Merikadetti Jack Easy

By Frederick Marryat

Hemmotellun Jack Easyn elämä muuttuu dramaattisesti, kun hän pestautuu murrosikäisenä Britannian kuninkaalliseen laivastoon. Löytääkseen paikkansa laivassa Easy joutuu käyttämään myös nyrkkejään. Sopeutumista ei auta se, että Easy on omaksunut isältään vahvan yhdenmukaisuuden periaatteen, joka on usein ristiriidassa laivaston toimintatapojen kanssa. Uskomaton seikkailu maailman merillä on kuitenkin vasta alussa!"Merikadetti Jack Easy" on kolmeosaisen, samaa nimeä kantavan sarjan ensimmäinen osa. Frederick Marryatin osittain omaelämäkerrallinen kirjasarja sijoittuu Napoleonin sotien aikaan ja seuraa merikadetin seikkailuja Britannian kuninkaallisessa laivastossa. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 13, 2020
• ISBN: 9788726304077

Frederick Marryat

Frederick Marryat (1792-1848) was an English naval officer and novelist. Born in London, Marryat was raised in a prominent merchant family by Joseph Marryat, a member of Parliament, and his American wife Charlotte. He joined the Royal Navy in 1806 as a midshipman on the HMS Imperieuse, serving under Lord Cochrane. Throughout his naval career, he served on several ships and was present at battles against the French fleet off the coast of Spain. On the HMS Spartan, he fought in the War of 1812 and participated in raids on New England. After the war, he worked as an inventor and artist, patenting a new lifeboat and making a famous sketch of Napoleon on his deathbed in Saint Helena. He retired from the Royal Navy in 1830 to pursue a career as a professional writer, producing nautical novels and finding success with Mr. Midshipman Easy (1836). He frequently based his stories on his own experiences and earned a reputation as a member of Charles Dickens’ influential literary circle. His novels of adventure on the high seas would inspire countless storytellers, including Mark Twain, Ernest Hemingway, and Joseph Conrad.

Book preview

kirjoja

Merikadetti Jack Easy

Ensimmäinen Luku

joka lukijan on hyvin helppo lukea.

Nicodemus Easy asui Hampshiressa. Tämä herrasmies oli myös naimisissa, ja muutoin hänen olosuhteensa olivat varsin mukavat. Useimmista aviopareista on perheen hankkiminen hyvin mukavaa, mutta sen ylläpitäminen ei aina ole yhtä helppoa. Herra Easyllä ei viimemainitussa suhteessa ollut lainkaan pulaa, koska hänellä ei ollut lapsia. Mutta hän halusi hyvin kiihkeästi saada niitä, kuten useimmat ihmiset himoitsevat sellaista, mikä ei ole heidän ulottuvissaan. Kymmenen vuoden kuluttua Easy luopui siitä, pitäen sitä kannattamattomana puuhana.

Filosofian väitetään lohduttavan pettynyttä ihmistä, vaikka Shakespeare vakuuttaa, ettei se ole hammastaudissa tehoava lääke. Niinpä Easykin rupesi filosofiksi; parhaaseen ammattiin, johon mies saattaa antautua, milloin hän ei kelpaa mihinkään muuhun, sillä täytyypä totisesti miehen olla kyvytön, jollei hän osaa puhua joutavuuksia.

Jonkun aikaa Easy oli epävarma siitä, millaista hänen joutavuutensa pitäisi olla, mutta vihdoin hän valitsi ihmisoikeudet, ihmisten tasa-arvoisuuden ynnä muuta sellaista; hän puhui siitä, kuinka jokainen ihminen oli syntymässään saanut oikeuden periä oman osansa maasta, mutta että se oikeus on nykyisin määrätyn mittainen ja koskee noin kuuden jalan pituista maakaistaletta, sillä me kaikki perimme haudan, joka meidän sallitaan ottaa haltuumme ilman vastaväitteitä.

Mutta ei kukaan tahtonut kuunnella Easyn filosofiaa. Naiset eivät suostuneet tunnustamaan miesten oikeuksia, sillä he väittivät miesten aina olevan väärässä; ja koska ne herrasmiehet, jotka vierailivat Easyn luona, olivat kaikki varakkaita, eivät he jaksaneet käsittää, kuinka edullista olisi jakaa omaisuutta sellaisten kanssa, joilla ei ollut mitään. He sallivat kuitenkin hänen pohtia tätä kysymystä, samalla kun he maistelivat hänen portviiniään. Viini oli hyvää, jolleivät perustelut olleetkaan hyviä, ja meidän täytyy tässä maailmassa käsitellä asioita sellaisina kuin ne meille esiintyvät.

Sillä aikaa, kun Easy puhui filosofiaa, pelasi rouva Easy pasianssia, ja he olivat hyvin onnellinen pari, puuhaillen kumpikin lempiharrastuksissaan häiritsemättä toistensa hommia. Easy tiesi, ettei hänen vaimonsa jaksanut ymmärtää häntä, eikä senvuoksi odottanutkaan hänen kuuntelevan kovin tarkkaavaisesti. Eikä rouva Easy välittänyt siitä, kuinka paljon hänen miehensä puhui, kunhan vain häntä ei pakotettu luopumaan omista puuhistaan. Molemminpuolinen suvaitsevaisuus takaa aina kotoisen onnen.

Oli vielä toinenkin syy, jonka tähden he sopivat niin hyvin yhteen. Jos sattui jokin kiistanalainen kysymys, niin Easy antoi aina perään vaimolleen, sanoen: että vaimo sai tehdä oman päänsä mukaan — ja se miellytti vaimoa. Mutta koska Easy aina ratkaisun hetkellä piti huolta siitä, että hänen tahtonsa täyttyi, oli hänkin tyytyväinen.

Tosin rouva Easy oli jo ammoin huomannut, ettei hän saanut menetellä oman mielensä mukaan. Mutta hänen luonnonlaatunsa oli huoleton, ja koska yhdeksässä tapauksessa kymmenestä merkitsi vain vähän, miten asiat järjestettiin, oli hän täysin tyytyväinen siihen, että mies alistui kiivaan väittelyn aikana. Herra Easy oli myöntänyt hänen olevan oikeassa, ja jos hän kaikkien miesten tapaan menettelikin väärin, niin mitäpä nais-poloinen saattoi tehdä?

Kun vaimolla oli niin rauhallinen luonne, on helppo kuvitella, ettei Easyn kotoista onnea ollut helppo häiritä. Mutta kuten on aikaisemminkin huomautettu, on ihmiselämä vaihtelevaista. Avioliiton yhdennentoista vuoden lopulla rouva Easy ensimmäisen kerran valitti, ettei hän voinut nauttia aamiaistaan. Rouva Easyllä oli ornat epäilyksensä, ja kaikki muut pitivät asiaa ihan varmana, kaikki muut paitsi herra Easyä; viimemainittu, »hyvä huoleton mies, ei osannut aavistaakaan suuruutensa olevan kypsymässä»; hän oli päätellyt, että perillisen saaminen ei ollut helppo tehtävä, eikä hänen laskelmiinsa mahtunut sellainen mahdollisuus, että hänen vaimonsa vartalossa saattaisi tapahtua muutos. Siihen olisi saattanut lisätä tai siitä olisi saattanut vähentää jotakin, sen olisi saattanut kertoa tai jakaa jollakin, mutta koska se oli nolla, olisi tulos aina sama.

Ei myöskään rouva Easy ollut ihan varma — hän arveli, että niin saattaisi käydä, se oli epäämätöntä. Mutta saattoihan se olla erehdyskin, kuten rouva Trunnionille kävi romaanissa, eikä hän senvuoksi hiiskunut miehelleen mitään koko asiasta.

Vihdoin Easy avasi silmänsä, ja kun hän kysyttyään vaimoltaan sai varmuuden hämmästyttävästä totuudesta, avasi hän silmänsä vieläkin enemmän levälleen, ja sitten hän napsautti sormiaan ja tanssi kuten karhu kuumilla kivillä riemusta, siten osoittaen, että erilaiset syyt saattavat aiheuttaa samanlaiset seuraukset eri tapauksissa samalla kertaa. Karhu tanssii kivusta, Easy tanssi mielihyvästä; ja jos olemme välinpitämättömiä tai emme ole tietääksemmekään jostakin, napsautamme sormiamme, ja jos saamme jotakin, mitä hartaimmin haluamme, napsautamme myöskin sormiamme.

Kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Easy napsautti sormiaan, ei rouva Easyä lainkaan haluttanut napsauttaa omia sormiaan, ei välinpitämättömyydestä eikä mielihyvästä. Asianlaita oli niin, että rouva Easyn aika oli tullut alistua, kuten Shakespeare sanoo, »naisten mieluisaan rangaistukseen»; mutta kuten kaikki sukupuolensa jäsenet selitti rouva Easykin, »että kaikki miehet olivat valehtelijoita» ja tarkemmin sanoen runoilijoita.

Mutta sillä aikaa, kun rouva Easy kärsi, oli Easy itse riemun hurmioissa. Hän nauroi tuskalle, kuten kaikki filosofit tekevät, milloin kärsimys kohdistuu muihin ihmisiin eikä heihin itseensä.

Oikeaan aikaan rouva Easy lahjoitti puolisolleen komean pojan, jonka esitämme lukijalle sankarinamme.

Toinen Luku

jossa rouva Easy tavallisuuden mukaan saa pitää päänsä.

Rouva Easyn ollessa vuoteen omana neljättä päivää alkoi herra Easy, joka oli istunut hänen vuoteensa vieressä lepotuolissa, puhua seuraavasti:

»Olen, rakas vaimoni, ajatellut sitä, minkä nimen annan lapselle.»

»Nimen, rakas Easy! Minkäpä muun nimen antaisit kuin omasi?»

»Ei niin, rakkaani», vastasi Easy. »Kaikkia nimiä sanotaan sopivikşi, mutta minusta se ei ole sopiva. Se on koko almanakan huonoin nimi.»

»Minkätähden? Mikä sillä on vikana?»

»Se asia koskee minuun yhtä hyvin kuin poikaankin. Nicodemus on pitkä nimi täydelleen kirjoitettavaksi, ja Nick on rahvaanomainen. Ja koska sitäpaitsi olisi kaksi Nickiä, sanottaisiin poikaani luonnollisesti nuoreksi Nickiksi, ja minua tietysti nimitettäisiin vanhaksi Nickiksi, mikä olisi pirullista ¹ .»

»No niin, mies-kulta, salli siis minun joka tapauksessa valita nimi.»

»Sen saat tehdä. Ja juuri siinä mielessä mainitsinkin asiasta näin aikaisin.»

»Taidanpa ristiä lapsen isä-parkani mukaan — hänen nimekseen tulee Robert.»

»Olkoon menneeksi, rakas, jos niin haluat, pannaan nimeksi Robert. Saat pitää pääsi. Mutta asiaa hieman mietittyäni minusta tuntuu, että sitä vastaan voidaan lausua vakava huomautus.»

»Huomautusko?»

»Niin, rakas. Robert saattaa olla sangen hyvä, mutta tulee ajatella seurauksia; häntä nimitettäisiin varmasti Bobiksi.»

»No niin, rakas, entä sitten, jos häntä nimitettäisiinkin Bobiksi?»

»En jaksa sietää edes sitä olettamusta. Et muista, missä seudussa asumme, etkä sitä, että nummet ovat täynnä lampaita.»

»Mitä ihmettä? Mitä tekemistä lampailla voi olla ristimänimen yhteydessä?»

»Siinäpä se. Naiset eivät milloinkaan ota huomioon seurauksia. Rakkaani, niillä on aika paljon tekemistä Bob-nimen kanssa. Vaikka kysyttäisiin keneltä kreivikuntamme maanviljelijältä tahansa, sanoisi hän, että yhdeksälläkymmenelläyhdeksällä jokaisesta sadasta paimenkoirasta on nimenä Bob. Ajattelehan nyt, että lapsesi on jossakin ulkosalla, joko vainioilla tai istutuksilla, ja huudat häntä luoksesi. Mitä saat lapsesi sijasta? Vähintään kymmenkunta rakkia, jotka juoksevat luoksesi, koska ne kaikki tuntevat Bob-nimen, ja huiskuttavat töpöhäntiään. Kuten oivallat, rakas, se on kiertämätön pulma. Alennat ainoan poikasi eläimen tasalle antamalla hänelle sellaisen nimen, joka lyhyytensä vuoksi on tullut kreivikunnan kaikkien koirien yksityisomaisuudeksi. Mikä muu nimi tahansa, jonka vain haluat, rakas, mutta tässä ainoassa tapauksessa sinun täytyy sallia minun jyrkästi vastustaa.»

»No niin, katsotaanhan sitten — mutta ajattelen asiaa, rakas. Juuri nyt särkee päätäni kamalasti.»

»Minä ajattelen puolestasi, rakkaani. Mitä arvelet Johnista?»

»Voi, ei, hyvä Easy, niin tavallista nimeä.»

»Sehän on vain sen merkki, että se on suosittu, rakas. Se on raamatullinen — ajattele apostoli Johannesta ja Johannes Kastajaa — ja on ollut kymmenkunta Johannesnimistä paavia. Se on kuninkaallinen — meillä on ollut paljon John-nimisiä kuninkaita — ja lisäksi se on lyhyt ja kuulostaa rehelliseltä ja miehekkäältä.»

»Niin, ihan totta, rakas, mutta silloin häntä nimitetään Jackiksi.»

»No niin, on ollut useita kuuluisia Jack-nimisiä henkilöitä. Olihan — maltahan — Jack, jättiläisten tappaja, ja Hernehaasian Jack — ja Jack — Jack —»

»Jack Spratt», täydensi rouva Easy.

»Ja Jack Cade, hyvä ystävä, suuri kapinoitsija — ja kolmisorminen Jack, hyvä ystävä, kuuluisa musta mies — ja ennen kaikkea Jack Falstaff, hyvä rouva, Jack Falstaff — rehellinen Jack Falstaff, älykäs Jack Falstaff —»

»Arvelin, hyvä ystävä, että minun sallittaisiin valita nimi.»

»No niin saatkin, rakas, luovutan sen sinun tehtäväksesi. Tee ihan niinkuin tahdot, mutta usko minua, John on paras nimi. Eikö se olekin, rakas?»

»Tällä tavallahan sinä aina minua kohtelet, mies-kulta; vakuutat jättäväsi asian minun haltuuni ja minun saavan tehdä oman mieleni mukaan, mutta koskaan en saa tehdä. Olen varma siitä, että lapsi ristitään Johniksi.»

»Ei, rakas, teemme ihan niinkuin sinä tahdot. Nyt muistan, että oli useita Johannes-nimisiä kreikkalaisia keisareita; mutta päätä itse, rakas!»

»Ei, ei», torjui rouva Easy, joka oli sairas eikä jaksanut enää väitellä, »luovun koko puuhasta, mies-kulta. Sinä sallit minun noudattaa tahtoani, kuten lapsille annetaan kultakolikkoja; ne ovat heidän omia rahojaan, mutta he eivät saa kuluttaa niitä. Ole hyvä ja risti hänet Johniksi.»

»Kas niin, rakas, enkö sanonut sinulle, että mietittyäsi olisit samaa mieltä kanssani? Tiesin, että olisit. Olen sallinut sinun tehdä tahtosi mukaan, ja sinä kehoitat minua ristimään pojan Johniksi. Nyt olemme siis samaa mieltä, ja se kysymys on ratkaistu.»

»Haluaisin nukkua, rakas Easy; vointini ei ole suinkaan, hyvä.»

»Sinä saat aina tehdä ihan kuten haluat, rakkaani» vastasi Easy, »ja noudattaa omaa tahtoasi kaikessa. Suurin nautintoni on taipua sinun toivomustesi mukaan. Menen kävelemään puutarhaan. Näkemiin, rakkaani!»

Rouva Easy ei vastannut mitään, ja filosofi poistui huoneesta. Kuten on helppo kuvitella, ristittiin poika seuraavana päivänä Johniksi.

Kolmas Luku

jossa sankarimme saa odottaa väittelyn lopputulosta.

Lukija huomannee, että kirjojeni ensimmäiset luvut yleensä ovat kaikki lyhyitä ja pitenevät juonen jatkuessa. Mainitsen tämän osoitukseksi vaatimattomuudestani ja ujoudestani. Aluksi muistutan äskettäin emonsa pesästä päässyttä pikku lintua, joka pudistelee vähäisiä höyheniään ja lentelee lyhyitä matkoja. Asteittain saavutan itsevarmuutta ja suuntaan lentoni kunnaiden ja laaksojen ylitse.

Perin vaikeata on sisällyttää mielenkiintoa lapsuutta käsittelevään lukuun. Kaikki lapset ovat niin kovin samanlaisia ennen kehittymistään. Emme senvuoksi osaa paljoakaan puhua Jack Easyn aikaisimmista päivistä; hän imi ja oksensi maitoaan, samalla kun hoitajatar siunaili ja kehui häntä somaksi ja herttaiseksi, nukkui ja imi taaskin. Hän kiekui aamuisin kuin kukko, parkui pestäessä, tuijotti kynttilään ja virnisteli tuulessa. Kuusi kuukautta kului näissä viattomissa huvituksissa, ja sitten hänen ylleen puettiin polvihousut.

Mutta tässä yhteydessä minun olisi pitänyt huomauttaa, ettei rouva Easy kyennyt hoitamaan omaa lastansa, vaan kävi välttämättömäksi hankkia sijainen.

Tavallinen ihminenhän olisi tyytynyt lääkärin suositukseen; viimemainittu taas ottaa huomioon ainoan tarpeellisen seikan, nimittäin sen, saako lapsi riittävästi terveellistä ravintoa. Mutta Easy oli filosofi, ja viime aikoina hän oli alkanut harrastaa frenologiaa ja pohti hyvin oppineesti tohtorin kanssa sen seikan vaikutuksia, että hänen poikansa saisi ravintonsa tuntemattomasta lähteestä.

»Kuka takaa», huomautti Easy, »ettei poikani ime maidossa itseensä ihmisluonteen pahimpia intohimoja?»

»Olen tarkastanut imettäjätärtä ja voin varmasti suositella häntä», vakuutti lääkäri.

»Se tarkastus on vain tärkeämmän tarkastuksen valmistelua», vastasi Easy. »Minun täytyy tarkastaa häntä.»

»Ketä tarkastaa, Easy?» huudahti hänen vaimonsa, joka oli jälleen paneutunut vuoteeseen. »Imettäjätärtä, rakkaani.» »Mitä hänestä pitää tarkastaa, Easy?»

»Hänen päätänsä, rakkaani», selitti puoliso. »Minun täytyy ottaa selkoa hänen taipumuksistaan.»

»Minusta sinun olisi paras antaa hänen olla rauhassa, Easy. Hän tulee tänä iltana, ja minä kyllä kuulustelen häntä aika tiukasti. Tohtori Middleton, mitä te tiedätte tästä nuoresta henkilöstä?»

»Tiedän sen, madam, että hän on tuiki terve ja voimakas. Muutoin en olisi häntä valinnutkaan.»

»Mutta onko hänen luonteensa hyvä?»

»Hänen luonteestaan, madam, en tosiaankaan tiedä paljoa. Mutta sopiihan teidän tiedustella niin paljon kuin haluatte. Mutta samalla minun pitää huomauttaa, että jos siihen nähden olette liian vaatelias, teidän käy jonkun verran vaikeaksi saada imettäjätärtä.»

»No niin, saanpahan nähdä», virkkoi rouva Easy.

Tämän aprikoinnin keskeytti juuri puheena olevan henkilön saapuminen. Palvelijatar ilmoitti hänen tulonsa ja opasti hänet sisälle. Hän oli kaunis, kukoistava, terveen näköinen tyttö, käyttäytyi kömpelösti ja lapsekkaasti eikä nähtävästi ollut ylettömän viisas; hänessä oli enemmän kyyhkystä kuin käärmettä.

Easy, joka kovin kiihkeästi halusi tehdä ornat havaintonsa, puhkesi ensinnä puhumaan:

»Nuori nainen, tulkaahan tänne. Haluan tarkastaa päätänne.»

»Voi, hyväinen aika sir, se on varmasti ihan puhdas», huudahti tyttö ja niiasi.

Tohtori Middleton, joka istui