Uskaliaat 5: Kuuma ilta

By Ane-Marie Kjeldberg

"Siinä samassa Christianin mielen valtasi kuvitelma siitä, että Nook oli tarinan tyttö, alastomana aamuisessa valossa, että suuteli ja nuoli häntä, että hän makasi tytön hennon kehon päällä koko painollaan, että hän levitti tämän reidet ja työntyi sisään, että hän työnteli, että naisen rinnat heiluivat, että nainen hengitti katkonaisesti, että hän vaikeni hetkeksi ennen laukeamistaan, että nainen tuli hänen pumpatessa siemenensä tämän sisään orgasmissaan ja kiintymyksessään leijuen."Arkkitehti Christian Dahl vie kotiapulaisensa Nookin mukanaan Pohjanmeren rannalla sijaitsevalle kesämökilleen, jotta nainen voisi toipua äitinsä kuolemasta. Vähitellen Nookin rankka menneisyys alkaa paljastua, ja Christian huomaa kauhukseen tuntevansa voimakasta vetovoimaa eksoottiseen kaunokaiseen, joka on niin nuori, että voisi olla hänen tyttärensä.Kauniissa, perintönä kulkevissa kesämökeissä Grå Klitin lähellä asukkaat hengittävät Pohjanmeren tuoksuja ja nauttivat auringosta, kuten perheet ovat tehneet sukupolvesta toiseen. Elämme 1960-luvun loppua, ja ilmassa on levottomuutta ja outoa vapautta, mikä synnyttää odottamattomia jännitteitä. Erotiikan mullistava voima on vastustamaton, ja uskaliaiden mökkiläisten elämät muuttavat täysin suuntaansa. He kokevat uusia seksin muotoja, uusia rakkaussuhteita ja huomaavat elämänsä muuttavan kurssia.Uskaliaat on kuusiosainen eroottinen sarja.

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Apr 8, 2019
• ISBN: 9788726075892

Book preview

Myöhäiskevät 1969

Christian ja hänen nuorempi sisarensa Bodil olivat perineet Pohjanmeren rannalla sijaitsevan Solhjem-kesämökin vanhemmiltaan ja säilyttäneet sen yhteisomistuksessa.

Kun Christian oli jäänyt leskeksi ja sittemmin mennyt uudelleen naimisiin ja eronnut, ja kun Bodil oli jäänyt leskeksi nuorella iällä, oli tuntunut hyvältä ratkaisulta, että he olivat lyöneet hynttyyt yhteen myös arjessa. Oli ollut melkeinpä väistämätöntä, että he olivat ottaneet yhteisen kotiapulaisen palatsimaiseen omakotitaloonsa Århusin lahden rannalle. Kummallakaan ei ollut aikaa huolehtia talosta. Christian oli arvostettu arkkitehti, ja Bodil oli perinyt miehensä yrityksen ja päättänyt istahtaa itse johtajanpallille. Hänen johtajuudestaan oli ennustettua fiaskoa, mutta sen sijaan se olikin johtanut mahtavaan menestystarinaan.

Kotiapulainen Nook oli syynä nyt alkaneeseen riitelyyn. Hän oli muuten velvollisuudentuntoinen nainen, josta he olivat pitäneet 12 vuotta, mutta nyt Nookin äiti oli kuollut, ja 33-vuotias kotiapulainen oli murtunut. Lääkäri oli kutsunut sitä ’hermoromahdukseksi’ ja määrännyt rauhaa, lepoa ja ystävällisyyttä.

Hienoa, Bodil sanoi vähintään kymmenettä kertaa, hänen täytyy palata Thaimaahan, mistä hän on kotoisin. Hänellä on siellä varmasti satoja sukulaisia, jotka voivat hemmotella häntä.

Hän ja hänen äitinsä lähtivät sieltä, kun Nook oli 14. Hän ei nykyään tunne sieltä ketään.

Saahan hän kirjeitä, Bodil sanoi ja rummutti pöytää.

Ei se ole sama kuin varsinainen tunteminen, Christian sanoi hiljaa.

Christian on mielestäni oikeassa, totesi Xenia, joka oli kylässä Christianin tytärpuolen Ingridin kanssa.

Christian kutsui Ingridiä ja Xeniaa hienotunteisesti kämppiksiksi, sillä he jakoivat kesämökin, mutta todellisuudessa he olivat paljon enemmän. Christian oli iloinen nähdessään, miten sädehtivän rakastuneita he olivat.

Minä olen myös samaa mieltä, Ingrid sanoi.

Herranen aika! Mikä teissä kaikissa oikein on vialla? Bodil sanoi ja nousi nytkähtäen ylös ja katosi huoneesta.

Nook on ihminen, ei mikään kulunut tiskirätti, Christian sanoi Ingridille ja Xenialle.

Hän huomasi, että he arvostivat hänen inhimillisyyttään, mutta hän ei kertonut sitä, että hänen suhtautumisensa ei ollut pelkästään vastuullisen työnantajan, vaan seurausta siitä, että hän oli alkanut pitää Nookista todella paljon. Nookin kasvot olivat koko se ajan, jonka hän oli työskennellyt Villa Paxissa, olleet kohteliaat ja hymyilevät, mutta täysin ilmeettömät. Joskus niissä oli