Kosken kohinaa ja raamin rousketta

By Matti Vuorikoski

Koskisen saha aloitti toimintansa vuonna 1954 ja toiminta jatkui 1990-luvun puoliväliin. Suvun yrittäjätarina alkoi kuitenkin jo edel-lisellä vuosisadalla, kun Vahokosken tullimylly aloitti toimintansa vuonna 1885. Vajaa pari vuosikymmentä myöhemmin myllyn yh-teyteen rakennettiin saha ja viitisen vuotta myöhemmin sähkö-laitos. Käyttövoima saatiin ohi virtaavasta Vahokoskesta. Nämä laitokset myytiin vuonna 1923 ja seurasi kolmen vuosikymmen vaihe maanviljelijänä.

Uusi sahaustoiminta alkoi vuonna 1954 kenttäsirkkelillä. Ensim-mäinen käytettynä hankittu raami aloitti toimintansa vuonna 1957 ja uusi raami vuonna 1960. Kuivaamo ja höyläämö rakennettiin vuonna 1964. Tähän yrittäjyyden elinkaareen liittyy niin nousuja kuin laskujakin ja suuria yhteiskunnallisia muutoksia torppari-Suomesta digiajan alkuun.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 5, 2023
• ISBN: 9789528000075

Matti Vuorikoski

Matti Vuorikoski on tamperelainen tietokirjailija, joka on kirjoittanut useita teoksia kylä- järjestöhistoriasta sekä kansanperinteestä. Uusin teos käsittelee yrityshistoriaa.

Book preview

Kannen kuvassa on valokuva maalauksesta, joka esittää Vahokosken laitoksia. Maalauksen omistaa Petri Tuominen.

Takakannen kuvassa näkymä Koskisen sahan alueesta vuonna 1971. Kuva: Keijo Kääriäinen. Suomen Ilmakuva Oy.

Sisällysluettelo

LUKIJALLE

VAHO JA SISÄTTÖ

Vahokoski

VESIMYLLYT

Jalkamylly

Vesiratasmyllyt

MYLLÄRIT

MYLLÄRI JA MYLLÄRIN ARKI

VAHOKOSKEN VARHAISEMMAT VAIHEET

KUSTAA KOSKINEN

Vahokosken ylinen mylly ja saha

Kustaa Koskinen Aurejärvellä

Kustaa Koskisen jälkipolvet

TAAVETTI KOSKINEN

Vahon tullimylly

Pärehöylä ja päreiden valmistaminen

RAAMISAHA

Taavetti Koskisen raamisaha

Viljo Koskinen

Koskisen mylly- saha- ja sähkölaitos

Sahan ja myllyn myöhemmät vaiheet

JOENSIVU

Siirtolaiseksi Kanadaan

JOENSIVUN SAHA

Pyörösahalla alkuun

Kenttäsaha

Suojalaitteet

Sahaus kenttäsahalla

Ensimmäinen raamisaha

Uusi raamisaha

SAHAUSPROSESSI

Sahaustavat

Ennen raamia

Raamin jälkeen

Kuivaamo ja höyläämö

Sivutuotteet

PUUN MATKA METSÄSTÄ MAAILMALLE

Metsästä sahalle

Tukkien varastointi sahalla

Sahatavaran varastointi

SAHATAVARAN KULJETUS MARKKINOILLE

Liikennöitsijät

HENKILÖHAKEMISTO

Mittoja

Sanastoa selityksineen

LÄHTEET

Arkistolähteet

Painetut lähteet

Lehdet

Lukijalle

Yrityshistoriat ovat pääasiassa yksittäisten yhtiöiden tai suurien konsernien historioita. Erityisesti puu-, paperi- ja selluteollisuutta on tutkittu paljon. Yrityshistorioiden ensisijainen tehtävä onkin ollut selittää ja kuvata yrityksen kehitystä ja vähemmän sen suhdetta siihen paikkaan, jossa se sijaitsi, tai niihin ihmisiin, jotka asuivat yrityksen kanssa samassa ympäristössä.

Pienemmistä yrityksistä kirjoitetut yrityshistoriat ovat harvinaisia. Monesti tällaiset yritykset ovat olleet paikallisesti merkittäviäkin, vaikka niiden vaikutus laajemmalle alueelle onkin ollut vähäinen.

Koskisen suvun yrityshistoriaa voi luonnehtia varsin tyypilliseksi historialliseksi yrittäjyyden elinkaareksi, joka alkaa yksittäisen henkilön toiminnasta ja vuosikymmenien aikana kasvaa paikallisesti merkittäväksi toiminnaksi päättyen yritysympäristön voimakkaaseen muutokseen. Kyseessä on sekä yrittäjyyden että yrityksen historia.

Suvun yritystarina alkaa 1880-luvun puolivälissä alkavasta myllytoiminnasta päätyen 1990-luvun puoliväliin eli kyseessä on sadan vuoden ja viiden sukupolven jakso yrittäjyyttä. Jakso ei ole aukoton, mutta jokaisessa sukupolvessa on ollut myös yrittäjiä. Tähän ajanjaksoon liittyy niin nousuja kuin laskujakin ja suuria yhteiskunnallisia muutoksia torppari-Suomesta digiajan alkuun.

Kirjan tekeminen ei koskaan ole pelkästään kirjoittamista. Taustamateriaalin kerääminen ja siihen tutustuminen on aina suuri työ.Tässä tapauksessa työ oli vielä tavallistakin haasteellisempaa, sillä varsinkin Vahossa olleesta toiminnasta oli varsin vähän kirjallista materiaalia, suurelta osin tiedot olivat muistietoa.

Raholassa tammikuussa 2023

Matti Vuorikoski

Vaho ja Sisättö

Koskisen yritykset sijaitsivat Vahon ja Sisätön kylissä, jotka sijaitsevat Kyrösjärven itäpuolella – seleen takana. Varhaisempi toiminta tapahtui Vahossa ja Koskisen saha toimi Sisätössä. Asutuksellisesti kylät ovat varsin nuoria, niiden pysyvä asuttaminen alkoi vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen. Kylien asuttaminen liittyy olennaisesti torpparilaitoksen kehitykseen ja asuttaminen tapahtui Kyrösjärven suunnasta.

Kylä on käsitteenä moniulotteinen ja se näkyy erityisen hyvin juuri Vahossa ja Sisätössä. Kylällä on useita merkityksiä. Asutuksellisesti kylä muodostuu joukosta lähekkäisiä taloja, jolloin kyse on asumakylästä. Toiminnallisena yksikkönä kylästä voidaan puhua talouskylänä, joka muodostuu yhdestä tai useammasta asumakylästä. Sisätössä ja Vahossa voidaan erottaa useita osia kuten: Ylijoenperä, Talosenperä, Laurilanperä ja Kolunperä. Nämä osat ovat asumakyliä, jotka muodostavat Sisätön ja Vahon talouskylät. Puhekielessä tällaisia kyliä muodostuu edelleen.

Kylä on myös virallinen hallinnollinen yksikkö, jota käytetään erityisesti maanmittauksessa. Tällaisen kameraalisena terminä muodostetun kylän talot saattavat sijaita kaukanakin toisistaan. Puhutaan myös maakirjakylistä. Nämä kylät on merkitty maakirjaan.

Sisättö ja Vaho eivät kumpikaan ole maakirjakyliä, mutta muodostavat kylän sekä asuma- että talouskylän merkityksessä. Maakirjakylän näkökulmasta kylät kuuluvat pääosin Iso-Röyhiöön,Luhalahteen, Sipsiöön ja Helteen kylään, mutta osa on myös alkuvaiheessa merkitty Juhtimäkeen.

Sekä Vaho että Sisättö sijaitsevat Kyrösjärven itäisten rantakylien lähellä ja alueet olivat luonteeltaan rantakylien ulkopalstoja, joita kyettiin hyödyntämään taloista käsin niiden omalla työvoimalla.

Kylien asuttaminen alkoi torpparilaitoksen synnyn myötä, kun myös verotalonpojat saivat vuonna 1743 oikeuden perustaa torppia mailleen ilman veroseuraamuksia tai että torppa olisi erotettu tiluksista kruunun omistukseen. Torppien perustaminen oli mahdollista jo ennen isojakoa, mutta vasta isojako avasi todelliset mahdollisuudet torppien perustamiselle. Käytännön esteenä torppien syntymiselle ennen isojakoa oli maiden yhteisomistus ja kyläkohtainen hallinta. Vaikka torppien perustaminen lainsäädännön puolesta jo olikin mahdollista, vasta isojako loi riittävät edellytykset torppien perustamiselle ja antoi mahdollisuuden uudenlaisen asutuksen syntymiselle.

Sisätössä ja Vahossa talot ja torpat syntyivät rinnan samaan aikaan. Kyliä voi luonnehtia syntynsä puolesta torpparikyliksi, sillä alueella ei ole ainoatakaan kantataloksi luonnehdittavaa taloa. Uudisasutustilat syntyivät torppina kruununmaalle. Niistä tuli maaherran päätöksellä nopeasti uudistaloja. Alueelle perustettiin Kyrösjärven rantakylien talojen torppia, mutta torppia syntyi myös uudistaloihin.

Metsien arvon noustessa suurten nälkävuosien jälkeen ryhtyivät puutavarayhtiöt hankkimaan itselleen maatiloja metsäseuduilta. Sisätön ja Vahon alueelta maatiloja ostivat A. Ahlström ja Kyröskosken tehdasyhtiö Hammaren & Co. A. Ahlström osti 1900-luvunalkuvuosina Leponiemen ja Vilpusniemen tilat. Hammaren & Co puolestaan osti Hihkiön ja Piikapään.

Puutavarayhtiöiden maanhankinta vähensi viljelysmaata ja niinpä vuonna 1915 tuli voimaan laki, jolla puutavarayhtiöiden maanomistusoikeutta rajoitettiin. Yhtiöiden oli myytävä pois ostamiensa tilojen viljelysmaat ja niihin verrattuna kaksinkertainen ala metsää. Hammaren & Co myikin pois lähes kolmanneksen hankkimastaan maa-alasta.

Viljelysmaata pyrittiin hankkimaan myös järvenlaskuilla. Eri puolilla Ikaalista tehtiin järven laskuja 1820-luvulta lähtien. Vahojokea ja Vahokoskeakin suunniteltiin perattavaksi tarkoituksena laskea Vahojärven pintaa vesijättömaiden saamiseksi. Tarkoitusta varten laadittiin vuosina 1893–1894 suunnitelma, jonka perusteella lupa laskemiseen myönnettiin 8.2.1895. Hanketta ei kuitenkaan toteutettu ja lupa raukesi¹. Pienempiä perkaustöitä kuitenkin tehtiin, joten aivan tuloksetta suunnitelma ei jäänyt.

Tässä teoksessa käsitellään lähinnä Sisätön keskustaajamaa, joka syntyi Sisätön ja Kukkasniemen ympärille. Asuttuna alueena Sisätön nykyisen keskustaajaman synty ajoittuu 1750-luvun jälkipuoliskolle, jolloin perustettiin Sisättö. Sisättö näkyy