Kaskimailta maailman turuille

By Urho Roivanen

Kirja antaa värikkään kuvan Urho Roivasen sukuhistoriasta faktatietoihin ja tarinoihin perustuen. Siinä seurataan pohjois-savolaisen Roivaisen suvun vaiheita 12 polvessa 1580-luvulta nykypäivään. Kirjassa on runsas kuvitus.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: May 2, 2019
• ISBN: 9789528076438

Urho Roivanen

Urho Roivanen on harrastajakirjoittaja, joka haluaa humoristisilla tarinoillaan tuottaa hupia lukijoilleen.

Book preview

SISÄLLYSLUETTELO

LUKIJALLE

I. LUKU MISTÄ MINÄ TULEN? Tutkimusmatkat synnyinseudulle.

Ensimmäinen matka

Toinen matka

Kolmas ja neljäs matka

II. LUKU MATTI VAI LASSI? Esi-isien sukupolvet 1-5

Sukupuu taulukkona

1. Roiva-suvun kantaisä Niilo Pietarinpoika eli Nicolaus Petri

2. Rakuuna Lassi Niilonpoika – oman sukuhaarani kantaisä

Breitenfeldin taistelu

3. Matti Lassinpoika Roivainen – Mikkajärven 1. isäntä

Suuret kuolonvuodet

4. Lassi Matinpoika Roivainen – Mikkajärven 2. isäntä

5. Matti Lassinpoika Roivainen – Mikkajärven 3. isäntä

Iso-ja Pikkuvihan aika

III. LUKU KASAKKA VIE KAIKEN, MIKÄ IRTI LÄHTEE.Viljo Roivaisen tarinoita.

Mitä sissijohtajista tiedetään

Tarina pahasuisesta akasta

Kuolema odotti talvitaipaleella

Mäntyjoen taistelu

Aarrelöytö Pyöreisen rannalta

IV. LUKU VAPAUDEN AJASTA VENÄJÄN VALLAN ALLE. Esi-isien sukupolvet

6. Matti Matinpoika Roivainen – Mikkajärven neljäs isäntä

7. Matti Matinpoika Roivainen – Mikkajärven viides isäntä

Mikkajärven alkukodista maailmalle

V. LUKU ÄL' YLI PÄÄSTÄ PERHANAA. Koljonvirran taistelu.

Sandelsin voitto

Koljonvirta kirjallisuudessa

VI. LUKU AUTONOMIAN AJASTA NYKYAIKAAN. Esi-isien sukupolvet 8 - 10

8. Taavetti Matinpoika Roivanen

9. Sylvesteri Taavetinpoika Roivanen

10. Aukusti Sylvesterinpoika Roivanen, isoisäni.

VII. LUKU KUN SUTTA KARKUUN LÄHTEE, NIIN KARHU VASTAAN TULEE.

Isäni Lauri Roivanen.

Laurin matka rintamalle

Porin kaupungin vankilaan

Rintamalle tuomiota sovittamaan

Sotavankina Neuvostoliitossa

Palautus kotimaahan

Paluu siviilielämään

Rovaniemelle radankorjaukseen

VIII.LUKU KAKSI IITAA. Muonamiehen tytär ja savupirtin mummo.

Muonamiehen tytär Ida Roivanen

Savupirtin mummo Mukura-lita

IX. LUKU 12. ROIVASTEN SUKUPOLVI. Kirjoittajan tarina.

VIITELUETTELO

LUKIJALLE

Kädessäsi on kirja, joka tarjoaa aikamatkan Roivaisen suvun ja yhden sen haaran kautta historiaan. Se perustuu sukurekisteritaulukoihin ja Suomen historiaan, mutta se ei ole pelkkä tietokirja. Kerron kustakin esi-isästäni ja saman aikaisista, tunnetuista historiallisista tapahtumista. Niitä täydentämään olen etsinyt tarinoita tekstiä elävöittämään.

Sisällön punaisena lankana toimii isälinjan sukupuu, joka listaa sukuhaarani 12 polvea. Näistä ensimmäinen on Nicolaus Petri Roiva ja kahdestoista olen minä. Lukijalle siitä on apua, jos ajatus harhautuu saman nimisten esi-isien vaiheissa. Ilman tätä taulukkoa minä en kirjoittaessani olisi kyennyt hallitsemaan lukemattomia Matteja ja Laureja.

Esi-isien perhetiedot olen poiminut suoraan sukuseuramme sähköisestä rekisteristä. Niitä olen täydentänyt muista dokumenteista peräisin olevilla tiedoilla silloin, kun niitä on ollut saatavilla.

Tämän kirjan tekemiseen päädyin sattuman kautta. Kimmokkeena olivat ystäväni Viljo Roivaisen sukutarinat, joita hän kertoi minulle vuoden 2018 sukutapaamisen jälkeen. Sen jälkeen sovimme haastattelusta, jossa hän kertoi uudestaan perimätietona siirtyneet kertomukset ja minä videoin ne. Tältä pohjalta kirjoitin tarinat muistiin, mikä edelleen laajeni kirjaprojektiksi. Alkuun pääsyä helpotti se, että olin jo vuosia aiemmin selvittänyt itseeni liittyvän isälinjan ja valokuvannut suvun paikkoja Iisalmen ja Lapinlahden ympäristössä.

Parasta tässä projektissa on ollut se, että olen voinut tutustua etäisempiin sukulaisiini. On ollut ilo tavata Roivaisia, joiden juuret yhdistyvät omiini Lapinlahden Mikkajärvellä. Kaiken kaikkiaan projekti on ollut työläs mutta rikastuttava kokemus. Kirjoitustyön kautta sain kokonaiskuvan sukuhaarani isälinjasta ja tutkimusmatkan Suomen historiaan. Toivottavasti kirja samalla tavalla ilahduttaa läheisiäni ja kaikkia kiinnostuneita.

Kirjan tekemiseen sain apua usealta ystävältäni seuraavasti:

Työn alkuun pääsin Viljo Roivaisen, Aira Roivaisen ja Irma Roivaisen myötävaikutuksella. Sukurekisteri-asioissa palvelua sain Aira Hotilta. Monilla sivuilla hyödynnän Mikko Roivaisen kirjoista saatuja lainauksia. Kun kirjoitustöissä juutuin tietojen vähyyteen kaukaisista esi-isistä, sukututkija Kaija Kainulainen keräsi faktatietoja ja auttoi neuvoillaan ja vinkeillään minua eteenpäin. Ystäväni Jussi Savolainen piirsi upean taistelukuvan tarinan elävöittämiseksi ja loi kirjan kannet. Enoltani Erkki Myllyseltä sain materiaalia ja tietoja äitini suvusta. Vaimoni Kirsti Roivanen otti suuremman vastuun kotitöistä, mikä antoi minulle aikaa kirjoittamiseen. Hän myös auttoi koko projektin ajan kommentoimalla. Aira Roivainen ja Kaija Kainulainen lukivat ja arvioivat luonnoksen. Heille kaikille suurkiitos!

Antoisia lukuhetkiä.

Vantaalla 15.3.2019

Urho Roivanen

I. LUKU

MISTÄ MINÄ TULEN?

Tutkimusmatkat synnyinseudulle

Iisalmen vanha kirkko. Kuva: U. Roivanen

Olen syntynyt Lapinlahdella 22.2.1948 ja elänyt Siilinjärvellä viiden vuoden ikäiseksi. Siinä vaiheessa isäni kuoli ja äitini joutui muuttamaan Orivedelle minun ja veljeni kanssa. Siitä lähtien yhteydet Pohjois-Savoon hiipuivat, kunnes vasta myöhemmällä aikuisiällä aloin niitä tietoisesti elvyttää.

PALUU JUURILLE

On kaunis kesäpäivä 18.7.2005. Seison vaimoni Kirstin kanssa Iisalmen vanhan kirkon portaiden ääressä paikalle saapuneiden Roiva-suvun jäsenten joukossa. Menossa on muistotaulun paljastaminen suvun varhaisimman tunnetun esi-isän, Nicolaus Petrin (s. n. 1580, k. 1654) kunniaksi. Hän oli Iisalmen ensimmäinen kirkkoherra.

Portailla seisoo seurakunnan kirkkoherra vieressään sukuseuran hallituksen jäsen Sirkka Vänskä, joka pitää paljastuspuhetta. Minä seison vaimoni kanssa sivummalla, josta näen useimmat osallistujat edestäpäin. Monien kasvonpiirteet tuovat mieleeni jo edesmenneet tätini ja setäni. Havainto hämmästyttää minua, koska nyt tapaan ensimmäisen kerran näitä sukulaisia. Olenhan vasta äsken liittynyt seuran jäseneksi ja nyt osallistun ensimmäisen kerran sukujuhlaan.

Minulle tuo päivä oli ikimuistoinen. Tajusin kuuluvani elinvoimaiseen ja laajaan joukkoon, josta en ollut tiennyt mitään. Siihen aikaan ei Helsingin puhelinluettelosta monta Roiva(i)sta löytynyt itseni lisäksi, joten joskus leikilläni arvelin porukan degeneroituneen muutamia harvoja lukuun ottamatta. Tästä alkoi innostukseni sukututkimukseen ja aktiiviseen toimintaan seuran ja hallituksen jäsenenä.

Monien vuosien ja vaiheiden jälkeen olen saanut selville juureni aina varhaisimpaan esi-isääni, Nicolaus Petri Roivaan, asti. Minulle se on ollut mielenkiintoinen ja jännittävä matka historiaan. Alkuun pääsin, kun aikoinaan löysin netistä sukuseuran Roivainen - Roivas - Roivanen kotisivut, liityin seuran jäseneksi ja sain käsiini sukukirjan. Sen sisältämiä tietoja saatoin kuitenkin hyödyntää vasta, kun olin tehnyt salapoliisityötä ja saanut selville isoisäni vanhemmat.

Perinteisesti sukututkimus perustuu isälinjan seurantaan ja siihen tämänkin kirjan sisältö nojautuu. Äidistäni ja hänen sukulinjastaan minulla on vähemmän tietoa jo siitä syystä, että energiani ei ole riittänyt enempään selvittelyyn. Koetan kuitenkin valottaa hänen historiaansa kuulemani tiedon ja enoni kirjoitusten perusteella.

TUTKIMUSMATKAT POHJOIS-SAVOON

Eläkkeelle siirryttyäni halusin tutustua esi-isieni asuinpaikkoihin ja valokuvata niitä. Minulla oli ainoastaan joitain hämäriä muistikuvia lapsuuteni Siilinjärvestä, koska ollessani viisivuotias isäni kuoli Juankoskelle johtavalla ratatyömaalla. Näistä vaiheista olen tarkemmin kertonut kirjassani Matkani varrelta (2018).

Ensimmäinen matka

Ensimmäisen kerran kiertelimme matkailuautolla enoni Erkki Myllysen kanssa Lapinlahdella, Maaningalla ja Siilinjärvellä. Hän halusi käydä lapsuutensa maisemissa Maaningan Leppälahdella ja minä toivoin saavani lisätietoja isäni Laurin ja äitini Iidan vaiheista. Reissu tuotti tulosta, koska löysimme Leppälahden kansakoulun, jota äitini Iida ja hänen veljensä Erkki aikoinaan olivat käyneet. Rakennus näytti kohtuullisen hyväkuntoiselta,