Lapsuuden Löytäminen

By Aldivan Torres

Lapsuus on ihmisen ensimmäinen vaihe. Se on löytämisen ja ilon aikaa. Kirja tuo suuren näkijän, paranormaalin lapsen, lapsuuden. Hänellä on lahja muuttaa ihmisten elämä. Sen valtuuksia tarvitaan taistelussa epäoikeudenmukaisuutta ja sosiaalista eriarvoisuutta vastaan Koillis-Brasiliassa. 20-luvun Brasilia. Historiallinen fiktio, dramaattinen ja välttämätön Brasilian ja kansainväliselle kulttuurille. on kahden maailman kohtaamisen toinen osa.

• Language: Suomi
• Publisher: ALDIVAN Teixeira TORRES
• Release date: Mar 24, 2024
• ISBN: 9798224583638

Book preview

Sisällysluettelo

Lapsuuden Löytäminen

Lapsuuden Löytäminen

Lapsuuden Löytäminen

Aldivan Torres

Lapsuuden Löytäminen

____________________________

Kirjoittaja: Aldivan Torres

©2019- Aldivan Torres

Kahden maailman kohtaaminen: osa kaksi

Kaikki oikeudet pidätetään

_________________________________________

Tämä kirja, mukaan lukien kaikki sen osat, on tekijänoikeuksien alainen, eikä sitä saa jäljentää ilman tekijän lupaa, myydä edelleen tai siirtää.

_________________________________________

Brasiliasta kotoisin oleva Aldivan Torres on konsolidoitu kirjailija useissa tyylilajeissa. Tähän mennessä sen nimikkeitä on julkaistu kymmenillä kielillä. Varhaisesta iästä lähtien hän oli aina kirjoitustaiteen rakastaja, joka on vakiinnuttanut ammatillisen uransa vuoden 2013 jälkipuoliskolta. Hän toivoo kirjoituksillaan edistävänsä kansainvälistä kulttuuria ja herättävän ilon lukea niitä, joilla ei vielä ole tapaa.

––––––––

Lapsuuden Löytäminen

Lapsuuden Löytäminen

1-Lapsuus

1.1-Fundão, 1. elokuuta 1900-

1.2-Juhla

1.3-Kasteen juhla

1.4- Ensimmäiset lelut

1.5-Sairaus ja ensimmäinen sana

1.6-Lopuksi seisominen

1.7-Sukulaisten vierailu

1.8 - Kahden vuoden ajanjakso

1.9 - Ensimmäinen koulupäivä

1.10-Ensimmäinen lyönti

1.11-Toisen lapsen syntymä

1.12-Vielä kolme vuotta on ohi

1.13-Mielenkiintoisia kokemuksia kahden veljeksen elämästä

1.14 - Rakkauden löytäminen

1.15- Uusi rutiini

1.16-Filomenan tarinat

1.17-Filomenan eettiset säännöt

1.18-Metsästäjän tarinat

1.19-Jäähyväiset

1.20-Lapsuuden loppu

1-Lapsuus

1.1-Fundão, 1. elokuuta 1900-

Oli aurinkoinen keskiviikkoiltapäivä. Pariskunta Filomena ja Jilmar lepäsivät pienen ja yksinkertaisen talonsa edessä. He olivat jo solmineet vuoden avioliiton ja vaihtaneet Cimbresin kunnan (nykyinen kalastus) pääkonttorin ja olivat tyytyväisiä suurista taloudellisista vaikeuksista huolimatta. Jilmar, joka oli vielä seurusteluaikaansa, oli työskennellyt vankina rahtiapulaisena kerätäkseen rahaa ja ostaakseen pienen palan maata, ja häntä oli auttanut silloinen morsian Filomena, joka teki pitsiä. Kun he keräsivät tarpeeksi rahaa, he menivät naimisiin, muuttivat paikkakunnalle ja aloittivat elämän yhdessä. Lyhyessä ajassa Filomena oli huomannut olevansa raskaana.

Samana iltapäivänä hän oli saanut päätökseen yhdeksän kuukauden pitkän odotuksen. Lepäämällä ja ajattelemalla tulevaisuutta yhtäkkiä Filomena alkoi tuntea kipua, pyysi apua miehelleen, joka meni tuleen, hevosen selässä, etsien kätilöä. Nuori Victor kiiruhti debytoimaan maailmassa, joka oli täynnä kurjuutta, vaikeuksia, mutta joka oli myös kaunis ja miellyttävä. Kun hän oli yksin, Filomena alkoi lausua rukouksia, jotka oli osoitettu hyvän synnytyksen Neitsyt Marialle, ja ne lievittivät jonkin verran hänen ahdistustaan ja kipuaan. Kun hän vähiten odotti, hänen miehensä Jilmar palasi armokätilön kanssa, vei hänet huoneeseensa ja kahden tuskallisen tunnin jälkeen poika syntyi lopulta.

Alkoi toinen Torresin suvun vaikuttava kehityskaari, erityinen ihmisrotu, täynnä erilaisia lahjoja. Ajan myötä hänen taipumuksensa salattuihin taiteisiin paljastuisi ja vain Jumala tietäisi, mihin se voisi mennä. Toistaiseksi hänet kasvattaisi rakkauden täyttämä pariskunta, joka opettaisi hänelle selviytymisen, arvojen, etiikan ja kuinka käyttäytyä yhteiskunnassa, joka oli edelleen epätasa-arvoinen kahdennenkymmenennen vuosisadan alussa.

1.2-Juhla

Synnytyksen jälkeen Jilmar ja Filomena alkoivat huolehtia vastasyntyneen ruoasta ja vaatteista. Silloin he saivat idean: soittaa joillekin alueen tuttaville, joilla oli suurempi omaisuus, osallistua pieneen juhlaan ja vastata lahjoihin. Niin he tekivät. Viikkoa myöhemmin he avasivat pienen, yksinkertaisen kotinsa ovet ja toivottivat ystävänsä tervetulleiksi. Heidän joukossaan Filomena, Angelican ja Bartolomeo naimattomat serkut ja muut Jilmarin sukulaiset.

Kaikki paikalle saapuneet otettiin hyvin vastaan. Uteliaisuudesta he katsoivat vauvaa, ylistivät sen ominaisuuksia ja vastasivat erilaisiin hyödyllisyyslahjoihin. Pariskunta kiitti ja kiinnitti huomiota kaikkiin. Lopulta he palvelivat pienen juhlan, joka, vaikkakin yksinkertainen, oli arvostettu. Kun ruoka loppui, keskustelu pyöri pitkään yleisistä asioista, kuten politiikasta, uutisista. Joten aika on kulunut. Hämärän hämärtyessä läsnäolijat olivat hyvästelemässä, ja lopulta jäljellä olivat vain Jilmar, Filomena ja Angelica. Jälkimmäinen, ennen