Vaeltajat: kokemuksia kuolemattomuudesta

By Kirsti Koskela

Kirsti Koskela; Vaeltajat - kokemuksia kuolemattomuudesta. Kirja sisältää kirjoittajan erikoislaatuisia ja omakohtaisia kokemuksia. Päiväkirjamerkintöihin perustuvat selittämättömät tapahtumat ja ilmiöt yllättävät konkreettisuudellaan. Tekstistä välittyy positiivisuuden energia ja kirja antaa myös ymmärrystä ihmissielun eri vaiheista.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Dec 7, 2016
• ISBN: 9789523398429

Kirsti Koskela

Kirsti Koskela on syntynyt Noormarkussa vuonna 1945. Hän asui välillä 23 vuotta pääkaupunkiseudulla, mutta muutti vuoden 2017 alussa takaisin kotiseudulleen. Esikoiskirjansa Totuuden Alfa & Omega Koskela kirjoitti vuonna 1999. Kirjasta on tullut uusittu painos vuonna 2018. Koskela on kirjoittanut useita lehtijuttuja freelancerina 1980-luvulta lähtien. Hän on kirjoittanut tekstejä muidenkin kirjailijoiden teoksiin. Koskela teki toimistotöitä 27 vuotta, mutta vaihtoi alaa vuonna 1989 aloittaessaan työnsä luontaisterapeuttina. Koskelan toinen kirja, Vaeltajat - kokemuksia kuolemattomuudesta, julkaisiin vuonna 2016.

Book preview

Sisällysluettelo

Lukijalle

Turoa muistellen

Taidetta, taiteilijoita ja tähteläisiä

Hippusia ja höyheniä

Ufoja ja tähteläisiä

LUKIJALLE

Sysäyksen kirjan kirjoittamiseen antoi poikani Turon (Meriläinen) yllättävä menehtyminen helmikuussa 2015. Uskon kuolemattomuuteen ja elämän jatkuvuuteen sekä siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Asiat menevät niin kuin pitääkin ja tarkoitettu on.

Vuonna 1999 ilmestyneessä esikoiskirjassani Totuuden Alfa & Omega kerron siihenastisista kokemuksistani. Uusi kirjani noudattelee samaa linjaa; paranormaaleiksi luokiteltuja omia kokemuksiani sekä muiden kertomia. Tässä kirjassani on myös edellisen kirjan tapahtumia. Painos siitä on loppu ja tarkoitukseni onkin painattaa uusi.

Olen tutustunut kirjoittamisen teknistä puolta osaaviin ihmisiin ja heiltä saanut apua ja opastusta niin, että tämä kirja vihdoin toteutui.

Elämä on seikkailu ja täynnä ihmeitä, kun vain rohkeasti luottaen ja avoimin sydämin uskallamme lähteä omaa tehtäväämme toteuttamaan. Jokaisen tie on erilainen ja ainutkertainen, käsikirjoituksena laadittu. Yksi syy tämän kirjoittamiseen ovatkin olleet omakohtaiset kokemukseni. Tie ei ole ollut helppo, mutta saadut tehtävät selvitettyäni tunnen päässeeni taas yhden askelman ylöspäin. Jo lapsena tikapuita katolle kiivetessäni toivoin pääseväni niitä pitkin taivaaseen. Jonkinlaisia henkisiä tikapuita ylöspäin päässeenä tunnenkin kulkeneeni. Edesmennyttä selvänäkijä Aino Kassista siteraakseni: Moni lähtee tälle tielle, mutta koulu on liian kova. Vain harva jaksaa perille.

Niinhän se on, mutta paluuta vanhaan ei ole. Voihan sen joksikin aikaa jättää jäähylle, ja jatkaa vaikka seuraavassa elämässä. Tukenamme meillä kuitenkin on suuri apujoukko Korkeilla eri tasoilla olevia mestareita, oppaita, enkeleitä, edesmenneitä läheisiä sekä myös muualta universumista. Kunhan vain apua pyydämme, niin he auliisti ja iloisesti ovat valmiit auttamaan. Joskus kyllä voi tuntua ettei apua saa, mutta sekin kuuluu koulutukseemme ja kehitykseemme. Ihminen usein vain on kärsimätön. Joten, vaikeuksien kautta voittoon, nöyrtymisen kautta ymmärryksemme kasvaa ja opimme. Vanha totuus ja viisaus: Jumala auttaa niitä, jotka itse auttavat itseään.

Muutaman kerran olen laittanut vanhan elämäni pakettiin ja aloittanut puhtaalta pöydältä. Taas on se hetki. Olosuhteet, joissa nyt olen, eivät enää toimi, eivätkä tunnu antavan mitään. Kuin pyyheliina olisi väännetty kuivaksi. On saatava ympyrä täydeksi ja palattava juurille korjaamaan se, mikä aikanaan jäi vajaaksi. Tämä saattaa joidenkin mielestä tuntua utopistiselta, mutta se on oma sisäinen tunteeni. Esikoiskirjani kirjoittamisen jälkeen jätin elämästäni paljon vanhaa pois, niin materiaalisesti kuin henkisestikin. Samantapainen tunne on nyt. Olen saanut useilta tahoilta kehotuksen kirjoittaa, niin Maan päällä olevilta kuin henkimaailmastakin, myös Turolta.

Kirja sisältää neljä pääaihetta. Ensimmäinen on Turon muistoksi; tapahtumia, enteitä ja merkkejä tulevasta sekä hänen kuolemansa jälkeen. Kolmessa muussa aiheessa olen käyttänyt pohjana Tähteläiset-lehteen kirjoittamiani juttuja; v. 2013 Tähtisadetta ja höyheniä ja v. 2014 Taidetta, taiteilijoita ja tähteläisiä sekä Ufoja ja tähteläisiä. Olen tutustunut vahvoihin ihmisiin, jotka yleistä ajattelutapaa uhmaten ovat kulkeneet omia teitään. Arvostan Anne Pajuluoman ja Rauni-Leena Luukanen-Kilden rohkeutta naisena heidän laittaessaan itsensä alttiiksi aikana, joka oli nykyistä suvaitsemattomampaa. Myös heistä molemmista kerron täällä.

Lämpimät kiitokset Jouko Forsströmille, joka mahdollisti tämän kirjan toteutuksen sekä Tuula Athenille. Kiitokset Juha Söderqvistille Turon muistotilaisuudessa antamastaan maalauksesta, jonka kuva on tämän kirjan kansikuvana. Kiitos Veli Granölle saadessani luvan käyttää hänen ottamiaan kuvia sekä Tuure Kilpeläiselle ja Risto Nevalalle, jotka antoivat luvan julkaista heistä otetut kuvat. Kauniit kiitokset myös kaikille heille, jotka ovat avoimesti puhuneet kokemuksistaan ja antaneet luvan niistä kertoa.

Espoossa 27.10.2016

Kirsti Koskela

Olen tullut kaukaa tähän hetkeen.

Hetkeen, jossa näen itseni

kuin hauraan kalvon läpi

valonvärisenä kuvajaisena

jostain suuremmasta.

On suurta olla edes tomuhiukkanen

keskellä tähtien ääretöntä maailmaa.

Tulla sieltä, ja palata sinne…

PER ASPERA AD ASTRA!

(Vaikeuksien kautta tähtiin!)

Ote Anne Pajuluoman kirjasta Tähtimatkaaja, 1997.

TUROA MUISTELLEN

Perjantai, 27. helmikuuta 2015, klo 10.10.

Katsahdan ulos ikkunasta ja näen poliisiauton tien vieressä. Miksi se on siinä, koska lähellä oleva lounaspaikkakin avataan vasta kello 11? Autosta nousee kaksi poliisia. Pian viereen tulee auto, josta tulee nainen ja kohta toinenkin auto, josta myös tulee nainen. Nelikon lähtiessä tulemaan ulko-oveani kohti arvaan heillä olevan viestin minulle. Eikä mitään iloista kerrottavaa.

Pian ovikello soi ja kaksi poliisia ja kaksi diakonissaa seisoo oveni takana. Poliisit sanovat heillä olevan ikäviä uutisia: poikani Turo on menehtynyt. Turo oli löytynyt yöllä kuolleena asuintalonsa portailta. Naapuri oli nähnyt hänet siellä jo aiemmin, ja myöhemmin kaatuneena. Mies oli antanut poliisille myös oman diagnoosinsa. Kovin lohduttavalta ei tuntunut tietoa tuovan poliisin kommenttikaan: Kyllä tekin näytätte hieman shokissa olevan.

Poliisien lähdettyä jäävät naiset vielä keskustelemaan kanssani. Onhan kova isku äidille saada viesti lapsensa yllättävästä kuolemasta. Pois lähtiessään toinen diakonissa sanoo painokkaasti: Hän oli vanha sielu. Vastaan: Niin olikin! Kerroin heille Turon elämästä ja siitä, miten hän lapsena usein otti kantaa keskustellessani mieheni kanssa sanomalla: Tiesin sen, sielu sanoi mulle.

Mielessäni myllertävät monenlaiset tunteet ja ajatukset. Myös viha ja kiukku, sillä kuolinsyy ei ollut selvillä. Vain poliisien saama tieto naapurilta. Väkivaltarikoksesta ei kuitenkaan ollut kysymys.

Viimeinen vierailu, 11.2.2015

Olen kirjoittanut päiväkirjaani: Harvinainen vieras, Turo kävi. Hän oli hakenut autonsa huollosta. Kovin usein emme tavanneet, emmekä muutenkaan yhteydessä olleet, vaikka välimatkaa oli alle 20 kilometriä. Yksi syy oli Turon epäsäännölliset työajat. Yleensä hän otti yhteyttä silloin, kun hänellä oli jotain tärkeää tai iloista kerrottavaa. Niin oli myös nyt. Hän oli erittäin iloisella ja positiivisella tuulella saatuaan läpi tentin, jonka oli kaksi kertaa aiemmin reputtanut. Tentti oli vaikea ja hän oli yksi neljästä, joka sen nyt läpäisi. Vielä 50:ltä opiskelijalta se jäi suorittamatta. Turo opiskeli työnsä ohessa Itä-Suomen yliopistossa hallintotieteitä tavoitteena maisterin tutkinto. Koko ajan hänen piti lukea myös uusiin tentteihin, ja ne hän läpäisikin heti ensimmäisellä kerralla. Turo kertoi työstään turvapalvelukeskuspäivystäjänä, johon koki olevansa ylikoulutettu, sillä hänellä oli pitkän työkokemuksen lisäksi turvallisuusalan tradenomin tutkinto ja monia alaan liittyviä kursseja. Hän suunnitteli, että maisteriksi valmistuttuaan hakee kevyempää ja säännöllistä kokopäivätyötä. Minulla oli outo, selittämätön ja tyhjä tunne: ei ole mitään.

Katselimme ulos ikkunasta, kun