Polkupyörällä Länsi-Euroopassa

By Pertti Palviainen

Matkani suuntautui tällä kertaa kohden Länsi-Eurooppan viininviljely alueita. Matkalle mahtuu veistöjen ylityksiä niin laivalla kuin lautalla.
Ihmisten ystävällisyys helpottaa matkantekoa, tuoden vaihtelua päivän rytmiin monellakin tavalla.
Haavereitakin sattuu, niin välineille kuin matkaajalle mutta niistä selvitään auttavaisten ihmisten ansiosta.

Kirjan mukana on paljon kuvia sekä karttoja rikastamassa tarinan etenemistä.

Aikaisemmin ilmestyneet: Polkupyörällä Euroopassa.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Mar 24, 2016
• ISBN: 9789523306219

Pertti Palviainen

Oululainen seikkailija, valokuvaaja, retkipyöräilijä sekä kirjailija.

Book preview

20.3 lähtö

Olin viikkojen ajan p-ähkäillyt mitä ottaisin mukaan. Nyt oli alkukevät, yöt ovat silti kylmiä joten varusteita pitää olla tuplasti mukana. Lähettäisin ylimääräiset tavarat takaisin matkahuollon kyydillä Järvenpäästä, kunhan ensin pääsen sinne.

Viime vuoden matkasta viisastuneena osasin ottaa suunnilleen oikeat talvivarusteet mukaani. Ainahan sitä tulee kuitenkin otettua jokunen ylimääräinen paita mutta parempi liikaa kuin liian vähän. Tuskinpa kukaan haluaa palella kylmässä teltassa märissä vaatteissa.

Pyörän olin laittanut reissukuntoon menneiden viikkojen aikana. Tankonauhat sekä muut kuluvat osat oli vaihdettu uuteen. Päällyskumit olivat pistosuojatut, niillä pitäisi pystyä ajamaan 30000km joten voin lähteä huoletta matkaan.

Aina kuitenkin sattuu kaikenlaista lähtiessä liikenteeseen. Ei kaikkeen voi varautua, vaikka kuinka yrittäisikin.

Laittaessani laukkuja pyörään päälle epäilin jo etukäteen, että homma ei onnistu ensimmäisellä kerralla. Kuten ei onnistunutkaan.

Olin vaihtanut uuden tarakan taakse talven aikana. En laittanut silloin laukkujen pidikkeitä oikeisiin kohtiin joten ne osuivat tarakassa olevien poikkipinnoihin.

Kaivoin työkalut esiin, laitoin säädöt kohdalleen, seuraavaksi olisi vuorossa etulaukut.

Laukut sujahtivat paikoilleen mukisematta, kokeilin samaa kyytiä myös kuinka ne lähtevät pois.

Vasemman puoleinen laukku tarttui alhaalta kiinni dynamosta tulevaan johtoon. Olin laittanut siihen uuden johdon mutta teipannut sen väärään paikkaan. Ei auttanut, purin muutaman teippauksen ja käänsin sen putken vastakkaiselle puolelle.

Niin, sain siinä laukkujen kanssa touhutessa haavoja käsiin ja katkaistua yhden sangankin poikki.

Sanka toimi pyörälaukun lukkojen aukaisijana sekä nostokahvana. Se on tehty nailonkankaasta mutta oli haurastunut vuosien varrella.

Pääsin matkaan 12.30 aikaan. Ajoin Hakaniemen (Kempele) kautta käyden samalla tervehtimässä ystävääni matkalla. Hän on eräässä autoliikkeessä töissä. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja vaihdoin hikiset ajovarusteet sisätiloissa kevyempiin tamineisiin.

Olin laittanut liian raskaat ajovarusteet aamusta päälle joten se kostautui heti alkukilometreillä. Seuraava etappi oli Bilteman. Kävin ostamassa lamppuöljyä keittimeen. Olisin ostanut myös zippo bensaa mutta se oli loppu.

Jatkaessani matkaa ehdin ajaa muutaman sata metriä kun huomasin eksyneeni Limingan tieltä. Pysähdyin katsomaan GPS: uutta suuntaa. Ihmetellessäni sijaintiani, pari koululaista pysähtyi kysymään, tarvitsenko apua. Kerroin että Liminkaan pitäisi päästä mutta risteys oli sotkuinen, enkä pystynyt edes gps:än avulla löytämään reittiä oikealle tielle. Etsin vanhaa tietä joka kulkee moottoritien läheisyydessä, sanoin pojille Koululaiset neuvoivat aluksi, mutta sanoivat sitten että heillä on sama suunta, seuraa meitä.

Tie löytyi ja pääsin lopulta tutulle 4 tielle.

Loppupäivä meni hengittäessä pölyä. Rekat antavat kyllä reilusti tilaa ajaessaan ohi, mutta nostattavat keskiviivalta kunnon pölypilven vaihtaessaan kaistaa. Se on kuitenkin pienempi paha, kuin ajaisivat liian läheltä ja imu vetäisi minut pyörien alle.

Iltaruuat jäivät melkein ostamatta. Keskityin liikenteeseen enkä huomioinut tarkkailla kello enkä sijaintiani. Oli jo melkein pimeää kun löysin ruokapaikan, kello oli 19–20 välillä.

Hesen valot paistoivat tienvarressa antaen toivoa iltapalasta. Ajoin pihaan ja kävin hakemassa 3 hampurilaista. Pimeässä oli vaikea löytää leiripaikkaa mutta löysin sen kuitenkin hämäränrajamailla ja hyvällä onnella 10 min ajomatkan päästä hampurilaispaikasta.

Vettä minulla ei ollut kuin litra, sen mitä ostin. Sulatin kattilallisen lunta kahvia varten säästääkseni juomavettä.

Loppuilta meni varusteita kuivatellessa. Keitin on ollut koko ajan päällä. Ulkona on pakkasta, mutta teltassa on lämmintä.

Ensimmäiset päivät tulevat olemaan raskaita mutta eiköhän se tästä. Huomenna on uusipäivä.

Matka: 89km, aika 5h, paikkakoordinaatti 64as21'08N, 25as53'17E, Voronan risteyksen lähellä, Uijaan tekojärvi

21.3

Talvimatkailu on kylmää hupia. Pakkanen, hikiset ajovarusteet sekä lumi tuovat lisähaasteen leiriytymiseen. Pysähtyessä kylmyys hiipii nopeasti luihin ja ytimiin, siksi on tärkeää pysyä liikkeessä myös leiriytymisvaiheessa. Jatkuva pieni liikkeelläolo kuivattaa myös kosteita vaatteita sekä pitää kehon lämpimänä siihen asti että pääsee vaihtamaan kuivaa yllensä. Yleensä siihen menee ainakin sen verran että on saanut teltan pystyyn sekä keittimen tohisemaan.

Myös yöt ovat omahaasteensa sinänsä. Itse pidän keitintä koko illan tohisemassa teltassa ennen kuin menen nukkumaan. Keittimen kanssa saa olla varovainen ettei se sytytä makuupussia tai muuta palonarkaa tuleen.

Käytän kahta pipoa kömpiessäni makuupussiin nukkumaan. Samoin minulla on kahdet lämpökerrastot päällekkäin, kait sitä voisi sano että tuplana kaikkea.

Keittimellä on tärkeä osa myös silloin kun nousee ylös. Laitan sen aina ensimmäisenä tohisemaan teltassa. Kun siellä alkaa olemaan jokunen aste lämmintä alan kuivattamaan päälle pantavia varusteita, samalla laittelen muita tavaroita pois.

Yöllä oli ollut kova pakkanen. Vedet olivat jäätyneet puuroksi vaikka ne olivat teltan sisällä suojassa.

Laittaessani leiriä kasaan yritin toimia mahdollisimman nopeasti pysyäkseni lämpimänä. Aurinko ei paistanut kovin korkealta. Kello oli 10 pintaan aamulla ja metsä varjosti myös auringon lämpöä. Olin jossakin välissä rikkonut laukusta toisen kannattimen. Huomasin sen kun laitoin takalaukkuja telineeseen. Kannattimen lukko oli mennyt kärjestä poikki. Sen tarkoitus on pitää laukku telineessä kiinni. Lukon sai auki kun nostaa kangas kahvasta. Se on yhdistetty molempien kannattimien lukkoon. Pystyin kuitenkin jatkamaan normaalisti matkaa vaikka pala puuttuikin siitä. Otin saman tien puhelimen käteen ja tilasin uudet osat Järvenpäähän.

Varaosat saapuvat ensi viikon aikana ystäväni laukussa.

Päivä oli raskas vaikka myötätuuli oli apuna. Kylmä vaikutti niveliin ja ne tulevat helpommin aroiksi. Vasen polvi alkoi oireilemaan joten aloitin Buranakuurin. Riittää kun syö viikon kuurin, niin polvi on tottunut liikuntaan.

Pysähdyin Pukkilan abc huoltamolla täydentämässä hätävarastoja. Eilinen oppi meni perille.

Kärsämäellä kävin ostamassa iltaruuan sekä täydensi lisää hätävarastoa.

Aloin etsimään leiripaikkaa ajoissa. Huomasin että hanki on todella kantava. Se kesti pyöräni painon joten työntelin pyörää hankaliin paikkoihin ongelmitta.

Sopivan metsän löydettyäni, oli aika syödä ja lepäillä.

Yhteen vetona, kokopäivästä, pölyinen ja kylmä. Hieno auringonpaiste pelasti osan siitä. Autoilijat kaavailivat, ohittelivat välillä huolimattomasti jonoissa aiheuttaen vaaratilanteita.

Matka: 58,90km, aika 3:50, paikkakoordinaatti 63as52'47N, 25as48'33E, pelkoperäntie ja 4 tien risteys, Venetpalo.

22.3

Päivästä oli tulossa raskas, säätiedotus lupasi lumisadetta ja vastaista tuulta. Aamulla taivas oli harmaan pilvipeiton peittämä. Lämpötilan muutoksen huomasi ja tunsi, pakkanen oli lauhtunut yönlukemista reilusti.

Sytytin herättyäni keittimen, saadakseni kosteuden pois teltan sisältä. Teltta oli jäähileen peitossa kauttaaltaan. Kun kattoon hipaisi sormella, siitä varisi hienoinen lumi sade kasvoille. Yöllä on täytynyt olla aika kylmää että jäähile on muodostunut kattoon

Sisäteltta kuivuu nopeasti. Päällyskangas ei ehtinyt edes sulaa kun olin saanut tavarat sisältä kasaan ja oviaukosta pihalle Aamupalan valmistumista odotellessa pakkasin teltan ja muut tavarat laukkuihin. Syötyäni keitin vielä kahvit, purin keittimen ja pakkasin sen omaan laukkuunsa.

Pääsin 12 pintaan liikenteeseen. Alusta asti matkanteko tuntui nihkeältä. Tuuli puhalsi vastaisesti, lunta ei vielä silloin satanut, se alkoi yhden aikaan. Tuuli yltyi päivä mittaan sen verran kovaksi että ajovauhti tyssäsi kävelyvauhdiksi.

Rekat pölyttivät vastasatanutta lunta ohi ajaessaan niin, että takana ajavat eivät näe muita liikkujia, jos ovat puskurissa kiinni. Olin ottanut keltaisen suojaliivin mukaan joten siellä oli heti käyttöä.

Pysähdyin Vaskikellon Abc huoltamolla Salessa ostoksilla. Lamppuöljy oli tärkeä kuten myös kananmunat, american beconi. Sitä kun syö pysyy suola tasapainon kohdallaan eikä makkarat katoa vyötäröltä ihan heti.

Laittaessani tavaroita laukkuun pysähtyi nainen ja poika vierelleni. Nainen uteli minne olen menossa vai olenko jo tulossa. Kerroin matkani päämäärän Portugali. Nainen sanoi, ilmat ainakin paranevat sinnepäin mentäessä. Aivan, vastasin. Vaihdoimme vielä muutaman sanan. Sen jälkeen nainen ja poika lähtivät kävelemään kaupan suuntaan. Sade ja tuuli yltyi lähdettyäni Adc huoltamolta.

Tulin siihen tulokseen että päivä alkaa olla pulkassa. Aloin katselemaan sopivaa paikkaa mihin pysähtyä.

Linjojen alla kulki sopivasti kovettunut hanki josta pääsin pyörän kanssa läheiseen metsään.

Leirin pystytys pyryssä on haastavaa, hangen ollessa paksu, telttapuikoilla ei tee yhtikäs mitään. Käytin oksanpätkiä ankkurina kietaisin narun sen ympäri ja upotin sen hankeen. Näpsäkkää.

Jotta päivä ei olisi liian täydellinen alkoi keittimen tiiviste temppuilemaan. Olin jo eilen vähän ihmetellyt lievää hajua mutta olin laittanut miedon tuoksun muun syyn piikkiin.

Ilta meni varusteita kuivatellessa. Hörpin pikakahvia ja kääntelin vaatteita narulla. Välillä napostelin karkkia.

Matka: 35,14km, aika 3:03h, paikkakoordinaatti 63as37’46″N, 25as47’01″E, Pyhäjärven ja tapanila-väätti tien läheisyydessä.

23.3

Koko yön oli satanut räntää. Aamu ei tuonut muutosta siihen. Mietin pitkään jäisinkö viettämään räntä päivää.

Olin saapunut leiripaikkaani hankea pitkin ja pelkona oli että räntäsade pehmittäisi hangen ja se alkaisi pettämään. Tielle pääsy vaikeutuisi huomattavasti. Lumella on paksuutta 40–70cm, siinä ei paljoa kävellä ilman lumikenkiä jos pinta alkaa pettämään.

Näillä ajatuksilla päätin lähteä eteenpäin. Leirin purkaminen ei ollut kovin mukava operaatio. Kaikki oli valmiiksi märkää, teltan päällä oli kyllä pressu mutta hikoilu kasteli sen yhtä tehokkaasti kuin reipas sade.

Kokkailin munakkaan räntäsateen siivittämänä. Munakkaan valmistumista odotellessa purin teltan ja runttaisin sen läpimärkänä pussiin. Yritin kuivata sitä mutta taivaalta satoi saman verran lisää joten luovuin sovinnolla, pitää illalla kuivata se keittimellä.

Pääsin tielle ilman suurempia hangen pettämisiä.

Tien reunukset olivat paksun sohjon peittämät joten se toi lisähaasteen ajamiseen. Päivä oli kuitenkin sen verran pitkällä että osa oli ehtinyt sulaa osittain pois, ehkä liikenteen ansiosta.

Pysähdyin melkein joka bussipysäkillä pitämään taukoa ja hieroin jalkoja saadakseni niihin lisää potkua. Meno tuntui edelleen tahmaiselta. Kamppeet alkoivat olla aika märkiä. Minulla oli kyllä sadeviitta matkassa mutta en laittanut sitä vielä ylleni. Laiskuus sekä viitan hankaluus olivat siihen osa syynä.

Kävin Pihtiputaalla kaupassa, vaatteeni kuivahtivat samalla tehdessäni ostoksia, joten päätin laittaa viitan päälle kun lähdin eteenpäin.

Sade yltyi lähtiessäni ajamaan. Aloin heti katselemaan leiripaikkaa päästessäni tarpeeksi kauas kylästä.

Jälleen kerran paikka löytyi hankitien päästä metsästä. Viritin ensin pressukatoksen ja sen jälkeen tasoitin alustan. Kuivattelin ensin teltan, vasta sen jälkeen kokkailin.

Loppuilta on mennyt vaatteita kuivatellen, sekä vettä lattiasta pyyhkien. Lattia hikoilee koska alla on kylmälumi, ja teltassa on lämmintä Ei ehdi pitkästyä.

Matka: 41,64kn, aika 3:09, paikkakoordinaatti 63as19’06″N, 25as36’45″E, viitasaarentie, n 5km etelään Pihtiputaalta

24.3

Eilinen ilta venyi pitkälle yli puolenyön. Olin jo makuupussien sisällä kun toisesta pussista hajosi vetoketju. Ei siinä auttanut muu kuin aloittaa korjaustyö.

Jouduin ottamaan toisen vetoketjun vetäjän pois. Samassa vetoketjussa oli kaksi vetäjää eli toisesta sain silloin toimivan vetäjän. Ompelin vetoketjusta toisen pään kiinni ja volaa, minulla oli ehjä pussi.

Päivä alkoi niin että ensimmäisenä menin katsomaan kantaako hanki metsätiellä. Ei kantanut tarpeeksi. Olin suunnitellut valmiiksi mitä teen jos käy niin että se pehmenee eikä kanna pyörän painoa lastissa.

Purin leirin, kannoin laukut sekä muut irtotavarat metsätien varteen. Levitin toisen pressuista maahan, seuraavaksi kannoin kaikki tavarat sen päälle. Vedin sen sitten päätien suuntaan. Noin puolessa välissä palasin takaisin ja hain pyörän metsästä. Työntäessäni pyörää päätien läheisyyteen upposin muutaman kerran polvia myöten hankeen. Ylös pääsy oli hankalaa mutta vanha kokemus hangessa rymyämisessä auttoi tässäkin asiassa. Sitten olikin taas sen pressun hakeminen.

Pakkasin pyörän ja lähdin ajamaan kohden Viitasaarta. Matkalla tuli muutamaan otteeseen lunta mutta parempi se kuin räntä.

Yhdessä välissä luki kyltissä; Äänekoskelle asti 80km matkalla ohituskaistoja. Se tietää paljon nousuja mutta vastaavasti myös saman verran laskuja.

Rekkiliikkeen on aika vilkasta arkisin, muutama poliisiautokin näkyi. Autoilijat antavat hyvin tilaa eivätkä pyri tulemaan samalle kaistalle. Kiitos heille.!

Viitasaaressa kävin ostamassa illaksi purtavaa. Leiri löytyi hirviaidan takaa pikkumetsästä. Tasaisen sekä suojaisen paikan etsiminen tuntui välillä tuskaiselta. Maa oli jäässä eikä sitä saanut tallattua tasaiseksi vaikka paikka olisi ollut muuten hyvä. Kun löysin lopulta sellaisen, tuuli alkoi yltymään lumisateen kera. Laitoin leiriä pystyyn, kilpaillen illan hämyä vastaan. Lumisade loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Ilta kului ruokaa laitellessa, sekä normaalissa varuste huollossa. Niin, keitin on välillä reistaillut. Vaihdoin 22 jälkeen siihen uuden nahkan joka toimii ilmapumpussa mäntänä.

Suurin vika taitaa olla säätösuuttimissa, en saa puhdistettua sitä kunnolla joten putkesta irtoaa karstaa ja se tukkii polttimen.

Matka: 44.46km, aika 3:06h, paikkakoordinaatti 62as59'42N, 25as49'22E, Äänekosken tie, kortesuon lähellä, tien toisella puolella.

25.3

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, pakkasta oli jokunen aste. Tällaiset aamut kelpaavat minulle hyvin. Mieluummin sitä touhuaa kylmässä kuin on kylmissään märissä varusteissa.

Illalla oli satanut lunta. Suojapeite oli lumen peitossa ja se oli jäätynyt pintaan kiinni. Hyvä näin, parempi siinä kuin teltan pinnassa.

Nautin ilmasta täysin rinnoin. Kokkailin ja paistattelin auringon vienossa lämmössä.

Saatuani syötyä, pakkasin pyörän ja työnsin sen hirviaidan luokse. Jouduin irrottamaan narun portista. Olin eilen kietaistu sen muutaman kerran portin lukon ympäri. Lukko oli harja terästä ja se oli keskeltä väännetty L muotoiseksi. Saranana oli tappi joka oli hitsattu taitekohtaan. Narun tarkoituksena oli estää lukon liikkuminen sekä portin aukeaminen. Hirvet pääsisivät muuten sotkemaan liikennettä sekä aiheuttamaan kolareiSaatuatnai. pyörän toiselle puolelle, kietaisin narun huolellisesti lukon ympäri ja solmin sen tuplasolmulla.

Matka ei alkanut kovin hyvin. Vaihteet reistailivat pitkin päivää. Epäilin vaijereita, säädin niitä moneen otteeseen, jyrkässä mäessä vaihde löi välillä yli, mutta palasi kuitenkin takaisin. Voitelin kaikki siihen liittyvät osat aseöljyllä, oikein reilulla kädellä.

Tienpinta oli välillä loskan peitossa, varjo kohdissa ilma oli pakkasen puolella joten tie oli vastaavasti jäässä. Lokasuojiin pakkautunut märkä lumi jäätyi lopulta aivan kökäreeksi, joten jouduin pysähtymään välillä ottaakseni sitä pois.

Äänekoskella kohdalla katselin, jos tien läheisyydessä olisi ollut ruokakauppaa mutta en huomannut sellaista. Olin vähällä ajaa illan viimeisenkin huoltamon ohi. Jouduin tekemään U käännöksen vaarallisessa paikassa sillan luona, odottelin sopivaa rako liikenteessä ennen tien ylittämistä. Liikenne on aivan omaa luokkaansa Äänekosken risteyksen lähistöllä.

Ajelin huoltamo Väisäsen pihaan ja meni ostoksille. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Juttelin myyjän sekä parin asiakkaan kanssa pyöräilystä.

Päivä oli ollut raskas. Hieno auringonpaiste auttoi jaksamaan iltaan asti. Leiri löytyi metsiköstä muutaman km päästä Äänekoskelta.

Matka: 51.47km, aika 3:42, paikkakoordinaatti 62as34'51.5N,25as41'31.9E, Äänekoski, myllyntaus 1km eteenpäin.

26.3

Ilta ei mennyt ilman ongelmia. Ne ovat kyllä mukavia silloin kun ei ole tekemistä mutta ei puolenyön jälkeen. Keitin on reistailut pitkän aikaa, olen yrittänyt puhdistaa bensasyöttö systeemiä mutta nyt jouduin purkamaan ja puhdistamaan sen kunnolla. Kello oli kahden pintaan, kun pääsin lopultakin nukkumaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen, nousin vähän aikaisemmin ylös. Jyväskylään oli 40km matka ja sen ohitukseen menisi oma aikansa.

Kaupungin läpi ajaa tunnissa, jos kaikki menee hyvin. Tällä kertaa ajoin vain kerran harhaan.

Huomasin sen ajoissa, eikä siihen kulunut 30min enempää. Eikä siinä vielä kaikki, lähimmät leiripaikat löytyvä Muuramen jälkeen. Ainakin sillä reitillä, mistä ajan yleensä.

Kevät tuo muutakin suomeen kuin linnut. Maantie pölyn, ja sitä tuntui olevan tänään erityisen paljon Pölyä oli välillä sen verran sankasti että sitä olisi voinut lapioida sivuun. Yksi rekka on ok, se ei vielä kamalasti pölläytä, kaksi tai parhaimmillaan kolme, nostattaa jumalattoman kasan likaa tien pinnasta, että oksat pois. Siinä on naurussa pitelemistä, kun hampaitten välissä narskuu bensan makuinen hiekka.

Ei sen puoleen, liikennettä on sen verran paljon joten kapasiteettia riittää pölytykseen. KöhKöh, keuhkot tykkää.

Leiripaikan löytyminen meni viime hetkeen, ennen pimeän saapumista. Kello oli 18.30 kun sellainen löytyi sivutien varrelta. Paikka on heti Muuramen jälkeen, metsikössä, hiihtolatujen