Rikosreportaasi Suomesta 1997

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää.Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 6, 2018
• ISBN: 9788711972007

Book preview

Egmont-yhtiö

Vehmaksen aseman arvoitus

Teijo Ojutkangas, rikoskomisario, OTK, Oulu.

Myrkyttäminen henkirikoksen tekotapana Suomessa on erittäin harvinainen. Dekkarikirjailijoiden mielikuvituksessa myrkytysjutut ovat melko tavallisia ja tekijänä niissä esiintyy useimmiten nainen. Tämä tarina ei ole kuitenkaan dekkari vaan totta. Tapahtumat sijoittuvat Oulun lähistöllä sijaitsevaan entiseen asemarakennukseen, jossa tämän jutun päähenkilöt Jouko ja Pirkko Tiusanen asuivat. Jouko kuoli maaliskuun 14. päivänä 1994 parationimyrkytykseen. Juttua tähän asti käsitelleet oikeusasteet ovat tulleet päinvastaiseen lopputulokseen. Mikä on totuus Jouko Tiusasen surmassa? Lukija voi toimia myös tuomarina ja muodostaa oman mielipiteensä siitä, onko Pirkko Tiusanen syyllinen vai syytön.

---

Pirkko oli kotoisin Turusta ja siellä hän tapasi 1960-luvun loppupuolella tulevan miehensä Joukon. Avioliiton solmimisen jälkeen pariskunnalle syntyi muutaman vuoden välein kaksi poikaa, Kari ja Sauli. 1970-luvun puolenvälin tienoilla Jouko halusi palata lapsuudenmaisemiinsa ja niin perhe muutti Ouluun ja muutaman vuoden kuluttua jonkin verran Oulun ulkopuolelle.

1980-luvun puolivälissä Joukon ja Pirkon tiet erosivat. Pirkko muutti kotiseudulleen ja Jouko jäi poikien kanssa asumaan kotitaloa. Molemmat solmivat tahoillaan uuden avioliiton, mutta liitot jäivät lyhytaikaisiksi. Pirkko ryhtyi yrittäjäksi, mutta toiminta lopahti, kun yhtiökumppani Pirkon kertoman mukaan ilmeni epärehelliseksi.

Epäonnistuminen liike-elämässä ja ihmissuhteissa aiheuttivat Pirkon sairastumisen. Hänellä oli myös muutamia itsetuhoyrityksiä, joista vakavin johti Kajaanissa sairaalan teho-osastolle.

Pirkko päätti 1990-luvun alussa muuttaa jälleen Oulun seudulle. Hän oli ollut joitakin kertoja puhelinyhteydessä Joukoon, mutta kieltäytynyt aloittamasta seurustelua Joukon runsaan alkoholinkäytön ja tämän väkivaltaisuuden takia. Jouko oli ostanut Vehmaksen aseman viereltä ns. asemavahdin vanhan talon ja myöhemmin vielä varsinaisen entisen asemarakennuksen samalta tontilta.

Joukon ja Pirkon välit alkoivat pikkuhiljaa uudelleen lämmetä. Jouko lupasi lopettaa viinankäytön, ja he päättivät muuttaa yhteen. Jouko teki asemarakennukseen remontin ja huhtikuussa 1993 rakennukseen saattoi muuttaa. Pari vihittiin uudelleen toukokuussa 1993.

Vaikea lonkkavamma

Jouko oli saanut vaikean lonkkavamman työtapaturmassa vuonna 1987. Lonkkaa oli operoitu tiettävästi viidesti ja viimeisin leikkaus oli tehty marraskuussa 1993. Ennen ja jälkeen viimeisimmän leikkauksen lonkka oli ollut niin kipeä, ettei kovaa kipua ollut normaalilla kotilääkityksellä pystytty hoitamaan.

Joukolle annettiin monenlaista kipulääkitystä, mutta lääkkeiden teho alkoi käydä yhä lyhytaikaisemmaksi. Kivut olivat kovia aina silloin, kun Jouko teki vähän töitä tai liikkui enemmän.

Jouko joutui ottamaan kipulääkitystä aamuin illoin ja Pirkko huolehti siitä, että tämä myös otti lääkkeensä.

Eriskummallinen tulipalo

Jouko ja Pirkko Tiusasen yhteisen asunnon ullakolla oli ollut 5. joulukuuta 1993 tulipalo. Palo oli syttynyt illalla noin kello 18:n aikaan ja pariskunta oli yhdessä sammuttanut palon. Mutta samana iltana noin kello 22:n aikaan Jouko oli pyytänyt vielä palokuntaa tarkistamaan tilanteen. Jouko oli tuolloin kertonut polttaneensa kamarin hormissa paperia, kun kamarin takkaa ei ollut pitkään aikaan lämmitetty. Takka ei ollut alkanut vetää.

Joukon mukaan oli ollut ilmeistä, että hormissa poltettu paperi oli lentänyt ullakolle ja aiheuttanut tulipalon. Mitään muuta syytä Jouko ei ollut palolle keksinyt. Pirkko ei ollut esittänyt palomiehille mitään arviota syttymissyystä. Myöhemmin Pirkko oli kertonut palomiesten todenneen piipussa olleen ullakolla halkeaman, josta palo oli mahdollisesti saanut alkunsa.

Palokunnan suorittamassa tarkastuksessa oli todettu palon olleen ullakon porraskäytävän puupilarin juuressa. Tuli oli ollut pilarin lähellä ja siinä ollut lauta oli hiiltynyt. Pilarin juurelle oli kasattu sanomalehtiä ja muuta paperia. Palavien nesteiden hajua palopaikalla ei ollut tuntunut. Palomiehet olivat tarkastaneet ullakon, mutta eivät olleet havainneet ullakon seinissä eivätkä katossa sellaisia aukkoja, joista palava paperi olisi voinut tulla sisään. Seuraavana aamuna nuohooja oli tarkastanut piipun ja todennut sen täysin ehyeksi.

Poliisin 25. toukokuuta 1994 yhdessä palokunnan edustajien kanssa suorittamassa teknisessä tutkinnassa kaikki tulisijahormit tarkastettiin merkkisavun avulla, mutta mitään vuotoja ei havaittu. Tutkimusten mukaan ei ollut mahdollista, että umpinaiseen ullakkotilaan olisi jostakin voinut tulla palava paperi tai kipinä, joka olisi voinut sytyttää palon. Palon oli täytynyt jonkun sytyttää tahallaan.

Sairauskohtaukset

Tammikuun puolivälissä 1994 Jouko sai ensimmäisen voimakkaan sairauskohtauksen. Pariskunta oli illalla saunonut. Saunan jälkeen Joukon puhe oli mennyt kangertelevaksi ja liikkuminen epävarmaksi, suusta oli tullut limaa ja Jouko oli ollut osittain tajuton. Puolenyön jälkeen Pirkko oli soittanut sairasauton ja Jouko oli toimitettu sairaalaan.

Sairaalassa Jouko kertoi huomanneensa, että hänelle oli tullut jonkinlainen sekavuustila, muisti oli alkanut pettää ja hän oli alkanut kulkea horjahdellen sekä puhunut asioita, joita ei jälkeenpäin muistanut. Jouko kertoi kivun hallinneen pitkälti hänen elämäänsä ja mielialansa olleen alavireisen. Itsetuhoajatuksiakin oli ollut, mutta ne olivat lääkärin arvion mukaan olleet melko etäisiä.

Pirkon mukaan Joukolla oli ollut itsetuhoajatuksia. Joukon yöunet olivat viimeksi kuluneiden kuukausien aikana jääneet vähiin; vain muutamaan tuntiin vuorokaudessa. Hoitojakson aikana Joukon tila oli vähitellen parantunut. Tammikuun loppupuolella 1994 Jouko oli tuntenut itsensä virkeämmäksi, hän oli nukkunut hyvin ja tuntenut itsensä energisemmäksi.

Osastolla Jouko oli ollut asiallinen eikä mitään sekavuuteen tai psykoottisuuteen viittaavaa oireilua ollut tullut esiin. Sairaskertomuksen mukaan mitään elimellistä syytä sekavuuskohtauksille ei ollut löydetty, vaan lääkärin käsityksen mukaan tuohon aikaan oli näyttänyt todennäköiseltä, että kohtaukset olisivat liittyneet epäsäännölliseen ja mahdollisesti liialliseen lääkkeiden käyttöön.

Pirkko itse oli joutunut tammikuun 1994 puolivälissä sairaalaan psykiatriselle osastolle, missä hän oli ollut kuutisen viikkoa.

Seuraavan maaliskuun loppupuolella Joukon tajuttomuus- ja sekavuuskohtaukset jatkuivat. Hänet toimitettiin sairaalaan kolmesti ja viimeisin hoitokerta kesti noin kaksi viikkoa. Oireet olivat sairauskertomuksen mukaan jokaisella kerralla samantyyppiset; hengitysvaikeuksia, suusta valui limaa, tajuttomuutta ja sekavuutta. Oireet viittasivat lääkkeiden yliannostukseen, mutta Pirkko kiisti sellaisen mahdollisuuden. Yhteinen tekijä oli myös se, että oireet ilmaantuivat aina kotihoidossa, mutta osastoseurannassa eivät.

Maaliskuun 29. päivänä 1994 laaditun epikriisin mukaan potilaan sairaalaantulovaiheessa ei myrkkyveriä ole katsottu, mutta mikäli potilas jatkossa joutuu sairaalaan vastaavanlaisten sekavuus- tai tajuttomuuskohtausten vuoksi, on syytä tarkistaa myrkkyveret. Myös ohimenevää aivoverenkiertohäiriötä eli niin sanottua TIA-sairautta epäiltiin, mutta todisteita siitä ei koskaan saatu.

Jouko Tiusasta kotiutettaessa sairaalasta maanantaina huhtikuun 11. päivänä kerrottiin, että hänen potilaspaperinsa on lähetetty sairaalan neurologiselle osastolle, josta lähetetään aikanaan kutsu potilaalle kotiin.

Viimeiset vaiheet

Joukon kotiuttamisen jälkeiset pari päivää sujuivat normaalisti eikä Joukolla ollut mitään ongelmia.

Pariskunta oli polttanut talon uuneissa vanhoja ratapölkkyjä. Kun kylässä käynyt tuttava kuuli tästä, hän kehotti Joukoa toimittamaan pölkyt pois ja puhdistamaan uunit puhtaaksi tuhkasta. Tuttavan mukaan pölkyistä erottuu palamisen yhteydessä myrkyllisiä kaasuja. Sairaalastapääsyviikon torstaina Pirkko siivosikin uunit ja toimitti pölkyt ulos talosta.

Samaisena torstaiaamuna pariskunta oli nauttinut aamupalan noin kello 7:n aikaan. Pirkon mukaan Jouko oli ollut heti aamusta hyvin hermostunut ja käskenyt Pirkkoa soittamaan Sauli-pojalle, että tämä lähtisi hänelle kaveriksi hankkimaan puita. Jouko oli touhunnut päivän aikana kaikenlaista ja hakenut muun ohella halkokuorman Saulin kanssa kotiin, koska ratapölkkyjä ei enää uskallettu käyttää. Lisäksi Jouko oli käynyt päivällä lähikaupassa ostamassa pyöränkumin.

Pirkko oli huolissaan Joukon voinnista ja soitti sillä aikaa sairaalan neurologiselle osastolle. Sairaalasta kerrottiin, että Jouko voisi tulla osastolle seuraavana aamuna. Pirkko esitti, että voitaisiinko Jouko ottaa osastolle heti, koska Jouko ei Pirkon mielestä ollut terveen oloinen. Sairaalasta oli Pirkon mukaan ilmoitettu, että kohtaus menee ohi 24 tunnissa.

Jouko oli liikkunut päivän mittaan paljon ja ryhtynyt jopa sahaamaan halkoja moottorisahalla. Pirkko ja Sauli olivat saaneet kuitenkin estettyä tämän ja Jouko oli tyytynyt vain kokeilemaan sahan kuntoa. Pariskunta oli ruokaillut normaalisti puolenpäivän aikaan. Iltapäivällä Jouko oli mennyt nukkumaan pihalla olleeseen asuntovaunuun ja nukkunut siellä pari tuntia.

Illalla Sauli Tiusanen tuli perheineen saunomaan. Myös Jouko aikoi käydä saunassa, mutta Pirkko esti tämän, koska Joukon puhe alkoi muuttua sammaltavaksi ja käynti horjahtelevaksi. Joukon istuessa keinutuolissa hän alkoi käyttäytyä silmiinpistävän omituisesti. Jouko sanoikin, ettei hänellä ole minkäänlaisia kipuja ja olokin on hyvä, ikään kuin olisi humalassa. Saulikin huomasi isänsä oudon käytöksen ja saikin hänet suostuteltua lepäämään sänkyyn. Sauli perheineen poistui asunnosta noin kello 20:n aikaan.

Saulin lähdettyä Jouko halusi soittaa vanhemmilleen. Joukon keskustellessa vanhempiensa kanssa hänen puheensa muuttui entistä sammaltavammaksi. Pirkon mukaan Joukon koko olemus heilui ja vaipui kasaan ja näytti siltä kuin hän olisi ollut vahvassa humalassa. Pirkko oli epäillyt itsekin, että oliko Jouko käynyt juomassa alkoholia jossakin. Vanhempiensa kanssa käydyn keskustelun yhteydessä Jouko oli sopinut heidän välillään olleet vanhat riidat.

Sängyllä loikoillessaan Jouko kertoi olevansa hirveän väsynyt, mutta muuten hänellä oli hyvä olo. Illan kuluessa Jouko joi runsaasti päärynämehua. Kellon ollessa noin 21:n tienoilla Jouko pyysi Pirkkoa soittamaan paikalliselle kirkkoherralle. Pirkko kieltäytyi ja vetosi myöhäiseen ajankohtaan sekä ehdotti soittamista seuraavana päivänä. Jouko ei antanut periksi, vaan pyysi Pirkkoa soittamaan kirkkoherralle. Lopulta Pirkko soitti ja kertoi kirkkoherralle Joukon olevan huonossa kunnossa ja että Jouko haluaisi nauttia ehtoollisen. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta kirkkoherra lupasi tulla.

Kirkkoherran kanssa lähes samanaikaisesti asuntoon saapui Joukon veli, Olli Tiusanen. Kirkkoherra viipyi asunnossa noin tunnin ajan eikä Jouko pystynyt hänen paikalla ollessaan puhumaan mitään. Olli lähti saattelemaan kirkkoherraa ulos ja samanaikaisesti Jouko sai jonkinlaisen kouristuskohtauksen ja oli pudota sängyltä.

Pirkko kokeili Joukon pulssia, mutta sitä ei tuntunut. Olli soitti sairasauton ja sen saavuttua sairaankuljettajat totesivat Joukon kuolleeksi. Sairaankuljettajat hälyttivät vielä paikalle terveyskeskuslääkärin, joka paikalle tultuaan totesi Joukon kuoleman olevan luonnollisen eikä ruumiinavausta ole tarpeen suorittaa. Kuolintodistuksen saisi seuraavana päivänä terveyskeskuksesta. Pirkko ja paikalle tullut Saulikin totesivat, että eiköhän Joukoa ole jo tarpeeksi leikelty. Mitään jyrkän kielteistä kantaa ruumiinavauksen suorittamiseen ei kummallakaan ollut, mutta heillä oli ainakin sellainen toive, ettei ruumiinavausta suoritettaisi.

Ruumiinavaus ja tutkinnan käynnistyminen

Yöllä heti Joukon kuoleman jälkeen Pirkko mainitsi Saulille, että Joukon sängyssä olevat petivaatteet on hävitettävä ja nimenomaisesti poltettava. Pirkko sulloi lakanat ja yhden tyynyn olohuoneen kaakeliuuniin. Sauli ei tiennyt, oliko uuniin laitettu muutakin tavaraa. Sauli sytytti uuniin tulen.

Jouko kuoli torstai-iltana ja hautajaiset sovittiin seuraavaksi sunnuntaiksi. Tarkoitus oli, että Joukon ruumis poltetaan heti siunauksen jälkeen.

Kuolintodistusta ei kuitenkaan kirjoitettu, koska Joukolle oli sairaskertomusten mukaan määrätty voimakkaita kipulääkkeitä ja niin nimismies määräsi suoritettavaksi ruumiinavauksen. Pari päivää myöhemmin suoritetun avauksen jälkeen oikeuslääkäri ilmoitti, että Jouko Tiusasen kuolema ei ollut luonnollinen, vaan kuolema oli aiheutunut myrkytyksestä. Ruumiinavauksessa Joukon mahansisältö oli tuoksunut voimakkaasti valkosipulille. Tarkemmat tulokset myrkytyksen aiheuttajasta saataisiin vasta myöhemmin.

Pirkkoa kuultiin asianomistajana poliisikuulustelussa huhtikuun 17. päivänä eli kolme päivää Joukon kuoleman jälkeen. Poliisi suoritti ensimmäisen kotietsinnän Tiusasten asuntoon 16.