Me pelastamme maapallon: osa 1.

By Markku Mielonen

Eläimet ovat kyllästyneet ihmisten ­aikaan saamattomuuteen ja ottavat maapallon pelastuksen omiin käpäliinsä.

Lue miten Super-Katin ja eläinkumppaneiden matka lähtee ympäri maailmaa lähtee liikenteeseen. Mielenkiintoinen kuvitus ruokkii lukijan mielikuvitusta ja selkeää tekstiä on helppo lukea.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Dec 7, 2020
• ISBN: 9789528031550

Markku Mielonen

Markku Mielonen on kiihtelysvaaralainen monipuolinen kirjailija, jolta on ilmestynyt tasaiseen tahtiin uusia kirjoja. Me pelastamme maapallon -lastenkirjasarjan Markku toteutti joensuulaisen kuvittajan Katri Parikan kanssa.

Book preview

Sisällysluettelo

1. Luku

2. Luku

3. Luku

4. Luku

5. Luku

6. Luku

7. Luku

8. Luku

10. Luku

11. Luku

12. Luku

13. Luku

14. Luku

15. Luku

16. Luku

17. Luku

18. Luku

19. Luku

20. Luku

1.

Luku

Maapallo on vaikeuksien keskellä. Ilmasto kärsii pahoin, jäät sulavat, meren pinnat nousevat. Ihmiset eivät tunnu ottavan tilannetta vakavasti. Niinpä Intiassa eläimet ovat päättäneet tehdä asian eteen kaikkensa. Krokotiili Roks ui masentuneena Chilijokea pitkin, rannalla istuu kirahvi Pitkäkaula seuranaan elefanttikaverukset Söpö ja Tepu. Puussa nuokkuu marakatti Riuska.

– Koko porukka on kuin maansa myynyt, Roks tuumaa läpsäyttäen vettä.

– Eipä sinunkaan naama näytä kovin iloiselta. En pysty hengittämään pää pystyssä. Kävellessä on otettava happea aina maan pinnasta. Onko se enää kirahvimaista? Ilma on täynnä savusumua, Pitkäkaula tuhahtaa.

– Ennen me elefantit pyysimme mukaan aina uuden kaverin, eipä näy toisia elefantteja. Miten voi pyytää enää uutta kaveria matkan tekoon? Söpö pyyhkäisee silmiään.

Marakatti hyppää puusta alas selvästikin masentuneena.

– Eilen ajoin yhtä autoa, joka köhi jatkuvasti, ja jonka silmät vuosivat vettä hirveästi. Se sanoi jo iltapäivällä renkaiden olevan väsyneet, eikä se jaksanut enää pitää oviakaan kiinni. Kertoi, että niiden perhe muuttaa kauaksi maalle, jossa niiden autolapset saavat kurvailla mahdollisimman puhtaassa ilmastossa.

– Mikä oli auton nimi? Söpö-elefantti kysyy.

– Hmm..., odotahan, yritän muistella. Muistiini vaikuttaa heikentävästi tämä huono ilma. Jee, nyt muistan, nimi oli Kaukovalo, niin oli, marakatti hihkaisee.

– Niin arvelinkin, se on meitä monesti kuskannut. Viime kerralla se valitti väsymystä antaessaan kyytiä, tosin meissä oli melkoinen kuorma istuessamme Tepun kanssa takapenkillä, Söpö pohtii.

– Minä en ainakaan jaksaisi kahta elefanttia selässäni kuljettaa, krokotiili Roks tunnustaa ja samalla läpsäyttää vettä pyrstöllään.

– Tuskinpa minultakaan onnistuisi, ei ainakaan nyt, kun olen väsynyt, kirahvi Pitkäkaula pohtii.

Marakatti Riuska on kuunnellut huolestuneena kavereiden juttelua.

– Te olette kuin maanne myyneet. Minä en luovuta, nytkin rakennan lentokonetta, joka ei saastuta maapalloa, se kulkee nimittäin vedellä. Muutaman mutterin kun kiristän, sillä voi lähteä koelennolle. Kutsutaan huomiseksi iso eläin porukka koolle. Mietitään yhdessä tilannetta, marakatti Riuska hehkuttaa.

– Köh, taas savu menee henkeen, tuohan on parempi kuin hyvä ajatus. Voisiko kokous olla vasta kolmen päivän kuluttua? Muuten kaikki halukkaat eivät ehdi tulla, Pitkäkaula ehdottaa. Roks läpsäyttää vettä voimakkaasti.

– Pitkäkaulan ehdotus on hyvä. Minä ilmoitan ve des sä asuville, Riuska rummuttaa viidakkoon, sinä Pitkäkaula voit laittaa ilmoituksen nettiin. Tavataan kolmen päivän kuluttua, sanoo Roks ja lähtee uimaan kovalla vauhdilla.

– No nyt tuli Roksille kiire. Hänellä on toki paljon uimistakin, koska on niin tunnollinen, että ilmoittaa jokaisessa vesistössä tulevasta kokouksesta. Täytyy ryhtyä rummuttamaan, kerrankin saa iskeä rumpua sydämensä kyllyydestä, Riuska hihkaisee.

Myös Pitkäkaula on intoa täynnä ja ryhtyy iskemään uutista