Portto – syntinen nainen

By Maiju Lassila

Marketta on köyhä tyttö, joka asuu Helsingin kaduilla. 1910-luvun levottomuudet tekevät katuelämästä tavallistakin epävarmempaa, ja toimeentulo on haettava jostain. Marketta päätyy saamaan sen seksityöstä, joka lyö häneen ikuisesti syntisen leiman. Hänen hyvä ystävänsä Kusti, köyhä ylioppilas, on hänen uskottu ystävänsä läpi kaikkien vastoinkäymisten.Tätä romaania säilytettiin Helsingin yliopiston kokoelmissa vuosikymmeniä ennen kuin se julkaistiin vuonna 2002. Romaanissaan Untola selvittää syitä ja sosiaalisia ongelmia seksityön takana. Seksityöläinen ei ole vain syntinen nainen, vaan ennen kaikkea ihminen.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jul 28, 2021
• ISBN: 9788726302462

Book preview

Kuka Maiju Lassila?

Tiivistelmä kirjailijan elämästä

Maiju Lassila - alunperin Algoth Tietäväinen - syntyi Tohmajärvellä maanviljelijän poikana 1868. Hän menetti isänsä yksitoistavuotiaana ja joutui sukulaistaloon rengiksi, mutta se ei pysäyttänyt hänen kehitystään, sillä hän oli lahjakas poika ja oppi helposti.

Hän opiskeli Sortavalan seminaarissa vuosina 1887-1891 ja valmistui kaksikymmentäkaksivuotiaana kansakoulunopettajaksi melko hyvin arvosanoin.

Hän toimi lyhyen aikaa opettajana Raahessa ja oli perustamassa Raahen työväenyhdistystä. Heti perään hän teki pikavisiitin Kälviälle ja oli siellä väliaikaisena kansakoulunopettajana.

Jo vuonna 1893 hän sai vakinaisen viran Viipurista. Samalla hän muutti nimensä Untolaksi.

Hän ryhtyi kirjoittamaan jonkinlaiseen sosialistiseen lehteen ja opiskeli omin päin useita kieliä; venäjää, saksaa, ranskaa, ruotsia, kreikkaa ja latinaa. Hän teki myös bisnestä, välitti puutavaraa ja solmi läheiset suhteet venäläisen everstin Bjelostotskin perheeseen. Rouva Bjelostotski rakasti häntä kuin äiti poikaansa.

Untola viettää vuodet 1900-1904 Pietarissa puutavara-alan liikemiehenä ja pääsee - mahdollisesti rouva B:n ansiosta - korkeisiin pietarilaisiin upseeri- ja ylimyspiireihin ja suorittaa Moskovan yliopistossa korkeimmin arvosanoin tutkinnot historiassa ja venäjän kielessä. Lisäksi hän opiskelee italiaa, ranskaa ja saksaa. Hänelle ehdotetaan korkeaa virkaa Mantsuriassa, mutta virka saa jäädä, sillä Untolan mielessä häämöttää Suomen itsenäisyys.

Hän on mukana Pietarissa maanalaisessa toiminnassa. Hän käy aktiivisesti vallankumouksellisten kokouksissa ja pitää puheita salanimellä A. Aleksev, sillä hän vetää rohkeaa kaksoisroolia. Yllättäen hän avioituu sivistyneestä ja varakkaasta kodista olevan Therese Kustringin kanssa, mutta joutuu pakenemaan santarmeja omista häistään Suomeen. Avioliitto jää pelkäksi muodollisuudeksi, eikä hän näe enää koskaan vaimoaan.

Hänet valitaan lähes 30 hakijan joukosta Lohjalle kansakoulunopettajaksi ja hän toimii virassaan vuosina 1904-1905. Hän vetää näytelmäpiiriä ja ohjaa muun muassa Tukkijoella — näytelmän sekä solmii suhteen hienoon leskinaiseen, jolla on kaksi lasta. Auvoista elämää ei kestä pitkään, sillä Untola saa potkut koulusta aviottoman suhteen takia.

Uusi osoite on Kaustinen Pohjanmaalla, jossa hän toimii Vintturin koululla opettajana vuosina 1905-1907. Untola valmistaa omin käsin huonekaluja uuteen kotiin ja suhde näyttelijättäreen jatkuu. Hän perustaa koululle kirjaston, auttaa kovaonnista naapuria, pakinoi Liisan Antin nimellä Kokkola-lehdessä ja kirjoittaa Maalaisen mietteitä sekä julkaisee Vaasa-lehdessä Kyntäjän mietteitä. Hänet pestataan Suomalaisen puolueen puoluesihteeriksi herättämään kansaa ensimmäisiin eduskuntavaaleihin. Koulusta hän saa virkavapaata.

Avopuoliso muuttaa Haapamäelle ja suhde katkeaa traagisin seurauksin. Nainen heittää rikkihappoa monitoimimiehen housuille, josta seurauksena lääkärin hoitoon johtavia vammoja. Samaan aikaan Untola valitaan Satakunta lehden päätoimittajaksi Poriin.

Toimessaan hän osoittaa laajaa valistuneisuutta. Hän kirjoittaa pääkirjoitusten lisäksi kolumneja ja pakinoita ja melkein asuu toimituksessa. Ura kestää kevääseen 1909.

Satakunnan toimituksessa hänestä tulee neljäkymmentävuotiaana kirjailija. Alkaa runsaat kahdeksan vuotta kestävä kiihkeä kirjoittamisen kausi. Keväällä 1909 hän julkaisee Ilmari Rantamalan nimellä esikoisteoksensa, jättimäisen 1801 sivuisen Harhaman ja heti perään 1000 sivuisen Martvan! Esikuvana itse Dostojevski ja psykologinen realismi.

Kirjoitustyöntekijän, niin kuin hän itseään kutsuu, elämä muuttuu täysin. Algot Untola vetäytyy salanimien taakse pois kaikesta julkisuudesta, jonne hän ei enää milloinkaan palaa.

Hän asuu Kouvolassa vuosina 1911-1912 ja kirjoittaa näytelmiä Väinö Stenbergin nimellä. Nuori mylläri, Kun lesket lempivät, Viisas neitsyt ja monet muut näytelmät tulevat teattereiden ohjelmistoon. Itse hän karttaa ihmisiä ja asuu vuokralla sähkölaitoksen yläkerrassa.

Hänen viimeinen asuinpaikkansa on Helsinki, Runeberginkatu 6:n piharakennuksen alin kerros, porraskäytävän viereinen huone, jossa hän elää askeettisesti ja huomaamattomasti vuosina 1913-1918 — kuolemaansa saakka.

Hän käyttää aluksi nimikettä ulkotyömies ja sitten puhtaaksikirjoittaja. Postin hän pyytää lähettämään nimellä Algot Rantala. Hän kirjoittaa kuin vimmattu romaaneja, näytelmiä, novelleja, runoelmia, virsiä, kertomuksia ja uskonnollisia tekstejä. Hänellä on kolme kustantajaa - Suomalainen Kustannusosakeyhtiö Kansa, Arvi A. Karisto ja Kustannusosakeyhtiö Otava. Parhaana vuonna (1912) häneltä tulee markkinoille kahdeksan teosta!

Hän jättää jälkeensä 4 200 sivua julkaisemattomia käsikirjoituksia kangassäkkiin sullottuna. Ne ovat hänen sukunsa hallussa 1950-luvulle, kunnes ne päätyvät lahjoituksena Helsingin yliopiston kirjaston käsikirjoitusyksikköön. Siellä ne ovat herättäneet silloin tällöin tutkijoiden mielenkiintoa.

Syntinen nainen

Yksi julkaisemattomista käsikirjoituksista on Portto - Syntinen nainen. Tämä pienoisromaani - pitkä kertomus - on syntynyt todennäköisesti vuoden 1915 vaiheilla, ja kirjailija tarjosi teosta Otavalle, jonka kirjailijana hän aloitti vuonna 1913. Saatesanat kustantajalle on kirjoitettu Ilmari Rantamalan nimellä, mutta kirjeessä todetaan, että teoksen saa julkaista Maiju Lassilan nimellä (ilmeisesti koska se myi paremmin).

Ilmari Rantamala oli vakavien yhteiskunnallisten aiheiden käsittelijä, kun taas Maiju Lassila hallitsi omintakeisen kansankuvauksen vailla yhteiskunnallisia kerrostumia.

Maiju Lassilan mustekynällä kirjoittama Portto-käsikirjoitus sisältää 175 liuskaa koukeroista tekstiä. Painettuna se lyhenee lähes puoleen. Teoksen ensimmäinen painos on poikkeuksellisesti kuvitettu.

Portto kuvaa laitapuolen turhauttavaa, köyhää elämää, jossa päähenkilön Marketan, katutytön, viimeiseksi keinoksi jää itsensä myyminen. ’Syntinen’ nainen saa osakseen ymmärtämystä ja ei saa. Hän on joutunut huonojen olosuhteiden vuoksi tilanteeseen, jossa hän ajautuu ahdinkoon. Hän tajuaa