Rypyistä näkee hymyjen paikan: Totta ja tarinaa ikääntymisestä

By Leena Sorvali

Ikääntymisellä ei ole ikärajaa

Kun tätä kysyttiin kuusivuotiaalta Lin-tytöltä, hän vastasi: ”Ei vanheneminen vaikeaa ole – kulkee vain virran mukana.”

Tämä kirja kertoo luonnollisesta ikääntymisestä – lempeästi ja pilke silmäkulmassa. Jokaisella ikäkaudella on omat ilonaiheensa, ja hyvä elämä on pitkälti omien valintojemme tulosta.

Jokaisen pitäisi saada toteuttaa itseään – elää sellaisen elämän kuin on aina halunnut. Eikä unelmilla ole Parasta ennen -päivämäärää.

Elät vain kerran, mutta jos hoidat homman hyvin, kertakin riittää!

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 10, 2018
• ISBN: 9789528052135

Leena Sorvali

Kaikilla on tarinansa. Sinulla, minulla, tuotteilla, yrityksillä, yhdistyksillä.  Jokainen tarina on kertomisen arvoinen.  Ne pitäisi kertoa, jotta eivät jäisi unohduksiin. Jotta jälkipolvetkin saisivat tietää, miten ennen ajateltiin, tehtiin, haaveiltiin, iloittiin, surtiin. Olen kirjoittanut useita tarinoita oppikirjoihin, historiikkeihin, henkilöstö-, asiakas- ja järjestölehtiin  -  myös mainoksiin.  Olen toiminut viestinnän tehtävissä mainostoimistoissa, viestintätoimistossa, teollisuudessa ja freelancerina.  Olen suunnitellut, toteuttanut ja kouluttanut.  Nyt olen kirjoittanut ja koonnut yhteen oman elämäni tarinat.

Book preview

Kun ihminen elää tarpeeksi vanhaksi,

hän saa kaikessa rauhassa tehdä

juuri mitä haluaa.

-Tove Jansson

Sisällysluettelo

Lukijalle

Ajatuksia ikääntymisestä

Ikääntymisellä ei ole ikärajaa

Liian vaha vanhemmaksi?

Liian vanha kumppaniksi?

Liian vanha töihin?

Keski-ikä on sitä, kun tunteesi alkavat vaihtua oireiksi

Kohtele hyvin itseäsi

Aivot ovat arvotavaraa

Hormonimyrskyn harjalla

Apua – tukka lähtee

Eläkkeelle lähtö on uuden alku

Mihin eläkeläisellä on kiire?

Ohjat omiin käsiin

Muisti pätkii

Masentaako?

Jalat painaa

Kolotuksia siellä, jäykkyyttä täällä

Anteeksi mitä?

Mitä silmäsi näkevätkään!

Eikö ruoka maistu?

Sitä olet, mitä syöt

Digiloikkaava teknologiahuuma

Olet mitä ajattelet

Kirsi ei anna reuman lannistaa

Arvo Ylpön pitkän iän salaisuus

Elämän tärkein opetus - älä murehdi

Kulttuuri lisää elinvoimaa

Saunominen edistää terveyttä

Mitä haluaisit tehdä, mitä et ole ennen tehnyt?

Millaista on vanheta?

Älä ota vanhenemista liian vakavaasti

Seitsemänkymppiset ystäväni eivät vanhene

Vapulla ja Ilkalla riittää virtaa

Irmeli Kaario: Minun vanhuuteni

Ikinuori Äitee

Kun toinen on poissa

Yksineläminen ei aina tarkoita yksinäisyyttä

Avioero ei lannistanut Liisa Selännettä

Nelijalkainen terapeutti

Jos tietäisit kuolevasi huomenna...

Näin minä haluan

Jos vanhempasi ovat vielä elossa...

Lukijalle

Nuoruuden ihannointi ei varmaan koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ole ollut yhtä korostettua kuin nykyisin. Kaupat ja mediat sanelevat niin naisille kuin miehillekin kaikenlaisia ja usein tarpeettomia kauneusihanteita.

Nuoruudesta pidetään kiinni kynsin hampain. Vanheneminen kun on muka rumaa. Rypistyy ja heikkenee, eikä ole tuottelias jäsen enää yhteiskunnassa, menoerä vain.

Ihmisen koko elämä on arvokas ja osa siitä näkyy iholla, osa sielussa.

Miksi vanha ihminen ei muka olisi kaunis? Miksi naisella ei saisi olla raskausarpia, vaikka arvet ovat merkki jostain ihanasta uudesta ihmisestä? Miksi rinnat eivät saa roikkua imetyksen tai iän mukana? Miksi ei saisi olla ryppyjä tai roikkuluomia?

Näitä pohdiskellessani päätin kirjoittaa kirjan luonnollisesta vanhenemisesta. Lempeästi ja pilke silmäkulmassa. Asiatietojen lomassa kerron omista ja muiden kokemuksista kussakin ikääntymisen vaiheessa. Lapsuudesta varhaisvanhuuteen.

Kaikkihan me vanhenemme. Kannetaan arvokkaasti omat elämäntarinamme sellaisina kuin ne ovat. Siinähän se rikkaus on, että saamme jakaa toisten kanssa ne elämän arvetkin.

Lämmöllä

Leena Sorvali

Ajatuksia ikääntymisestä

Ainoa ajanjakso elämässämme, jolloin pidämme

vanhenemisesta, on silloin kun olemme lapsia.

Jos olet vähemmän kuin kymmenvuotias,

olet niin innoissasi vanhenemisesta,

että ajattelet ikääsi murtolukuina.

Kuinka vanha olet?

Olen neljä ja puoli!

(Et ikinä tule olemaan kolmekymmentäkuusi ja puoli.)

Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!

Siinä on koko jutun juoni.

Teini-ikäisenä sinua ei pidättele enää mikään.

Hypit seuraavaan mahdolliseen numeroon

tai jopa parin numeron ylitse.

Kuinka vanha olet?

Ihan kohta kuusitoista!

(Voisit sanoa kolmetoista, mutta ihan kohta olet kuusitoista)

Ja sitten tulee elämäsi paras päivä...

Tulet kahdenkymmenenyhden vuoden ikään.

Jopa sen sanominen on kuin pieni seremonia:

Tulet kahdenkymmenenyhden vuoden ikäiseksi.

Jess!!

Mutta sitten täytät kolmekymmentä.

Oho, mitä oikein tapahtui?

Ihan kuin olisit hapanta maitoa!

(Hän täytti ja meidän piti heittää hänet pois.)

Enää ei ole hauskaa. Olet vain hapan möykky.

Mikä on vinossa? Mikä on muuttunut?

Tulet kaksikymmentäyksivuotiaaksi, täytät kolmekymmentä

vuotta, ja sitten lähestyt neljääkymmentä.

(Ohhoh! Painahan jarrua, kaikki on luisumassa käsistä!)

Ennen kuin huomaatkaan, saavutat viisikymmentä ja kaikki

mistä ikinä unelmoit, on mennyttä.

Mutta odotas!!!

Sinä selviydyt kuusikymppiseksi.

Etpä olisi uskonut!

Sinä siis tulet kaksikymmentäyksivuotiaaksi, täytät

kolmekymmentä, lähestyt neljääkymmentä, saavutat

viisikymmentä ja selviydyt kuusikymppiseksi.

Olet saavuttanut jo sellaisen vauhdin,

että tömähdät seitsemäänkymmeneen!

Sen jälkeen elämä onkin jo päivä kerrallaan -meinikiä.

Tömähdät jopa keskiviikkoon!

Pääset kahdeksalle kymmenellesi ja jokainen päivä on

täydellinen ympyrä: tömähdät lounasaikaan!

Päivä täyttää 16:30 ;

saavutat nukkumaanmenoajan.

Eikä se siihen pääty.

Yhdeksänkymppisenä alat kulkea takaperin:

Olin ihan juuri yhdeksänkymmentäkaksi.

Sitten tapahtuu outoja.

Jos sinusta joskus tulee satavuotias,

tulet uudelleen lapseksi.

Olen sata ja puoli!

Tulkoon sinusta terve sata ja puolivuotias!

- George Carlin

Ikääntymisellä ei ole ikärajaa

Ei vanheneminen ole vaikeaa. Kulkee vain virran mukana. - Lin, 6 vuotta

Ikä on enemmän mielentila. Jos elää elämäänsä solubiologisen faktan valossa, niin aika synkkää siitä tulee. Jotkut ihmiset tuntuvat vanhenevan nopeammin kuin toiset. Syytä siihen ei tarkkaan tiedetä. Perintötekijöillä lienee tässä osansa. Jos tulee pitkäikäisestä suvusta, se koituu usein itsellekin siunaukseksi.

Miehet tuppaavat kuolemaan aikaisemmin kuin naiset, joten vanhenemiseen liittyy jonkin verran myös hormoniteorioita.

Ihmisen ulkoisesta olemuksesta ei voi päätellä hänen ikäänsä. Teräsvaareiksi ja -mummoiksi sanotut yli yhdeksänkymmenvuotiaat ihmiset ovat yleensä selvästi ikäistään nuorekkaamman oloisia. Heitä voi erehtyä luulemaan kymmeniä vuosia nuoremmiksi.

Vanhenemista voi hidastaa. Kun nuorempana liikkuu useampana päivänä viikossa hikeen saakka ja vanhempana niin, että tuntee rasittuneensa, ollaan hyvällä tiellä. Liikunta ylläpitää sekä tasapainoa että lihaskuntoa. Myös monipuolinen, riittävästi proteiineja sisältävä ruokavalio ja sosiaalisten suhteiden ylläpito ovat merkittäviä tekijöitä. Jos näistä asioista alkaa huolehtia jo kirkkaasti ennen keski-ikää, on vanhuksena parempikuntoinen ja pidempään toimintakykyinen.

Hyvä elämä on pitkälti omien valintojemme tulosta. Voimme elämäntavoillamme vaikuttaa melkoisesti ikääntymisen ilmiöihin. Kaikki eivät ole samalla viivalla, vaikka vuosia olisi yhtä paljon mittarissa. Siinä missä toinen juoksee maratonin kuin tyhjää, toinen samanikäinen saattaa hädin tuskin pysyä hengissä perusarjen pyörittämisessä.

Hyvän ja pitkän elämän yhtenä vaikuttimena on asenne. Asennoitumalla elämään myönteisesti ja hyväksymällä vastaantulevat asiat sellaisina kuin ne ovat, voit tavoitella hyvää ja pitkääkin elämää. Tutkimustenkin mukaan on hyödyllistä iloita arjen ja juhlan pienistä asioista, eikä kaipailla suurten perään. Ajattele suuria, mutta nauti pienistä!

Rupsahda rauhassa rakkaani

Vanhat tädit tykkää katsella alastomia miehiä. Ne ei vaan tunnusta kun niiltä kysyy. - Kalle, 8 vuotta

Kertakäyttökulttuuri ja prameilevat sisustuselementit ovat vallanneet kodit. Esineiden elinkaari on lyhentynyt. Huonekaluja ei ole tehty kestämään sukupolvelta toiselle. Lastulevy ei vedä vertoja kokopuulle.

Eletty elämä saa näkyä. Huonekaluissa näkyy elämisen jälki. Naarmut ja uurteet kertovat, että kalusteista on tullut rakkaita. Eletty elämä jättää jäljet myös ikääntyvään ihmiseen, sen tahroissa ja halkeamissa.

Joskus näyttää harrastettavan liiankin tunnollisesti kierrätystä, kun vanha puoliso on vielä ihan käyttökelpoisena lajiteltu pois ja tilalle otettu uudempi malli. Vanhaa tuunatessa säästää kuitenkin luontoa ja vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia, toteaa Kai Lehtinen kolumnissaan ja jatkaa: Vanhan ja tutuksi kuluneen arvostaminen koskee niin miehiä kuin naisiakin. Eletyn elämän pitää näkyä heissä kuten sohvassakin. Ei ole niin noko nuukaa pinnan pieni kuluminen. Tärkeintä on mukava pehmeys ja rento olo ja pintaa silittäessä tuntuvat kuopat ja muhkurat.

Nuoruuden ja kauneuden pakkomielteinen ihannoiminen on johtanut kosmeettisten leikkausten lisääntymiseen niin, että epänormaalista on tullut melkein normaalia. Jo ihan nuoretkin otattavat yhdestä paikasta pois rasvaa ja suurentavat toista.

Jokaisella ikäkaudella on ilonaiheensa

Pojat saavat kasvuja, kun taas tytöistä tulee pehmeämpiä. Sitten huomaa, että tyttöjä ja poikia voi käyttää erilaisiin tarkoituksiin. - Pinja, 10 vuotta

Kun minä olin kansakoulun neljännellä luokalla, sain päättää, mihin oppikouluun pyrin. Minulla on kaksi veljeä, joista nuoremman kanssa tappelin aina ja rajusti. Jos vanhemmat eivät olleet kotona, saattoi naapurin täti tulla tarkistamaan, olisimmeko kohta enää hengissä. Lähes kaikki serkkunikin ovat poikia, joista varsinkin yksi teki minulle jatkuvasti jäynää.

En halunnut mennä kouluun, jossa on poikia. Pyrin ja pääsin tyttölyseoon.

Aluksi tyttölyseossa oli kivaa. Parin vuoden kuluttua se alkoi tuntua tyhmältä, opettajat varsinkin. Aloin tehdä kepposia, sain muistuksia, jäin luokalleni. Saksanopettaja ei tykännyt naamastani ja heitti usein minut luokasta ulos jo ennen tunnin alkua. Sanoi: Parasta, että menet heti ulos, ei tästä kuitenkaan mitään tule. Lähestyin siis murrosikää. Pojat eivät vielä kiinnostaneet, mutta avara maailma alkoi kiehtoa.

Kukkia ja mehiläisiä

Ennen mies ei tiennyt, missä lapset olivat tai mistä ne tulivat. Isänpäivänä juhlitaan sitä, että hän on vihdoin ymmärtänyt tämän asian. - Nina, 7 vuotta

Meille entisajan nuorille ei kotona eikä koulussa kerrottu sukupuoliasioista mitään - seksistä puhumattakaan. No, oli joitain tarinoita kukista ja mehiläisistä sekä haikaroista, jotka tuovat vauvoja perheisiin. Oli otettava itse selvää kyselemällä vanhemmilta kavereilta jos kehtasi. Joissakin kodeissa oli lääkärikirja, josta saattoi löytää tietoja ihmisen anatomiasta, mutta ei siitä, miten lapsia tehdään.

Isällä oli kirjahyllyssä paljon kirjoja. Hän sanoi, että kaikkia muita sain lukea, mutta ei suositellut Joel Lehtosen Putkinotkoa. Hiivin yöllä kirjahyllylle ja luin Putkinotkoa taskulampun kanssa peiton alla. Petyin: ei sielläkään ollut tarkempaa tietoa lasten tekemisestä. Kehto kyllä keinui joka vuosi Juutas Käkriäsen pirtissä.

Kun sain ensimmäisen suudelmani Lappeenrannan Pusupuitossa, puraisin poikaa huuleen. Olin kauhuissani. Pelkäsin, että lapsia tehdään suutelemalla. Olin kuullut kauhukertomuksia tytöistä, jotka olivat tulleet raskaiksi ja erotettiin siksi koulusta.

Äiti ja isä saattoivat huokaista helpotuksesta. Olin neitsyt vielä kaksikymmentäkaksivuotiaana.

Minusta tuli aikuinen,

kun astuin työelämään

Naisilla on muodot, mutta miehillä on salkku. - Björn,