Kosto

By Ari Ohvo

Kirjan päähenkilö ja hänen läheisensä olivat olleet jo vuosien ajan häiriintyneiden rikollisten vainon ja kidutuksen kohteina. Kidutus tässä tapauksessa ei tarkoita varsinaista pahoinpitelyä tai väkivaltaa, vaan jotain aivan muuta, jotain sellaista, jota ei voisi edes kuvitella kohtaavansa.

Kymmenen vuotta jatkuneen vainon, omaisuuden tuhoamisen, törkeiden yksityisyyden loukkausten ja monien muiden karmeiden käänteiden jälkeen kirjan päähenkilö päättää muuttaa asumaan naisystävänsa Nastan luokse Pietariin.

Mutta mitä sitten mahtoikaan tapahtua? Tämä kirja kertoo juuri niistä toisaalta mahtavista, mutta toisaalta taas painajaismaisita tapahtumista, jotka sitten lopulta johtivat todella äärimmäisiin tekoihin.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Dec 19, 2016
• ISBN: 9789523393424

Ari Ohvo

Ari Ohvo on kuusikympinen isoisä, joka on tehnyt yli 30 vuotisen varsinaisen työuransa IT-alalla. Vuosia hänen haavaansa oli kuitenkin kirjoittaa kirja ja ensimmäinen kirja näkikin sitten päivänvalon vuonna 2013 ja nyt kirjoja on julkaistu jo useita.

Book preview

Sisällysluettelo

Nimiösivu

PIETARI

HELSINKI

PUERTO RICO

POHJOIS-NORJA

LAS PALMAS

TUKHOLMA

MARSA ALAM

MARSA ALAM JA PATONG BEACH

KOSTO

Valmistusmerkinnät

KOSTO

Kirjoittanut Ari Ohvo, Espoo

Copyright © Ari Ohvo, 2016

Kustantaja: BoD - Books on Demand, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD - Books on Demand, Norderstedt,Saksa

ISBN 978-952-33-9342-4

JOHDANTO

Minun nimeni on Ari Karhu ja tämä kirja on jatkoa rikosromaanille Kymmenen vuoden painajainen, joka kertoo viisikymppisestä elämässään hyvin menestyneestä perheellisestä miehestä, joka joutui lähipiirinsä kanssa häiriintyneiden rikollisten vainoamiksi ja kiduttamiksi. Tässä tapauksessa kidutus ei kuitenkaan tarkoittanut perinteistä pahoinpitelyä tai väkivaltaa, vaan aivan jotain muuta, jotain sellaista, mitä ei voisi edes kuvitella kokevansa.

Laiton uhkailu, omaisuuden vahingoittaminen, törkeä yksityisyyden loukkaaminen, törkeä kotirauhan rikkominen, tietoturvarikokset, tietovarkaus, sähköpostisalaisuuden rikkominen ja ruumiinvamman tuottaminen olivat muita rikoksia, joihin kirjan epäillyt olivat kymmenen vuoden aikana mahdollisesti syyllistyneet. Epäiltyjen kiinni saamiseksi ei kuitenkaan saatu mistään mitään apua, vaikka todisteita mahdollisista rikoksista ja niiden tekijöistä oli vuosien aikana kertynyt todella paljon

Tämän vuosia jatkuneen todella käsittämättömän häiriintyneen rikollisjoukkion vainon ja viranomaisten välinpitämättömyyden takia kirjan päähenkilö sitten lopulta päätti karistaa kokonaan kotimaansa pölyt jaloistaan ja muuttaa naisystävänsä Anastasian eli Nastan luokse Pietariin asumaan.

Mitä kaikkea sen jälkeen sitten tapahtui? Tämä kirja kertoo juuri niistä uskomattoman vaiherikkaista ja antoisista, mutta toisaalta myös painajaismaisista tapahtumista, joita kirjan päähenkilö läheistensä kanssa joutuivat taas vuodesta toiseen kokemaan. Tämä kaikki heidän kokemansa kärsimys kulminoitui lopulta todella äärimmäisiin tekoihin.

Tässä kirjassa kaikki yksilöivä tieto, kuten kaikki nimet, tuntomerkit, ominaisuudet, kuvaukset ovat keksittyjä tai niitä ei mainita lainkaan, ettei vaan kenenkään, varsinkaan epäiltyjen, yksityisyyttä missään nimessä loukata. Epäiltyjen yksityisyyden turvaaminen kun tuntuu olevan meidän yhteiskunnassa jopa tärkeämpää, kuin syyttömien vahinkoa kärsineiden uhrien yksityisyyden ja oikeuksien kunnioittaminen ja turvaaminen.

PIETARI

Oli lämmin ja kaunis kesäpäivä ja elimme vuotta 2002. Pakkasin vielä muutaman tavaran isoon kasiini, suljin sen ja olin valmis noin kahdeksan tunnin bussimatkalle Nastan luokse Pietariin. Olin aikaisemmin päivällä käynyt viemässä auton siskoni Reetan luokse, koska olin päättänyt, että oli ihan turha ottaa autoa mukaan Venäjälle, jossa Suomen rekisterissä olevat autot olivat todella suosittuja varkauksien ja sakotusten kohteita. Reetta lupasi käydä myös kerran kuussa tyhjentämässä pihallamme olevan postilaatikkoni. Rivitalon päätyasuntoni olin laittanut sellaiseen kuntoon, että se pärjäisi hyvin jopa pitkän aikaa ilman mitään huomioimista ja toimenpiteitä. Olin tyhjentänyt jääkaapin ja pakastimen, suojannut lakanoilla herkimmät elektroniset laitteet ja huonekalut. Olin myös aukaissut kaikki patterit, etteivät ne pääse jäätymään talvella. Olin katkaissut sähkön pääkatkaisimesta, asentanut mahdollisia varkaita hämäävän pimeässä syttyvän ja valoisaan aikaan sammuvan led-valon ja viimeiseksi suljin vielä kaikki sälekaihtimet. 

Varmistin vielä kerran ennen lähtöäni, että kaikki asunnossani oli kunnossa, nostin ison kassin olkapäälleni, lukitsin ulko-oven lukot ja suuntasin askeleeni bussille, joka veisi minut rakkaan naiseni luokse Pietariin. Helsingistä lähti Pietariin päivittäin useita venäläisten omistuksessa olevia noin 20 hengen busseja ja matkan hinta oli kaikilla liikennöitsijöillä suunnilleen sama 20 euroa. Nasta oli varannut etukäteen minulle paikan yhdestä bussista, joten hakeuduin suoraan omalle bussilleni, maksoin matkan, heitin kassini peräosan tavaratilaan ja menin paikalleni bussiin.

Bussi lähti suunnilleen ajoissa ja suuntasi heti keulansa kohti Venäjän rajaa. Rajalle matka kestäisi suunnilleen 3,5 tuntia, joten ehdin hyvin ottaa pienet torkut matkan aikana. Asettauduin mahdollisimman mukavasti ahtaalle penkille ja ennen nukahtamista ehdin vielä pikaisesti kerrata mielessäni niitä kaikkia karmeita vaiheita, joita olimme läheisteni kanssa viimeisten kymmenen vuoden aikana joutuneet kokemaan.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen matkani Pietariin, vaan olin käynyt aikaisemmin useita eripituisia kertoja Nastan luona, joten matkan kuviot, kuten rajamuodollisuudet olivat minulle hyvin tuttuja. Rajalle päästyämme tiesin, että siellä menisi jonottamiseen ja muihin muodollisuuksiin vaihteleva aika tunnista jopa kolmeen tuntiin. Tällä kerralla selvisimme noin 1,5 tunnin pysähdyksellä, jonka jälkeen oli vielä noin kolmen tunnin rypistys rajalta Pietarin keskustaan.

Kun sitten vihdoin kahdeksan tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme Pietariin, niin Nasta oli tietysti minua vastassa ja jälleennäkemisen riemu oli taas kerran aivan uskomaton. Olimme olleet vain lyhyen aikaa erossa toisistamme, mutta tuntui, kuin siitä olisi ikuisuus, kun viimeksi olin saanut rutistaa Nastan syliini. Kun vihdoin pääsimme irti toisistamme, niin otin kassini bussin peräosasta ja suuntasimme Nastan kanssa seuraavaksi kohti metroasemaa. Metrolipun hinta Pietarissa noin 50 senttiä, joten aika halvalla pääsi ja todella pitkälle. Teimme nimittäin vielä lähes 45 minuutin matkan metrolle ennen kuin olimme siellä missä Nastan uusi asunto sijaitsi.

Nastan asunto sijaitsi suhteellisen tyypillisellä Pietarin lähiöalueella, joissa oli yleensä vaihteleva määrä korkeita 15-20 kerroksisia uusia tai uudehkoja kerrostaloja. Nastan asuintalo oli valmistunut pari vuotta aikaisemmin ja hänenkin talosta asunnot oli myyty tyypilliseen venäläiseen tapaan raakileina. Tämä tarkoittaa sitä, että itse talo ja kaikki talon yleiset tilat, kuten rappukäytävät ja kellaritilat oli rakennettu täysin valmiiksi, mutta kun meni ulko-ovesta sisään asuntoon, niin siellä sitten olikin vastassa vain betoniset lattiat ja seinät sekä vesijohtojen ja viemärien päät. Kaikki muu sitten puuttui, kuten lattia- ja seinäpinnoitteet, hanat, vessanpönttö, kaapistot jne.

Asunto oli tietysti paljon halvempi, kuin täysin valmiiksi rakennettu asunto, mutta siinä oli ollut Nastallakin aikamoinen urakka hankkia urakoitsija tekemään asunto asuinkelpoiseksi ja ennen kaikkea valvoa urakoitsijan työn etenemistä ja laatua. Nastalla kävi kuitenkin hyvä tuuri, kun hänen hyvä ystävättärensä pystyi suosittelemaan kahta ahkeraa georgialaista kaveria, jotka olivat jokin aika sitten rakentaneet nopeasti, hyvin ja edullisesti myös tämän ystävättären oman asunnon. Nasta siis pyysi heti asunnon ostettuaan tarjouksen näiltä georgialaisilta kaveruksilta ja kun he olivat päässeet yhteisymmärrykseen urakasta ja hinnoista, niin pojat ryhtyivät heti toimeen.

Hyvin toimeentulevien venäläisten tapaan Nasta halusi asunnon mahdollisimman nopeasti asumiskuntoon ja rakentamisessa piti tietysti käyttää erittäin laadukkaita materiaaleja. Asunto saatiinkin sitten kunnialla valmiiksi noin neljässä kuukaudessa ja sieltä löytyvät kaikki luksuskodin vakiovarusteet, kuten sauna, poreamme, erilliset iso kylpyhuone ja vessa, keittiön kaapistoihin integroidut induktioliesi, astianpesukone ja jääkaappipakastin sekä tietysti mittatilaustyönä tehdyt ovet, kaapit, lattiat, seinät ja valaistus. Siinä sitä oli ollut Nastallakin projektin hallinnoinnissa kova urakka, mutta nyt Nastalla oli omistuksessaan todella hyvin varusteltu ja mahtavilla avoimilla näkymillä varustettu asunto 16 kerroksisen talon ylimmässä kerroksessa.

Tänne Nastan luksusasuntoon mekin sitten yhdessä raahauduimme tavaroinemme metrolta ja heti ensi töiksi laitoimme saunan lämpiämään ja menimme makuuhuoneeseen nauttimaan toisistamme. Parin tunnin kuhertelun jälkeen vihdoin nousimme ylös sängystä ja menimme ottamaan tiukat löylyt Nastan uuden karheassa saunassa. Tämän jälkeen söimme vielä iltapalaa ja aika pian sen jälkeen menimme toisiimme kietoutuen nukkumaan.

Aamulla heräsimme hyvin levänneinä ja koska oli arkipäivä, niin Nastan oli mentävä töihin. Hän oli koulutukseltaan maisteri ja työskenteli suuren luksusravintolan johtajana Pietarin keskustassa. Nastan työpäivät venyivät suhteellisen pitkiksi, koska hänen työmatkansa veivät yli kaksi tuntia päivässä, joten minun oli arkisin pärjättävä omillani. Nasta oli valmistanut minulle ensimmäistä päivääni varten ison kattilallisen borchkeittoa, jota olimme jo edellisenäkin iltana syöneet. Nasta lähti siis töihin ja palaisi runsaan 10 tunnin päästä, joten aloitin itsekin päiväni työn merkeissä, tein nimittäin monenlaisia konsultin töitä.

Ensimmäiset tunnit aamiaisen jälkeen menivät siis töitä tehdessä, mutta jossain vaiheessa iski taas nälkä ja päätin lämmittää itselleni Nastan tekemää hyvää borchkeittoa. Söin tuttuun tapaani suhteellisen suuren annoksen, jonka jälkeen päätin lähteä hiukan ulkoilemaan ja tutustumaan lähialueisiin. Kuten jo aikaisemmin kerroin tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta Nastan luona Pietarissa, mutta näkemistä riitti edelleen varsinkin, kun ympäristö muuttui uusien rakennusten myötä jatkuvasti. Tälläkin kertaa, kuten lähes aina, kun menin ulos, niin törmäsin paikallisiin kulkukoiriin. Niitä tuntui olevan todella paljon ja suhtauduin niihin hiukan pelonsekaisin tuntein, koska olin kuullut paljon kauhukertomuksia ihmisten kimppuun hyökänneistä Venäjän kulkukoirista. Osa koirista oli todella suuria, mutta kaikki Nastan asuinalueella majailevat kulkukoira tuntuivat kuitenkin elävän rauhallisesti omaa elämäänsä, eivätkä ne paljon ihmisistä välittäneet. Kerran minulla sattui kuitenkin aika karmea tilanne, kun olin menossa Nastan asunnolta paikalliseen lähiömarkettiin ostoksille. Olin suunnilleen puolivälissä, kun yhtäkkiä lähiömarketin luona oleskelleet noin seitsemän erikokoista kulkukoiraa lähtivät täysin yllättäen juoksemaan kovaäänisesti haukkuen minua kohti. Tilanne oli aika tukala, kun en oikein tiennyt mitä olisin tehnyt, mutta onneksi koirat eivät havitelleet minun päänahkaani, vaan ne kääntyivät noin 10 metriä ennen minua vasemmalle ja jatkoivat kovaa vauhtia matkaansa jonnekin. Olikohan joku niiden kavereista ollut pulassa jossakin? Silloin oli lähellä, ettei tullut löysät housuihin ja jouduin vetämään muutaman kerran syvään henkeä, ennen kuin pystyin jatkamaan matkaa lähiömarkettiin.

Palasin Nastan asunnolle jossakin vaiheessa iltapäivällä ja taas oli pakko lämmittää Nastan hyvää borchkeittoa. Söin pari lautasellista keittoa ja huomasin, että keitto on niin vähissä, että sitä oli turha enää säästellä, joten päätin syödä kattilan saman tien tyhjäksi. Tämän jälkeen tein vielä pari tuntia töitä, kunnes Nastakin vihdoin palasi töistä kotiin. Vaikka hän oli tehnyt pitkän työpäivän, niin onnekseni hän oli aina kuitenkin halukas rakastelemaan, joten silläkin kertaa painuimme suoraan makuuhuoneen puolelle nauttimaan toistemme läheisyydestä.

Nousimme sitten taas jossain vaiheessa ylös ja menimme keittämään iltateetä keittiöön. Venäjällä kun oltiin, niin aina tilaisuuden tullen siellä juotiin teetä. Itse en teestä juuri välitä, joten istuin Nastan seurana ja join yhden oluen. Sitten menin laittamaan taas saunan lämpiämään. Nasta oli yhtä kova saunomaan, kuin minäkin, joten meillä sauna lämpeni todella usein. Yhteisen teehetken jälkeen menimme sitten saunaan ja saunan jälkeen aika pian myös nukkumaan.

Olimme molemmat jo nukahtaneet ja syvässä unessa, kun heräsin keskellä yötä siihen, kun vatsassani alkoi kiertää uhkaavasti. Mietin, että mistä pirusta taas oli kysymys? Kiemurtelin ja kärvistelin sängyssä jonkin aikaa ja Nastakin heräsi siihen minun pyörimiseen. Sitten tulikin jo kiire vessaan ja alakerrastani tuli täyslaidallinen suoraan pönttöön. Istuin hetken pöntöllä, kunnes pystyin vääntäydyin takaisin sänkyyn. Nasta kävi siistinä naisena kiltisti desinfioimassa pöntön jälkeeni ja minä jatkoin kärsimystäni sängyssä. Nasta tuli takaisin viereeni, mutta jo hetken päästä minun oli taas mentävä ja Nasta kävi taas jälkeeni desinfioimassa pöntön. Tätä samaa rataa sitten jatkettiin aamutunneille saakka, kunnes tilanne vihdoin helpotti ja me molemmat nukahdimme uudestaan.

Aamulla sitten Nastalla oli valitettavasti herätys töihin ja minäkin