Emma tuli meille: Suomalainen isäntäperhe

By Erja Eliala

Emma tuli meille -kirja kertoo itäsuomalaisen perheen kokemuksia italialaisen vaihto-oppilaan isäntäperheenä toimimisesta lukuvuonna 2016-2017. Kirja sopii hyvin luettavaksi vaihto-oppilaan ottamista suunnittelevalle perheelle tai perheelle, joka jo on avannut ovensa vaihto-oppilaalle.
Kirjassa on hyödynnetty vaihto-oppilasvuonna perheen pitämää Suomalainen isäntäperhe -blogia. Kirjan lainaukset ja suurin osa kuvista on suoraan blogista.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Sep 5, 2018
• ISBN: 9789528004455

Erja Eliala

Erja Eliala on toimittaja ja sisällöntuottaja, joka harrastaa kirjoittamista myös vapaa-aikanaan.

Book preview

Emma tuli meille

Nimiösivu

ALUKSI

MEIDÄN PERHE

MIKÄ IHMEEN VAIHTO-OPPILAS?

ÄITI JA ISI, OTETAAN MEILLE VAIHTO-OPPILAS

KUKA MEILLE VOISI TULLA?

MISTÄ NIITÄ VAIHTO-OPPILAITA SAA?

ONKO MEIDÄN PERHE TARPEEKSI HYVÄ PERHE?

MIKÄ EHKÄ MUUTTUU?

EMMA SE ON!

ODOTUSAJAN MIETTEITÄ

Yhteydenpitoa WhatsAppilla

Valmisteluja

ENSIKOHTAAMINEN

KOTONA

RYHMÄYTYMISLEIRI

ENSIMMÄISET KOLME KUUKAUTTA

Väsymystä

Ennakkoluulottomuutta ja sitkeyttä

Malttia

Sopeutumista

Vuorovaikutusta ja yhdessäoloa

Ystävyyttä

Arjen pieniä iloja

KESKIMMÄISET KOLME KUUKAUTTA

Kulttuurinvaihtoa

Lähentymistä

Ajatukset avartuvat

Tavallinen arki ja ripaus juhlaa

NELJÄ VIIMEISTÄ KUUKAUTTA

Reflektiota

Epätäydellisyyden hyväksymistä

Lisää uusia tuttavuuksia

Kulttuurien sulautumista

Host-äiti on ÄITI

Mihin se aika oikein meni?

HYVÄSTEJÄ JA IKÄVÄÄ

LOPUKSI

VASTUUT

Valmistusmerkinnät

ALUKSI

Vieraan ihmisen ottaminen omaan kotiin lähes vuodeksi kuulostaa tällaisen perussuomalaisen korviin lähinnä vaivaannuttavalta ja jopa ahdistavalta. Se vierashan näkee sitten, miten meillä eletään ja ollaan. Se vieras näkee ja kuulee hyvien hetkien lisäksi ne huonommat ja ei niin loisteliaat kohtaukset näytelmästä nimeltä arki.

Meidän perhe on ainakin omasta mielestäni ihan tavallinen itäsuomalaisen pikkukaupungin perhe, johon kuuluu vanhempien lisäksi kolme teini-ikäistä lasta ja koira. Tästä huolimatta löysimme itsemme vuonna 2015 tilanteesta, jossa tutkimme vaihto-oppilaita välittävän järjestön sivuja aikomuksena ottaa meille vaihto-oppilas lukuvuodeksi 2016–2017.

Mikä sitten vei meitä tätä arvattavastikin haasteelliseksi osoittautuvaa päätöstä kohti? No esikoinen oli opiskellut yläasteella valinnaisena saksaa ja opintoihin kuului viikon vierailu saksalaisessa perheessä. Vastavuoroisesti meillä asui viikon verran saksalainen vaihto-oppilas. Kokemus viikosta oli todella hyvä.

Luonnollisesti viikko on hieman eri asia kuin kymmenen kuukautta. Tuo viikko kuitenkin oli eräänlainen testi, joka loi pohjaa sille, että emme tyrmänneet suoralta kädeltä esikoistamme hänen ehdottaessaan vaihto-oppilaan ottamista. Ja kun yksi parhaista ystävistäkin oli tuolloin Taidelukiossa opiskeleva intialainen vaihto-oppilas, sai ehdotus enemmän tuulta purjeisiin.

Aika nopeasti olimme tilanteessa, jossa olimme kirjautuneet vaihto-oppilasjärjestö AFS:n sivuille, ja saimme pääsyn isäntäperhettä etsivien nuorten opiskelijoiden listaan. Pakko myöntää, että tuo vaihe oli hieman kiusallinen. Vai mitä mieltä itse olisit siitä, että vaihto-oppilaan esittelytekstissä lukee: pidän erityisesti vanhuksista ja kotitöistä? Meistä se kuulosti hieman työpaikkahakemukselta.

Muutaman viikon ajan kävimme lähes päivittäin katsomassa koko ajan päivittyvää ehdokaslistaa. Ja sitten, siinä se sitten yhtenä päivänä oli: italialainen Emma, joka rakastaa kylmää, puhuu sujuvaa englantia ja on luonteeltaan joustava. Erityisesti meihin vetosi Emman rehellinen kirje, jossa hän kertoi itsestään melko yksityisiäkin asioita.

Tässä sydämellä kirjoitetussa kirjassa pääset tutustumaan meidän perheemme kokemukseen vaihto-oppilasvuodesta. Mukaan olen ottanut paljon tekstejä blogista, jota aloin pitää noin kuukausi ennen kuin Emma saapui meille. Suomalainen isäntäperhe -blogi tarjoaa edelleen mahtavan kurkistuksen yhteiseen matkaamme. Erityisesti toivon, että tästä kirjasta on iloa ja hyötyä, jos perheesi harkitsee tai on jo ehkä päättänytkin ottaa uuden perheenjäsenen nimeltä vaihto-oppilas. Tämä ei ole mikään virallinen opas, vaan meidän perheen ja erityisesti perheen äiti-ihmisen näkemys koko prosessista.

Tässä kohtaa voin sanoa vain: hyppää kyytiin ja nauti!

MEIDÄN PERHE

Vaihto-oppilasprojektin alussa vuoden 2015 lopulla minä, eli perheen äiti, olin 50-vuotias kuten myös perheen Harri-isäkin. Esikoinen Lotta oli täyttänyt kesällä 16 vuotta ja keskimmäinen Salla täytti marraskuussa 14. Kuopus täytti vuoden 2015 joulukuussa 11 vuotta. Perheeseemme kuului ja kuuluu edelleen pieni koira nimeltä Busik, joka oli tuolloin vajaa viisi vuotias.

MIKÄ IHMEEN VAIHTO-OPPILAS?

Vaihto-oppilasasia tuli meille tutuksi, kun saksalainen Victoria vietti perheessämme viikon syksyllä 2014. Tämä lyhyt vaihto liittyi esikoisemme Lotan saksan kielen opintoihin. Kokemus oli kaikin puolin mukava, eikä yhtään kiusaannuttava. Oikeastaan muistan ihmetelleeni, miten nopeasti täysin uusi tyyppi sukelsi perheemme arkeen.

Vaihto-oppilas on siis yleensä 15−18-vuotias nuori, joka haluaa tutustua toisen maan kieleen ja kulttuuriin asumalla perheessä. Vaihtojakso voi vaihdella paljonkin. Se voi olla tuo edellä kuvaamani viikon mittainen pyrähdys tai se kymmenen kuukautta kestävä ns. lukuvuoden mittainen vaihto. Välimuotojakin on olemassa. Osa vaihto-oppilaista viettää Suomessa kesän ja osa puolestaan lukukauden, eli noin puoli vuotta.

Vaihto-oppilas elää perheessä perheenjäsenenä. Hänellä on samat vastuut ja velvollisuudet sekä toisaalta myös oikeudet kuin muillakin perheenjäsenillä. Pidemmän aikaa vaihdossa olevan nuoren tärkein velvollisuus on kuitenkin osallistua koulunkäyntiin kohdemaassa. Tässä kohtaa lienee jo tarpeellista muistuttaa, että vaihto-oppilas ei ole au-pair, joka yleensä hoitaa perheen lapsia ja saa vastikkeeksi tavallisesti erilaisia etuja ja usein myös palkkaa. Eli