Tuomittu: Yksilö vastaan yhteisö

By Tuomas Yläjuurakko

Jossain yhteydessä olimme päätyneet siihen - - että tieteiden kuningatar oli filosofia. - - Filosofia hallitsi katseellaan kaikkia, piti ne koossa, järjesti ja selvensi tulokset kaikilta tutkimuksen alueilta maailmankuvaksi, elämän mielekkyyttä valaisevaksi synteesiksi, säätäen ihmiselle katselevan tarkkailijan osan maailmankaikkeudessa. - - Jos nyt niin halutaan, niin onhan kyllä opin ala, jolla Kuningatar Filosofia nöyrtyy palvelijattareksi, akateemisesti puhuen aputieteeksi eli sivuaineeksi, ja se on teologia. Siinä missä rakkaus viisauteen kohoaa koekeimman olennon ja olemisen alkulähteen näkemiseen, opiksi Jumalasta ja jumalallisista asioista - siinä on, niin sanoakseni, tieteen arvokkuuden huippu, tiedon korkein ja ylhäisin alue, ajattelun lakipiste; siinä on hengen innoittaman intellektin ylevin päämäärä. Ylevin, koska tässä profaanit tieteet kuten esimerkiksi omani, filologia, sekä sen ohella historia ja muut, muuttuvat pelkiksi apuvälineiksi pyrkimyksessä tietoon jumalallisesta - ja toisaalta taas on päämäärä, johon on mitä syvimmässä nöyryydesssä pyrittävä, koska se Sanan mukaan "on kaikkea ymmärrystä ylempi", näin kiinnittää ihmishengen liittoon, joka on hartaampi ja uskossa lujempi kuin ne, mihin muut oppialat rajoittuneisuudessaan sen sitovat.
- Tohtori Faustus, Thomas Mann v.1947

Puolueeton Jumalan sanan tutkiminen ja sen vertaaminen Jehovan todistajien opetuksiin ja menettelyihin todistaa, että Jumalan henki todella tukee heitä ja että hän käyttää heitä välikappaleenaan totuuden julistamiseksi nykyään. Mutta kaikkia ihmisiä, jotka rakastavat totuutta, kehotetaan tutkimaan tätä väitettä, että Jehovan todistajilla todella on totuus.
- Vartiotorni 1.7.1979 s.20

Kirja on jatkoa elämäkertakirjalle Lyö maahan ... Vakaumus vastaan muu maailma. Onko Jehovan todistajan sopivaa tutkia tuota väitettä, "että Jehovan todistajilla todella on totuus"? Miksi siitä seurasi kuolemantuomioon verrattava tuomio, kun kirjan päähenkilö teki niin? Kirja kertoo niistä syistä ja taustoista mitkä johtivat tähän tuomioon.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Dec 10, 2014
• ISBN: 9789523180918

Tuomas Yläjuurakko

Kirjailijanimen takana on henkilö, joka erotettiin Jehovan todistajista elämäkertakirjassaan kertomiensa kokemusten, epäilysten ja pettymysten vuoksi. Hän tuntee tämän uskontokunnan opetukset ja toimintatavat toimittuaan vanhimpana seurakunnassaan kaksikymmentä vuotta.

Book preview

Lähdeluettelo

Lukijalle

Kirja on jatkoa elämäkertakirjalle Lyö maahan… Vakaumus vastaan muu maailma kertoen niistä tapahtumista, jotka seurasivat kirjan julkitulemista. Tuo kirja kertoi Raimo Riekkisen elämästä Jehovan todistajana. Hän kertoi kirjassaan ensin niistä syistä, jotka johtivat hänen isänsä Jehovan todistajien yhteyteen. Kasvatuksen myötä myös hänestä tuli vakaumuksellinen Jehovan todistaja, joka omisti elämänsä tämän vakaumuksen julistamiseen paikkakunnalla, jolla oli tarve julistustyötä tekevistä. Näistä vuosista hän kertoi myös kirjassaan, kuten myös siitä, miten vuosien myötä opetuksia jouduttiin muuttamaan. Kiireellisyys oli hallinnut julistustyötä, koska nykyisen maailman loppu oli tulossa vain muutaman vuoden kuluttua siitä kun hän oli tälle paikkakunnalle muuttanut. Vaikka tuota sanomaa julistettiin maailmanlaajuisesti monin eri julkaisuin Jumalan paljastamana ja johtamana, ei maailman loppua silti tullut. Sitä ei tullut juuri silloin, mutta lähellä se kuitenkin on, ja niinpä tämä selitys tyydytti useimmat sanoman julistajat, kuten myös Raimon. Epäilyksen siemen tästä kuitenkin jäi itämään Raimon kuten monien muidenkin mieliin. Lopulta hän luopui vanhimman tehtävästään seurakunnassa, jotta ei olisi aiheuttanut ristiriitoja vanhimmiston keskuudessa. Lisääntyneen vapaa-ajan myötä oli nyt tilaisuus perehtyä laajemmin Jehovan todistajien oppihistoriaan ja mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen haave elämäkertakirjan kirjoittamisesta.

Tämä kirja kertoo, miten tuo elämäkertakirja avoimen rehellisenä kertomuksena elämästä Jehovan todistajana ei miellyttänyt Raimon veljiä, joille hän oli kirjan lähettänyt. He tulkitsivat kirjan Jehovan todistajien herjaamiseksi ja siksi käynnistivät oikeustoimet Raimoa vastaan. Heidän antamiensa tietojen perusteella Raimo kutsuttiin oikeuskomiteaan, vaikka oikeuskomitean jäsenet itse eivät olleet vielä tutustuneet kirjaan. Lopulta se erotti hänet Jehovan todistajien uskonnollisesta yhteisöstä. Raimo valitti saamastaan tuomiosta.

Miten valituskomitea käsitteli valitusta ja miksi se päätyi hylkäämään valituksen? Oliko Jehovan todistajien uskomusten mukainen kuolemantuomioon verrattava tuomio oikeutettu? Onko myös täydellinen karttaminen lähiomaisten taholta oikeutettua ja raamatullisesti perusteltua? Suhtautuvatko Jehovan todistajat henkilötietolakiin siltä osin sen vaatimalla tavalla, mikä koskee oikeuskomiteoiden pöytäkirjoja, joihin on kirjattu eronneiden ja erotettujen eron syyt? Lukija tehköön omat johtopäätöksensä.

Kirja kertoo myös siitä kirjeenvaihdosta, jota Raimo kävi usean vuoden ajan veljiensä kanssa niistä asioista, jotka alkoivat vahvistaa heränneitä epäilyksiä uskontokunnan opetuksia kohtaan. Koska veljekset jättivät huomiotta hänen lainaamansa kohdat näistä opetuksista, joutui hän toistamaan niitä yhä uudelleen, koska niiden merkitys ja todistusarvo oli hänelle hyvin suuri. Hän oli aina luottanut opetuksiin Jumalalta tulleena opetuksena.

Kirjeenvaihdon innoittamana Raimo teki omia tutkimuksiaan ja kommentoi viikoittaisia Vartiotorni -lehden opetuksia. Niitä hän lähetti veljilleen. Heidän suhtautumisensa hänen tekemiinsä havaintoihin, johtopäätöksiin ja tutkimuksiin oli kuitenkin niin tuomitsevaa, että veljesten välit alkoivat viiletä, katketen lopulta kokonaan. Tästä johtuen oli ymmärrettävää, että he eivät suhtautuneet myönteisesti myöskään Raimon heille lähettämään elämäkertakirjaan.

Oliko Raimo harhautunut niin vakavasti pois Raamatun totuudesta, että oli oikein tulkita se kapinaksi itseään Jumalaa vastaan? Oliko erottaminen ja kartettavaksi joutuminen niin ollen oikeutettu toimi estämään näiden näkemysten leviäminen, jos ne kerran todettiin Jumalan paljastamien totuuksien vastaisiksi? Vai olivatko nämä totuudet sittenkään Jumalan paljastamia ja oliko erottamien vain varoitus muillekin uskontokunnan jäsenille, ettei itsenäinen ajattelu ole suotavaa, koska se vaarantaa yksimielisyyden, sillä mitäpä siitä tulisi, jos jokainen ajattelisi omilla aivoillaan? Sitä lukijan on syytä myös pohtia.

Kuten ensimmäisessä kirjassa niin on tässäkin kirjassa mainittujen henkilöiden nimet on muutettu ja paikkakunnat jätetty kertomatta heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.

Tuomas Yläjuurakko vuonna 2014

Jorma saa Raimon elämäkertakirjan

Ovikello soi jo toistuvasti, kun Tuuli esiliinaan käsiään pyyhkien kiiruhti avaamaan ovea. Ovella oli postimies.

- Teille on paketti. Voisinko saada kuittauksen tähän, pyysi postimies ja antoi Tuulille kynän ja paperin, johon kuittaus tuli kirjoittaa.

- Kiitos. Tämähän on hyvää palvelua, kun ei tarvitse sitä tulla sieltä postitoimistosta hakemaan.

- Jos ette olisi olleet kotona, niin sitten siinä tapauksessa tämä olisi pitänyt sieltä hakea.

- Tähänkö, kysyi Tuuli ja osoitti paikkaa johon arveli kuittauksen tulevan.

- Siihen juuri, vastasi postimies ja piteli pakettia, jonka päällä Tuuli kirjoitti kuittauksen.

- Kiitos hyvästä palvelusta.

- Näkemiin, sanoi postimies ja sulki oven.

Tuuli alkoi tutkia saamaansa pakettia ja huomasi, että se oli osoitettu Jormalle, hänen miehelleen. Se oli tullut Raimolta, Jorman veljeltä. Hän lähti viemään sitä heidän rivitaloasuntonsa toisessa kerroksessa olevaan työhuoneeseen, jossa Jorma kirjoitti puhettaan illalla olevaan Jehovan todistajien kokoukseen.

Jorma ja Tuuli Riekkinen olivat muuttaneet Ruotsiin Jorman työpaikan perässä. Jorma oli kuitenkin menettänyt tämän työpaikkansa ja oli nyt kotona jäätyään työttömäksi. Myös Tuuli oli kotona, koska hänellä oli vapaapäivä osa-aikatyöstään, jota hän teki paikallisessa sairaalassa. Jorman työttömyys oli ollut kova takaisku heidän Ruotsiin muutolleen, koska juuri hänen työpaikkansa säilymisen vuoksi he olivat sinne muuttaneet. Muutto oli ollut myös lasten elämään hyvinkin suuresti vaikuttava asia. Tyttäret olivat löytäneet puolisot sieltä ja muuttuivat sen myötä tämän maan kansalaisiksi. Nuoremman tytön haaveet kokoaikaisesta julistustyöstä olivat vaihtuneet perheen perustamiseen ja lasten kasvattamiseen. Perheen poika, valmistuttuaan muurarin ammattiin, oli myös lähtenyt kotoaan omaan talouteensa saatuaan ammattinsa mukaista työtä. Hän sisartensa tavoin oli myös juurtumassa tähän uuteen kotimaahansa, joka tarjosi hänelle nyt hyvän toimeentulon

- Raimo lähetti sinulle tällaisen paketin, kertoi Tuuli ja antoi paketin miehelleen.

- Tietysti jotain luopiopropagandaa, mitäpä muutakaan se voisi olla. Tai nyt tiedänkin, siinä on tietysti se elämäkertakirja josta äiti kertoi ja jonka hän ja Pekkakin olivat juuri saaneet.

Raimo oli ollut sivussa uskontokuntansa toiminnasta epäilyksiensä vuoksi jo toistakymmentä vuotta. He olivat kirjoitelleet epäilyksien syistä hyvinkin paljon, mutta sen sijaan että se olisi lisännyt Jorman ymmärrystä näihin syihin, oli se katkaissut heidän välinsä lähes täysin.

Jorma alkoi avata pakettia. Sieltä löytyi muovikääreessä oleva vihreäkantinen paksu kirja ja kirje. Kirjettä lukiessaan hän huomasi pulssinsa nousevan.

[Jorma] hei   14.02.2012

Ohessa kirjoittamani elämäkertakirja. Olen kirjoittanut kirjan toisella nimellä ja myös kaikkien kirjassa esiintyvien nimet on muutettu, jotta en loukkaisi kenenkään yksityisyyttä.

Kirja on kertomus isän ja minun totuuden etsinnästä. Kipinä totuuden etsintään syttyi isän rintamalla ollessa. Pappi vieraili tuolloin katsomassa kotipitäjänsä poikia ja kehotti heitä lyömään maahan idän saastan. Koska tämä oli meidän perheemme alku uskonnollisten kysymysten maailmaan, sai kirja tästä nimensä: Lyö maahan…. Tämä teema jatkuu aina meidän päiviimme saakka. Nyt me puolestamme lyömme maahan muiden uskontokuntien vääriksi kokemiamme opetuksia. Meille on muodostunut vakaumus, joka on: Vakaumus vastaan muu maailma, kuten kirjan otsikko edelleen kertoo.

Kuten Lukijalle osoitetussa luvussa kerrotaan: Kirjan tarkoitus ei ole hyökätä Jehovan todistajien uskontokuntaa vastaan eikä väheksyä sen taitavasti johdettua toimintaa. Päinvastoin, kirjasta voi nähdä sen kiihkeän halun, jolla se on etsinyt totuutta. Lopputulos minun kohdallani on kuitenkin se, että uskoni on alkanut pettää tätä Jumalan viestintäkanavana esiintyvää uskontokuntaamme kohtaan, mikä sitten on vieraannuttanut meidät toisistamme. Se on hyvin valitettavaa, mutta toivon että kirjan luettuasi ymmärtäisit minua hieman paremmin. Ymmärtäisit, että asia on minulle vakava omantunnon asia, enkä voi siten toimia täysin sinun vakaumuksesi mukaan, koska se on minun omaatuntoani vastaan. Kuten olen sinulle useasti kirjoittanut, en väitä olevani oikeassa ja olen valmis muuttamaan näkemystäni, jos se vain minulle vääräksi osoitetaan. Uskon, että haluat tehdä omalta osaltasi parhaasi, jos kirjan luettuasi toteat minun olevan täysin harhassa.

Kirjan tapahtumat perustuvat isältä ja äidiltä kuulemiini tapahtumiin. Isän ja äidin osalta kertomus on pääosin todellisiin tapahtumiin perustuva. Jotkin osat ovat kuvitteellisia, koska täsmällistä tietoa kaikista yksityiskohdista minulla ei ollut. Oman elämäni osalta kertomus on täysin todellisiin tapahtumiin perustuva.

Kirjoittaminen sinänsä oli erittäin hieno kokemus. Tekstiä alkoi tulla kuin itsestään, jostain tuolta jopa tiedostamattoman muistin syövereistä. Aivan kuin olisi ajassa siirtynyt taaksepäin näihin tapahtumiin ja tunnelmiin.

Kirja ei ole kirjallinen taidonnäyte, sen tunnustan, mutta se on minun elämäntarinani jälkipolville. Kirjan kirjoittaminen noin teknisesti on tänä aikana varsin helppoa. On nämä tietokoneet ja internet, jonka kautta teksti oli helppo painattaa kirjaksi. Sinä, jolla tunnetusti on todellisia kirjallisia lahjoja, pistähän oma elämäkertasi työn alle. Kuten sanoin, se on jo sinänsä niin hieno kokemus, että älä jätä tätä mahdollisuutta käyttämättä. Varsinkin kun sinulla on tuota jälkikasvua, niin heidän hyödykseen isäpapan kokemuksia elämästä.

Ajattelehan miten arvokas kirja se meille olisikaan, jos isä olisi kirjoittanut oman elämäkertansa. Me lukisimme sitä nyt suurella mielenkiinnolla. Olenkin joskus työkavereitten kanssa asiasta puhuttaessa todennut, että todellisuudessa meillä kullakin pitäisi olla suorastaan velvollisuus kirjoittaa kirja elämästämme. Varsinkin niiden, joilla on lapsia. Lapsi saisi avata tämän kirjan vasta täytettyään 50 vuotta. Sitä ennen hän ei osaa vielä arvostaa isänsä mielipiteitä, ne ovat sii - hen asti hänelle vain joitain vanhanaikaisia jonninjoutavia jorinoita.

Kaikkien halukkaiden on myös helppo saada tällainen kirja. Esim. tämä minun kirjani on saatavissa osoitteesta www.bod.fi. Sieltä shopista hakien nimellä Yläjuurakko, kirja löytyy. Hintaa tulee tosin jonkin verran, mutta maksaa ne kirjat kaupassakin.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä sinulle tämän kirjani parissa.

Terveisin [Raimo]

Jorman tunteet vaihtelivat puolelta toiselle, eikä hän oikein tiennyt mitä mieltä tästä kirjeestä olisi ollut. Pieni kateuden häivähdys kävi mielessä, koska hän oli aina pitänyt itseään kirjallisesti lahjakkaampana kuin veljeään. Minun se olisi pitänyt kirjoittaa, tämä sukumme elämäkerta, eikä Raimon, joka on sen tietysti värittänyt luopiopropagandallaan, päätteli hän harmissaan. Päätelmä sai vahvistusta kun hän luki edelleen muovikääreessä olevan kirjan takakannen tekstin:

Totuuden etsintä on kiehtovaa ja jännittävää kuin minkä tahansa aarteen etsintä. Tämän aarteen löytäminen on kiehtonut ihmisiä kautta vuosisatojen. Etsijät uskovat sen ratkaisevan ihmiskunnan ongelmat. Onko se löydettävissä?

Ovatko Jehovan todistajat ainoana uskontokuntana löytäneet sen? Tähän johtopäätökseen tulee kirjan kertoman perheen isä. Miksi perheen poika alkaa kui - tenkin epäillä isänsä löytämän aarteen aitoutta?

Kirja on romaanin muotoon kirjoitettu elämäkerta isän ja pojan totuuden etsinnästä. Kertomus pyrkii osoittamaan syyn totuuden etsintään, kuten myös syyn epäillä löydettyä totuutta. Se perehdyttää lukijan Jehovan todistajien teologiaan ja heidän oppihistoriaansa ainutlaatuisen yksityiskohtaisesti. Se havahduttaa huomaamaan, miten suuri vaikutus tällä teologialla on ihmisen elämään. Kuten myös sen, mitä ongelmia seuraa siitä, jos usko alkaa pettää.

(Lyö maahan… Vakaumus vastaan muu maailma, v.2011 takakansi)

Asia alkoi varmistua Jormalle. Raimon tarkoitus on mitä ilmeisimmin ensin herättää epäilyksiä Jehovan todistajien opetuksia kohtaan ja sitten ryhtyä herjaamaan koko Jehovan järjestöä. Mitäpä se muutakaan voi olla, koska hänen kirjeensäkin, joita minulle on lähettänyt, sen aivan selvästi osoittaa. Minä en ala myrkyttämään mieltäni tuolla kirjalla, se on aivan varma, vakuutteli Jorma itselleen ja laittoi kirjan muovikääreessään vaatekaapin ylähyllylle vaatteiden alle. Taitaisi olla parasta hävittää koko kirja, ettei se vain joudu vääriin käsiin ja saa aikaan vaarallisia epäilyksiä, jotka voivat tuhota koko uskomme.

- Se kirjako siellä paketissa oli, kyseli Tuuli tultuaan keittiöstä työhuoneen ovelle.

- Arvasin aivan oikein, sehän se oli.

- Näytähän minullekin millainen se on.

- Panin sen tuonne kaappiin avaamattomana. Ei me sitä lueta, se on aivan varma. Kyllä sen arvaat miksi Raimo sen kirjoitti. Kansitekstistä jo voi nähdä, mikä tuon kirjan tarkoitus on. Tarkoitus on herjata Jehovan järjestöä, ja miksi? Raimo on katkera, kun kaikki asiat eivät ole tapahtuneet hänen haluamallaan tavalla. Hän haluaa kostaa omat väärinymmärryksensä ja siten hän kapinoi itseään Jehovaa vastaan. Se on vakava asia, jota hän itse ei kykene näkemään, koska Saatana on sokaissut hänet. Hän herjaa järjestöä kavalilla valheilla, joita hän Saatanan sokaisemana ei tajua valheiksi. Kuvittelee tietysti olevansa viisaampi kuin hallintoelin, joka on Jehovan ohjauksessa.

- Uskomatonta! Minä pidin häntä tunnollisena ja rehellisenä seurakunnan vanhimpana silloin kun häneen tutustuin. Miksi hänelle on käynyt näin, sitä on kyllä vaikea ymmärtää. Mutta eikö olisi kuitenkin syytä lukea tuo kirja, ennen kuin lähdemme sitä moittimaan, kysyi Tuuli ja katsoi Jormaa vetoavasti.

- Meinaat, että myrkkyä on syytä ensin maistaa, ennen kuin uskoo, että se vahingoittaa jopa tappaa? Muistathan sinä, miten meitä on neuvottu suhtautumaan luopioiden näkemyksiin!

- Eikö sinulla kuitenkin olisi velvollisuus auttaa veljeäsi näkemään ne valheet, jotka ovat saaneet hänet epäilemään totuutta?

- Olen sitä kyllä yrittänyt, mutta se on aivan turhaa. Sinä et ole perillä siitä, miten häntä olen yrittänyt auttaa, joten älä siitä suotta kanna huolta, vakuutteli Jorma tuntien kuitenkin omantunnon pistoksen siitä, ettei ollut pystynyt kumoamaan veljensä epäilyksien syitä.

- No jos niin on, niin mitäpä siinä sitten voi enempää tehdä, totesi Tuuli ja palasi keittiöön.

Jorma jäi pohtimaan tuota auttamisvelvollisuuttaan ja alkoi etsiä sitä koskevaa aineistoa tietokoneeltaan, jonne oli ladannut Seuran CDlevyllä olevat julkaisut. Hetken etsittyään hän löysi mitä parhaiten tähän tilanteeseen sopivan kohdan:

Mitä sinä siis teet, jos eteesi tulee luopioiden opetusta - ovelaa järkeilyä - joka väittää, että se mitä uskot Jehovan todistajana ei ole totuus? Mitä esimerkiksi teet, jos saat kirjeen tai jonkin julkaisun ja avattuasi sen huomaat heti, että se on joltakulta luopiolta? Saako uteliaisuus sinut lukemaan sen vain nähdäksesi, mitä sanottavaa hänellä on? Voit jopa järkeillä: 'Ei se vahingoita minua; olen niin vahva totuudessa. Ja sitä paitsi jos meillä on totuus, meillä ei ole mitään pelättävää. Totuus kestää kokeen.’ Jotkut, jotka ovat ajatelleet tällä tavoin, ovat ruokkineet mieltään luopioiden järkeilyllä ja ovat joutuneet vakavien epäilysten ja epäröinnin valtaan. - -

Mutta olettakaamme, että olemme saarnaamassa hyvää uutista ja ihmiset herättävät samanlaisia kysymyksiä tai vastaväitteitä kuin vastustajat? Tietysti jos puhuteltava ei ole vilpitön ja haluaa vain väitellä, on yleensä parasta lopettaa keskustelu lyhyeen ja siirtyä seuraavalle ovelle. Mutta mitä voidaan tehdä, jos joku kysyy vilpittömästi joistakin luopioitten esittämistä väitteistä? Ensiksi voimme kysyä, mikä asia varsinaisesti askarruttaa häntä. Kysymyksessä voi olla vain yksi tai kaksi seikkaa. Silloin voimme pysyä niissä ja vastata Raamatun ja Seuran julkaisujen avulla sekä sen perusteella, mitä rehellisesti tiedämme aiheesta.

Meidän ei tule päätellä, että meidän tulisi lukea panettelua ja puolitotuuksia täynnä oleva kirja tai kirjanen voidaksemme kumota vastustajien väärät väitteet ja opetukset.

(Vartiotorni 15.3.1986 s.22–24)

- Kuulehan miten meitä on opastettu tällaisia tilanteita varten, pyysi Jorma menemällä keittiöön ja lukien tulostamastaan paperista tämä löytämänsä kohdan.

- Eikö Raimo sitten ole mielestäsi vilpitön, sellainen jolle voi vastata niihin häntä vaivaaviin kysymyksiin, joista hän on sinulle kirjoittanut?

- Minä olen kyllä vastannut hänelle, mutta ne vastaukset eivät riitä hänelle. Hän haluaa vain väitellä ja vääntää valkoisen mustaksi väenväkisin.

- Miksi hän tekee niin, oletko päässyt siitä perille?

- Joku henkilökohtainen loukkaantuminen siellä saattaa olla takana. Tai hänelle on noussut päähän se, kun hän on saanut työpaikassaan tunnustusta työstään, ja nyt hän kuvittelee olevansa muita viisaampi näissä uskonasioissakin. Häneltä puuttuu nöyryyttä tunnustaa olevansa harhassa. Auttaminen on tällöin hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta. Kyseessä ei ole vain "yksi tai kaksi seikkaa", jotka häntä askarruttaa, vaan hän epäilee koko Jehovan järjestöä vääräksi profeetaksi.

- Onko hän todella sanonut sinulle niin, että Jehovan järjestö on väärä profeetta?

- Kyllä on. Lähetti monisivuisen selostuksen siitä, miksi hän uskoo niin (kts. s.281). En minä sitä viitsinyt edes lukea. Enkä minä ole viitsinyt sinulle edes kertoa kaikkea sitä, mitä hän on kirjoittanut. Mutta siitä voit olla varma, että parhaani olen tehnyt hänen auttamisekseen.

- Niin kyllä minä sen uskon, ja parempi onkin ettet ole suotta kertonut minulle niistä Raimon kirjoituksista. Nyt ymmärrän täysin tuon Vartiotornin opastuksen siitä, mitä pitää tällaisessa tilanteessa tehdä. Eikö niin, että se kirja on syytä heti hävittää, siitä saattaa tulla vaikka demoneita meitä kiusaamaan?

- Niin minä aioinkin tehdä, tunnusti Jorma.

Ruokailun jälkeen Jorma alkoi pohtia, tulisiko hänen tehdä vielä jotain muuta tuon Jehovan järjestöä herjaavan kirjan vuoksi kuin vain hävittää se. Raimon tekstit ovat hyvin vaarallisia niille, jotka eivät ole vielä lujasti kiinni totuudessa. Hänen mieleensä tuli se viimeinen kirje, jonka hän veljeltään oli saanut. Hän avasi sen tietokoneensa näytölle saadakseen varmistuksen Raimon luopiohenkisyydestä. Jospa tämä selventää sitä, mitä nyt olisi viisasta tehdä, päätteli Jorma alkaessaan lukea kirjettä.

Raimon aiempi kirje

Raimo 11.12.2011 > Jorma 07.12.2011, 04.08.2011

Erityinen kiitos vastauksestasi.

Heti aluksi oli mukava lukea, että äidin asioita ollaan saattamassa paremmalle tolalle. Oli myös rohkaisevaa todeta se, että olemme samoilla linjoilla sen suhteen, miten äitiin tulisi suhtautua. Eiköhän se tilanne siitä ala vähitellen parantua, vaikka ikävä tosiasia onkin se, että iän myötä tilanne väkisinkin tulee pahemmaksi. Kunhan tuo henkinen puoli vain vahvistuisi myönteisemmän ajattelun puolelle, silloin olisi helpompi tulla toimeen heikkenevän fyysisen puolenkin kanssa.

Apua antavilta vaaditaan tietysti pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä ja lempeyttä, jotka ovat juuri rakkauden ilmenemistapoja. Niin koettelevaa kuin se saattaakin olla, on se samalla testi meille itse kullekin, jolla voimme mitata omaa tasoamme hengenhedelmien ilmaisemisessa. Apua tarvitsevan puutteet, jopa epäystävällinen käytös ei anna meille oikeutta olla osoittamatta rakkauttamme. Tällöin tulee oppia toimimaan autettavan ehdoilla, eikä tyrkyttää vain omaa tapaamme ja pitää sitä ehtona avun antamiselle.

Paitsi että kerroit näistä huolestuttavista äidin asioista, niin ansaitset erityskiitoksen vastauksestasi myös minun hengellistä tilaani koskeviin asioihin. Aistin kyllä sen, että tekstini ärsyttää sinua. Se puolestaan ei ole lainkaan mieltä ylentävä havainto. Toteat tämän ajatustenvaihtomme olevan sen saman kertaamista, jota on vatvottu monta kertaa aiemminkin. Näistä uskonasioista kirjoittaminen on siis aivan ilmeisesti sinulle hyvin vastenmielistä ja koet sen täysin turhaksi. Mutta silti kuitenkin vastasit. Joten erityskiitos sen vuoksi.

Jos minua parempaan suuntaan haluat auttaa, tämä sinun asenteesi ei ole oikea asenne. Eikö sinun tulisi kiittää minua siitä, että haluan pysyä opetusten tasalla? Kuten myös siitä, että tutkin aktiivisesti Raamattua varmistuakseni saamastamme opetuksesta, pitikö kaikki paikkansa (Apt.17:11) ja ovatko ne Jumalasta (1.Joh.4:1). Raamatun mukaan tämä on meidän velvollisuutemme, joten siihen meidän tulee toisiamme kannustaa.

Herätkää! 1.2011 s.28,29

Raamatussa varoitetaan uskomasta joka sanaan (Sananlaskut 14:15). Sen sijaan siinä kehotetaan varmistumaan kaikesta eli koettelemaan kuultuja asioita ennen kuin uskoo niihin (1.Tessalonikalaisille 5:21). Miksi näkemyksiään tulisi tarkastella ja koetella? Koska valheeseen perustuva usko on silkkaa itsepetosta. Jotkut muinaisen Beroian kaupungin jalomieliset asukkaat näyttivät hyvää esimerkkiä oikeanlaisen uskon hankkimisesta. Vaikka he vilpittömästi halusivat uskoa, mitä kristityt lähetystyöntekijät heille opettivat, he ottivat asiakseen tutkia huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin. (Apostolien teot 17:11.) - -

Entä jos saa selville jotain, mikä näyttää olevan ristiriidassa omien syvään juurtuneiden näkemysten kanssa? Pitäisikö se sivuuttaa? Ei tietenkään. Joskus voi olla erityisen järkevää harkita sellaisia voimakkaita todisteita, jotka näyttävät olevan vastoin sitä, mihin uskoo. Raamatussa Jumala lupaa palkita vilpittömät totuuden etsijät antamalla heille tietoa, tarkkanäköisyyttä ja ajattelukykyä (Sananlaskut 2:1–12).

Kuten olet huomannut, asiat alkavat selvitä kunhan niistä vain keskustellaan. Äidinkin tilanne ja suhde [Pekan] perheeseen näyttää vallan toisenlaiselta, kun kuulimme [Pekan] kertomuksen asiasta. Eikö olisi ollut vallan outoa meidän taholtamme, jos olisimme puolustaneet fanaattisesti äitiä ja ryhtyneet syyttämään [Pekkaa], jopa kieltäytyneet lukemasta hänen kertomustaa tapahtumista?

Jotta ymmärtäisimme toisiamme puolin ja toisin pyytäisin täsmennystä seuraaviin kohtiin, jotka kirjoitit:

> Toisaalta en halua myydä periaatteitani suostumalla lukemaan vaihtoehtoista totuutta näin hienosti ilmaistuna. Jos se kuitenkin on sinun ehtosi välien palautumiselle, olen pahoillani.

Eikö tämä sinun jyrkän kielteinen suhtautumisesi ole täysin sen vastaista, miten meitä opastetaan toimimaan? Kirjoitin sinulle tästä vakavasta asiasta 7.8.2011 vedoten paitsi Raamattuun (Matt.7:12; 1.Piet.3:15,16), niin myös Vartiotorneihin (15.6.2011 s.22; 15.1.1999 s.21-). Et kuitenkaan vastannut tähän vetoomukseeni.

Vartiotorni 15.6.2011 s.22 (lainaus kirjeestä 7.8.2011)

Millaisen lääkärin luo mieluiten menisit, kun olet sairas? Sellaisenko, joka kuuntelee sinua vain vähän aikaa ja kirjoittaa nopeasti reseptin, jotta voisi ottaa vastaan seuraavan potilaan? Vai kääntyisitkö ennemmin sellaisen lääkärin puoleen, joka kuuntelee sinua keskeyttämättä ja selittää sitten, mistä vaivasi saattaa johtua ja miten sitä on mahdollista hoitaa?

Vanhimmat voivat samoin kuunnella hengellisesti sairasta ja lääkitä hänen haavojaan. - - Vanhimmat saavat tosiaan aikaan paljon hyvää, jos he kuuntelevat sairaan lampaan huolia - -

Vartiotorni 15.1.1999 s.21- (lainaus kirjeestä 7.8.2011)

Neuvojen antamisen tavoite on palauttaa kohdalleen erehtyvä, ei pakottaa häntä muuttumaan vasten tahtoaan. Sanoilla palauttaa kohdalleen käännetty kreikkalainen sana on sukua ilmaukselle, jota käytetään puhuttaessa sijoiltaan menneen luun asettamiseksi paikoilleen lisävaurioiden estämiseksi. Samalla tavoin täytyy neuvojen antajan olla hyvin varovainen, jottei hän loukkaisi neuvottavaa.

Et varmastikaan 'palauta kohdalleen' ketään, jos vieraannutat hänet itsestäsi. Jottei näin tapahtuisi, muista, miten tärkeää on ilmaista sääliväisyyden hellää kiintymystä, huomaavaisuutta, nöyrämielisyyttä, lempeyttä ja pitkämielisyyttä (Kol.3:12). Jos lääkäri on kärsimätön ja tarpeettoman kovakourainen, potilas voi jättää huomiotta hänen neuvonsa eikä ehkä mene enää hänen luokseen, vaikka tarvitsisi vielä hoitoa. - -

Nöyrämielisyys estää sinua omaksumasta sellaista asennetta tai äänensävyä, joka heijastaa ylemmyydentunnetta. Kenelläkään meistä ei ole aihetta ajatella olevansa toisten uskovien yläpuolella. Me kaikki epäonnistumme aika ajoin. Koska et pysty lukemaan sydäntä, on erityisen tärkeää olla tuomitsematta sen ihmisen vaikuttimia, jota neuvot. Ehkä hän ei ole tarkoittanut mitään pahaa eikä ole huomannut asenteessaan tai toimissaan mitään väärää.

Sen sijaan, että sinä minua kuuntelemalla myisit periaatteesi, sinä sitä vastoin toimisit niiden periaatteiden mukaan, joita väität kunnioittavasi. Nyt toimiessasi niiden vastaisesti, sinä myytkin nämä periaatteet, ja siten osoitat, että ne eivät olleetkaan sinun henkilökohtaisia periaatteistasi.

Ymmärrät varmasti erittäin hyvin sen, että minkään tasoinen ystävyys ei ole mahdollista, jos toinen osapuoli suhtautuu toiseen näin torjuvasti, joka on selvä osoitus tuomitsemisesta ja on siten tulkittavissa vihamielisyydeksi.

Muistutan sinua myös siitä, että vaihtoehtoista totuutta ei ole olemassa. On vain totuus tai valhe. Totuus ei voi muuttua alinomaa varsinkaan jos se on Jumalalta. Näin Vartiotorni meitä on opastanut.

Vartiotorni 1.8.2003 s.14

Itse totuuden olemusta vastaan hyökätään. Olet saattanut kuulla sanottavan, että jokainen laatii oman totuutensa tai että totuus on suhteellista tai että totuus muuttuu alinomaa. Tämä on virheellistä järkeilyä. Tutkimustyö ja koulutushan tähtäävät nimenomaan tosiasioiden eli totuuden oppimiseen maailmasta, jossa elämme. Totuutta ei ratkaise henkilökohtainen mielipide. Esimerkiksi ihmissielu joko on kuolematon tai ei ole. Saatana joko on olemassa tai ei ole. Elämällä joko on tarkoitus tai ei ole. Kussakin tapauksessa voi olla vain yksi oikea vastaus. Toinen on tosi ja toinen valhetta; molemmat eivät voi olla totta.

En ole koskaan väittänyt eriävien mielipiteitteni olevan totuus. Sen sijaan ne opetukset joihin sinä uskot väitetään olevan totuus - Jumalan paljastama totuus. Kun sitten onkin paljastunut, ettei jokin tulkinta ollutkaan totuus, mitä se silloin oli? Se oli Vartiotornin mukaan valhe.

> Kertasin itsekseni äsken vuoden aikana sinulle lähettämäni mailit. Ihmettelen siksi, miten voit sanoa, että sinuun suhtaudutaan väärin.

Tuo sinun edellinen jyrkkä kieltäytymisesi edes lukemasta tekstejäni on ehdottomasti väärä suhtautumistapa. Sen sinä varsin hyvin tiedät saamasi opetuksenkin mukaan.

Eikö olisi ollut huomaavaista sanoa jotain myös tästä kierrosvalvoja/ lehti -jupakasta? Totesit vain, ettet ota kantaa asiaan. Eikö sinusta olisi ollut oikein ja rehtiä tunnustaa, että minua kohdeltiin väärin? Sen sijaan kehotit minua vain nöyränä alistumaan tällaiseen kohteluun. Siinä oli lisäksi mukana jopa epärehellisyyttä. Syyksi kerrottiin se, kun saan lehdet netistäkin. Se ei ollut kuitenkaan todellinen syy, koska häntä, joka ystävällisyydessään tarjoutui tuomaan lehdet, myös kiellettiin niitä tuomasta. Miksi todellista syytä ei kerrottu? [Kts. Lyö maahan… s.590]

[Pekallakaan] ei ole sen vertaa rohkeutta puolustaa minua, että olisi alkanut postittaa lehtiä. Etkä sinäkään ilmeisesti häntä siihen ole kannustanut.

Eikö tämä tapahtuma osoita enemmän vihamielisyyttä kuin kristillistä rakkautta teidän kaikkien taholta?

> Samalla kysymysmerkkinä oli se onko kyläänkutsu vielä voimassa niiden asettamieni ehtojen puitteissa. No siihen ei tullut vastausta.

Asetatko todella muillekin kutsun esittäjille ehtoja siitä, mitä vierailun aikana saa puhua? Osoittaako tällainen asenne sinun taholtasi aitoa kristillistä rakkautta meitä kohtaan?

> Jaa että miksi kertasin tämän vuoden mailienvaihdon. Juu, siksi, että en omasta mielestäni ole ilmaissut vihaa sinua kohtaan.

Vertauksessa laupiaasta samarialaisesta pappi ja leeviläinen kiersivät kaukaa apua tarvitsevan, joka oli hengenvaarassa. Koska he jättivät hänet kuolemaan, eikö se ollut heidän taholtaan ilmeinen vihamielisyyden osoitus?

> Onko kovin väärin päätelty, että asia koskee pohjimmiltaan juuri sitä, kun en halua jakaa sinun kanssa näitä kritiikkejäsi. Se tuntuu jotenkin olevan sinun ehtosi välien lähentymiselle, ja kun siihen en halua, niin sitten tilanne jumiintuu ja on se kuin se on. Siinä mielessä tämä sama kuvio toistuu kerta kerran jälkeen valitettavasti.

Enhän minä suinkaan velvoita sinua jakamaan esittämääni kritiikkiä. Velvoitan sinua vain vastaamaan kysymyksiini ja perustelemaan, miksi kritiikkini on perusteetonta. Se on minun ehtoni, koska sen ehdon asettaa sinulle paitsi Raamattu, niin myös sinun uskontokuntasi mm. seuraavin Vartiotornin sanoin: Et varmastikaan 'palauta kohdalleen' ketään, jos vieraannutat hänet itsestäsi.

Tottakai keskustelu jumiutuu, eikä mene eteenpäin, kun sinä kieltäydyt jatkamasta sitä. Miksi tämä sama kuvio toistuu aina uudestaan, vaikka sinulla olisi avaimet saada keskustelu jatkumaan, kun vain noudattaisit lainaamiani Vartiotornin neuvoja?

Onko todellinen syy se, että sinä et yksinkertaisesti kykene puolustamaan uskosi perusteita? Pelkäätkö siksi, että menetät uskosi? Uskosi mihin? Uskosi Raamattuun vai uskosi Vartiotorniin Jehovan viestintäkanavana?

Herätkää! 1.2011 s.29

Millainen sinun uskosi on? Monet ovat perineet uskonnolliset käsityksensä vanhemmiltaan, eivätkä he ole koskaan toden teolla tutkineet, onko niillä vankat perusteet. Ei kuitenkaan ole epäkunnioittavaa eritellä omia uskonkäsityksiään, jotta voisi koettelemalla todeta, onko oma ajattelu sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa (Roomalaisille 12:2). Raamatussa kehotetaan: Koetelkaa henkeytetyt ilmaukset nähdäksenne, ovatko ne Jumalasta. (1.Johanneksen kirje 4:1.) Näin kykenet puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii - - [sinulta sinussa] olevan toivon perustetta, silloinkin kun uskonkäsityksesi asetetaan kyseenalaisiksi (1.Pietarin kirje 3:15).

> Tuomarina olo kuuluu Jehovalle. Siitä ollaan yhtä mieltä, eikö? Haluamme tehdä parhaamme noudattaaksemme Raamatun ohjeita elämässämme.

Jehova on tuomari, miksi siis tuomitsisimme toisiamme millään tavalla? Kuinka hyvin Jeesuksen vuorisaarnan neuvo sopiikaan tähän meidänkin tilanteeseemme:

Evankeliumi Matteuksen mukaan 7:1–5 KR92

1. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.

2. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.

3. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?

4. Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi?

5. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

Raamattu on meille ensisijainen opas, sen me asetamme kaikkien ihmisten laatimien ohjeiden ja tulkintojen yläpuolelle. Myös Vartiotornin yläpuolelle, koska se on opastanut meitä aika-ajoin harhaan. Tämän Vartiotornikin on tunnustanut, kun ilmeinen virhe on paljastunut. Silloin selitetään, että hallintoelin ei ole erehtymätön. Mutta silloin kun kyseinen tulkinta julkaistiin väitti Vartiotorni sen tulleen Jehovalta hänen viestintäkanavansa kautta. Tällaisia tilanteita on vuosien varrella sattunut useampiakin, joten se vahvistaa sen, että vain Raamattu on Jumalalta ja Vartiotorni vain erehtyviltä ihmisiltä. Meitä ei siis voida velvoittaa uskomaan Vartiotornin opetuksiin totuutena - Jumalan paljastamana totuutena.

> Viittasit mailissasi, miten jotkut ystävät eivät elä saamamme opetuksen mukaan vaan ottavat esim. asuntolainaa kun on perhelisääkin tulossa…. Eikös tämä henki ole sinustakin vähän tuomitsevaa, kuin tuomarina oloa, kun on kyse toisten elämästä. Mitä me ollaan tuomareina toisten kanssapalvelijoiden ratkaisuista?

Aivan oikein, se saattoi olla tuomitsevalta kuulostavaa tekstiltä. En kuitenkaan tuominnut sen paremmin poliitikkoja kuin meikäläisiäkään. Halusin vain osoittaa millainen suunta uskonnoilla nykyään on. Ulkokultaisuus on se helmasynti mihin uskovaiset kautta historian ovat enemmän tai vähemmän syyllistyneet. Raamattu ei suotta varoita esim. ulkokultaisesta rakkaudesta.

Jos Jehova kehottaa luopumaan kaikesta turhasta, jotta voisi yksinkertaistaa elämänsä vain aivan välttämättömiin, niin eikö päätös hankkia lapsia ja velkaa omakotitaloa varten ole ilmeisen selvästi ristiriidassa tuon Jehovan kehotuksen kanssa? Miksi yhä useammat toimivat tavalla, joka osoittaa, etteivät he todellisuudessa usko saamaansa opetukseen? Jos he todella uskoisivat, että tuo kehotus on Jehovalta, ja että loppu on niin lähellä, että se häämöttää jo, niin lapset kuin omakotitalotkin jäisivät taatusti hankkimatta.

Kuten sinulle kirjoitin, kyse on uskostamme sellaiseen Jumalaan, joka on meille todellinen persoona, joka näkee kaiken aikaa miten me hänen opastukseensa suhtaudumme. Jos me todella uskomme, että Jehova ohjaa tätä järjestöä ja sen opetusta, me myös näytämme sen tekemissämme ratkaisuissa.

Mutta mikä vakavinta. Tällainen opetuksista piittaamattomuus johtuu pääasiassa siitä, että vastaavat aiemmat opetukset lopun läheisyydestä eivät ole pitäneet paikkaansa.

Vartiotorni 1.6.1998 s.5

Paimenpoika, joka yhä uudelleen huusi Susi, vaikkei sutta näkynytkään, huomasi, että hänen myöhempää avunhuutoaan ei otettu todesta. Samalla tavoin nykyään monet jättävät huomiotta Jehovan päivän läheisyyden, koska he ovat kuulleet lukemattomia vääriksi hälytyksiksi osoittautuneita varoituksia. Juuri se, että hyvin harva erottaa joukosta aidon varoituksen ja noudattaa sitä, on eduksi Jumalan suurelle viholliselle Saatanalle, tuolle väärälle valon enkelille.

Uskonnoilla ja niiden opettajilla on suuri vastuu siitä, jos uskonto ja jopa Raamattu menettää todellisen uskottavuutensa. Väärän varoituksen antajat edistävät uskonnonvastaisten tahojen, jopa Saatanan tarkoitusperiä.

> Olisiko tässä ehkä sitä vastoin esimerkki, miten ystävät käyttävät valinnanvapauttaan tehdessään elämässä erilaisia ratkaisuja.

Siitä juuri on kysymys. Aadamilla ja Eevalla oli myös valinnanvapaus totella tai olla tottelematta Jehovaa. Valinta osoittaa sen miten vakavasti me suhtaudumme Jehovan opastukseen.

Vartiotorni 15.5.2011 s.26,27

Jeesus sanoi vuorisaarnansa lopussa: Jokaista, joka kuuntelee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, tullaan vertaamaan ymmärtäväiseen mieheen, - - (Matt.7:24,25.)

Jeesuksen mukaan mies, joka kuuntelee ja tottelee hänen sanojaan, on siis ymmärtäväinen. Ilmaisemmeko kunnioitusta ja arvostusta Kristuksen esimerkkiä kohtaan tottelemalla häntä sydämestämme, vai olemmeko taipuvaisia valitsemaan hänen käskyistään vain ne, joiden totteleminen on helppoa tai mukavaa? - - Meidän on hyvä pohtia, miten suhtaudumme julkaisuissamme esitettäviin ajankohtaisiin raamatullisiin neuvoihin. - - Huomion kiinnittämien näihin muistutuksiin kertoo omalta osaltaan, että seuraamme täydellistä johtajaamme, Jeesusta Kristusta.

> David oli hyvä esimerkki valitessaan ystäviä, jotka auttoivat häntä olemaan uskollinen Jehovalle - -

Ystävyys perustuu usein itsekkyyteen. Me hankimme ystäviksemme ensisijaisesti niitä, joista on meille hyötyä tavalla tai toisella. Kun sitten tapahtuu jotain ikävää, katoavat kaikki ystävät, kun asianomaisesta ei ole enää hyötyä. Näin on useasti voitu kuulla tapahtuneen. Tosiystävä on se, joka ei hylkää hädän hetkellä. Oli asia ja tilanne mikä tahansa, aito ystävä yrittää aina ymmärtää ja auttaa.

Eikö minulla siis ollut lainkaan aitoja ystäviä, kun ketään ei enää näy ei kuulu? Syy ystävien katoamiseen ei ole ainakaan se, että minä olisin pyrkinyt tuhoamaan heidän uskonsa Jumalaan ja Raamattuun. Niitä olen päinvastoin pyrkinyt kaikin keinoin puolustamaan. Siitä varmistuminen, onko tämä järjestö Jehovan viestintäkanava on erityinen uskollisuuteni osoitus Jumalalle, koska Raamattu nimenomaan kehottaa meitä siihen (1.Joh.4:1). Luonnollisesti pelkällä varmistautumisella ei ole merkitystä, jos emme sitten toimi sen mukaan mitä tämä varmistautuminen osoittaa.

> Samoin viittasit Herätkään kannustukseen rakastaa epäuskoisia vanhempiaan. Se on ihan totta. Ja uskon että niin yritetäänkin. Kun sitä voi vain puhua omasta puolestaan, niin voin meidän puolelta sanoa, että kyllä me pidettiin aikoinaan yhteyttä [Tuulin] vanhempiin, vaikka he eivät olleetkaan todistajia.

Nämä Raamatun periaatteet soveltuvat yhtä lailla muihin verisukulaisiin, kirjoitti Herätkää! -lehti. Miksi me olisimme poikkeus?

> No tämä selonteko vain siksi, että ei totuudessa olo estä yhteydenpitoa ja ystävyyden osoittamista sukulaisille, vaikka he eivät ole mukana. Mutta on toinen asia, keitä valita lähiystäviksi.

Sinä olet ymmärtääkseni pyrkinyt kertomaan heille uskonnolliseen vakaumukseesi perustuvia asioita, jopa kannustanut heitä tutkimaan asiaa perusteellisemminkin. Olet ehkäpä tarjonnut siihen apuasikin. Oletko kertonut heille, että sinä puolestasi et halua lukea heidän vastaavaa tekstiään omasta vakaumuksestaan? Oletko ilmoittanut heille, että jos he sitä yrittävät, sinä et sitä kuitenkaan lue etkä sitä millään tavalla kommentoi? Koska sinulla on totuus sinä et halua kuulla mistään vaihtoehtoisista totuuksista. Näinkö tätä kantaasi heillekin perustelet?

Tarkoittaako tuo viittauksesi lähiystävään sitä, että minua sinä et siihen joukkoon kelpuuta?

> Entä ne jotka ovat joskus olleet meidän hengellisiä veljiämme mutta erotettu tai tulleet luopioiksi. Mitä Raamattu, meidän ohjenuoramme, sanoo tässä tilanteessa: (2 Joh. 8–11, jonka lainasin viime mailiini) (Lue: 1.Kor.5:11–13). Rakkaudetontako? Ensinnäkin ohjeet tulevat Jehovalta, jonka pääominaisuus on rakkaus. Eikö juuri rehellisyys ja Jehovan kunnioittaminen ja se, että uskomme että kaikki hänen ohjeensa ovat parhaaksemme, saa meitä kunnioittamaan myös näitä Jehovan ohjeita.

Luokitteletko sinä minut luopioksi? Sekö on siis syy siihen, että suhtaudut minuun niin torjuvasti?

Jos joku on todella havaittu luopioksi, on hänet erotettu seurakunnasta. Minä olen toistuvasti kysellyt, mitä väärää minä olen tehnyt kun minua kohdellaan näin tylysti. Vastaus on ollut, etten minä mitään väärää ole tehnyt. Minä en siis ole luopio. Kuulun edelleen seurakuntaan ja haluan pysyä opetusten tasalla.

Kirjoitit: Ohjeet tulevat Jehovalta, jonka pääominaisuus on rakkaus. Ohjeet hengellisesti sairaiden kohtelusta tulevat myös Jehovalta. Sellaiseksihan minut luokitellaan. Miksi näitä ohjeita ei kuitenkaan noudateta, vaikka kirjoitit: Eikö juuri rehellisyys ja Jehovan kunnioittaminen - - saa meitä kunnioittamaan myös näitä Jehovan ohjeita.

> Kuritus on myös osa rakkaudenilmaisua.

Oliko kierrosvalvojan kehotus olla tuomatta lehtiä siis kuritusta minulle?

Minäkö se olinkin kurituksen tarpeessa kun kierrosvalvojan mielipidettä kysyin?

Toimin juuri siten kuinka nyt tutkittavan Vt:n lukijoiden kysymys kehottaa toimimaan. Sen sijaan kierrosvalvoja toimi, paitsi hyvien käytöstapojen vastaisesti, niin myös täysin Jehovalta saamamme opetuksen vastaisesti. Hänen se ojennusta ja kuria olisi pitänyt saada eikä minun.

Vartiotorni 15.1.2010 s.12

Jeesuksen mukaan ne, jotka valheellisesti väittävät palvelevansa häntä, voitaisiin erottaa hänen aidoista seuraajistaan tarkastelemalla heidän hedelmiään: heidän opetuksiaan ja käytöstään (Matt.7:15–17,20).

> Tässä viimeisessä mailissasi jonka eilen lähetit, toit ilmi ettet enää usko, että järjestömme on Jehovan viestintäkanava tänä aikana. Se on sinun valintasi, jos olet tullut tutkimuksissasi siihen tulokseen.

Tämä ei ole mikään uskon asia. Jos meteorologi ennusti viime viikolla tälle päivälle kovaa pakkasta ja nyt voidaan nähdä, että räystäät tippuu ja mittari osoittaa lämpöasteita, niin mitä se merkitsee? Eiliseen saakka me olimme uskomme varassa. Mutta nyt ei enää tarvitse uskoa koska me tiedämme pitikö tuo ennustus paikkaansa.

Totuus-kirjassa, jonka välityksellä Jehova kertoi totuuden kaikille lopunaikaa eläneille ihmisille, hän kertoi, että vuonna 1914 ymmärrysiässä olleet ihmiset tulevat näkemään tämän maailman lopun. Koska kyse oli Jehovan viestintäkanavan kautta tulleesta Jehovan paljastamasta tiedosta me uskoimme siihen. Vaikka uskomme olikin vahva, oli kuitenkin kyse vain uskosta eikä tiedosta.

80-luvulla alkoi uskomme konkretisoitua tiedoksi. Niinpä Jehova täsmensi vielä asiaa. Riitti että oli syntynyt vuonna 1914. Mutta uskon alkaessa jälleen muuttua tiedoksi, paljasti Jehova täysin uudenlaisen tulkinnan. Sekin heti alkujaan oli uhattuna, koska voidellut, joita se nyt koski, olivat vanhenemassa ja kuolemassa pois, eikä loppua vaan kuulunut. Niinpä Jehova paljasti jälleen uuden tulkinnan, jossa sukupoven muodostaa kaksi toisiaan seuraavaa sukupolvea. Tällä tulkinnalla saatiin nyt lisäaikaa niin paljon, että siihen voi huoletta nyt uskoa, koska se ei muutu tiedoksi vallan pian.

Kyllähän sinä [Jorma] varsin hyvin ymmärrät, ettei ole kyse uskosta siihen, onko tämä järjestö Jehovan viestintäkanava. Me tiedämme sen, ettei se ole. Tämä sukupolvi -tulkintojen moninaisuus sen selvästi paljastaa. Ja se on vain yksi esimerkki monista muista vastaavista Jehovan nimissä opetetuista asioista joita on täytynyt korjata. Esivalta, valtakuntavertaukset, elinsiirrot ja veren talteenotto aineosien saamiseksi yms.

On kyse vain rehellisyydestä tunnustaa tämä. Se on myös uskollisuutta Jumalalle, koska siten puolustamme häntä ja hänen mainettaan. Väittäessämme, että Jumala toimisi noin epäluotettavalla tavalla, tuottaisimme vain häpeää hänelle. Siihen emme tietysti halua syyllistyä. En ainakaan minä. Se on minulle vakava omantunnon kysymys.

> Yritätkö jotenkin olla välimaastossa, eli ei enää todistaja toisaalta mutta ei myöskään eronnut? Uskotko että tässä kysymyksessä on ns. puolueeton välimaasto, vai pitääkö meidän valita puolemme? Mitä tarkoittaa se, kun Sanassa sanotaan, että Joka ei ole minun puolellani, se on minua vastaan? Kuten sanottu me emme ole tuomareita.

Minä olen Jehovan todistaja, paikallisen seurakunnan jäsen. Kyllä meidän pitää valita puolemme. Joosua kysyi maanmiehiltään, ketä he halusivat palvella, koska kansa opettajiaan myöten oli harhautunut väärille poluille. Enemmistön mukana ei tullut silloinkaan mennä. Kukin yksilö valitsi toimintatapansa. Samoin tulee tehdä tänä aikana. Kun näemme selvästi väärää opetusta Jehovan nimissä, emme Jehovalle uskollisina voi sitä hyväksyä saati julistaa sitä Jehovan sanomana. Näin tapahtui Jeremiankin aikana. Väärää sanomaa Jehovan nimissä julistaneet saivat häneltä jyrkän armottoman tuomion.

Jos siis minä haluan puolustaa sitä mikä on oikein, älä tuomitse ja syrji minua sen vuoksi. Minä luotan siihen, että totuus voittaa ennemmin tai myöhemmin. Muistan miten minut tuomittiin Raamatun vastaiseksi, kun kerroin uskovani, että tulkinta vuoden 1914 sukupolvesta tulee muuttumaan. Uskoni konkretisoitui tiedoksi nopeammin kuin uskalsin toivoa. Tulkinta muuttui jopa useampaan kertaan, mutta suhtautuminen minuun ei silti muuttunut vaikka Raamatun vastainen en sitten ollutkaan, ainakaan tässä asiassa.

> Silti se ei suinkaan tarkoita, että vesittäisimme Jehovan sanan.

Jehovan sanan vesittämisestä oli juuri kyse kierrosvalvojan kanssa käydyssä keskustelussa. Paavalin kirje Timoteukselle on henkilökohtainen kirje hänelle. Se ei ollut meidän aikaamme koskeva profetia. Danielin kertoma Nebukadnessarin toinen hallitusvuosi on toinen hallitusvuosi. Näin meidän tulee uskoa, jos emme halua vesittää selvää Raamatun tekstiä.

Tuo Nebukadnessarin toinen hallitusvuosi, jolloin Daniel oli Babylonissa, on hyvin merkittävä yksityiskohta. Se kumoaa vuoden 607 eaa. Jerusalemin tuhon vuotena. Kuten myös Sakarjassa mainittu 70 vuotta. Siitäkin kierrosvalvojan mielipidettä kysyin, mutta eipä vastannut siihenkään, vaikka olisi pitänyt, koska vanhimmilla on melkoisesti Raamatun tuntemusta, totesi Vartiotorni kehottaessaan kysymään asioita, joita Raamattua lukiessa on tullut eteen.

Jerusalemin tuho vuonna 607 eaa. on keskeinen kulmakivi koko Jehovan todistajien lopunaikaa koskevalle oppirakennelmalle. Tuon vuoden kaatuessa kaatuu vuosi 1914 ja kaikki muut siihen sidotut uskomukset, kuten sukupolvi -tulkinta joka todellisuudessa on jo kaatunut.

Samoin kuin Paavalin varoitus juutalaisen järjestelmän viimeisinä päivinä tulevista vaikeista ajoista oli osoitettu Timoteukselle, oli myös Jeesuksen sanat sukupolvesta kohdistettu silloin eläneille, ei meille.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 24:33,34 KR92

33. Samalla tavoin te kaiken tämän nähdessänne tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella.

34. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.

Noin 40:n vuoden kuluttua näiden sanojen lausumisesta tuli juutalaisen järjestelmän loppu. Silloin toteutui myös kaikki ne tunnusmerkit jotka ennakoivat sitä (Vartiotorni 1.4.2007 s.8,9).

Tämän kun oivallamme ja luemme Raamattua ymmärtäen keille kulloinenkin teksti on osoitettu, alamme tajuta syyn siihen, miksi esim. tuota sukupolvi -tulkintaa on tarvinnut muuttaa niin monesti. Se toteutui silloin, eikä sillä ole enää täyttymystä myöhemmin. Aivan samoin kuin Jeesus sanoi ennustamastaan ahdistuksestakin, ettei se tule enää toistumaan.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 24:21 KR92

21. Ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan.

Kuten totesit, meidän on osoitettava kunnioitusta Raamattua kohtaan siten, ettemme vesitä sitä väärillä tulkinnoilla. Jos niin olemme tehneetkin, tunnustamme nöyrästi virheemme ja pyydämme Jumalalta anteeksi herkkäuskoisuuttamme.

> (Ote sinun lähettämästäsi eilisestä mailista)

Sinäkin olet siis kallistumassa siihen suuntaan, että järjestöön kuuluminen saarnaamisvelvollisuutensa täyttävänä jäsenenä ei olekaan pelastumisen ehdoton ehto.

Jaa-a. Mitä minun mielipiteelläni on merkitystä, olitpa sen sitten tulkinnut oikein vai ei? Eikö se, mitä Jehova ajattelee, ole kaikkein tärkeintä.

Olinko minä tulkinnut sinua oikein? Tottakai sillä on merkitystä. Tämä on keskeisin meidän tulevaisuuttamme koskeva Raamatun opetus. Sinä tulkitset tätä asiaa luonnollisesti siten kuin Jehovakin. Uskothan sinä saaneesi häneltä tätä koskevaa opetusta. Joten sinun mielipiteelläsi on siten hyvin suuri merkitys.

> Mutta ymmärrät samalla, että ystävyyden syvyyteen vaikuttaa suuresti molempien hengellisyys. Jos et enää usko että Jehova ohjaa järjestöään, niin se ei ainakaan ole mikään lähentävä asia saada luotua välillemme syvä ystävyys.

Minunko hengellisyyteni on niin huono, että se ei riitä ystävyyteesi? Kuten jo kerroin, kyse ei ole uskosta Jehovan ohjaukseen saamissamme opetuksissa. Kyse on selvästä tiedosta, jonka me molemmat varsin hyvin tiedämme. On kyse rehellisyydestä ja uskollisuudesta Jehovalle ennemmin kuin uskollisuudesta ihmisille. Eikö tämä saa sinua suhtautumaan yhtään kunnioittavammin veljeesi, joka kaikin tavoin pyrkii toimimaan oikein omantuntonsa ja selvien tosiasioiden mukaan?

> Tähän asti sitten ainakin ns. kuulumis -yhteydenpito on sinun mielestä turhaa. Rinnastat itsesi aina tilanteeseen kuin teloituslavalle mennessä. Tavalliset kuulumiset ovat silloin merkityksettömiä. Mutta se olet aina sinä, joka maalaat tämän synkän kuvan. Onko sillä edes merkitystä sinulle itsellesikään, jos samalla uskot löytäneesi paremman tarhan? Ja kuten olet ilmaissut, sanot aina olevasi rehellinen ja että suhteesi ylös on kunnossa. Eihän muiden mielipiteellä silloin ole suurta painoarvoa.

Tottakai kuulumiset ovat merkittävä osa ystävien välisessä kanssakäymisessä. Mutta kuten olet selvästi osoittanut, sinä et luokittele minua ystäväksesi. Luokittelet minut aivan ilmeisesti luopiohenkiseksi, joka on merkitty kartettavaksi ja huonoksi seuraksi. Tällaisten seurakunnan jäsenten kohtelusta meitä on opastettu siten, että hengellistä apua heille tulee tarjota, mutta kaikkea muuta kanssakäymistä heidän kanssaan tulee välttää. Tämän Jehovan opastuksen mukaisesti sinunkin tulisi keskittyä vain hengellisen avun antamiseen. Läheisemmän suhteen luomista ei suositella.

Vartiotorni 15.7.1999 s.29

Paavali neuvoi heitä vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa häiritsevästi. Tämä ei tietenkään voinut merkitä sitä, että sellaista ihmistä kartettaisiin täysin, sillä heidän piti 'neuvoa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä'.

Missä mielessä he 'vetäytyisivät' hänestä? Tämä soveltui ilmeisestikin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Se että he lakkaisivat seurustelemasta ja virkistäytymästä häiritsevästi käyttäytyvän kanssa, saattaisi osoittaa hänelle, että periaatteelliset ihmiset eivät pidä hänen menettelystään.

Toimintatapa on tämä koska tilanne on hyvin vakava. Kyse on merkityn seurakunnan jäsenen suhteesta Jehovaan. Se on vaarassa katketa hänen luopiohenkisen asenteensa vuoksi. Jotta hän tajuasi olevansa hyvin suuressa vaarassa, keskitytään vain ja erityisesti hengellisiin asioihin ja niitä koskeviin mahdollisiin ongelmiin. Hän on kuin henkitoreissaan, hengellisesti niin sairas, että hengellinen kuolema on lähellä ja tuhotuomio uhkaamassa.

Vartiotorni 15.11.1997 s.24

Entä jos joku seurakunnan jäsen eksyy totuudesta, poikkeaa oikeasta opetuksesta ja käytöksestä? Saatamme pystyä käännyttämään hänet takaisin hänen erheestään muun muassa raamatullisten neuvojen ja rukouksen avulla. Jos onnistumme, hän pysyy Kristuksen lunnaiden alaisuudessa ja pelastuu hengelliseltä kuolemalta ja tuhotuomiolta.

Kuka se siis maalaa näitä synkkiä kuvia minun kaltaisistani? Kuten sinäkin uskot, me [Pirjon] kanssa olemme hyvin suuressa vaarassa menettää suhteemme Jehovaan, jos hänen järjestöäänkin edellä kuvailulla tavalla epäilemme. Meitä uhkaa 'hengellinen kuolema ja tuhotuomio', maalaamatta sen synkempää kuvaa tilanteestamme.

Mitä meistä välittävien uskovien sukulaisten ja uskonveljiemme tulisi siis tehdä?

Vartiotorni 15.6.2000 s.22

Jotkut kristityt veljemme tarvitsevat kohdalleen palauttamista (Gal.6:1). Silti he ovat arvokkaita Jehovan silmissä ja ansaitsevat sen, että heitä kohdellaan kunnioittavasti. Useimmat ihmiset ottavat mielellään vastaan neuvoja, kun heitä kohdellaan arvokkaasti. Vaikka voi viedä enemmän aikaa kuunnella niitä, jotka ovat ottanet vääriä askelia, se tekee näille helpommaksi ottaa vastaan tarpeellisia neuvoja. Muista miten Jehova perusteli asioita israelilaisille yhä uudelleen, koska hän tunsi sääliä heitä kohtaan (2.Aik.36:15; Tiit.3:2).

Heidän tulisi tehdä kaikkensa pelastaakseen meidät hengelliseltä kuolemalta ja tuhotuomiolta. 'Kunnioittavasti kuunnellen, perustellen asioita yhä uudelleen, koska he tuntevat sääliä meitä kohtaan'. Kuulumiset ovat luonnollisesti näin vakavassa tilanteessa täysin toisarvoinen asia.

Olenko minä kertonut löytäneeni jonkun toisen tarhan? Jos olisin, en olisi enää seurakunnan jäsen, jota nyt kuitenkin edelleen olen. Tarvitsemmeko me välttämättä tarhaa lainkaan? Nehän ovat vain ihmisten perustamia, jotka ovat aiheuttaneet vain ihmisiä jakavia kiistoja. Tarhasta tulee monille tärkeämpi kuin suhteesta Jumalaan, joka jää taustalle teoreettisena persoonattomana hahmona. Minusta tuntuu, että sinullekin on käynyt niin.

Olen rehellinen ja uskon suhteeni Jumalaan olevan kunnossa. Mutta mitä merkitystä sillä on, jos sinä, uskontokuntamme ja ennen kaikkea Jehova ei ole sitä mieltä.

Koska sinun mielestäsi me olemme hengellisesti sairaita, tulisi sinun, [Pekan], [Metsälän] ja paikallisten veljien tehdä kaikki se mikä vain on mahdollista meidän auttamiseksi. Tämä ei ole minun mielipiteeni, kun mielestäsi aiheettomasti syyllistän teitä kieltäytyessänne siitä. Tämä on Jehovan opetusta teille, jonka mukaan teillä olisi velvollisuus toimia. Näin ollen teidän mielipiteellänne, jotka edustatte Jehovaa, on hyvinkin suuri painoarvo.

Myös tämä passiivisuus ja tylyys on painoarvoltaan hyvin