Siistijä 4: Uusia johtolankoja

By Inger Gammelgaard Madsen

Anne Larsen saa selville, että kuollut asianajaja lopetti uransa vain vähän sen jälkeen, kun oli hävinnyt eräässä oikeudenkäynnissä, ja hänen asiakkaansa, lapsenmurhaaja Patrick Asp, joutui vankilaan. Asianajajan isä, joka on korkeimman oikeuden tuomari, on kadonnut jäljettömiin. Anne käy vankilassa haastattelemassa vankilanjohtajaa ja kyselee huumausaineiden yliannostukseen kuolleesta vangista ja saa samalla käsiinsä kirjeen Patrick Aspilta. Asp kirjoittaa, että hän on syytön ja että hänen vaimollaan on sormet pelissä. Anne etsii naisen käsiinsä ravintolasta, jossa nainen työskentelee. Ravintolassa Anne tapaa myös naisen pojan, Bertramin, ja Anne alkaa epäillä, että he molemmat salaavat jotakin. Mies, Uwe Finch, jonka kanssa nainen seurustelee, on myös epäilyttävä. Mies käyttäytyy ikään kuin haluaisi peittää henkilöllisyytensä. Anne ottaa yhteyttä Roland Benitoon, koska hän kenties voisi auttaa miehen henkilöllisyyden selvityksessä.SIISTIJÄ on kuusiosainen rikosromaani.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Aug 22, 2018
• ISBN: 9788711955321

Book preview

www.egmont.com

Vanginvartijan itsemurha ei ollut kiinnostava uutinen kovin pitkään. Ei myöskään uutinen auto-onnettomuudessa kuolleesta puolustusasianajajasta. Vanhat uutiset heräsivät kuitenkin henkiin, kun puolustusasianajajan isä, Karl Dallerup, joka kaiken lisäksi oli arvostettu korkeimman oikeuden tuomari, oli viikkoa myöhemmin kadonnut jäljettömiin ja nyt etsintäkuulutettu jo toista päivää.

Anne Larsen oli viikon aikana koettanut useamman kerran saada uutispäälliköltä luvan seurata sitä merkillistä yhteensattumaa, että sekä vanginvartijalla, Julius Habekostilla, että puolustusasianajajalla, Vivian Elstedillä, oli ollut jokin erityinen yhteys taposta tuomittuun Patrick Aspiin, joka oli vankina Enner Markin laitoksessa, jossa Julius Habekost puolestaan oli töissä. Mutta uutispäällikkö oli – ties monennettako kertaa – muistuttanut Annea siitä, että hän oli rikostoimittaja eikä rikostutkija. Hänen piti raportoida eikä tutkia. Mutta Annen oli vaikea olla tutkimatta asiaa. Itsemurhaan liittyi jotakin kummallista, ja kaksi poliisia oli vapautettu syytöksistä. Anne tietenkin luotti hallintokantelunviranomaiseen ja Roland Benitoon, mutta jokin kummitteli hänen mielessään.

Hän meni taas päällikön puheille. Ensinnäkin hän oli tutkinut, oliko Karl Dallerupilla jotakin tekemistä Patrick Aspin kanssa, ja bingo – Dallerup oli ollut tuomarina kymmenen vuotta sitten kuolemaan liittyvässä tapauksessa ja oli ollut se henkilö, joka amerikkalaisessa tuomioistuimessa löi vasaran pöytään ja sanoi: elinikäinen vankeus. Tanskassa tuomarit eivät kuitenkaan käyttäneet vasaraa, kuten monet luulivat.

Siitä on kymmenen vuotta, Anne! Uutispäällikkö katsoi häntä kuitenkin kiinnostuneesti ja pureskeli silmälasiensa kehystä.

Juuri niin, näyttää siltä, että tämä vanha juttu liittyy kaikkeen.

Uutispäällikkö näytti epäilevältä ja pudisti sitten päätään. Oikeastaan hän hän halusi vain tiedottaa lehdistötilaisuudesta, joka pidettäisiin Itä-Jyllannin poliisin ilmoittamasta korkeimman oikeuden tuomarin katoamisesta.

Kuule nyt, Anne yritti uudestaan. Vanki on kuollut huumeiden yliannostukseen, ja…

Tiedät hyvin, ettei poliisi eikä vankilakaan ole koskaan vahvistanut asiaa…

Laitos, Anne korjasi.

Täh? Niin joo, laitos… mutta sä olet kuullut sen vain joltakin satunnaiselta kiivaalta vangilta, joka kulki ohitsesi vankilassa, ja…

"Ei se ollut satunnainen vanki. Se oli Patrick Asp, eli yhteensitova tekijä kuolleen vanginvartijan ja kadonneen tuomarin välillä. Hän syytti Julius Habekostia Spiderin kuolemasta huumeiden yliannokseen,