossa on paljon muutakin runsautta tarjolla.

On olemassa sanonta, jonka mukaan Ihminen joka ei tunne moraalia, kaipaa empatiaa eikä uskontoa. Koen vahvasti, että uskontokunnasta riippumatta tietynlainen eettinen koodisto sitoo tietyn tyyppisiä heimoja yli uskonnollisten ja kansallisten rajojen. Sakramentit ovat samat ihan riippumatta yhteisöistä: leipää jaetaan, synnytetään, kuollaan, mennään naimisiin ja lapset otetaan heimoon jäseniksi. Työ on yksi pyhistä sakramenteista. Työllä ostetaan paikka yhteisössä, siksi eläkkeelle jääminen ja työttömyys ovat niin suuria murheita ihmisen elämässä. Vaihdantataloudessa voidaan vaihtaa palveluksia ja hyödykkeitä, jotta vuorovaikutteisuus jos haluu saada on pakko antaa toteutuisi. Vaihdon välineen suure on myös raha.

Rahalla ja moraalilla on kiistanalainen suhde. Moni rikas kokee, että köyhät ovat kuin varkaissa heidän taskuillaan jatkuvasti, ja että mikään ei riitä. Arkkityyppinen hahmo tällaisesta on Roope Ankka, jonka vainoharhaisuus haittaa jopa sukulaisuussuhteita. Köyhät taas, kuten Aku Ankka, kokevat rikkaat riistäjiksi jotka ovat jatkuvasti repimässä heidän selkänahastaan viimeisetkin mehut. Roope Ankka on omilla töillään hankkinut omaisuudet ja sijoitukset toimivat kuin junan vessa, poikivat alati lisää. Aku Ankka taas ei saa mistään mitään ja on jatkuvasti pulassa, mutta kuitenkin näennäisen huoleton tämän apostolisen elämäntyylinsä kanssa. Kumpikin rooli on ehdoton ja kiinteä, toisiaan ruokkiva ja yhteisössä kannattava mallinnus. Paavi kultakirsunsa päällä vastaa Hengen massalla katolisten maiden katulapsien hengen halpuutta, kun yksi ihminen on niin painava ja toiset ovat kuin tyhjää vain. Miksi on vaikeaa jakaa? Ja mihin kirkko sitä valtavaa omaisuuttaan tarvitsee?

Ihmisheimon on vaikeaa olla yhtenäinen heimo ja sopia säännöstelystä sekä säännöistä. Joku haluaa aina olla kukkona tunkiolla. Valtiasenergia on selvä ongelma, pakko saada olla paras ja ainoa, rikkain jolla on eniten maata ja valtaa. Suuret valtiot ovat kuitenkin korviaan myöten lirissä. Mahtava Putin ei pysty auttamaan maansa katulapsia, ei huumeongelmaisia eikä työttömiä. Ympäristö on retuperällä ja luonnonvaroja riistetään jatkuvasti.