Uskaliaat 2: Miehen maku

By Ane-Marie Kjeldberg

"Sitten Frederikin huulet olivat siinä, ja Ulf avasi suunsa, otti Frederikin vastaan, halusi herkutella hänellä. Huimaus oli poissa, sen tilalla oli hakkaava pulssi ja kaikkea hallitseva tunne paisuvista nänneistä ja kivikovasta erektiosta."Ulf Viig on yksin kesämökillään Solbjørgin jätettyä hänet ja yrittää kirjoittaa kirjaa. Kesämökkialue on lähes autio ja tyhjä, mutta Havstuen-mökissä istuu nuori Tove Svart suljettujen verhojen takana ja yrittää päästä jaloilleen erottuaan Jensistä. Sitten kuvaan astuu Ulfin naapurimökin uusi omistaja, kirjailija Frederik Mørk.Kolmikko kohtaa, ja Ulf löytää itsestään uusia puolia ja himokkuutta, joka järkyttää häntä syvästi.Kauniissa, perintönä kulkevissa kesämökeissä Grå Klitin lähellä asukkaat hengittävät Pohjanmeren tuoksuja ja nauttivat auringosta, kuten perheet ovat tehneet sukupolvesta toiseen. Elämme 1960-luvun loppua, ja ilmassa on levottomuutta ja outoa vapautta, mikä synnyttää odottamattomia jännitteitä. Erotiikan mullistava voima on vastustamaton, ja uskaliaiden mökkiläisten elämät muuttavat täysin suuntaansa. He kokevat uusia seksin muotoja, uusia rakkaussuhteita ja huomaavat elämänsä muuttavan kurssia.Uskaliaat on kuusiosainen eroottinen sarja.

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Apr 4, 2019
• ISBN: 9788726075854

Book preview

Lokakuu 1968

Ulf sulki kaminan luukun työhuoneessaan. Tuli rätisi ja paukkui. Hän oli saanut virkavapaata seurakunnastaan, jotta voisi kirjoittaa loppuun kirjansa rukouksen voimasta, ja nyt hän oli viettänyt mökillä yksinään jo viisi päivää.

Solbjørg oli muuttanut heti, kun hän oli saanut tietää olevansa raskaana Jensille. Hieman ennen kuin Ulf lähti mökilleen Pohjanmeren rannalle, hän oli sattumalta törmännyt Solbjørgiin Kongens Nytorv -aukiolla Kööpenhaminassa, ja hän oli tuntenut piston sisimmässään. Lähinnä siitä syystä, että Solbjørgistä näkyi jo nyt niin selvästi, että hän oli raskaana, vaikka hän olikin vasta neljännellä kuukaudella. He olivat vaihtaneet muutaman sanan keskenään, kohteliaasti ja rauhallisesti. Solbjørg oli kertonut, että hän ja Jens olivat löytäneet asunnon Frederiksbergistä. Ulf oli toivottanut onnea, ja Solbjørg oli hymyillyt kauniisti.

Ulf oli helpottunut, ettei hän ollut tulossa isäksi. Se tunne oli täyttänyt hänet sinä päivänä kaupungilla. Ja se tunne täytti hänet nytkin, kun hän ajatteli Solbjørgiä ja heidän kariutunutta avioliittoaan.

Hän voi oikeastaan hyvin tällä hetkellä. Hän kirjoitti, luki Raamattua ja pyhimysten elämäkertoja, rukoili ja kirjoitti lisää. Silloin tällöin hän kävi kävelyllä rannalla eikä tavannut ketään. Kesämökkialue oli lähes tyhjillään näin lokakuun lopussa.

Mutta tänä iltana tulen räiskyessä tunne palasi, levottomuus. Hän ei oikein osannut määritellä tunnetta, mutta parin viime kuukauden aikana se oli silloin tällöin tullut kolkuttelemaan ovelle kuin kutsumaton vieras. Se oli eräänlainen tyhjyyden tunne, aivan kuin hän ei olisi täysin läsnä itsessään, mutta tunne oli niin heikko ja epämääräinen, ettei hän osannut pukea sitä sanoiksi.

Hän koetti rukoilla Jumalalta apua, mutta se ei auttanut. Levottomuus vain kasvoi kasvamistaan. Lopulta hän meni ulos syysmyrskyyn. Oli pimeämpää kuin hän oli odottanut. Oli uusikuu ja pilvistä, ja ikkunasta lankeavan kellertävän valokehän ulkopuolella hän ei nähnyt edes omaa kättään.

Hänen täytyi ostaa taskulamppu. Hän hapuili sokeana talon ympäri. Myrsky iski häntä kasvoihin ja vinkui räystäissä, aivan kuin kaikenmoiset demonit olisivat olleet valloillaan.

Terassin kulmalla hän pysähtyi. Täältä hän pystyi näkemään naapurimökin, ja siellä oli valot. Frederik Mørk oli selvästikin palannut Tanskaan.

Omituista, Ulf mietti. Tähän vuodenaikaan olisi voinut kuvitella,