Kohvakan nimen ja suvun alkuperä

By Timo Kohvakka

Syväluotaus Kohvakan nimen ja suvun alkuperään rautakauden aikaan saakka. Sukututkimus jossa seurataan suoraan ylenevän geneettisen isälinjan ja nimen merkityksen kulkua läpi Suomen historian. Samalla esimerkein selittävä tiivis teos kaikille sukututkijoille, joilla on samoja tavoitteita omaa sukuaan koskien ja halu saada geenitestit ja nimistö puhumaan samaa kieltä.

Perusteita mytologian maailmaan, Suomen nimistön historiaan ja nimien syntymekanismeihin. Persoonallinen ja ainutlaatuisia oivalluksia sisältävä selitysteos nimien merkityksien ja mytologian symboleiden keskinäisestä yhteydestä.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Dec 14, 2022
• ISBN: 9789528067276

Timo Kohvakka

Teoksen kirjoittanut Timo Kohvakka on Euroopan ja Lähi-Idän pronssi- ja rautakautisen mytologisen maailmankuvan ja symboliikan asiantuntija.

Book preview

Kohvakan nimen ja suvun alkuperä

OMISTUSKIRJOITUS

ALKUSANAT

LÄNSI- JA ITÄSUOMALAISTEN HAARAT

HALIKON JA KURKIJOEN LINNAMÄET

SUOMI JA FINLAND, NIMIEN ALKUPERÄ

GENEETTISET LÄHIOSUMAT

PELLOSNIEMEN SUKUJEN YHTEISIÄ JUURIA

KOHVAKAN NIMEN ALKUPERÄ

VALKEAPÄÄN SUVUN JUURILLE

KURKIEN JA VALKEAPÄÄN SUVUT SISÄMAASSA

MAAILMOJEN MURROS

LOPPUSANAT

LÄHDELUETTELO (Internet-aineisto)

Valmistusmerkinnät

OMISTUSKIRJOITUS

Tämä teos on omistettu suvulleni ja nimelleni,

kunnianosoitus itäsuomalaisten heimolleni

ja kirjoitettu sanoin jotka näkijät ymmärtävät.

ALKUSANAT

Tämä on tutkimus Kohvakan suvun nimestä ja alkuperästä poiketen monessa suhteessa perinteisistä sukututkimuksista. Perinteisesti sukututkimuksen päätarkoituksena on muodostaa sukupuusta kaavio, mutta tämän teoksen päätarkoituksena on muodostaa Kohvakan suvun historiaa selittävä iso kuva Suomen historian taustaa vasten. Kokonaiskuva jota voidaan myöhemmin verrata ja tarkentaa uusilla tutkimustuloksilla eri historiantutkimuksen aloilta.

Sukututkimuksen ohella tämä on selitysteos suvun historiaa sivuavien suomalaisten nimien alkuperään ja itämerensuomalaiseen mytologiaan sellaisella läpivalaisevalla tavalla, jolla näitä aiheita ei ole koskaan ennen tässä syvyydessään esitetty.

Tarjolla ei ole laajalti yksittäisiä henkilönimiä tai tarkkaa ja varmaa tietoa historiasta 1500-lukua pidemmälle sukuamme koskien, vaan tarkoitus on hahmottaa suoraan ylenevän geneettisen isälinjan sekä nimen reittiä rautakauteen saakka. Tämä ei ole siis valmis ja loppuun saatettu tutkimus, vaan runko joka on hyödynnettävissä jatkossa paremman tiedon valossa.

Geenitestien tulokset ovat uutta aikaa ja näyttelevät merkittävää osaa tässä tutkimuksessa, sillä geenitestit ovat käytännössä lahjomattomia ja yhdessä isotooppianalyysien kanssa muodostavat tieteenalan jolla nykyisin elävät ihmiset voidaan yhdistää tuhansia vuosia vanhojen muinaisvainajien jälkeläisiksi tai sukulaisiksi ja niiden kautta voidaan hahmottaa historiaa tavalla jota ei olisi muutama vuosikymmen sitten voitu edes unelmoida.

Usealla saralla osaamiseni on välttävää moneen suku- ja historiantutkijaan verrattuna, mutta muinaisina aikoina symbolisesti koodatun kielen avaamisessa osaamiseni on vahvuuteni. Vaikka symboliikka on keskeisin kielen ja mielen työkalu jonka avulla asioita kummassakin käsitellään, sen osaaminen on melko vähäistä kielitieteessäkin. Tätä osaamistani olen käyttänyt ratkaisevassa osassa sukututkimuksessa suomalaisen nimistön selitystä koskien ja tämä osa-alue yhdessä intuitiivisen lähestymistapani kanssa antaa tälle tutkimukselleni sen omaleimaisen muodon.

Teoksessa on varmasti monia puutteita ristiintaulukointiin liittyen, sillä teoksen sisältämän yli tuhannen vuoden aikajakso historiantietämykseeni suhteutettuna tarkoittaa monen yhteyden jääneen ratkaisematta ja toisaalta väärien yksityiskohtien livahtamisen tutkimukseen. Virheet tuskin ovat kuitenkaan niin oleellisia että ne hajottaisivat verkon lailla joustavaa kokonaiskuvaa solmukohtien ollessa sijoitettavissa tarkemmin paremman tiedon valossa myöhemminkin.

Niinpä nämä kaksi uutta tutkintalinjaa, genetiikka ja symboliikka, ovat avanneet yhdessä tiedetyn historian, arkeologisten löydösten ja muiden tieteellisten tulosten kanssa mahdollisuuden hahmottaa summittaisia kuvia menneisyydestä hyvin kauas. Tästä tiedosta muodostuu kiintopisteitä joiden varaan kokonaiskuva on mahdollista rakentaa erilaisten yhtäläisyyksien avulla summittaisesti oikeana.

Monet esittämäni väittämät ovatkin päätelmieni perusteina olleiden tekijöiden pohjalta todennäköisyyksien valossa totta, mutta eivät välttämättä ole sitä faktisesti. Hyväksyen epävarmuuden ja virheellisyyden yksittäisissä nyansseissa pidän esittämääni tapahtumakulkua kuitenkin pääpiirteissään faktana. Yksilöitä ja yksityiskohtia koskien se ei välttämättä ole sitä.

Historiaa tutkiessamme, toisin kuin aukotonta todistamista edellyttävässä oikeudenkäynnissä, etsiessämme todennäköisintä tapahtumakulkua voimme tarttua vain niihin todisteisiin jotka ovat olemassa. Koota tiedossa olevien palojen muodostamaa kuvaa jolle löytyy eniten puoltavia, selittäviä ja yhdistäviä tekijöitä. Muodostaa mielikuviin näkemyksiä jotka tulevaisuus, jos niin on ollakseen, todistaa oikeiksi tai vääriksi. Jätänkin osin lukijan vastuulle ymmärtää sen mielikuvan muodostamisen oikeellisuudenkin. En aina siis suoraan väitä. Annan vain ymmärtää.

Koska tätä tutkimusta on tarkoitus verrata jatkossa uusiin tutkimustuloksiin, tämä sukututkimus ei pääty teoksen loppusanoihin vaan sen tarkoitus on jäädä elämään. Oikeilla metodeilla syntyy oikein ennustaneita päätelmiä ja käyttämieni metodien ennustavuuden näyttää tulevaisuus. Aika sitten aikanaan kertoo kuinka tarkoin silmin hämärää menneisyyttä tämä tutkimukseni on valaissut.

Toivon lukijalle valaisevia hetkiä historian parissa.

Timo Kohvakka

LÄNSI- JA ITÄSUOMALAISTEN HAARAT

Kuva: Itämeresoome tulemised, Walter Lang

Suomeen on saapunut kaksi aaltoa itämerensuomalaisia Volgalta. Ensin saamelainen n. 1700 ekr. alkanut aalto Karjalan kautta Itä-Suomeen. Ja sitten myöhemmin n. 700 ekr. Baltian kautta tullut asutusaalto Länsi-Suomeen. Samalla tapaa suomalaisissa on kahta geneettistä päähaaraa. VL29:stä jatkuvia länsisuomalaisia ja Z1925:stä jatkuvia itäsuomalaisia. Itäsuomalaista haaraa ei tavata Baltian muinaisvainajissa eikä nykyisissä balttilaisissa, vaan yhteydet Baltiaan ovat länsisuomalaisia. Se tarkoittaa sitä että itäsuomalainen haara se on saamelainen ensin Suomeen saapunut linja ja länsisuomalainen myöhäisempi ja nämä kaksi asutusaaltoa ovat kohdanneet toisensa Varsinais-Suomessa.

Itäsuomalaisen Z1925-haplorymän arvioitu syntyaika on 3500 vuotta sitten eli ensimmäisen asutusaallon lähtöaikaan se käsitti hyvin pienen ihmisryhmän, joka on pienenä heimona lähtenyt vaeltamaan Volgalta kohti Suomea. Kaikki itäsuomalaiset kuuluvat tuohon saamelaiseen haaraan ja saamelaiset, savolaiset ja karjalaiset ovat periytyneet tuosta saamelaisesta klaanista. Sen sijaan hämäläiset ja pohjalaiset ovat toinen itämerensuomalaisten päähaara Suomessa eli myöhempää suomalaista VL29-klaania joka tuli Baltian kautta.

Saamen kielen ja suomen kielen erot tulevat tästä asutusaaltojen erosta mutta erotessaan n. 1700 ekr. Volgalla ne olivat vielä sama varhaiskantasuomeksi kutsuttu kieli. Länsisuomalaisten tuoma kulttuuri ja kieli oli Viron kautta tullutta ja tämä yhteys näkyy yhä tänä päivänäkin rannikon murteessa. Yhteys Viroon katkesi Viron ja Suomen joutuessa eri kuninkaiden alaisuuteen.

Tästä Baltian kautta tulleesta murteesta tai kielestä kehittyi n. 600 jkr. alkaen savon- ja karjalanmurteet. Ja että nämä murteet pystyivät syntymään, täytyi sen aiemmin tulleen saamelaisen linjan olla yhteydessä myöhemmin tulleeseen suomalaiseen, sillä nämä murteet syntyivät siihen ensin tulleeseen geneettiseen haaraan myöhemmän länsisuomalaisen suomen kielen vaikutuksesta.

Hämeessä, Savossa ja Karjalassa suomalainen tarkoitti vanhassa nimikerroksessa vain Varsinais-Suomesta tullutta henkilöä. Nykyään se tarkoittaa tuon Varsinais-Suomen kautta tulleen suomen kielen puhujaa erotuksena saamen kielen puhujasta. Ensisijaisessa merkityksessään suomalaisuudella tarkoitetaan kansallisuutta johon nämä kummatkin kuuluvat sillä Suomi valtiona syntyi Varsinais-Suomessa syntyneen ja valtarakennelman pohjalle suomalaisten kautta.

Nykyinen saamelaisuus on kulttuuri ja ḱieli jotka kuka tahansa, olkoonpa alkujaan suomalainen, saksalainen, ruotsalainen tai venäläinen, on yli kahden tuhannen vuoden aikana on voinut omaksua itselleen. Yhtä lailla saamelaisuudesta on voinut erota. Hyväksyä valtakulttuurin ja kielen ja sopeutua suomalaiseen. Tällä tavoinhan on syntynyt savon ja karjalan murteet länsisuomalaisen kulttuurin omaksumisen kautta alkujaan saamelaista olleelle kansanosalle. Suurin osa itäsuomalaisesta haarasta on mukautunut uusiin tapoihin ja eronnut omiksi kultuureikseen savolaisiksi ja karjalaisiksi, mutta aikaa erämaissa uhmaten saamelainen kieli ja kulttuuri on säilynyt tähän päivään saakka alkuperäisen perillisenä.

Kun geneettiset linjat ovat menneet ristiin ja rastiin lukemattomia kertoja, alkuperäisen saamelaisten isälinjan määrittely on ollut haastavaa genetiikan kautta ja olen pitkään uskonut ettei se voisi olla edes mahdollista. Tämä ymmärrys kahdesta Suomeen saapuneesta erillisestä geneettisestä haarasta ja kahdesta erillisestä asutusaallosta muuttaa kaiken. Alkuperä saamelaiseen haaraan voidaan nyt siis määrittää geneettisellä yhteydellä Z1925-isälinjaiseen yhteiseen esi-isään tai kulttuurillisella yhteydellä niistä ajoista periytyneeseen saamelaisen kultuuriin. Nykyaikainen saamelaisuus on tämä kulttuurillinen määritelmä.

Ero itä- ja länsisuomalaisten kesken on jäljitettävissä noin 3500 vuoden taakse ja tämä aikaero ja kulkureitti selittää kulttuurilliset eroavaisuuksien syntymisen itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten eli silloisten saamelaisten ja suomalaisten välillä.

Nämä kaksi ryhmää saapumisellaan Suomeen aivan kuin kristallisoivat eroa itäsuomalaisen ja länsisuomalaisen välillä. Ensin saapuivat itäsuomalaiset kartoittamaan maata ja löytämään keinot selviytyä siellä ja kun puitteet olemassaololle olivat olemassa saapuivat länsisuomalaiset tekemään niistä pysyviä.

Näen nämä kaksi toisiaan tukevina vahvuuksina. Vaikeina aikoina ja uusissa tilanteissa tarvitsemme itäsuomalaista Antero Rokkaa, joka näkee sielunsa silmin ratkaisun mahdottomalta näyttävään ongelmaan ja pystyy toimimaan visionsa varassa. Mutta olojen vakiinnuttua pitkällä tähtäimellä tarvitsemme Yrjö Lahtisen kykyä pitää päänsä ja se palvelee myös itäsuomalaisen etua. Yksittäin nämä kummatkin olisivat helposti lyötävissä. Yhdessä nämä kaksi muodostavat kansan, joka kestää aikaa ja koettelemuksia.

Kun katsotaan länsisuomalaisia ja itäsuomalaisia yhtenä suurena massana ja mitataan keskiarvoa yli yksilöiden ja sitä massan painopistettä, niin erot esiin teroittaen länsisuomalaisia määrittää pysyvyys ja kinesteettisyys ja itäsuomalaisia liikkuvuus ja visuaalisuus. Nämä määrittävät näitä ryhmiä kokonaisvaltaisesti ajattelussa, olemisessa ja suhtautumisessa elämään.

Itäsuomalainen puhuu päälle koska tietää mitä toinen tarkoittaa ennen kuin toinen on ehtinyt edes sanoa sanottavaansa. Länsisuomalainen antaa sanoman upota sisimpäänsä ja tulkitsee asioita sisimpänsä kautta ja vasta tämän tulkinnan kautta pystyy antamaan vastauksensa. Abstrakteja käsitteitä ja niiden sisäistämistä koskien toinen siis näkee asiat sielunsa silmillä etäältä ja toinen kokee asiat syvällä sielussaan tultuaan paikalle ja tämä lähtökohta muodostaa selvän eron.

Savolaisten erämiesten ja kaskenpolttajien ja karjalaisten verottajien, kauppiaiden ja kalastajien toimeentulo perustui nykyaikaan saakka liikkuvaan elämäntapaan. Itäsuomalaisia määritti sama liikkuvuus kuin saamelaisia poronkasvattajiakin. Länsisuomalaisten elämäntapa perustui paikallaan pysyvään tilaan ja peltoihin ja niiden luomaan vaurauteen.

Kun olemassaolo epävarmoissa ja muuttuvissa olosuhteissa on uhattuna, se hitsaa joukon yhteen tavalla jossa koko joukko on kuin yhtä ruumista ja tälläistä hitsautumista nykyajan ihminen kaiken valmiiksi eteensä saaneena ei voi ymmärtää. Individualistinen elämäntapa ja taloudellinen itsenäisyys ovat täysin tuntemattomia asioita erämaassa. Työt ja saalis jaettiin kaikkien kesken ja näin toimivat edelleen Siperian nomadit.

Länsi-Suomessa tärkeää oli että talo pysyi suurena ja siksi taloa ei jaettu edes suvun kesken. Aina katsottiin vain talon etua. Yksi sai talon ja muut jäivät palveleman häntä tai saivat lähteä etsimään elantonsa muualta. Ehkä johtoajatus on se että kun talo on tarpeeksi vahva se pystyy katsomaan omiensa etua. Ja kun talon avaimet olivat emännän taskussa eikä isännän niin ehkä ajatus oli se että mies sitoutuu perheeseensä paremmin ja talo säilyy varmemmin. Mene ja tiedä.

"Matrilineaarinen käytäntö on yleinen esimerkiksi niiden Afrikan kulttuurien keskuudessa, joiden elinkeinona on maanviljely, kun patrilineaarisuus on ollut hallitsevaa paimentolaisten keskuudessa." (Wikipedia) Afrikassakin liikkuvuus ja pysyvyys ratkaisee