Win-win -ajattelu

By Veikko Saksi

Win-win --toiminnassa molemmat osapuolet voittavat ja yhteinen voitto on suurempi kuin yksin voidaan mitenkään saavuttaa. Ei ole ylärajaa sille, kuinka hyvä tulos yhdessä on mahdollista saada verrattuna vain oman edun tavoitteluun.

Aito win-win --ajattelu ei ole peliä toista vastaan, mistä kaikki peliteoreettiset ratkaisut näyttävät lähtevän, vaan se on täysipainoista yhteistyötä kaikkien pelaajien kesken.

Toimiminen sellaisen kilpakumppanin kanssa, joka on vastapuoli, ei ole yhtä tuloksellista kuin toimiminen win-win --yhteistyössä sellaisen partnerin kanssa,

• Language: Suomi
• Publisher: eBookIt.com
• Release date: May 24, 2016
• ISBN: 9781456626761

Book preview

Saksi

SISÄLLYSLUETTELO

1. WIN-WIN –AJATTELU

1.1 Win-win –ajattelu ja peliteoria

Win-win –lähtökohta on peliteoriassa

Molemmat osapuolet voittavat eli win-win on alun pitäen peliteoreettinen käsitys. Peliteoria rakentuu pelitilanteen voittamiseen, minkä vuoksi yleensä katsotaan vain toisen osapuolen voittoa.

John Forbes Nash Jr. on saanut Nobel-palkinnon peliteorioiden tasapainoteoriasta, jota kutsutaan Nash Equilibriumiksi (Osborne 2002A ja Campbell 2004A). Sen mukaan pelaaja ei hyödy strategian muutoksesta, kun muut pelaajat pitävät strategioitaan muuttumattomina.

Nollasummapelit yleisiä

Nash sanoo, että valtiot pelaavat keskenään nollasummapeliä. Ne siten lähtevät siitä, että lopputulos on vakio, joten toisen osapuolen voitto on toisen osapuolen tappio.

Nashin lisäksi seitsemän peliteoreetikkoa on saanut Nobel-palkinnon selvittäessään, mikä on heille itselleen rehellisyyden nimissä parasta. Tällaiseksi tekijäksi on ymmärretty yhdessä työskentely ja win-win –lähestymistapa.

Rajoittunut win-win

Kate Vitasek sanoi vuonna 2012 Nashin oivalluksen liittyvän Adam Smithin periaatteeseen, jonka mukaan "paras tulos saavutetaan, kun ryhmän jokainen jäsen tekee parhaansa heidän puolestaan".

Vitasekin mukaan tämä ilmaus vaatii korjauksen: "Paras tulos saadaan, kun jokainen ryhmässä tekee parhaansa sekä heidän että ryhmän puolesta" (Vitasek 2012A).

Vitasekin mukaan win-win –peleissä saadaan suurempi yhteistulos, kun yhdistytään omassa ryhmässä tehokkaasti verrattuna tilanteeseen, että omat intressit ovat ensimmäisinä. Vitasek sanoo, että peliteoreetikot ovat tutkineet ei-nolla-summa –pelejä, joita hän kutsuu win-win –peleiksi, yli 50 vuotta.

Nashin tai Vitasekin edellä esittämä win-win ei kuitenkaan ole todellista win-win –toimintaa, vaan ainoastaan rajoitettua, oman ryhmän voittoon tähtäävää toimintaa. Vitasek on myöskin sanonut, että "Todellinen win-win –lähestymistapa edellyttää kaikkien osapuolien pyrkimyksiä ja sitoutumista" (Vitasek 2012A).

Heidän täytyy voittaa, jotta me voitamme

J Stuart Snelson kiteyttää win-win –paradigman ytimen: "Jotta me voimme voittaa, heidän täytyy voittaa" (Snelson 2004, 9 ja 1-2). Meidän voittomme ei ole tärkeintä, sillä heidän voittonsa on myös meidän voittomme.

Globaalietiikassa Reijo E Heinonen siteeraa erästä taolaista opettajaa samoilla ajatuksilla: "Pidä naapurisi menestystä omana menestyksenäsi ja hänen tappiotaan omana tappionasi" (Heinonen 2014V).

Yhteinen voitto on suuri

Win-win –toiminnassa molemmat osapuolet voittavat ja yhteinen voitto on suurempi kuin yksin voidaan mitenkään saavuttaa. Ei ole ylärajaa sille, kuinka hyvä tulos yhdessä on mahdollista saada verrattuna vain oman edun tavoitteluun.

Tämä tulee esille esimerkiksi tunnetussa vangin dilemma –peliasetelmassa. Sen mukaan kaksi pelaajaa saavuttaa parhaan tuloksen yhteistyöllä verrattuna siihen, että molemmat yrittävät saada parhaan tuloksen vain itselleen, jolloin molemmat häviävät. (Campbell 2004A)

Win-win ei ole peliä toista vastaan

Aito win-win –ajattelu ei ole peliä toista vastaan, mistä kaikki peliteoreettiset ratkaisut näyttävät lähtevän, vaan se on täysipainoista yhteistyötä kaikkien pelaajien kesken.

Tämä ero ajattelussa on erittäin merkittävä. Toimiminen sellaisen kilpakumppanin kanssa, joka on vastapuoli, ei ole yhtä tuloksellista kuin toimiminen win-win –yhteistyössä sellaisen partnerin kanssa, jolla on sama arvot ja tavoitteet.

Venäjä: me voitamme, te häviätte

MEP Sandra Kalnieten mukaan Venäjällä tilanne on erilainen kuin Euroopassa. Siellä toimitaan me voitamme, kun te häviätte -periaatteella, minkä hän katsoo olevan 1900-luvun lähestymistapa, joka ei sovellu globalisaatioon (Levy-Abegnoli 2015A).

Foreign Policy katsoo geopolitiikan tulleen uudelleen Venäjälle (Mead 2011A). Geopolitiikka ei ole luoneeltaan win-win –ajattelua.

Liberaalit teoriat eivät ole sama kuin win-win

Selvittäessään viime sotien jälkeisiä liberaaleja teorioita Jonathan Cristol esittää kolme näihin liittyvää kohtaa: valtion asema kansanvälisessä politiikassa ja kotimaan asioissa, valtioitten käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät ja valtioitten kiinnostuksen kohteet, kuten kansainväliset instituutiot, vapaa kauppa ja demokratia (Cristol 2011A).

Tulisiko tapaustutkimuksessa käsitellä Karjalan liberalisointia? Kysymys on monitahoinen ja osittain sekoittava. Venäläiset tarkoittavat Karjalalla Karjalan tasavaltaa ja suomalaiset pääosin pakkoluovutettua aluetta. Karjaloita on ainakin seitsemän.

Liberalisointi ei ole sama asia kuin win-win –ajattelu. Liberaalit teoriat eivät perustu win-win –ajattelulle. Ne voivat osittain liittyä win-win –ajatteluun, mutta tässä tutkimuksessa käsiteltyyn todelliseen win-win –ajatteluun ne eivät liity.

Konfliktien ratkaisu ja win-win

Konfliktien ratkaisussa kyse voi olla aidosta win-win –ajattelusta tai voimapolitiikan periaatteiden käyttämisestä. Kyseessä on kuitenkin useimmiten jonkinlainen konsensus, jossa valtioiden johtajat voivat säilyttää asemansa, mutta kansa yleensä joutuu maksumieheksi.

Jos konfliktien ratkaisussa käytetään todellista win-win –ajattelua, tämän tutkimuksen ajatuksia voidaan hyvin toteuttaa. Voimapoliittiset ratkaisut sen sijaan ovat win-win –ajattelulle täysin vastakkaisia.

Keskinäisen riippuvuuden teoriat

Keskinäisen riippuvuuden teoriat poikkeavat win-win –ajattelusta, sillä niissä ei pyritä molempien osapuolien ja kansainvälisen yhteisön positiiviseen tulokseen, vaikka puheet voivat olla toisenlaisia.

Keskinäistä riippuvuutta käsittelee esimerkiksi Marta Dionision blogi, jossa kuvataan Venäjän ja EU:n välistä keskinäistä riippuvuutta. Keskinäisen riippuvuuden hyväksikäyttö ei ole win-win –ajattelun mukaista.

Blogissakin puhutaan sen vuoksi geopolitiikasta ja geotaloudesta pääasiallisina ajureina. (Dionisio 2015A) Riippuvuus on siten paremminkin osa voimapolitiikkaa kuin win-win –politiikkaa.

Win-win –ajatteluun ei liity väkivaltaa

Win-win –ajattelu on luonteeltaan väkivallatonta, molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä. Erilaiset rauhanaloitteet ja liennytykset ovat suunta kohti win-win –ajattelua, mutta vasta sen alkuvaihetta.

Ehkä usein joudutaankin etenemään askel askeleelta eli liennyttäen, koska nykyinen tilanne ei anna suoraan mahdollisuutta win-win –ajattelun omaksumiseen.

Win-win analyyseissä

Viime aikoina on ollut lukuisia artikkeleita ja analyysejä, joissa käsitellään Venäjän ja Kiinan välistä suhdetta ja kutsutaan keskinäistä toimintaa win-win –nimellä. Stratforin otsikko vuodelta 2000 selvittää pitkälle näkökulmaa: Increased Arms Exports: A Win-Win Situation for Russia (Stratfor 2000A).

Kyse voi hyvinkin olla Venäjän (tai Kiinan) win-tilanteesta, mikä on täysin eri asia kuin win-win –tilanne. Asemyynti ja –varustelu eivät koskaan voi olla todellisia win-win –tapahtumia, erityisesti kolmannen osapuolen kannalta katsoen.

Toisena esimerkkinä on Sratforin analyysi, jossa käsitellään Ranskan voittoa win-win –tilanteena, kun se toimii Yhdysvaltain, Taiwanin ja muiden EU-jäsenmaiden intressien vastaisesti (Stratfor 2004A).

Win-tilanne ei tässä ole molempia tai kaikkia osapuolia koskeva, vaan pelkästään toista osapuolta koskeva. Se ei siten ole win-win –ajattelun mukaista.

Win-win juhlapuheissa

Venäjän ja Kiinan tai Kiinan ja muiden maiden välisiä suhteita käsitellään mielellään win-win –suhteina, kuten presidentti Xi Jinping on tehnyt Moskovassa vuonna 2013 (Stratfor 2013A) tai ulkoministeri Wang Yi China Institute of International Studies –laitoksessa (Dan 2015A) viittaamalla Xin puheisiin.

Uusi polku työskennellä toisten maitten kanssa on rakentaa uudenlaiset kansainväliset suhteet (International relations, IR) win-win –yhteistyön pohjalta. Lopullisiksi voittajiksi ulkoministeri lukee globaalin kylän ja sen kyläläiset.

Nämä puheet ovat win-win –ajattelun mukaisia, mutta niin kauan kuin Kiina rajoittaa vahvasti omien kansalaistensa vapauksia, korruptio on erittäin laajaa ja valtionjohto päättää kaikista merkittävistä asioista, ei Kiinan kansa ole win-win –ajattelun piirissä. Kiinalaisten puheiden suunta on oikea, mutta todelliset teot puuttuvat.

Turvallisuusdilemma ja win-win

Turvallisuusdilemman ratkaiseminen johtaa yleensä nollasummapeliin, jolloin alueellista laajenemista rajoittavat vastapuolen voimat. Nollasummapelissä tehdään ainoastaan suhteellisia voittoja, eikä se koskaan ole win-win –toimintaa (Jervis 1978A).

Thomas Hobbes puhui jo 1600-luvulla sodasta kaikkia vastaan. Siinä lopulta kaikki häviävät, vaikka se lyhyellä tähtäyksellä näyttäisikin vahvemman osapuolen voitolta. Voidaan hyvin kysyä, mitä voittaja lopultakin voittaa ja mitä häviää toimimalla nollasummapelin ehdoilla.

Win-win ja rauhanomaisuus

Ellei kyseessä ole todellisesta rauhanomaisesta yhteistyöstä, ei voida puhua aidosta win-win –toiminnasta. Win-win –käsitteellä tarkoitetaan useimmiten joko rajoitetusti ymmärrettyä yhteistoimintaa tai yhtä peliteoreettista näkökulmaa, josta käytetään nimeä win-win, tarkoittamatta todellista win-win -tilannetta.

Todellista win-win –toimintaa globaalissa tai valtioitten välisessä politiikassa ei käytetä, koska katsotaan olevan kaksi toisiaan vastaan olevaa osapuolta: me ja te.

Win-lose ja lose-lose -ratkaisut

Win-lose ja lose-lose –ajattelut erotetaan peliteoriassa win-win –ajattelusta. Usein pelataan nollasummapeliä, jossa kokonaisvoitto jollakin tavoin kuvitellaan vakioksi.

Sellaista ei inhimillisessä toiminnassa ole olemassa, minkä puuttumisen todentavat aidossa win-win –toiminnassa syntyvät luottamus- ja emergenssi-käsitteet.

Lose-lose koetaan usein hyväksyttäväksi vaihtoehdoksi, koska sillä tavoin estetään toisen osapuolen voitto, vaikka itsekin hävitään, kaikki häviävät.

Win-win ja globaalietiikan konteksti

Win-win –paradigmaa tarkastellaan tässä tutkimuksessa Hans Küngin kehittämän globaalietiikan kontekstissa.

Reijo E Heinonen havainnollistaa globaalietiikan määrittelyä juutalaisen rabbin sanonnalla opetuslapsilleen: "Päivä voittaa yön ja valkeus pimeyden sillä hetkellä, jolloin te alatte lähellä seisovan kasvoissa ymmärtää, että näette sisarenne ja veljenne" (Heinonen 2014A, 17).

Heinosen mukaan uskonnot ovat globaalietiikan määrittelyn pohjana, koska ne ovat kulttuurimuodoista vanhimpia. Hän katsoo, että oikeuksien lisäksi ihmisillä on vastuu muista ihmisistä ja ympäristöstä.

Sopiiko win-win maailmanhallintaan?

Gerard Delanty katsoo, ettei globaalietiikka sovellu maailmanhallinnan järjestelmään, vaikka se on osa globaaleja sosiaalisia liikkeitä, keskinäisiä sopimuksia, kansainvälisiä lakeja, tribunaaleja ja rauhansopimuksia.

Delanty näkee globaalietiikan kulttuurisena ilmiönä, jolla ei ole täsmällistä subjektia tai institutionaalista muotoa, mikä vaikeuttaa sen poliittisen muodon kehittämistä.

Hänen mukaansa Jürgen Habermas on kuitenkin esittänyt aikaisemmin puuttuneen moraalin ja politiikan yhdistävän kriittisen sosiaaliseen teorian. (Delanty 2009)

UNESCO ja globaalietiikka

UNESCO on antanut julistuksen eettisistä arvoista, jotka historiallisesti ovat olleet keskeisiä ihmiskunnan säilymisen kannalta (UNESCO 2001). Globaalietiikka onkin UNESCO:n ja ILO:n suojissa saamassa kansainvälisiä institutionaalisia muotoja.

Globaalietiikan merkityksen Heinonen näkee suureksi, koska maailmassa ei ole mahdollista päästä eteenpäin ilman sitä. Maailma ei voi uudistua, eikä sillä ole luottamukseen rakentuvaa yhteistä tulevaisuutta, ellei historiaa selvitetä rehellisesti (Saksi 2013A, 72).

Globaalietiikka ja velvollisuusetiikka

Globaalietiikassa on sovellettu Immanuel Kantin velvollisuusetiikkaa. Globaalietiikka ei kuitenkaan ole yhtä jyrkän kategorista, rationaalista ja lainomaista kuin velvollisuusetiikka (Kannisto 2007 ja 2014).

Globaalietiikka merkitsee siirtymistä valistuksen ajan yksilökeskeisyydestä vastuun kantamiseen toisesta ihmisestä eli allosentrisyyteen, minkä Heinonen katsoo liittyvän nykyiseen maailmanjärjestyksen murrokseen ja muutokseen (Saksi 2014A).

Globaalietiikka luo win-win -legitimiteettiä

Globaalietiikka antaa win-win –ajattelulle legitimiteetin käyttää etiikkaa asioitten ratkaisemiseksi. Se antaa legitimiteetin kansainvälisille normeille, jotka ovat säädelleet – tai yrittäneet säädellä - valtioiden välistä toimintaa Westfalenin rauhasta alkaen.

Tärkein globaalieettinen näkökulma on se, miten hyvin toiminta toteuttaa globaalietiikan kultaista sääntöä (Matteus 7:12). Mitä lähemmäs sääntöä päästään, sitä vahvemmin globaalieettinen ajattelu tukee toimintaa.

Globalisaatio synnyttää kosmopoliittisen yhteisön

Baylis et al. katsovat, että globalisaatio lisää inhimillisten, poliittisten ja taloudellisten suhteiden määrää, mutta myös eettistä vastuutamme, mikä synnyttää käsityksen ihmiskunnan kosmopoliittisesta yhteisöstä.

Kansainvälinen etiikka koetaan tärkeänä, koska sen tulisi johtaa tekemään tietoisesti oikeita tekoja (Baylis et al. 2009, 193). Tätä näkökohtaa tukevat Kantin, Delantyn ja Habermasin pohdinnat, jotka puolestaan tukevat Heinosen esittämiä globaalieettisiä ajatuksia. Nämä puolestaan tukevat win-win –ajattelua.

Win-win ja argumentit

Tämän kirjan lähtökohtana on win-win –ajattelu ja sen toteuttaminen. Kun sitä puhtaasti ja voimakkaasti toteutetaan ja kaikki osapuolet ovat valmiita ajattelemaan ja toimimaan sen periaatteiden mukaisesti, tapaustutkimuksen argumentit toteutuvat.

Jos ajattelu ei kata kaikkia asioita, ei argumentin esittämän asian toteutumisella ole varmuutta.

Useat argumentit on jäljempänä kirjoitettu ehdottomaan muotoon. Ne siten tuottavat tietyn hyödyn tai riskin. Toisena vaihtoehtona olisi kirjoittaa jokainen argumentti konditionaalissa, mikä toisi esille sen, ettei win-win –ajattelua käytetä täysimääräisesti hyväksi.

Karjalan win-win palautus on tapaustutkimuksena

Tapaustutkimukseksi olisi voitu ottaa maitten välinen kauppa tai joku muu valtioitten välinen asia. Karjalan palautus –kysymys valottaa kuitenkin win-win –ajattelua olennaisesti monipuolisemmin kuin joku yksittäinen kysymys.

Lisäksi palautuskysymykseen liittyy noin 70-vuotinen historia, mikä vuoksi tämä kysymys on vaikuttanut maitten välisiin suhteisiin ja se on suomalaisten meemeissä.

Presidentti Martti Ahtisaaren mukaan Karjalan kysymys on aina Venäjän korkeimpaan päättäjään mielessä oleva tekijä (Saksi 2005, 121).

Win-win soveltuu kaikkeen yhteiselämään

Win-win on alun perin liiketaloustieteen peliteoreettinen käsite. Sen positiiviset periaatteet soveltuvat hyvin kaikille muille inhimillisen yhteiselämän alueille myös kansainvälisesti. Tässä tutkimuksessa win-win –politiikka ja väkivaltapolitiikka asetetaan vastakkain.

Win-win –politiikalla tarkoitetaan poliittista ajattelua, jossa noudatetaan aitoa win-win –ajattelua. Aito-käsitteellä korostetaan syvällistä win-win –toimintaa, ei vain peliteoreettista win-win –asetelmaa.

1.2 Voimapolitiikka

Neuvostosyyllisyys jää Saksan varjoon

Valtioitten välisissä ja kansainvälisissä suhteissa on satoja vuosia toimittu voimapolitiikan ehdoilla. Tätä kuvastaa hyvin esimerkiksi II maailmansodan niin sanottujen voittajavaltioiden yksipuolinen päätös tuomita Saksa liittolaisineen sotaan syylliseksi.

Näin kokonaan unohdettiin Neuvostoliiton jo ennen Natsi-Saksan syntymistä tekemät hirmutyöt ja rikokset. Voimapolitiikka on useille ihmisille niin luonnollinen lähtökohta, ettei toisin osata ajatella.

Poliittiset päätökset eivät nyt ole win-win –ajattelun, vaan voimapolitiikan mukaista alistumista tai parhaassa tapauksessa konsensuspohjaista toimintaa.

Voimapolitiikkaa myös tutkittava

Karjalan tapaustutkimuksen kolmen erilaisen vaihtoehdon (traditionaalinen, ei tehdä mitään tai win-win -palautus) ja kolmen eri ajanjakson (neuvostoaika, nykyisen Venäjän aika ja tulevaisuus) esille ottaminen edellyttää voimapolitiikan ja win-win -ajattelun käyttämistä selvittämään käsitteiden eroja ja vaikutuksia.

Baylis et al. mukaan voimapolitiikassa kansallisvaltiot ovat maailmanpolitiikan tärkeimpiä toimijoita ja ne näkevät kaikki muut valtiot kilpailijoinaan. Kansainväliset suhteet (IR) ovat taistelua, jossa tavoitteena on saavuttaa voitto kilpailijoista.

Tässä kirjassa realismilla tarkoitetaan voimapolitiikkaa. Vaikka realismi-käsite on kansainvälisissä suhteissa selvä, sillä on kielenkäytössä useita merkityksiä. Voimapolitiikka tuo selvästi esille, että valittu politiikka perustuu väkivaltaan tai sillä uhkaamiseen.

Useat nimikkeet, sama asia

Karjalan win-win -palautus, Karjalan palautus, Karjalan kysymys, Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttaman alueen palauttaminen ja Tarton rauhan rajojen palauttaminen ovat Karjalan palauttamisen nimikkeitä.

Tässä tutkimuksessa Karjalan palautuksella tarkoitetaan Neuvostoliiton vuonna 1944 Suomelta pakkoluovuttamaa koko aluetta: Petsamo, Sallan ja Kuusamon itäosat, Laatokan Karjala, Karjalan Kannas sekä neljä Suomenlahden ulappasaarta.

Valta on voimapolitiikan ydin

Valta on voimapolitiikan ajattelun keskiössä. Sen pohjalta valtiot kilpailevat keskenään ja sen perusteella niitä verrataan toisiinsa. Valtioita tulisi kohdella rationaalisina toimijoina, koska niillä on määrätyt preferenssit ja päämäärät.

Voimapolitiikan periaatteisiin kuuluu ajatus, että valtiot evaluoivat erilaisia vaihtoehtoja nolla-summa –pelin mukaisesti, jolloin kilpailijoiden saavutukset heikentävät tai vahingoittavat vastapuolena olevaa toista valtiota. (Buzan et al. 1998)

Win-win –ajattelu on siten voimapolitiikalle tuntematon käsite.

Anarkia ja voimapolitiikka

Alexander Wendt sanoo, että kaikki kansainvälisiä suhteita käsittelevät teoriat hyväksyvät, että anarkia on IR:n olennainen osa (Wendt 1999). Fred Chernoff toteaa, että "Anarkia on piirre, joka sallii, ja ehkä jopa edistää, konfliktin eskaloitumista" (Chernoff 2007, 46-47).

Voimapolitiikan harjoittajat eivät näe ratkaisua sodan ongelmaan, koska anarkia (Sihvola 2005E ) on sodan suurin syy ja sen vaikutuksia ei voida rajoittaa (Chernoff 2007, 49).

Yhteistyö on voimapolitiikassa heikkoutta

Väkivaltaan perustuva noidankehä on anarkian mukaisten valtiosuhteitten vuoksi ongelmallinen, koska yhteistyötyöratkaisu olisi heikkouden osoitus. Voimapolitiikan harjoittaja ei usko, että moraalisilla arvoilla ja määräyksillä olisi olennainen merkitys.

Valtatavoittelun perustana sanotaan olevan valtion sotilaallinen turvallisuus. Sotilaallisella vallalla on keskeinen merkitys poliittisen voimapolitiikan teorioissa, koska voimakas valta on päätavoite hegemonian tai valtatasapainon saavuttamiseksi (Chernoff 2007, 48).

On hankittava lisää valtaa

Kansojen välinen historia on tältä pohjalta vuorotellen toisiaan seuraavia sodan ja rauhan jaksoja. Chernoff kutsuu tätä hobbesialaiseksi systeemiksi, jossa jokaista muuta toimijaa katsotaan uhkana ja ainoa keino jäädä eloon on hankkia kilpailijoita enemmän valtaa (Chernoff 2007, 48).

Hobbesialaisen systeemin näkökulmasta tapaustutkimuksena oleva Karjalan palauttaminen edellyttäisi, että Suomi tai Venäjä saisi siitä lisää sotilaallista valtaa.

Voimapolitiikka selvittää Karjalan menetyksen

Voimapolitiikka on ollut dominoiva tapa tutkia maailmanpolitiikkaa viimeisen sadan vuoden aikana (Baylis et al. 2008, 5).

Siksi sen avulla kyetään parhaiten analysoimaan syitä, miksi Suomi menetti Karjalan, miksi Neuvostoliitto käytti väkivaltaa tai sillä uhkaamista Suomea kohtaan ja miksi lukuisat suomalaiset eivät vieläkään halua tai uskalla keskustella palautuksesta.

Tässä tutkimuksessa win-win –ajattelu ja voimapolitiikka asetetaan vastakkain ja Karjalan win-win –palautuksen tapaustutkimuksella selvitetään, mihin tuloksiin päädytään eli kumpi politiikka on päättäjille, kansalle, valtioille ja kansainväliselle yhteisölle paras vaihtoehto.

1.3 Metodologisia valintoja

1.3.1 Metodologia

Voimapolitiikka on tullut takaisin

Maailmassa toimitaan jälleen enenevästi voimapolitiikan periaatteita noudattaen. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa kysytään, antaako väkivalta ja sillä uhkaaminen enemmän Suomelle, Venäjälle ja kansainväliselle yhteisölle kuin sellainen yhteistoiminta, jossa tähdätään kaikkien osapuolien voittoon.

Tämän asian selventämiseksi tapaustutkimuksena käytetään Karjalan win-win –palautusta globaalietiikan ja IR:n konteksteissa. Tavoitteena on luoda malli, jossa win-win –ajattelu on voimapolitiikan vastakohta.

Tämä tutkimus on kvalitatiivista ja hermeneuttista case-tutkimusta. Tutkimusote rakentuu positivismin periaatteelle. Tutkimuksen päättely on pääosin innovatiivisesti induktiivista. Hermeneuttisesta näkökulmasta tavoitteena ei ole rakentaa historiaa uudelleen, vaan esittää tulevaisuuden uusi win-win –vaihtoehto.

Totuutta etsimässä?

Tieteen tavoitteena on totuuden etsiminen, ei valheeksi todistetun asian toistaminen, mitä voimapolitiikalla yritetään usein tukea (vrt. Göbbels).

Historia voi avautua vasta vuosien kuluttua tapahtumista, eikä kipukohtia useinkaan osata, voida tai uskalleta avoimesti tarkastella heti tapahtuman jälkeen. Karjalan kysymystä ei esimerkiksi tarkasteltu heti pakkoluovutuksen jälkeen.

Tärkein kysymys silloin oli, miten evakot sopeutuisivat elämään muualla Suomessa ja miten tulisi toimia, jotta Neuvostoliiton uusilta hyökkäyksiltä vältyttäisiin.

Laadullista tutkimusta

Tämä tutkimus on luoteeltaan laadullista. Roope Raisamo näkee sellaisella tutkimuksella olevan useita vahvuuksia, jotka soveltuvat hyvin tiedontarpeen syventämiseen.

Laadullisen tutkimuksen heikkouksina Raisamo tuo esille tekijöitä (Raisamo 2006), jotka kytkeytyvät myös palautuskontekstiin. Laadullisen tutkimuksen vain muutamien tapauksien ongelmaa on tässä rajoitettu esittämällä runsaasti argumentteja.

Skenaariotekniikka apuna

Vaikka tämän tapaustutkimuksen lähtökohtana ovat noin 70 vuotta sitten tapahtuneet asiat, tutkimus tähtää tulevaisuuteen, minkä vuoksi tulevaisuuksien tutkimisessa on käytetty skenaariotekniikkaa.

Skenaarion rakentamisen yksi keskeinen tekijä on muutos. Muutos tapahtuu vääjäämättä, sillä globaali maailma, jokainen valtio ja ihminen elävät muutosprosessissa.

Mihin prosessi johtaa, ei ole tiedossa, mikä tekee skenaariosta tulevaisuuksien hahmottamisessa mielenkiintoisen välineen. Muutoksen yhtä tulosta kuvataan tässä tutkimuksessa momentum-käsitteellä.

1.3.2 Win-win -tapaustutkimus

Miksi Karjala on valittu tapaustutkimukseksi?

Perustelut sille, miksi Karjalan win-win –palautus on otettu tämän tutkimuksen tapaustutkimukseksi, ovat moninaiset. Tämä tutkimus osoittaa, että Karjalan win-win –palautus tuo monipuolisesti esille win-win –argumentit Suomelle, Venäjälle ja kansainväliselle yhteisölle.

Se tuo esille myös suuren joukon ns. traditionaalisia argumentteja, joilla palautusta on viime sodista alkaen pyritty vastustamaan.

Palautusta kannattavien henkilöiden leimaaminen idealisteiksi tai kylähulluiksi on voimapoliittinen näkökulma ja argumenttivirhe, koska leimaaminen kohdistetaan henkilöihin, eikä varsinaista asiaa perustella.

Tapaustutkimukseksi ei ole mahdollista ottaa esimerkiksi liennytystä, rauhantutkimusta, konfliktien ratkaisemista tai keskinäisen riippuvuuden teorioita tai malleja, koska ne eivät kuvaa todellista win-win –toimintaa. Pelkät positiiviset piirteet eivät ole sama asia kuin täysipainoinen win-win –yhteistyö.

Miksi hakea esimerkkiä kaukaa?

Tapaustutkimukseksi ei myöskään ole järkevää ottaa esimerkiksi Kuriilien, Setomaan, Königsbergin, Mantshurian, Spratly-saarten, Bolsoi Usuriski –saaren tai muiden vastaavien alueitten palautusta, koska nämä eivät tuo yhtä selvästi esille win-win –näkökulmaa kuin Karjalan palautus.