YK:n Palokuntana Suezille 1973

By Martti Jokihaara

Olimme saaneet tehtävän osallistua Yom Kippur-sotana tunnettuun Lähi-idän uusimpaan selkkaukseen, joka roihahti lauantaina 6.10.1973 kello 14.00 Israelin ja sen arabinaapureiden rajoilla.
Menkää Sueziin - jos pääsette. Asettukaa osapuolten väliin - jos uskallatte. Lopettakaa taistelutoiminta - jos kykenette, kuului kenraali Ensio Siilasvuon olennaisimpaan pelkistetty käsky meille, vastaperustetun rauhanturvajoukon keihäänkärjeksi Kyprokselta pikavauhtia Kairoon saapuneelle pikkuiselle suomalaisjoukolle.
Laajan taustatiedon lisäksi suomalaisjoukon operaatiotoimiston päällikkö Martti Jokihaara on koonnut kirjaan aikalaisten muistelmia tuosta todennäköisesti nopeimmin koskaan perustetusta rauhanturvajoukosta.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 18, 2019
• ISBN: 9789528055136

Martti Jokihaara

Everstiluutnantti evp. Martti Jokihaara palveli kadettikurssi 48 jälkeen puolustusvoimien eri joukko-osastoissa sekä kouluttaja- että esikuntatehtävissä. Vuosina 1973-1974 hän toimi Kyproksella Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen pataljoonan operatiivisen toimiston päällikkönä, sekä pataljoonaupseerina. Palvelusajan merkittävimpiin kokemuksiin sisältyi niin sanotun Kyproksen palokunnan toiminta Suezilla Yom Kippur-sodassa 1973 ja sota Kyproksella kesällä 1974. Hänelle on myönnetty useita ansio-ja kunniamitaleita, joukossa myös 3 lk:n Vapaudenristi ansiokkaasta suomalaisten joukkojen johtamisesta sodankaltaisissa olosuhteissa.

Book preview

Valokuvat

1. LUKU KYPROS 1973

MARTTI JOKIHAARA: TÄÄLTÄ LÄHDETTIIN JA TÄNNE PALATTIIN

1. Historiaa

Monia vuosia jatkuneet yhteenotot turkkilaisten ja kreikkalaisten kansanosien välillä yritettiin lopettaa 6.4.1960 julistamalla saari itsenäiseksi valtioksi. Kun yhteenotot jatkuivat, pyydettiin apuun YK, jonka turvallisuusneuvosto antoi 4.3.1964 päätöslauselman rauhanturvajoukon perustamisesta. Sen perusteella 7300 rauhanturvaajaa seitsemästä maasta – Suomi mukaan luettuna – saapui Kyprokselle maalis- toukokuussa 1964. Tästä joukosta muodostettiin UNFICYP, jonka tehtäväksi määrättiin estää taistelujen uudelleenpuhkeaminen, myötävaikuttaa lain ja järjestyksen palauttamisessa ja säilyttämisessä, sekä osallistua normaalien olojen palauttamiseen ja ylläpitoon.

Suomen hallitus teki 14.3.1964 päätöksen rauhanturvajoukon perustamisesta ja lähettämisestä Kyprokselle. YKSP 1:en henkilöstö astui palvelukseen huhtikuun alkupäivinä ja pariviikkoisen koulutuksen jälkeen se siirrettiin 25.–28.5. Kyprokselle, jossa koulutus jatkui muutaman päivän englantilaisten Dhekelian tukikohdassa. Sieltä YKSP 1:n 4. ja 5. komppania tekivät helteisen 45 kilometrin polkupyörämarssin saaren poikki Nikosiaan. Erikoisuudellaan se herätti kansainvälistäkin huomiota siellä ennen näkemättömällä suorituksella. YKSP alistettiin kanadalaisen brigadier¹¹ Tedlien komentoon Nicosia Zonelle¹², jonka vastuulla oli muun muassa osapuolten joukkojen välinen levoton vihreä linja kaupunkialueella.

Heinäkuussa 1964 tehdyn UNFICYP:n aluemuutosten yhteydessä YKSP sai oman suoraan UNFICYP:n alaisen vastuualueen, joka käsitti Trakhonaksen ja Omorphitan laitakaupunkialueet ja maaseutua Nikosiasta pohjoiseen aina Kyrenian rannikolle saakka. Alueella sijaitsi saaren turkkilaisten asuttama yhtenäinen alue niin sanottu Iso Enklaavi, jonne sijoittui myöhemmin myös Manner-Turkin 800-miehinen joukko-osasto 1960 tehdyn rauhansopimuksen takaajan ominaisuudessa. Nikosian laitamalla majaili myös Kreikan 900-miehinen joukko samanlaisin valtuuksin.

YKSP ryhtyi suorittamaan UNFICYP:n mukaisia yleisiä tehtäviä saaden niiden lisäksi tehtäväkseen Nikosia–Kyrenia convoy¹³-toiminnan. Se piti sisällään saaren kreikkalaisen liikenteen johtamisen ja turvaamisen saattueajona turkkilaisen alueen halki välillä Nikosia–Kyrenia–Nikosia yhdessä UNFICYP:n siviilipoliisin kanssa.

2. UNFICYP:n ryhmitys lokakuussa 1973

UNFICYP:n joukkojen vastuualueet helmi-lokakuussa 1973. Kuva Martti Jokihaaran arkistot.¹

1 Kuvassa olevat joukkojen lyhenteet: CON = Lyhenne englannin kielisestä sanasta Contingent = Joukko. AUS = Austrian, itävaltalainen; DAN = Danish, tanskalainen; FIN = Finnish, suomalainen; CAN = Canadian, kanadalainen; SWED = Swedish, ruotsalainen; IR = Irish, irlantilainen; BRIT = Brittish, brittiläinen

3. Suomalaista YK-elämää saarella vuonna 1973

YKSP:n ryhmitys lokakuussa 1973. Kuva Martti Jokihaaran arkistot.

4. Operatiivinen toiminta

YKSP:n toiminta edellä mainittujen YK-tehtävien suorittamiseksi muodostui valvonnasta, vartioinnista ja puuttumisvalmiuden ylläpidosta. Monista toiminnoista oli tehty yksityiskohtaisia sopimuksia, joita YKSP:lla oli 12 kappaletta. Osaan niistä sisältyi yksityiskohtaisiakin määräyksiä kuten esimerkiksi vihreän linjan sopimuksessa paikallisen poliisin partioura ja erään kreikkalaisupseerin kotimatkapolku! Valvontaa suoritettiin partioinnilla sekä miehitetyiltä valvonta-asemilta (OP = observation post), joita kesällä -73 oli kymmenen, niistä yhdeksän oli Ison Enklaavin rajoilla. Suomalainen tavallisuus mutta paikallinen erikoisuus oli vihreällä linjalla käytetty polkupyöräpartio, josta paikalliset eivät pitäneet siksi, että sen hiljainen tulo saattoi yllättää paikallaolijat! YKSP:n johdon ja yksiköiden tehtäviin kuului myös säännöllinen yhteydenpito alueellaan sijaitseviin osapuolten esikuntiin ja joukkoihin.

Alkuvuosi ja kesä 1973 olivat YKSP:ssa operatiivisesti varsin rauhallista aikaa. Huomattavin trappeli¹⁴ oli 9.8. turkkilaisen partion pidätettyä YK-partion. Tapahtuma sai alkunsa kreikkalaisten väitettyä turkkilaisten kaivavan uutta taisteluhautaa Orta Keuyn ja Geunuelin alueilla vaikka kyseinen toiminta oli kielletty. Asiaa tutkimaan lähetettiin luutnantti Seppo Arposen johtama nelimiehinen partio, joka joutui turkkilaispartion pidättämäksi ja kuljetetuksi turkkilaiskomppanian komentopaikalle Geunuelin kasarmille. Siellä pidätys päättyi ystävällismieliseksi kahvihetkeksi. Tapahtuman tutkinta jatkui kuitenkin eri johtoportaissa aina UNFICYP:n esikuntaan saakka ilman sen erityisempiä seurauksia. Ikään kuin UNFICYP:n mandaatin uusimista vauhdittaakseen kansalliskaarti jätti kuusi muutakin protestia koskien vartiokopin, pumppukopin ja asepesäkkeiden kaivua. 1. JK¹⁵ tutki tapaukset ja katsoi että ne eivät olleet merkittäviä sotilaallisia kohteita eivätkä loukanneet vihreän linjan sopimusta. Tilanteen rauhallisuutta kuvastaa myös monet saarelle muuttaneet YK-miesten perheet majoittuen muun muassa Neapoliksen alueelle, jossa vuokrat olivat huomattavan halvat taisteluasemien läheisyyden takia.

Suomen pataljoonan esikunta Kykko Camp, Nikosia Kypros. Kuva Erkki Raskinen.

Vartiointia tehtiin 24 tuntia vuorokaudessa. Kuva Erkki Raskinen..

Kyproksen rannikoilla on paljon auringonottoon, uintiin ja sukelteluun sopivia paikkoja. Hiekkarantojen ja vesien puhtaus oli tuolloin vielä siedettävällä tasolla ja suosittujen biitsien kupeelle pystytetyt pikku kahvilat huolehtivat usein rantojensa roskattomuudesta. Suomalaisten suosimat paikat olivat luonnollisesti läheiset Kyrenian rannikon uimarannat. Kaupungin idyllisestä satamasta oli mahdollisuus saada käyttöön For Hire-merkkisiä huviveneitäkin! Kuva Martti Jokihaara.

Luutnantti Leppälä nauttii merilounasta. Kuva Martti Jokihaaran arkistot.

5. Työ ja vapaa-aika

YKSP:n työaika oli 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä. Se jakautui varsinaiseen työaikaan ja varallaoloon, joita koskevat rajoitteet määrittyivät kulloisenkin operatiivisen tilanteen ja tehtävien mukaan. Normaalisti työt aloitettiin arkiaamuisin kello 07.00 ja lopetettiin kello 14.00 lounaalla. Työtä jatkettiin tämän jälkeen tarpeen mukaan. Viikonloput olivat yleensä varallaoloa.

OP:lla vartiointi ja valvonta toimivat siis 24 tuntia vuorokaudessa OP-päällikön laatiman vuoroluettelon mukaisesti. Varallaolijan olinpaikka ja yhteystiedot oli oltava kunkin yksikön tiedossa.

Kolmen kuukauden palveluksen jälkeen seurasi viikon palvelusvapaa, jonka sai käyttää haluamallaan tavalla. Suosituimmat lomakohteet olivat Israel, Beirut Libanonissa ja Suomi, jonka matkat muutama mies kerrallaan saattoi tehdä yhteispohjoismaisella SCACYP¹⁶-huoltolennolla. Matkoja järjesteli YKSP:n lomaupseeri. Tutustumista saaren kohteisiin saattoi tehdä myös päivän mittaisilla opastetuilla papin matkoilla yleensä viikonloppuisin. Lisäksi omatoiminen autonomistajien duty-free autoilu oli tavallista saaren moninaisiin kohteisiin.

Kyproksen ainoa varsinainen turistikaupunki vuonna 1973 oli Famagusta saaren itärannikolla. Suomalaisturistitkin tulivat kuvaan mukaan kun Keihäsmatkat¹⁷ aloitti 21.8.1973 lomamatkansa saarelle. Se nostatti vireyttä YKSP:ssakin. Kykko Camp:n aliupseerimessin partio oli kukkakorin kanssa ensimmäistä lentoa vastassa Nikosian kentällä ja toivotti naistulijat tervetulleiksi järjestämäänsä tulojuhlaan. Matkaa varten varattu linja-auto oli tulijoita täynnä, toisella lennolla jääkärimessi toisti kuviot. Edellä mainitulla lennoilla oli lastina 300 parturia ja kun kolmannen lennon koneesta köpötteli joukko eläkeläisiä, kuulutti eräs jääkäri suureen ääneen, että kyseessä oli selvästi upseerirotaatio. Ilta- ja viikonloppumatkailu Famagustaan alkoi ja jatkuikin vilkkaana koko Keihäs-lentojen ajan.

Alan varsinaiset juhlatalot sijaitsivat kuitenkin Nikosian vanhan kaupungin Regina- ja Siki Street kaduilla, joissa paikalliset ja jotkut rauhanturvaajatkin vierailivat jaloittelemassa. Muutamien talojen seinissä oli englantilaislääkäreiden maalaamat varoitusmerkitkin.

Saaren osapuolilla ja UNFICYP:n kontingenteilla oli tapana kutsua toisiansa kansallisten juhlapäivien tapahtumiin, mitaliparaateihin, tutustumisillallisiin, erilaisiin kilpailuihin ja muihin tilaisuuksiin. Niihin oli velvollisuus osallistua milloin millaisellakin joukolla ja itsekin niitä järjestää. Silloin tällöin tapahtumien paljous tihentyi väsymykseen saakka niin että työn ja juhlan erokin välillä hämärtyi. Kanadalaisten kanssa pelatut polkupyöräpoolo-ottelut pelivälineinä jalkapallo, pesäpallomailat ja fillarit, eivät huoltopäällikköämme miellyttäneet kalustotappioiden takia.

6. Huolto

UNFICYP:llä ei ollut alaisiaan joukkoja palvelevia omia varastoja tai muita huoltolaitoksia, pois lukien itävaltalainen kenttäsairaala – Austrian Field Hospital. Hankinnoissa kontingentit tukeutuivat englantilaisten Dhekelian huoltotukikohtaan, paikallisiin toimittajiin ja omiin kotimaihinsa. Pohjoismaat, Ruotsi, Tanska ja Suomi olivat yhdistäneet kotimaan kuljetuksensa määräaikaisille SCACYP-huoltolennoille.

YKSP:n organisaatioon oli sisällytetty kaikki tarvittavat huollon toimielimet, joita johti huoltopäällikkö apunaan toimialajohtajista koostuva huoltotoimisto. Suoritusporras käsitti esikunta- ja huoltokomppanian sekä komppanioiden huoltojoukkueet, joihin oli sijoittunut yhteensä 85–100 miestä autonkuljettajat mukaan lukien. Huollon tehtävissä toimi myös muutamia UNFICYP:n palkkalistoilla olevia paikallisia jassuja keittiö-, siivous-, suutari- ja räätäli- sekä muissa tehtävissä. Nimike oli adoptoitu heidän käyttämästään tuttavallisesta arkitervehdyksestä jassu = terve! Tunnetuin näistä lienee ollut Kristos, Kykkon Sauna-Risto.

Esikunnan väki muistaa myös englantilaisen Linda-rouvan, joka konekirjoitustyössään korjaili laatimiamme lontoonkielisiä asiakirjoja sujuvampaan muotoon.

YKSP:n toiminnat olivat pieniin yksikköihin jakautuneina hajallaan laajahkolla alueella. Niiden päivittäishuolto täytyi järjestää mahdollisimman lähelle toimijoita kriisitilanteiden varalta, joka puolestaan johti huoltohenkilöstön ja -paikkojen suhteellisen suureen määrään. Keskittäminen Kykko Camp:n huoltotukikohtaan oli mahdollista vain varastoinnin ja muutamien erikoistoimintojen osalta. Näistä mainittakoon sairaala, autokorjaamo, vaatehuolto ja kenttäposti – Suomen eteläisin posti- ja pankkikonttori – sekä niin sanottu hankintavarasto, joka toimitti messimyyntiin duty-free tarvikkeita. Huoltopaikkoina oli toiminnassa kuusi messi-ruokala-olohuoneyhdistelmää, kolme keittiötä ja kuusi keittiökomeroa, kymmenen saunaa ja kaksi uima-allasta sekä kolme vaatimatonta kuntoilupaikkaa.

Omatoimisellekin huollolle oli hyvät edellytykset. Nikosiassa oli tarjolla suomenkielisiä palveluja kävelymatkan päässä, ainakin Nikosian Kotibaarissa, Tapiolassa ja Piknik-baarissa. Nuori mies on lähes aina nälkäinen ja pian parin messikaljan jälkeen lähdettiin iltapalalle läheiseen baariin tai grillille. Laiskamadon yllättäessä lähetettiin asialle autopartio, joka toi evästä useammallekin nälkäiselle. Tavanomaisin tuliainen oli kreikankielellä soovlakia me pita, halkaistu vehnärieska täytettynä grillilihalla ja vihanneksilla. Jos sen paikallinen nimi oli päässyt unohtumaan, riitti tilaukseksi suomalainenkin nimike kepurukkanen tai kebab-rukkanen, pystyssä olevien sormien osoittaessa lukumäärän.

Keihäsmatkojen ensimmäinen lento on laskeutunut! Kuva Erkki Raskinen.

Kotibaari. Kuvassa baarin henkilökunnasta Sozos ja toinen kahdesta Mariasta. Kuva Martti Jokihaaran arkistot.

Kotiin muistoksi tai käyttöön tuotavien supatavaroiden¹⁸ hinnat olivat selvästi suomalaisia halvemmat. Duty-free autojen lisäksi suosituimmat artikkelit olivat vaatteet, kengät ja muut nahkatavarat sekä kauniit matot/seinävaatteet. Niilläkin oli suomea puhuvat kauppiaansa Onuri, Seki ja Panos, jotka tavan takaa ja erityisesti rotaation alla esittelivät tavaroitaan leirialueiden portilla tai tuntumassa.

Kontakteja Suomeen edustivat postin tuomat päivän parin vanhat suomalaiset sanomalehdet ja odotetut kirjeet, Blue Beret lehden suomenkielinen sivu ja Kypros-radion soittama, Suomesta kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa lähetetty puolesta tunnista tuntiin kestänyt nauhoite terveisineen. Reaaliaikaisen maksullisen yhteyden kotimaahan tarjosi paikallinen puhelinoperaattori CYTA¹⁹. Sen konttorissa Kivittäjän²⁰ patsaan kupeella sentraalisantra ilmoitti kopin, jossa etukäteen edellisenä päivänä tilattu puhelu Suomeen oli valmiina – yleensä sovittuun aikaan. Kotimaan kaipuukin konkretisoitui. Ruisleipä, lenkkimakkara ja suolasilli olivat Suomi-tuliaisten top ten-listan kärjessä, etenkin oman vaimon tai vastaavan ja lasten vierailun mukana kuin myös lomalaisten tuomisina.

7. Työtä vai lomaa?

Sekä että. Ympärivuorokautinen vartiointi, partiointi ja muu valvonta tuli tutuksi sitten kun työympäristön tapahtumat oli muutamaan kertaan nähty. Trappelit, tehtäväkierto ja lyhyetkin vapaahetket olivat vastamyrkkyä tylsistymiselle. Englantilaistyylinen byrokraattinen toimistotyöskentely – kesäaikaan kuumissa ja keskitalvella kylmissä peltiparakeissa – piti sisällään samanlaisen elinkaaren. Yhdeksän vuoden aikana oli tekemiset ja tekemättä jättämiset opittu rytmittämään niin, ettei tylsistyminen päässyt yllättämään. Kiitoksen ansaitseva huoltohenkilöstö – joka suurelta osin sai tehdä oikeita töitä – hoiti osuutensa niin hyvin, että elämisen ja olemisen vaikeudet syntyivät – jos olivat syntyäkseen – vain omien korvien välissä. YKSP järjesti henkilöstölleen hyvät edellytykset hoitaa sitä tehtävää, jota varten me siellä olimme: Estää taistelujen uudelleenpuhkeaminen. Joskus, kun osapuolet olivat vaiti ja elämä hymyili, se oli vähällä unohtua!

Loppukesällä ja vielä enemmän syksyllä 1973 Suezin Palokunta-operaatiosta palattuamme Kypros, rakkauden ja vihan saari, tuntui todella ensiksi mainitulta, melkein kodilta. Heinäkuussa 1974 Turkin maihinnousu teki siitä viimeksi mainitun – ja monista meistä YKSP 19:n miehistä kaksi sotaa ja yhden vallankumouksen kokeneita rauhanturvaajia. Mutta se onkin jo eri juttu.

---

11 Prikaatikenraali

12 YK:n valvoma Nikosian kaupunkia jakava demilitarisoitu Vihreä linja. Pohjoispuolella sijaitsee miehitetty turkkilainen osa ja etelässä kreikkalainen osa

13 Englantia = saattue

14 Englantia: trouble = häiriö, hämminki

15 JK = jääkärikomppania

16 Scandinavia-Cyprus Air Service

17 Suomalainen 1960- ja 1970-luvuilla toiminut matkatoimisto

18 Kaikki epävirallinen ja hauska, joskus tavara, käytetään verbinäkin, supailla, myös souvenir, matkamuisto

19 Cyprus Telecommunication Authority

20 Suomalaiset rauhanturvaajat laittoivat kiveä heittävää poikaa kuvaavalle patsaalle lippalakin. Tämän jälkeen myös YK-lippalakkia alettiin kutsua kivittäjäksi

2. LUKU YOM KIPPUR -SOTA

MARTTI JOKIHAARA

1. Syitä ja taustoja

Lauantaina 6.10.1973 klo 14.00 roihahti sota Israelin ja sen naapurivaltioiden rajoilla neljännen kerran. Joka kerta oli enemmän tai vähemmän ollut kyse Israelin kansan olemassaolosta itsenäisenä valtiona. Tälläkään kertaa pelin avaus ei luvannut hyvää. Neljä arabinaapuria oli käynnistänyt samanaikaisesti hyökkäyksen Israelia vastaan.

Itse sotatoimet ovat saaneet runsaasti julkisuutta eri medioissa. Tiivistetyn kuvan niistä voi saada oheisista Wikipedian karttakuvista. Ne riittänevät antamaan yleiskuvan tapahtumista pelikentällä, jolla suomalainen Kyprokselta siirretty YK-joukko – Kyproksen Palokunta – toimi tehtävänään sotatoimien lopettaminen Suezin rintamalla loka-marraskuussa 1973. Lienee silti paikallaan ottaa esille muutamia yksityiskohtia, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle tai kokonaan ilman sitä, tai on tarpeen tulla korostetuksi tai muuten vain muistin virkistämiseksi. Lähdeaineistona Wikipedia, Ensio Siilasvuo: Rauhan asialla Lähi-idässä, historiateos: Suomalaiset sinibaretit osa 2, Chaim Herzog: The War of Atonement ja lehtiartikkeleita (Helsingin Sanomat, Uusi Suomi) loka-marraskuulta 1973.

Tämänkertaisen sodan syistä ja motiiveista on esillä ollut monia näkemyksiä, joten listattakoon tähän muutamia tärkeimmistä, jotka jälkikäteen ovat osoittautuneet tosiksi tai vähintäänkin mahdollisiksi:

– Vakiintunut taustatekijä ja perussyy olivat arabien ja erityisesti palestiinalaisten katkeruus ja viha juutalaisia kohtaan, joka aiheutui Israelin valtion perustamisesta Palestiinaan vuonna 1948. Perustamiseen liittyneet ja myöhemmät toisiaan seuranneet vuosina 1957, 1967 ja nyt 1973 sodiksi puhjenneet väkivaltaisuudet antavat sivulliselle kuvan – väärän tai oikean – uhon ja vihan pesiytymisestä sikäläisten kansojen luonteeseen. Tämä on lähtökohtaisesti leimannut ja leimaa toivottavasti laimentuvana kaikkia toimia ja asenteita arabien ja juutalaisten välillä.

– Tämän sodan konkreettisin aihe, ainakin Egyptille näytti olevan Suezin kanava, joka 1967-sodan seurauksena virtaili käyttämättömänä Egyptin ja Israelin rintamalinjojen välissä täyttyen pikkuhiljaa tuulen tuomasta hiekasta ja kanavaan upotetuista laivoista ja muusta romusta. Kanavasta oli siinä tilassaan hyötyä ainoastaan Israelille ja sillekin vain heikkona hidasteena mahdollista hyökkäystä vastaan ja kiusantekona Egyptille, sekä voiman näyttönä arabeille. Presidentti Gamal Abdel Nasserin Egypti oli kansallistanut kanavan vuonna 1956 ja saanut lisääntyvästi tuloja sen liikennöintimaksuista. Taloudellisen tappion lisäksi se edellisen sodan häviön merkkinä karvasteli kansan mieltä ja erityisesti presidentti Anwar el Sadatia, jonka maalle kanavan kaappaus olisi kunnian palautus ja hänelle itselleen tuhannen taalan paikka asemansa vahvistamiseksi.

– Egyptillä ei ollut mitään hävittävää. Jo sodan aloittaminenkin saisi suurvallat puuttumaan tilanteeseen tavalla tai toisella sitä herkemmin mitä useampi arabivaltio olisi juonessa mukana. Ainakin Syyrialla ja Jordanialla oli Israelissa vielä edellisen sodan kana kynimättä. Haaveena oli vallata takaisin 1967 menetetyt alueet Golan, Länsiranta ja Gaza, tai jopa toteuttaa uhkaukset juutalaisten työntämisestä mereen. Ja elleivät omat operaatiot tuottaisi toivottua tulosta, saattaisi pienemmälläkin menestyksellä saada suurvallat taivuttelemaan Israel neuvotteluihin alueluovutuksista – tai sitten ei. Arabiveljeyden lisäksi ei irakilaisten ja marokkolaisten joukkojen motiiveista tietoja liiemmin ole liikkunut.

– Osa Egyptin väestöstä, vahvimmin laajoja mielenosoituksia järjestäneet yliopistojen opiskelijat vaati sotaa Siinain palauttamiseksi. He moittivat Sadatia, joka jo kolme vuotta virassa olleena ei ollut saanut sotaa aikaiseksi.

– Voittoisa sota voittamattomaksi kuviteltua Israelin armeijaa vastaan olisi myös arabimaailman kunnian palautus edellisten sotien tappioiden synnyttämästä häpeästä. Tätä on monissa yhteyksissä pidetty Yom Kippur-sodan ainoana syynä. Sellaiseksi se soveltunee ainoastaan Irakin ja Marokon osallistumiselle.

Hyökkäyksen h-hetkeksi oli valittu juutalaisten uskonnollisen Yom Kippur-juhlan lauantaipäivä 6.10. kello 14.00. Kelloaikaa valittaessa sekä Syyria että Egypti halusivat toimia hävittäjälentäjien tapaan ja hyökätä kohteen kimppuun auringon suunnasta. Idästä hyökkäävillä syyrialaisilla aurinko olisi ollut selän takana aamupäivällä ja lännestä lähestyvillä egyptiläisillä iltapäivällä. Kun vaihtoehtoja hyökkäyssuuntien valinnassa ei ollut, tehtiin kompromissi ajan suhteen. Kello 14.00 aurinko paistoi saman verran sivusta juutalaisten silmiin sekä Syyrian että Egyptin suunnista haitaten puolustajan ja parantaen hyökkääjän tähystystä. Hetkelläkin on merkityksensä!

Hyökkäyksen ajoituksen Yom Kippur-juhlaan on arveltu olleen eräänä vaikuttavana tekijänä hyökkääjien alkumenestykselle. Puolustajille myönnetyt juhlalomat olisivat väitteen mukaan merkittävästi heikentäneet puolustusasemien miehitystä. Chaim Herzog ei pidä Israelin etummaisten puolustusasemien miehitysvahvuutta ratkaisevana tekijänä, vaan enemmältikin kritisoi poliitikkojen – edellisen sodan sankari ja puolustusministeri Moshe Dayan etunenässä – vitkuttelua vastatoimien käynnistyspäätöksissä.

Vuoden 1967 sodasta lähtien Israelin rintamilla puolustuksen etulinjaan kuului 7–10 kilometrin välein sijaitsevia, vahvasti linnoitettuja, keskimäärin kolmenkymmenen miehen linnakkeita, joista muodostui valvonta-, varoitus- ja ensikäden puolustusjärjestelmä. Niiden valvontavälineiden ja aseiden vaikutusalue ulottui 1–3 kilometriin, välialueet hoidettiin partioilla. Näitä linnakkeita oli Syyrian vastaisella rintamalla Golanilla niin sanotulla Purple Linella 11 ja Egyptin vastaisella rintamalla Suezin kanavan itärannalla Bar-Lev-linjalla 16. Niiden takana tukikohdissaan, Suezin kanavalta 40–50 kilometrin päässä, olivat vastahyökkäyksiin varatut reservit panssareineen. Joukkojen tukena olivat tietysti ilmavoimat, joiden ylivertaiseen tehoon uskottiin kuin pässi suuriin sarviinsa.

Puolustusta pidettiin siis yllä etulinjan minimimiehityksellä luottaen reservien nopeaan liikekannallepanoon ja ilmavoimien tehoon. Vuosien mittaan muutamat puolustuslaitteetkin olivat jääneet huoltamatta. Esimerkiksi Suezin kanava oli suunniteltu saatettavaksi liekkimereksi syöttämällä polttoainetta monien kilometrien matkalle todennäköisinä hyökkäysurina pidetyillä alueilla, mutta hiekka oli tukkinut useimmat öljyputket ja suurin osa sytytysjärjestelmistä oli epäkunnossa. Sytytyksen varajärjestelmänä olivat fosforikäsikranaatit, mutta kukapa niitä heittelisi kanavaan esimerkiksi tykistötulen päällä ollessa!

Israelin puolustusjärjestelmälle oli äärimmäisen tärkeää tehokas tiedustelu, joka mahdollistaisi joukkojen oikea-aikaisen vahventamisen. Israelilla on tunnetusti tehokkaat tiedusteluelimet, kuten Mossad ja valtion johto taatusti pidettiin ajan tasalla kulloisestakin tilanteesta. Huomaamatta ei varmaan jäänyt esimerkiksi Egyptin järjestelmälliset hyökkäysvalmistelut. Niihin kuuluivat muun muassa 2. ja 3. Armeijan perusteellinen varustaminen uusimmalla sovjet-kalustolla ja valmentaminen ylimenohyökkäykseen Suezin kanavalla. Tästä pari esimerkkiä: Tasokkaiden joukkojen muodostaminen aloitettiin henkilöstön valinnoilla. Entiset poliittisin perustein valitut johtajat korvattiin päteviksi todetuilla. Eikä kuka tahansa Niilin fellah kelvannut 2. ja 3. Armeijan joukkoihin. Sen me YKSP:n soturitkin saatoimme päätellä tavatessamme Suezilla yllättävän monia muun muassa englantia osaavia nuoria miehiä ja ihastellessamme käsiimme joutuneita, huolella piirrettyjä ja lähes taiteellisen kauniita monivärisiä peitepiirroksia joukkojen sotasuunnitelmista.

Egyptin 2. ja 3. Armeijan varustamisessa oli otettu huomioon kanava-alueen erityispiirteet sekä aiempien kahinoiden kokemukset erityisesti Israelin panssari- ja ilma-aseen ylivoimaisuudesta. Tähän vastattiin poikkeuksellisen runsaalla ja monipuolisella panssarintorjunta- ja ilmatorjunta-aseistuksella. Kanavan ylitystä varten oli hankittu esimerkiksi kumiveneitä, lauttoja ja kalustosiltoja. Jyrkkien rantapenkereiden loiventamista varten lähtörannalle oli hankittu puskutraktoreita ja tulorantaa varten voimakkaita vesipumppuja.

Edellä olevat esimerkit kertovat huolellisesta ja yksityiskohtaisesta suunnittelusta ja valmistelusta, joita seurasi perusteellinen harjoittelu, muiden muassa ylimenoharjoitukset Kairon ja Ismailian välisellä makeanveden kanavalla. Toiminnat harjoiteltiin moneen kertaan myös paikan päällä aivan kanavan rannalle saakka, jonne muistoksi käynneistä jäi korkeita maavalleja, joiden päältä saattoi tähystää ja tulittaa suoraan Israelin linnakkeille.

Aluksi egyptiläisten joukkojen ilmestymiset paatteineen ja tukiaseineen kanavan länsirannalle olivat vähällä aiheuttaa tulenavauksen itärannalta. Mutta kun ne kerta toisensa jälkeen keräsivät kilkuttimensa ja pakittivat länteen, turtuivat israelilaisetkin ja vähensivät vastatoimiensa valmisteluja lähes katseella seuraamisen tasolle. Myös syyrialaiset olivat tehneet samanlaisia valmisteluja tahollaan Golanin kukkuloilla, Kollaalla.

Turtumus ja toiveajattelu näyttivät levinneen Israelin hallitukseenkin, joka tiedusteluelinten ja sotavoimien johdon varoituksista ja vaatimuksista huolimatta piti puolustusministeri Moshe Dayanin johdolla sodan syttymistä lähiaikoina erittäin epätodennäköisenä. Vasta 6.10. hyökkäyspäivänä aamukahdeksalta molemmilta rintamilta ja tiedusteluelimiltä tulleiden todella hälyttävien tietojen vuoksi hallitus antoi luvan asevoimien hälyttämiseen ja 100 000 miehen liikekannallepanoon välttämättömiä puolustustarkoituksia varten. Mutta hyvät olivat jo housuissa ja edellisissä yhteenotoissa hankittu ylimielinen vastustajan aliarviointi kostautumassa. Hyökkäyksen odottaminen näytti olevan kuin vakavasti sairaan vanhuksen kuoleman odottamista. Sen tiedettiin olevan tulossa jonkin ajan puitteissa, mutta vain jäljelle jääneet tietävät milloin se todella tapahtui. Varhaisempi varautuminen olisi kenties johtanut toisenlaisen historian kirjoitukseen. Vai seurattiinko jonkin sovitun näytelmän käsikirjoitusta?!

2. Golanin kohtalot

Lauantaina 6.10. kello 14.00 alkoivat hyökkäykset molemmilla rintamilla ilma-aseiden ja tykistön massiivisella tuella. Ne painuivat Israelin puolustusasemiin kuin kuuma veitsi voihin. Golanilla Syyrian ja Jordanian joukot ehtivät sunnuntai-iltaan mennessä edetä parikymmentä kilometriä, vain vajaan kymmenen kilometrin päähän Jordanjoesta, kun hyökkäys pysäytettiin. Mikä lienee pysähdyksen syy? Olikohan tavoite, 1967 menetettyjen alueiden valtaus saavutettu? Vähäisten Israelin joukkojen heikosta vastarinnasta se ei ainakaan voinut johtua.

Israelin kannalta Syyrian hyökkäys oli vaarallisempi kuin Egyptin, sillä se vähäiselläkin menestyksellä uhkaisi maan ydinaluetta ja maan jakautumista kahtia pohjoiseen ja eteläiseen osaan. Lisäjoukkoja piti saada mahdollisimman pian. Reservijoukkojen liikekannallepano jouduttiin tekemään lähes kaoottisessa kiireessä improvisoiden. Sitä mukaa kun joukkoja valmistui, niitä lähetettiin sinne, missä tarve oli suurin välittämättä suunnitelluista organisaatioista ja alistuksista. Suunta oli Golanille, jossa Israelin vastahyökkäys kyettiin aloittamaan 8.10. maanantaiaamuna. Keskiviikkona iltapäivällä oli Syyrian läpimurto työnnetty takaisin.

Alkoi seuraava osio, hyökkäys kohti Syyrian pääkaupunkia Damaskosta. Vielä pari päivää ja Syyrian joukot alkoivat olla murtumispisteessä. Apuun tuli joukkoja Irakista, Jordaniasta ja Marokosta. Näiden vastahyökkäykset päättyivät veriseen vetäytymisen. Matkaa Damaskokseen oli vajaat 40 kilometriä, kun Israel pysäytti joukkojensa etenemisen. Ei vastarinnan vuoksi vaan siksi, että ei haluttu loukata Syyrian kansan kunniantuntoa uhkaamalla sen pääkaupunkia, jota tunkeutuminen tykinkantaman etäisyydelle olisi perinteisesti merkinnyt. Toki Syyrian korkein johto jo tästäkin ymmärsi, kuka oli tämän tunkion kukko, varsinkin kun heitä siitä muistutettiin ilmavoimien täsmäiskuilla yleisesikunnan rakennukseen ja muutamaan muuhunkin sotilaskohteeseen Damaskoksessa.

Kaikesta huolimatta Syyria ja Irak valmistelivat suurimittaista vastahyökkäystä, joka oli suunniteltu toimeenpantavaksi 23.10. Osa kenraaleista kannatti sen käynnistämistä, osa oli vastaan. Presidentti Assad päätyi vastustajien puolelle. Peruste oli: Kyseinen vastahyökkäys legitimoisi²¹ Israelin hyökkäyksen 3. A:ta vastaan ja sen tultua tuhotuksi kääntyisi kaikilla voimillaan Syyriaa vastaan. 23.10. Assad ilmoitti hyväksyvänsä aselepoehdot, Irak kutsui joukkonsa kotiin ja yhteenotot päättyivät 24. päivään mennessä.

Israelin tappiot olivat 772 kaatunutta ja 2 453 haavoittunutta. Arvio Syyrian menetyksistä oli noin 3 500 kaatunutta ja yli 10 000 haavoittunutta.

3. Ylimeno Suezin kanavalla, Egyptin näytös

H-hetkellä lauantaina 6.10. kello 14.00 Suezin kanavan ylitti 240 Egyptin lentokonetta iskien Siinailla Israelin lentokentille, ilmatorjuntaohjus-, tykistö- ja tutka-asemille, sekä komento- ja huoltokeskuksiin kuljettaen myös pari kommandopataljoonaa Mittlan ja Gidin soliin. 2 000 tykkiä ja heitintä plus Frog-ohjusprikaati sylkäisivät 3 000 tonnia keskitettyä kuolemaa Bar-Lev-linjan linnakkeillaan aurinkoa ottavien 436 israelilaissotilaan niskaan. Operaatio Badr (täysikuu) oli alkanut.

Lähes tunnin kestäneen infernon aikana erittäin runsain ilma- ja panssarintorjunta-asein ja miinoin varustetut Egyptin kommandot ylittivät kanavan ja etenivät 2–3 kilometriä Israelin linnakkeiden väliin jääville alueille tehtävänä muodostaa vahvasti panssarein torjutut sillanpäät ja aloittaa hyökkäykset linnakkeita vastaan. Samanaikaisesti erikoisjoukkojen vesisuihkut alkoivat jyrsiä luiskia kanavan itäiseen rantapenkereeseen. 3. A:n alueella. Lähellä Suezin kaupunkia homma jouduttiin hoitamaan