Klopit on poikia: Mitä puuhailimme 1950-1960

By Lauri Suvanto

Kuvaus suuren ikäluokan elämästä maaseudulla,1950...1960 välisenä ajanjaksona. Mitään ei ollut valmiina, vaan mitä halusimme, se ,"värkättiin"yhdessä. Siinä samalla kehittyi elämisentaitoja kasvattaen kloppisakin yhteenkuuluvuutta. Sodasta selvinneet isät ja heidän pojat, kisailivat ja tekivät yhteisiä retkiä lähialueelle kulkuneuvoinaan polkupyörä, traktori tai kuorma-auto. Työtä arvostettiin ja vaadittiin "luterilainen" asenne työn tekemiseen. Koti, uskonto ja Isänmaa olivat arvostettuja poikien keskuudessa. Kuitenkaan emme olleet mitään pyhimyksiä, sillä joskus joukossa tyhmyys tiivistyy ja tehdään joitain "kolttosia". Lopussa luettelomainen yhteenveto mihin kloppisakin yksilöiden elämäntehtävät ovat asettuneet.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Sep 18, 2020
• ISBN: 9789528014171

Lauri Suvanto

Koneenrakennusteollisuudesta eläkkeellä oleva suunnitteluinsinööri. Alkanut kirjoittelemaan muistelmatyyppisiä tarinoita kirjojen ja lehtijuttujen muodossa.

Book preview

SISÄLLYSLUETTELO

2.MAAILMANSODAN JÄLKEEN

KORSU

PUTSOTA

LINTUJEN PESÄT

MONITAITOISUUTTA

MAKUELÄMYKSIÄ

TIISTENJOEN KIRKKO

POIKAKERHO

PYHÄKOULU

HAUTAKIVIEN KULTAUS

JOKIRANTAELÄMÄÄ

LAURIN POLKUPYÖRÄ

TIISTENJOEN URH. KENTTÄ

JUHLIEN JÄLKEEN

REINILÄN SAHA

HIEKKATIE PÖLISEE

VARIKSEN SAAPPAAT

KERÄILIJÖINÄ

AIKUISTEN KANSSA

SUNNUNTAIRETKEILYJÄ

AMERIKAN PAKETTI

SALINSAARI

TYÖ ENSIN

OMAT SUORITUSPAIKAT

MAASTOJUOKSU JA HIIHTO

KILPAILUVIETTI

HIIPAKANKUJA

JÄNISJAHDISSA

POLKUP, TUKKILAISKISOIHIN

LAKALUOMAN MYLLY

JOUSI

ELOKUVAT

TRAKTORIT LISÄÄNTYVÄT

OMAA RAHAA

VAPPU

JUHANNUS

JOULUNAIKA

MENI ÖVERIKSI

LASKIAINEN

PÄÄSIÄINEN

KATTOKÖKKÄ

OMILLE TEILLEEN

LIITTEET, VALOK. YM

MAAILMANSODAN JÄLKEEN.

Hävityn sodan seurauksena Suomelle lankesi maksettavaksi suuret sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Rauhan ehdot olivat ankarat. Kaikesta oli pula ja monet asiat olivat 1950-luvun alussa kortilla ja säännöstelyn alla. Kansalla oli kuitenkin tulevaisuudenusko kova, lapsia syntyi v. 1945...1948 paljon ja syntyi niin sanotut suuret ikäluokat. Heidän elontaipaletta väritti aluksi puute melkein kaikesta, mitään ei ollut lapsille tehtynä valmiina. Puute korjattiin omatoimisesti värkkäämällä ne asiat mitä halusimme. Maaseudun lapsi näki ja koki sen ruuan perus- tuotannon miten elämän eliksiiri oli kovan puurtamisen takana, ja mistä se kaupan hyllyltä nätissä paketissa saatava ruoka on peräisin. Maaseudun lapset opetettiin asennoitumaan luterilaisesti työntekoon, ja työtä maanviljelyksen parissa oli vaikka muille jakaa. Yhdessä värkkääminen lähensi ja yhdisti kloppisakkia, ja kuin varkain opetti heille elämäntaitoja. Luulisin että aika harvoin kuuli lauseen; Ei oo mitään tekemistä! Aika joka kotona tehtävästä työstä jäi vapaaksi, kului kloppien omissa yhteisissä harrastuksissa.

Lapsuuden liiallinen työpainotteinen vaatimus kotona saattaa johtaa siihen, että lapselle tulee ajatus, että ei tällainen raadanta ole pitkässä juoksussa mielekästä. Yksi keskikoulua käynyt opiskelija kertoi ollessaan koko kesän perkaamassa aamusta iltaan sokerijuurikasta polvet ruvella konttiessa, tuli mieleen vastenmielisen opiskelun mielekkyys, ettei tarvitse koko ikäänsä konttia.

Oikealla asenteella työ kuin työ maistuu, oli se sitten henkistä tai ruumiillista työtä. On ihmisiä, jotka haluavat konttia ja on ihmisiä, jotka haluavat tehdä jotain muuta. Onneksi molempia tarvitaan. Jokaisessa työssä on hyvät ja huonot puolensa.

KORSU

Toisesta maailmansodasta ei ollut aikaa kulunut kuin runsas 10-vuotta. Sodan vaikutus näkyi ja kuului Hiipakan pihan kloppien (poikien) leikeissä. Heitä oli kolmen ikäryhmän kavereita. Vanhimpaan

ikäryhmään kuuluivat Esko, Martti, Timo ja Yrjö-Heikki. Toinen ikäryhmä, johon kuuluivat, Antti, Anska, Juhani, Lauri ja Seppo. He olivat suurta ikäpolvea. Kolmanteen ikäryhmään kuuluivat muutaman vuoden nuoremmat Arvi, Heikki, Mauno, Markku ja Matti.

Kesäkuinen lauantai-aamupäivä, ja kloppisakki intoa täynnä marssien Kontokujalla ja määränpäänä Jäätteennevan laitamilla oleva korsurakennelma. Martti, Timo ja Yrjö-Heikki olivat ryhmän johtotrio ja mukana perässä Antti, Anska, Juhani, Lauri ja Seppo. Koulureput selässä keikkui, ei kirjojen vaan evästen painosta. Johtotrio yritti antaa tahtia, vasen, vasen, yksi, kaksi…, mutta jäljessä tulevat sekoilivat, vaikka yritystä tahtiin olikin. Osalla oli puusta kyhätty ase selässä ja nuoremmilla oli putsota pistoolit kädessä. Kuoppamäkeä ohittaessamme kansakoulun keittäjä Tellervo Falben katsoi ihmetellen kotinsa pihalta marssimalla ohitse kulkevaa kloppisakkia. Lehmälänmäen tienhaarassa kävi johtotriolta komento; osasto seis, kymmenen minuutin tauko paikalla! Reput pois selästä ja ojanpenkalle istumaan, limsapullot esiin ja patenttikorkit auki muutaman kulauksen ajaksi. Huomioikaa että juotavaa tarvitaan myöhemminkin, joten pieni kulaus vain.

Osasto tielle ja matka jatkui Isonmäen tiehaarasta metsän siimekseen. Osa joukkueesta alkoi jo kysellä jäljellä olevan matkan määrää? Yrjö-Heikki vastasi naurun myötäilemänä; kotiin on jo pidempi matka. Pikkutuvan Anna tuli kahden lehmänsä kanssa kloppisakkia vastaan. Martti huomautti Annalle; Annalla on väärä suunta. Annan mielestä suunta on oikea, kotiin kun olen matkalla. Hänellä on talo Latva-Peltolan naapurissa, ja navetassa kaksi lehmän kantturaa. Kloppien mielestä elelee vähän salaperäistä ja vaatimatonta elämää. Monikaan ei ole päässyt Pikkutuvassa käymään. Anna jatkoi lehmiensä kanssa matkaa kotiinsa ja kloppijoukko kohti korsua. Kalliolla odotti syvennykseen rakennettu turvekatolla varustettu korsu, joka oli kloppien määränpää. Korsun sisällä oli tulisija, jonka yläpuolella oli savukaasujen poistoa varten räppänä. Kaksi makuulaveria nukkumista varten. Mukana oleva kloppisakki ei sopisi samanaikaisesti lavereilla nukkumaan, joten oli järjestettävä vartiovuorot korsualueen vartiopaikoille. Tällä kertaa tilanahtautta helpotti se, että Laurin oli palattava kotiin kello yhdeksään mennessä. Lähtölupa korsulle oli annettu sillä ehdolla. Timo alkoi sytyttämään kivistä kyhättyyn tulisijaan tulta. Martti ja Yrjö-Heikki esittelivät korsualueen vartiopaikat ja kulkureitit korsulta niihin. Reitit menivät kallionotkelmia pitkin. Korsusta vartiopaikoille oli noin 50 metriä, ja hälytysjärjestelmänä korsun sisällä kaksi lehmänkelloa, joihin oli vartiopaikoilta narut. Kaksi pakkiyhdistelmää seinällä oli korsun varustuksessa ja alkoi olla tulokahvien keitto, ja kahviveden saimme läheisestä lähteestä. Kahvinjuonnin yhteydessä laadimme vartiovuorolistat, yhden vuoron ollessa 1 tunti ja yksi vartija kerrallaan kummassakin vartiopaikassa. Muut touhusivat korsussa tai välittömässä läheisyydessä. Timo kertoi huikeita juttuja Kettukonnolla olleista käärmeistä, oli hakkauttanut kumisaapastaan löytämässään käärmeenpesässä viime keväänä. Käärmeet oli pyrkineet nousemaan saapasvartta ylöspäin ja oli joutunut kepillä heittelemään niitä kauemmas. Onneksi olivat vielä vähän kohmeessa ja näin olivat hidasliikkeisiä. Kyykäärmeitä oli ollut useita kymmeniä paistattelemassa kevätauringossa. Hän kertoi olleensa myös Uudenhaudanmäen vanhan tervahaudan alueella olevia ketunpesiä tökkimässä ja pyrkinyt saamaan mahdolliset asukkaat