Yhtä puliveivaamista: Murrerunoja Pohjanmaalta

By Jorma Luoma

Hirtehishuumorilla höystettyjä runoja pohojalaasittain tämän päivän ilmiööstä ja vähän muustakin airaksenkarvaasen pohojalaasen silimin. Etsin näitä murrekirioja enkä löytänyt kun vuodelta 1964 "Prätinöötä Pohojanmaalta", Laihialaasvitsejä ja joitakin sariakuvia. Niinpä tuumasin teherä murrerunoja. S'olis mun kulttuuritekoni isänmaalle, kun se täyttää ny 2017 100vuotta.Tärkiämpää kun sanojen oikeellisuus, on se kuinka asia sanotahan. Tämä kiria ei oo mikään äirinkielenkoe, vaan se on puhurasta luovaa pränttäämistä. Koulus murretta kitkettihin raakalla kärellä, joka sanaasta rankaastihin -pisteellä, niinpä sain kerran kympin, -10. S'oli katkeraa katottavaa, kun sisältö ei merkinny yhtään mitään. Tarttukaa tähän kiriahan pilike silimäkulumas, niin tuutta havaattemahan, notta s'on yhtä puliveivaamista nykyynen meno. Yritetähän kärvistellä täss mukana ja iloota elämästä.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 17, 2016
• ISBN: 9789523398207

Jorma Luoma

Jorma Luoma on syntynyt Kauhajoella 1946. Hän on nyt kirjoittanut 25 vuotta. Alussa kirjoittaminen oli surutyötä lapsen sairauden ja kuoleman johdosta, mutta vuonna 2003 hän alkoi julkaista tekstejään. Hän on kirjoittanut mm. lapsuudestaan Kauhajoella pikku juttuja. Kirjan nimi on Kränämännyntie ja murrekirjan Yhtä puliveivaamista. Käsissäsi oleva kirja on jo hänen kolmastoista teoksensa ja toinen murrekirjansa Yhtä flatkuttamista, joka on vähän asioiden kelaamista, selittelyä ja vähän pehmoosen puhumista eli tällaisen pohjalaisen mielipiteitä kirjoittamisen hetkellä. Tärkeintä on ollut löytää murteen henki sellaisena kuin hän sen lapsuudessaan koki. Tarinat ovat tarinoita ja runot ovat runoja toivottavasti viihdyt niiden parissa.

Book preview

Sisällysluettelo

Lukijalle

S’on ny tällaasta

Paikaallinen sopiminen

Veroparatiisi

Kilipaalukykyloikka

Konhootusta

Sote

Hilijaaseksi vetää

Pakolaaset

Rasismi

Autokaupoos

Pyrokratia

Venäjä

Ikärasismia

Kriitikko

Läiskätestit

Neuvoottelut

Vasiten

Jos mää kuolen

Kestävä kehiitys

Panama

Muorollisesti päteevä

S’on siinä

Konsultit

Huuto

Talavivaara

Veloosta

Vihapuhehesta

Töllöötin

Kouluutuksesta

Yhtiööttäminen

Mainoostamista

Yhteeskuntasopiimus

Nukkunehen rukous

Kaupoos

Avajaaset

Työtöön

Keriälääset

Kauneuren hoitua

Yhteelöllisyys

Etnisyys

Kansanerustaja

Luovuuttamisesta

Murupussi

Annetahanko vai otetahanko

Parkkimittari

Auto

Sukupuolineutraalia säästyä

Ruumihin huolto

Tällaasta s’oli ennen

Äiteen apulaanen

Kökkä

Pääsiäänen

Trossaamista

Källätä

Santasokuria

Klasista

Nappokömö

Pöyräs

Jouluna

Änkätä

Juoksuaika

Pyörääly

Automopiili

Ruottis

Taloon pääryllä

Tuntehella

Pohojalaanen

Kyläni

Ja pohojanmaan

Tuulentuoksuuset larot

Siksi mollahan ihimisiä

Mies luitaan lämmittelöö

Elokuun aamu lakeurella

Sateen jäläkehen

Silimät puhki

Tuulipyörä

Päntäne

Takauma

Karotettu elämä

Alakuni

Lukijalle

Pohjanmaalla

Pohjanmaalla joka taloos

on oma murre,

notta älä tuu mulle sanomahan,

ei se nuon oo, vaan sanomhan.

Se on justiina niin, ku se sanotahan.

Niillä lakeuksilla ei fiilata pilikkuja,

siellä puhutaan leviää ku mies

ja ollahan rehtiä,

eikä mitää filunkipeliä piretä,

son niinku miäs sanoo,

eikä perähän poraata.

Poijaankossitki oppii jo kakaroona,

että mies ei itke.

Ei se oo mies eikä mikää,

joka joka-asian perähän poraa,

kyllä jämpti on nii.

S’on ny tällaasta

Paikaallinen sopiminen

Mekin mentihin kakaroona isoohin taloohin

repimähän pilliääsiä perunapelloosta käsin.

Sovittihin notta koko peltorati puhuristetahan

ja koko päivä siinä vierähti.

Palakasta sovittihin, notta se maksetahan sitte,

kun urakka on tehty.

Siinä me seistihin isännän eres käsi ojos.

Se kattoo jokaasta päästä jalakoohin

ennenkö makso.

Komiat flikat saattoo saara jopa viisi markkaa.

Kun tuli mun vuoro, niin se mulukooli mua

ja työnti markan kourahan.

S’oli silloon poijaan markka 20 penniä,

vai mitenkä se ny menikää.

Mutta ei sitä voinu lakkohonkaa ruveta,

kun ei etukätehen tieretty palionko saarahan.

Silloon olis kannattanu olla komia flikka.

Nykyyset isännät porajaa kaiket päivät

ja orottaa paikaallista sopimista,

kun lehemä uutta porttia,

nottei tarttis maksaa euruakaa.

Veroparatiisi

Mun nuoruures oli vain yksi paratiisi,

s’oli kirkon ja muiren uskontojen

lupaama paikka tuonpuolooses elämäs

ja joilleki luvattihin kymmeniä neitsyhiä.

Mutta meirän uskos oli yksi ehto,

piti muistaa ennen viimeestä henkäystä

sanua uskovansa iesuksehen,

silloon aukee taivahan portti.

Mutta nämä nykyherrat ovat löytänehet

paratiisin jo tämän puoleeses elämäs,

veroparatiisin.

On se ketkua porukkaa,

kun pääsöövät Pietarinki kiertämähän,

ei muuta kun kuskatahan yhteesiä rahoja

kottikärryyllä suorahan paratiisihin

ja nautitahan maallisista iloosta ja riemuusta.

Mutta yhyren asian n’on