Ei pysynyt pinnalla Karjalainen

By Tommi Aulasmaa

"Levitä kädet, anna mennä vaan. Just noin. Ajattele, että sä lähdet liikkeelle. Kaikki vanha jää taakse, sä irtaudut siitä täysin. Et mieti sitä, sitä ei ole enää. Oho, sehän lähti vauhdilla. Frisbeegolfin pelaamisesta on näköjään hyötyä.
Taina! Mitä se oikein teit? Heititkö sä mun levyn ikkunasta?"

Menneisyys, tässä ja nyt.
Tiukan herpaantuvassa otteessa.


Aulasmaan kertomuksissa on tarttumapintaa eri elämäntilanteissa oleville lukijoille. Hän käsittelee lempeän humoristisesti ja oivaltavasti niin arkipäivän ihmissuhdekuvioita kuin menneisyyden kipukohtia.

Tiina Åhlgren
sanataideopettaja
Vantaan sanataidekoulu

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 28, 2019
• ISBN: 9789528013204

Tommi Aulasmaa

Tommi Aulasmaa (1971) on vantaalainen harrastekirjoittaja, joka on julkaissut aiemmin omakustanteisesti kolme novellikokoelmaa: Karvakäsi Jose - ja muita tarinoita (2016), Lehmänpotkun koulu - ja muita tarinoita (2018) ja Ei pysynyt pinnalla Karjalainen (2019). Etsin on Tommin ensimmäinen romaani. Tommi on opiskellut kirjoittamista Vantaan sanataidekoulun kursseilla 2013-2017 ja suorittanut Jyväskylän yliopiston Avoimessa yliopistossa kirjoittamisen perusopinnot 2020-2021. Keväällä 2022 Tommi siirtyi Avoimessa yliopistossa aineopintoihin. Kirjoittamisen ohella Tommi lukee paljon ja lempikirjailijoita on mm. Maritta Lintunen, Jari Järvelä, Italo Calvino ja John Steinbeck.

Book preview

Sisällys

EI PYSYNYT PINNALLA KARJALAINEN

JOHANNA

LAURA

MAITOA JA HUNAJAA

PIKKU POIKA POSTELJOONI

PRAHAN VIIMEINEN KADUNLAKAISIJA

SOKKOTREFFIT

YHDEKSÄN HENKEÄ

KARENSSI

KIITOKSET

Ei pysynyt pinnalla Karjalainen

J.Karjalaisen 1988 ilmestyneen

Lumipallo levyn kappaleesta

Merenneitoni ja minä

EI PYSYNYT PINNALLA

KARJALAINEN

- Se olisi aivan loistava idea.

- Hui kun mä säikähdin! Missä vaiheessa sä oikein tulit?

- Äsken. Täällä on vähän tunkkainen ilma, mä avaan ikkunan. Tiina, onko kaikki hyvin?

- On. Miten niin?

- Ajattelin vaan. Muistatko kun pidettiin pikkutyttöinä teekutsuja leikkimökissä? Katettiin hienot pienet posliiniastiat ja istutettiin nuket pöydän ääreen.

- Ja sitten pyydettiin äidiltä mehua ja keksejä ja ensin omansa syönyt sai syödä nukkien keksit ja juoda mehut.

- Monesti siinä kaatuivat mehut ja murskautuivat keksit.

- Ja äiti suuttui.

-Niin teki. Mutta sai se onneksi hetken hengähdystauon, kun nukkeleikit ja teekutsut vaihtuivat kaukorakkauksiin. Kuunneltiin musaa ja tuijoteltiin seinältä Simon Le Bonin silmiä.

- Joo, niitäkin. Mutta sä tuijottelit naapurin Jonea.

- Jonea? En varmasti.

- Tuijotit tuijotit. Myönnä pois, kyllä mä huomasin, vaikka pikkusisko olinkin.

- Okei, no ehkä vähäsen. Mutta isosisko valvoi myös. Kyllä. Sä olit kiinnostunut Karista.

- Karista? Naapurin Karistako?

- Niin, naapurin Karista. Älä yritä yhtään, mua sä et huijaa. Tuo punastuminen paljastaa sut. Voi niitä aikoja. Elämä oli yksinkertaisen selkeää, vaaleanpunaisella hötöllä ympäröityä. Ja nyt meistä on tullut keski-ikäisiä, sellaisia kuin äiti oli, kun oltiin lapsia.

- Niin.

- Sä, mun pikkusisko olet jo 44 vuotias nainen, et mikään teinityttönen. Ajattele. Tiina, mä tiedän, ettei sulla ole ollut helppoa, mutta pitäisikö sun jo pikkuhiljaa katsoa eteenpäin. Muisteleminen on joskus kivaa, mäkin teen sitä ja mehän voitaisiin joskus yhdessä järjestää muistelot ja teekupposen ääressä muisteltaisiin vanhoja teekutsuja.

- Ei tuo ollut mikään teekutsu, vaan illallinen.

- Illallinen?

- Illallinen.

- Mallinuken kanssa?

- Jukan kanssa.

- Oletko sä antanut sille nimen?

- Pitäähän nimi olla. Kuinka monta nimetöntä nukkea meillä oli? Ei yhtään. Oli