Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin: Kertomus
()
About this ebook
Read more from Ilmari Kivinen
Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin: Kertomus Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHra Kenosen harha-askel: eli mitä huono seura voi matkaansaattaa Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSiitä nousi hirmuinen prosessi: Kertomus Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHerra Kenonen matkoilla: Eräitä hänen elämyksiään maaseudulla ja kaupunkipaikoissakin Rating: 0 out of 5 stars0 ratings"Tee työ ja opi pelaamaan!" Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHra Kenonen: Hänen elämänsä ja mielipiteensä Rating: 0 out of 5 stars0 ratings
Related to Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin
Related ebooks
Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSusikoira Roi ja pelimies: - Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSusikoira Roi ja pyromaani: - Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsPinocchion seikkailut: Kertomus marioneteista Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTulitikkuja lainaamassa Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsJäätyneet tiet Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsPinokkion seikkailut Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKaukainen onni: Kertomus etsijän ikävästä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLÖÖPPI: Pääministerin salarakkaan etsintä ja hurja seikkailu Lapin kultamailla. Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSusikoira Roi ja muukalaiset: - Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsAiriselän tukinajossa: Kuvaus Lapin rajoilta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTukkijoella Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMetsolat – Tie kotiin Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSusikoira Roi ja pimeän pesä: - Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsNaurettava kirja Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHirvisyksy Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMetsolat – Tie huipulle Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSalainen käsky Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKäppärän rautajengi Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsEläinten vanhainkoti: Tsaarin aarre Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsViivi Pusu ja omenankukkien yö Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsAnnen ponikesä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLakeuden miehet Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsYö kuulas silkinmusta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKolmikko tornijahdissa Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSalakulettaja: Kertomus Rajajoen tienoilta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsPyrypallon taikaa 2 Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKapteenin perintö Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKohtaamiset ja erot Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSusikoira Roi ja ohittajat: - Rating: 0 out of 5 stars0 ratings
Reviews for Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin
0 ratings0 reviews
Book preview
Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin - Ilmari Kivinen
Ilmari Kivinen
Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin
Kertomus
Julkaisija – Good Press, 2022
goodpress@okpublishing.info
EAN 4064066352103
Sisällysluettelo
I
II
III
IV
V
VI
VII
VIII
IX
X
I
Sisällysluettelo
Jyrki Mutasen talo on siellä Hukansalon perukoilla, niin että sinne tulee Korpivaaran Tutjunpohjastakin kymmenisen virstaa. Poliisikonstaapeli Tuomas Kontkanen oli harmistunut, kun täytyi nimismiehen käskystä lähteä jumppaisemaan semmoista matkaa ja aivan tyhjää emätöntä hamuilemaan, niinkuin nyt sitä Heikki Piiparista, sitä hieroja Piipariskan poikaa, joka oli ollut laivamiehenä Mainingissa
ja sitten ruvennut viinankauppiaaksi, mutta täytyi sitä näön vuoksi lähteä, vaikka arvasihan sen etukäteen, että siinäkö ne nyt olisivat Heikki Piipariset niin otettavissa kuin rukkaset naulasta.
Eikäpähän siitä ollut, tästä nimittäin Heikki Piiparisesta, mitään kuulunutkaan. Kaiketi se oli lähtenyt kaupunkiin viinamatkoilleen. Siellähän ne maksavat enemmän limonaatipullollisesta, jos se on hyvästi puhdistettua.
Tuomas Kontkanen jatkoi matkaa Jyrki Mutasen taloon asti, mutta siinä hän päätti kääntyä takaisin. Saapihan sille nimismiehelle sanoa käyneensä Rumpsun kulmalla asti, jos se sitä kysyy. Ei siellä Rumpsussa kuitenkaan ole sen paremmat näkemiset kuin tähänkään asti, etenkin kun kuuluu Lassi Kettunenkin siirtäneen sen viinatehtaansa Sarkkisenlammin taakse.
Jyrki Mutasen tuvassa oli talon koko miesväki koolla alusvaatteisillaan, istuen miettiväisinä mikä missäkin, ukko-Jyrki itse sekä pojat Iivo, Otukka ja Petukka. Ne olivat tietysti odottamassa saunaan käskyä, koska näkyi sauna lämmitetyn.
— Päiviä, sanoi poliisi.
— Päiviä, vastasi ukko-Jyrki kotvasen kuluttua, ja Iivo, Otukka ja
Petukka vastasivat puolestaan kukin aikanansa.
Poliisi istuutui ovenpuolimmaisen ikkunan poskeen ja oikaisi lapikkaanvarsiaan. Silloin hän huomasi jaloistaan irronneen suuren savikokkareen, työnsi sen siisteyden nimessä kengänkannalla penkin alle ja arveli:
— Mistähän sitä tällä Hukansalon tiellä aina niin jumalattomasti tuota rapaa riittänee, vaikka ei ole satanut pitkään aikaan?
— Näkyyhän siinä sitä riittävän, myönsi Jyrki Mutanen.
— Riittää sitä, murahtivat Iivo ja Otukka kumpikin vuorostaan, ja
Petukkakin sanoi:
— Riittääpä vainenkin.
Keskustelu ei tahtonut ottaa lähteäkseen oikein rentonaan. Talon miehet vastailivat yksikantaan ja tuntuivat olevan jollain tavoin kuin varuillaan. Poliisin saapuminen näin äkiksestään tänne salolle vähän epäilytti, vaikka ei pelkoon mitään varsinaista aihettakaan ollut, nyt kun se Lassi Kettunenkin oli hävinnyt näiltä mailta.
Puheltiin siinä vähin vuodentulosta. Se oli ollut keskulainen, mutta mitä ohriin tuli, niin huomautti ukko-Jyrki:
— Kehnostako lie vain tullut otriin ruostetta.
— Vai ruostetta.
— Ruostetta.
Iivo selitteli asiaa:
— Puidessa näet jyvä lentää ruumenien mukana, ja kun tarkastelee sitä sisältä, niin se on sydämetön… ihan musta.
— Kato kehvetti! ihmetteli poliisi Kontkanen. — Ei sitä tuolla Tutjunpohjan puolessa ollut otrassa mitään vikaa, enempää kuin muissakaan eloissa.
Mutta Otukkakin todisti:
— Musta ja sydämetön on piru sisästä… näet se otranjyvä… ja ruumenien mukana se lentää.
— Lentääpä vainenkin, vastasi Petukka, nuorin Mutasen pojista.
Poliisi muisti nyt Mustankankaan Sorjoselta kuulemansa asian ja kysyi:
— Onkohan täällä päin eilen illalla missä palettu, kun mainitsi se
Mustankankaan Sorjonen, että oli näkynyt tulipalon kajastus täältä
Hukansalolta päin?
Mutaset ymmärsivät nyt, että se olikin poliisi sen tulipalon johdosta liikkeellä, ja ukko-Jyrki ilmoitti:
— Ka sehän se palahti sen Asko Lappalaisen perikunnan mökki siellä
Rumpsussa… oltiin siellä meiltäkin.
— Mikähän tuon poltti?
— Hukkuset lapset vain olivat kotona, niin oli se vähämielinen poika puhaltanut hellasta tulen päreeseen ja sitten sätkännyt uunilla oleviin pellaviin… siitä oli sitten tuli levinnyt tupakkaorsiin, niin että pian oli koko mökki tulessa.
— Ja se paloi pohjiaan myöten?
— Urkon… ei jäänyt kuin se saunanröttelö, joka on siellä notkossa.
— Joo, sauna jäi, vakuutti Otukka, ja Petukka sanoi:
— Jäipä vainenkin.
Piika Riitta, joka pistäytyi ovipielessä ottamassa sen vasikkojen sangon, kertoi:
— Ei olisi älyttykään, mutta se Tutjunpohjan Piiroisen Annastiina huusi, että tulkaa sukkelaan Lappalaisen mökille, siellä paletaan.
— Joo, Annastiina sen ensiksi älysi, myönsi Iivo Mutanen, ja veli
Otukka todisti samaa, veli Petukan vahvistaessa loukostaan:
— Älysipä vainenkin.
— Mitenkäs se Annastiina oli sinne joutunut? hoksasi poliisi kysyä.
Miehet eivät jostakin syystä olleet kuulevinaan kysymystä, mutta piika-Riitta ilmoitti ulosmennessään:
— Se oli piian kanssa hakemassa lampaita täältä salolta.
— Vai jo se Simo Piiroinenkin on käskenyt hakea lampaat pihaan, sanoi poliisi. Sitten hän kysyi:
— Saikohan tuo sen mustankirjavan pässinkin kiinni, vai jäikö se metsään niinkuin viime syksynäkin?
Ukko-Jyrki oli lähtenyt ajamaan sikaa porstuasta. Iivo vastasi talon puolesta:
— Jääneen kuuluu se pässi taas saamatta.
— Vai jäi se taaskin. Tapattaisin minä Simo Piiroisena koko peuran.
— Olisi se jäänyt talveksi metsään viime vuonnakin, jollen minä olisi sitä Petukan kanssa kiinni ottanut, kertoi Otukka.
Petukka selitti aikamiehen äänellä:
— Se jää semmoinen pässi akkaväeltä aina kiinnisaamatta… ja se ryöstäytyy akkaväeltä irti, jos saisivatkin kiinni. Puskea tärähdyttää takapuoliin ja pääsee silloin irti. Vaan mies kun oikein täyttä väkeä puhaltaa perässä eikä anna petolaiselle hengenvetoaikaa, niin jo pitää antautua… perhanan.
— Antautua sen pitää miehelle, myönsi poliisi.
Ja ajatellen, minkälainen työpaikka sillä Annastiina-raiskalla on mahtanut olla siitä pässistä, kysyi hän:
— Eikös se pyytänyt täältä Mutasesta miestä avuksi, jotta olisi saanut sen pässin kiinni… Annastiina?
Mutasen pojat katsoa muljauttivat toisiinsa. Sitten Otukka tunnusti:
— Lähettihän se piian pyytämään, mutta ei meiltä joudettu.
Petukka miehevästi rähähti:
— Ja kehnopa häntä lekkaskoon joka syksy mieron pässien hännässä!
Tulkoon Simo Piiroinen itse lekkasemaan, tai lähettäköön vaikka rengin.
Iivo oli ottanut piippunsa naulassa riippuvien housujensa taskusta ja alkoi rassailla sitä. Puolustaakseen talonväen menettelyä selitti hän:
— Nämä kun olivat olleet ahdosta puimassa, niin olivat väsyksissä, Otukka ja Petukka… minä olisin muuten lähtenyt, mutta kun oli tuo lapikas hiertänyt kantapäätä, niin ei kärsinyt juosta, ja ukko-Jyrki taas on liian vanha juoksemaan pässiä kiinni.
— Onhan se jo liian vanha pässin kanssa kilpasille, ukko-Jyrki, myönsi poliisi Kontkanenkin.
Sitten hän herkesi vähän leikkisäksi, iski silmää Iivo Mutaselle ja sanoi:
— Vaikka eipä se olisi tainnut huoliakaan ukko-Jyristä juoksemaan, Annastiina. — Tätähän se tietysti Iivoa lähetti hakemaankin, mutta kova lykky kun oli tältä kantapään hiertänyt.
Iivoa tämä leikki