Keskustelua narsismista: vastauksia arjen kysymyksiin

By Paula Salomaa

Elämää narsismin vaikutuspiirissä – kysymyksiä ja vastauksia.
Narsismi on piirre, josta voi olla paljon haittaa sekä narsistille että hänen uhreilleen. Narsismia on lisäksi usein vaikea tunnistaa ja nostaa keskusteluun, sillä sen esiintymiskirjo on mittava. "Keskustelua narsismista" pyrkii antamaan selviytymisvinkkejä niihin ongelmiin ja kompastuskiviin, joihin narsismi saattaa arjessa johtaa.
Kirjaan on koottu tavallisten ihmisten lähettämiä arkipäiväisiä kysymyksiä narsismista. Se on tarkoitettu kaikille, jotka etsivät ratkaisuja narsismin aiheuttamiin haasteisiin sekä epämääräiseen pahaan oloon itsessä, ystävyys- ja parisuhteissa, vanhemmuudessa ja työsuhteissa. Teos on keskusteleva ja myötätuntoinen kokonaisuus, jonka lähestymistavat ovat aihetta avartavia.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 23, 2024
• ISBN: 9788727115207

Book preview

Paula Salomaa

Keskustelua narsismista

Vastauksia arjen kysymyksiin

SAGA Egmont

Keskustelua narsismista: vastauksia arjen kysymyksiin

Cover image: Shutterstock

Copyright ©2013, 2024 Paula Salomaa and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788727115207

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Kohtelet toista ihmistä oman itsekunnioituksesi ja omien tunnetaitojesi mukaisesti.

Johdanto

Mikä saa minut vuosi toisensa jälkeen kirjoittamaan ja puhumaan samasta aiheesta: aidosta itsestä etääntymisestä? Esitin tuon kysymyksen itselleni ryhtyessäni työstämään tätä neljättä kirjaani. Vastaukseni on lyhyt: se on minun elämäntehtäväni. Mikään muu työ ei herätä täyttä sisäistä motivaatiotani, ja minkään muun työn parissa en voi ilmentää todellista sisintäni.

Kaiken taustalla on oma, monien mielestä kenties eriskummallinen tietoisuuteni. Koen tavoittaneeni tietyn pikkuriikkisen osan todellisuutta, enkä tunne ketään toista, joka olisi tiedostanut juuri tuon saman osan olemassaolon. Sen avautumiseen tarvittiin koko tähänastinen elämäni ja kaikki ne loistavat tietokirjat, joihin olen vuosikymmenten kuluessa tutustunut.

Yllätyin aidosti, kun kustantajani ehdotti muutama vuosi sitten toisen kirjani aiheeksi narsismia. Hetken asiaa pohdittuani päätin tarttua tilaisuuteen ja aloin tutustua narsismia käsittelevään tutkimukseen. Melko pian sen jälkeen yllätyin uudelleen: huomasin kirjoittaneeni samasta aiheesta myös edellisissä kirjoissani. Samalla tajusin, ettei narsismissa ollutkaan kysymys pelkästä persoonallisuushäiriöstä vaan laajasta ja jokaista ihmistä koskettavasta eriasteisten piirteiden kirjosta. Keskeinen johtopäätökseni oli, että narsisti on etääntynyt aidosta itsestään ja etsii syytä ja ratkaisua tähän ongelmaansa itsensä ulkopuolelta, enimmäkseen muista ihmisistä. Yksi keskeinen narsismin tunnusmerkki onkin juuri vahvan erillisen minuuden puutuminen ja rajan hämärtyminen itsen ja muiden väliltä.

Tämä kirja käsittelee paitsi aidosta itsestä etääntymistä ja epätervettä narsismia myös niiden vastakohtia: aidon itsen löytämistä ja tervettä narsismia. Muita merkittäviä aihealueita ovat ajattelu- ja tunnetaitojen kehittäminen, oman voiman vahvistaminen ja aito rakkaus.

Terve ja epäterve narsismi

Kypsän aikuisuuden ja terveen narsismin edellytyksenä on kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana tapahtunut eriytymis–yksilöitymiskehitys. Parhaimmillaan se johtaa niin eheän erillisen minuuden kehittymiseen, että ihminen luottaa terveesti itseensä, ilmaisee vastuullisesti kaikkia tunteitaan ja tarpeitaan ja kykenee luomaan mielihyvää tuottavia ihmissuhteita. Vanhemmistaan eriytynyt aikuinen pystyy myös huolehtimaan omasta kaikinpuolisesta hyvinvoinnistaan ja olemaan aidosti läsnä sekä itselleen että muille ihmisille.

Julkinarsistilta ja hänen valtansa alle suostuvalta uhrilta puuttuu tällainen vahva erillinen minuus. Koska he ovat kokeneet lapsuudessaan mitätöintiä tai idealisointia, heillä ei ole tervettä itseluottamusta ja he ovat jääneet epäterveellä tavalla riippuvaisiksi muista ihmisistä. Tällainen kehityskulku johtaa väistämättä itsekeskeisyyteen, rajattomuuteen, kilpailuun ja henkisesti etäisiin ihmissuhteisiin. Ongelmallisinta on, että narsisti ei itse tiedosta, että hänen tunnetaitonsa eivät ole kehittyneet kypsän aikuisen tasolle. Sen tähden hänellä on alttius syyttää muita omista ongelmistaan.

Huomionarvoista omassa mallissani on, että narsismi ilmenee eriasteisena: mitä enemmän on epätervettä narsismia, sitä vähemmän on tervettä narsismia ja päinvastoin. Näin ollen sekä epäterveen että terveen narsismin aste voi olla mitä tahansa vaihteluvälillä 1–100 %. Sen mukaisesti epäterve narsismikin voi siis olla lievää, keskivaikeaa tai vakava-asteista. Siksi lukijan kannattaa toistuvasti palauttaa mieleensä, että joka kerta, kun käytän sanaa narsismi, se voi tarkoittaa mitä tahansa näistä sen eri asteista. Samalla tavalla myös itsekeskeisyys, rajattomuus ja puutteelliset tunnetaidot voivat olla voimakkuudeltaan eriasteisia.

Toinen keskeinen narsismiin liittyvä huomioni on, että on olemassa tietty uhrityyppi, jolla on samanlainen persoonallisuuden ydin kuin narsistilla. Tällaisella piilonarsistisella uhrilla on menneisyyden ehdollistama tarve alistua, sillä hänen oma tahtonsa on nujerrettu jo lapsena. Alistumistarpeellaan hän puolestaan mahdollistaa tiedostamattaan narsististen suhteiden luomisen ja ylläpitämisen. Itse hän voi saada esimerkiksi mielihyvää ja tuntea itsensä tarpeelliseksi pyrkiessään vastaamaan yksipuolisesti narsistin loputtomiin vaatimuksiin. Myös tämän tyyppinen uhrius voi olla eriasteista.

Narsistin ja edellä kuvaamani piilonarsistisen uhrin minuus ei ole täydesti läsnä heidän olemuksessaan, sillä kummallakaan heistä ei ole yhteyttä kaikkiin tunteisiinsa, tarpeisiinsa ja ominaisuuksiinsa. Sen tähden he luovat ihmissuhteen, jossa narsisti vaatii uhria huolehtimaan yksipuolisesti itsestään ja omista tarpeistaan. Hän on kuin jatkuvassa tarpeessa oleva lapsi, joka pyrkii tiedostamattaan asettamaan uhrinsa vanhemman rooliin. Jos uhri pyytää tai vaatii häneltä jotakin, hän kokee sen hyväksikäytöksi ja riistämiseksi, sillä hänellä ei ole kokemusta vastavuoroisista ihmissuhteista.

Kaventunut minuus – aidosta itsestä etääntyminen – johtaa siis riippuvuuden kaltaiseen pakonomaiseen tarpeeseen joko alistaa muita ihmisiä tai alistua heidän valtansa alle. Terveeseen narsismiin sen sijaan kuuluu keskeisenä piirteenä vastakkaisuuksien tasapaino. Se tarkoittaa halua ja kykyä ottaa välillä huomioon itsensä ja välillä muut ja pyrkiä näin tietoisesti luomaan ja ylläpitämään vastavuoroisia ihmissuhteita.

Raja terveen ja epäterveen narsismin välillä on kuitenkin häilyvä ja vaikeasti määriteltävä. Kuka tahansa meistä voi käyttäytyä esimerkiksi kriittisissä elämäntilanteissa yksipuolisen itsekkäästi ja rajattomasti, mutta kun kriisi on ohitettu, vastavuoroisuus ja terveet rajat voivat palautua luonnollisesti ja ilman tietoista ponnistelua.

Kirjan sisällöstä

Tätä kirjaa ei olisi olemassa ilman aiempaan tuotantooni tutustuneiden lukijoiden lähettämiä nerokkaita kysymyksiä. Olen suojannut heidän yksityisyyttään muuttamalla muutamia heidän elämäntilanteidensa kuvauksiin liittyviä epäoleellisia yksityiskohtia. Samasta syystä kysyjän sukupuolikaan ei tule kaikissa yhteyksissä ilmi.

Kirja jakaantuu kuuteen aihealueeseen, joista jokaiseen sisältyy kymmenen kysymystä taustaselvityksineen. Kysyjät ovat iältään 18–71-vuotiaita. Olen kirjoittanut kaikkiaan kuuteenkymmeneen kysymykseen yhtä monta itseni näköistä vastausta. Ne eivät ole tyhjentäviä, sillä niiden tavoitteena on pikemminkin ulkopuolisen näkökulman tarjoaminen kuin tuhti tietopaketti tai lupaus ongelmien täydellisestä ja lopullisesta ratkaisusta. Muutaman rivin pituisten kysymyksenasettelujen perusteella tuollaisten lupausten lunastaminen tuskin olisi edes mahdollista.

Sinua, lukijani, pyydän määrittelemään itse oman mahdollisen narsismisi asteen. Kannustan sinua siis luottamaan tässä asiassa enemmän itseesi kuin muiden arviointeihin. Lisäksi toivon, ettet käsitä kuvaamaani narsismia pelkäksi persoonallisuushäiriöksi. Tavoitteeni on kuvata narsismia jokaisen ihmisen elämään kuuluvana tunnusmerkistönä, kun taas persoonallisuushäiriöisiksi on arvioitu vain muutamaa prosenttia ihmisistä.

Saat tästä kirjasta vastauksen erityisesti kysymykseen, miksi niin monet ihmiset tulkitsevat jatkuvasti väärin toisiaan. Yksi epäterveen narsismin piirteistä on, että hyväksikäyttäjä uskoo kaikkien muidenkin pyrkivän jatkuvasti käyttämään toisia hyväkseen. Ja jos paljastat narsistille jonkin arjen ongelmasi, hän voi luulla, että se on vain sinun tapasi kätkeä suhteenne todelliset ongelmat. Hän siis tulkitsee sinua omien vajavaisten tunnetaitojensa ja oman kaventuneen tietoisuutensa lävitse.

Ennen kaikkea toivon, että saat tästä kirjasta arvokkaita eväitä itsesi näköisen elämän luomiseen. Se tosin vaatii sinulta rohkeutta tutustua syvällisesti omaan sisimpääsi ja kaikkeen sieltä löytyvään. Jos onnistut toimimaan pelottomasti, palaat lopulta alkuperäiseen, lapsen kaltaiseen eheyteesi.

Ennen kuin käännät seuraavan sivun, kannustan sinua vielä katsomaan itseäsi joka päivä rakkauden läpäisemänä, sillä juuri sitä sinä todelliselta olemukseltasi olet.

Kuusikymmentä otosta autenttisista elämäntilanteista ovat nyt käsissäsi – ole hyvä, oivalla, herää ja nauti!

I Itsetuntemus

• Piilotunteet • Rajan asettaminen • Tunnehistoria • Muisti • Itsetunto • Empatia • Perfektionismi • Manipulointi • Itseilmaisu • Yhteenkuuluvuus

1. Miten pääsen eroon piilonarsistisista piirteistäni, joita olen alkanut vähitellen tunnistaa itsessäni? Saatan hymyillä, vaikka oikeasti minua ärsyttää, enkä läheskään aina uskalla paljastaa mielipiteitäni, vaan sanon sen, minkä muut haluavat kuulla.

Olen selittänyt ongelmallista käytöstäni lapsuudesta johtuvaksi: turvaton kasvuympäristö, lämmön ja läheisyyden puute, henkinen väkivalta. Kannan sisälläni patoutunutta vihaa, jota uskallan ilmaista vain unessa.

Uhrin roolista pääsee eroon tietoisen harjoittelun ja toistamisen avulla. Piilonarsistisia piirteitä ei kannata kuitenkaan yrittää kitkeä suoraan, koska ne ovat vain itsestä etääntymisen oireita eivätkä sen varsinainen syy. Tilanne on samanlainen, kuin jos päihderiippuvainen taistelisi päästäkseen eroon kemiallisista aineista ilman, että hoitaa riippuvuutensa todellista syytä: aidosta itsestä ja todellisista tunteistaan etääntymistä. Kun yhteys minuuden syvimpään osaan löytyy, oireet lievenevät vähitellen itsestään. Toipumisen myötä narsistinen käyttäytyminen, samoin kuin riippuvuuksiin turvautuminenkin, aiheuttaa hyvän olon sijasta pahaa oloa.

Olet jo käynyt onnistuneesti lävitse toipumisen kaksi ensimmäistä vaihetta, kun tunnistat ja hyväksyt piilonarsistiset piirteet itsessäsi. Kuten arveletkin, ne voivat olla yksi seuraus turvattomasta, tunneköyhästä ja väkivaltaisesta menneisyydestäsi. Nyt erityinen tehtäväsi on kehittää tervettä lujuuttasi, jonka avulla uskallat vähitellen tulla näkyväksi omana itsenäsi. Se auttaa sinua myös suojautumaan hyväksikäytöltä ja kaltoinkohtelulta. Patoutunut viha on aina merkki pitkäaikaisesta tunteiden kätkemisestä.

Uskaltaisitko ottaa riskin ja antaa kiukun näkyä läheisillesi? Varo kuitenkin syyttämästä heitä tuosta tunteesta ja sano vaikkapa, että sinulla on työstressiä ja siksi pienetkin asiat ärsyttävät sinua. Älä syytä myöskään itseäsi mistään tunteestasi, vaan anna kiukun kiehua sisälläsi niin kauan, että se häviää. Mikään tunne ei katoa piilottamalla vaan päinvastoin vain voimistuu ja tulee jossakin vaiheessa väistämättä esiin esimerkiksi piikittelynä, juoruiluna tai kiusaamisena – joskus jopa kumppanin pettämisenä.

Tämä kaikki toimii tietysti myös toisin päin: sinulla ei ole mitään aihetta syyllistyä muiden tunteista, suojella heitä heidän omilta epämieluisilta tunteiltaan ja loukkaantua heidän kommenteistaan, sillä jokainen ajatus, sana ja teko kertovat kokijasta itsestään, eivät muista ihmisistä. Tämä ei tietystikään tarkoita, että ihmiset toimisivat aina oikein vaan että jokainen meistä reagoi omalla tavallaan toisten tekoihin – niin vääriin kuin oikeisiin. Tyynesti jolkottelevan koiran kohtaaminen kadulla herättää toisessa vastaantulijassa hellyyttä mutta toisessa vihaa, ja karski puhe ravintolan baaritiskillä voi huvittaa jotakin mutta pillastuttaa jonkun toisen nyrkkitappeluun.

Tunne-elämältään kypsä aikuinen ei pakene tunnemuurin taakse mutta ei myöskään joudu täysin kiivaiden tunteidensa vietäväksi. Hän hyväksyy, että jonakin päivänä kyllästyttää ja masentaa, mutta hän myös luottaa, että jonakin toisena päivänä hän saa jälleen tuntea iloa ja kiitollisuutta. Sen lisäksi hänen hallussaan on aina vaihtoehtoja, miten reagoida kulloiseenkin tunnetilaan. Ja koska hän on oman elämänsä ohjaksissa, hän luo tietoisesti omilla valinnoillaan aidon itsensä näköistä elämää: hymyilee, kun oikeasti hymyilyttää, ja uskaltaa paljastaa todelliset mielipiteensä, koska ei rakenna itsetuntoaan muiden hyväksynnän varaan.

Uhriuteen liittyvä pakonomainen tarve mielistellä muita johtaa petokseen sekä itseä että muita kohtaan. Jos joku pyytää piilonarsistiselta uhrilta apua, tämä ei välttämättä pysty hyväksymisen tarpeensa takia vastaamaan kieltävästi, vaikka haluaisikin. Jos avun pyytäjä ei tunne tätä hänen tarvettaan, hän uskoo auttajansa vilpittömyyteen. Ulkopuolisille piilonarsisti sen sijaan saattaa hyvinkin paljastaa todelliset mielipiteensä ja jopa leimata avunpyytäjän häikäilemättömäksi hyväksikäyttäjäksi.

Voit lopettaa epämieluisten tunteiden patoamisen sisällesi ryhtymällä ilmaisemaan niitä ja puhumaan niistä kaunistelematta. Aluksi se hirvittää ja aiheuttaa sydämen tykytyksiä, mutta vähitellen siitä tulee yhtä tavanomainen puheenaihe kuin muistakin arkikuulumisista. Jos tunnistat tällä hetkellä itsessäsi vaikkapa menettämisen pelkoa, kokeile tunnustaa se läheisillesi. Pelon kätkeminen nimittäin vain voimistaa sitä, koska se pääsee näin ruokkimaan itseään. Jos siis juokset pakoon pelkojasi, ne seuraavat kintereilläsi ja kurovat koko ajan kiinni saavuttamaasi etumatkaa.

Näinhän sinulle on jo käynytkin: koska tunteillesi ei ollut aikanaan tilaa eikä syliä, jouduit piilottamaan ne sisällesi tietämättä, että ne latautuivat vähitellen yhä voimallisemmaksi tunnepommiksi. Pientä tunnetta on helppo käsitellä, mutta iso tunne ryöstäytyy äkkiarvaamatta hallinnasta ja voi vakavimmillaan johtaa väkivaltaan. Sellaisessa tilanteessa ei kukaan pysty enää tietoisella mielellä päättämään, mitä tekee, sillä kiivas tunne on päässyt isännän asemaan ja voi ajaa mihin tahansa järjettömyyksiin.

Piilonarsismista vapautuminen on mahdollista mutta ei helppoa. Omaa vakiintunutta identiteettiä ei muuteta käden käänteessä tai pelkän järkitiedon avulla. Tietoaineksen jalostuminen tiedostamiseksi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voit vapaasti päättää, milloin käytät lujaa ja milloin lempeää puoltasi eli milloin sanot ei ja milloin kyllä. Kun julkinarsisti turvautuu enimmäkseen äärimmäiseen lujuuteensa ja piilonarsisti äärimmäiseen lempeyteensä, narsismista toipuneen identiteetti on lujanlempeä, tyyni ja peloton.

2. Olen kokenut paljon kaltoinkohtelua elämässäni. Mutta kun olen yrittänyt keskustella tästä ongelmasta kiusaajieni kanssa, seurauksena on aina ollut pelkkää riitaa tai mykkäkoulua. Heidän mielestään ongelma johtuu vain minusta. Olen nykyisin jo täysin uupunut tähän ikuiseen valtataisteluun heidän kanssaan.

Mitä minun tulisi tehdä, kun huomaan jonkun painostavan minua oman mielivaltansa alle? Entä miten käsittelen meidän väliset näkemyserot, vai annanko narsistin vain jatkaa omaa tietään ilman, että otan asiaa mitenkään esiin?

Aluksi voit vetäytyä tiukassa tilanteessa hetkeksi omaan hiljaisuuteesi ja pitää tuumaustauon oman itsesi kanssa. Mieti, mitä vaihtoehtoja sinulla on reagoida tilanteeseen ja mitä sinun on viisasta sanoa ja mitä ei. Jos päädyt käsittelemään näkemyseroja, yritä arvioida, minkä verran narsisti kykenee niitä omalta sokeudeltaan sillä hetkellä sietämään. Tuo arvio osuu tietysti välillä vääräänkin, ja silloin sinun on syytä vain hyväksyä virheesi. Olet ottanut vastuun laajentaa tietoisuuttasi toimiaksesi entistä viisaammin, ja tuskinpa kukaan meistä tulee täydelliseksi tässäkään asiassa.

Toisinaan on eduksi, jos valmistaudut etukäteen asettaaksesi terveen rajan narsistin toiminnalle. Voit pyrkiä tietoisesti työstämään vihaasi ennen tapaamistanne ja valita päivän, jolloin olet voimissasi. Mieti niin ikään etukäteen, mitä myönteisiä puolia voisit tuoda keskustelukumppanistasi esiin pehmentääksesi viestiäsi. Kun muistat lisäksi keskittyä puhumaan pääasiassa itsestäsi ja omista tuntemuksistasi, vältät narsistia syyllistymästä ja nousemasta jo alkumetreillä avoimeen vastarintaan. Jos hän syyttää sinua itsekkyydestä, voit ohittaa puheenaiheen tai sanoa, että jokainen meistä voi tunnistaa ja paljastaa vain omia toiveitaan ja