Kokoaan Suurempi Suomi: Poliittisia kirjoituksia vuosilta 2012-2018.

By Kimmo Kautio

Kokoaan Suurempi Suomi pitää sisällään Kimmo Kaution blogikirjoituksia ja poliittisia kannanottoja vuosilta 2012-2018. Kirja hahmottelee kirjoittajansa poliittista ajattelua ja sen muutoksia ajassa. Teos luotaa kuvaa visionääristä ajattelijasta, jolla on poliittisen esikuvansa ja oppi-isänsä Paavo Väyrysen kaltainen kyky katsoa asioita laaja-alaisesti, aistia kansan syviä tuntoja ja nähdä mihin olemme kansakuntana matkalla.

Kirjan ensimmäisessä osassa hahmotellaan näkökulmaan suomalaiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, otetaan kantaa ja myös perustellaan joitakin avainasioita. Toisessa osassa keskitytään pääasiassa työllisyyspolitiikan teemoihin. Kolmannessa ja neljännessä osassa pääroolin saavat EU- ja maahanmuuttokritiikki. Viidennessä osassa käsitellään ilahduttavasti politiikan moraali-, sananvapaus- ja arvokysymyksiä.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 25, 2019
• ISBN: 9789528008095

Kimmo Kautio

Kimmo Kautio (s.1982) asiantuntijatyössä leipänsä ansaitseva poliitikko, isä, runoilija ja vapaa kirjoittelija. Hänen poliittinen uransa on kulkenut vihreiden ja vasemmistoliiton kautta kuudessa vuodessa Seitsemän tähden liikkeen eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Kaution juuret ovat syvällä hämäläisessä mullassa. Hän on syntyisin Kärkölästä ja asunut pitkään Hämeenlinnassa ja Hattulassa, jossa hän on ollut mukana myös kunnallispolitiikassa. Salibandyn parissa mies on vuosien varrella nähty niin pelaajana kuin valmentajanakin pääsarjatasoilla. Kautio on itsenäinen, perusluonteeltaan introvertiksi tunnustautuva ajattelija, jonka näkökulmat yhteiskunnalliseen keskusteluun ovat usein jäljittelemättömän omaleimaisia.

Book preview

Kokoaan Suurempi Suomi

Kokoaan Suurempi Suomi

Saatteeksi

1 SUOMEN ULKO-JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA, VENÄJÄ JA NATO

Kyynistä propagandaa

Aivokuollutta journalismia

Ukraina ja länsimainen pyllistys demokratialle

Propagandan itä-länsi ottelu käynnissä

Hämeen Sanomien täydellinen rimanalitus

Nato-synteesi, osa 2

Länsimaat ja narsismi

Venäjä-pakotteet näyttävät sotatoimilta

Sotakalustoa Israelista - Ei eettisiä periaatteita

Presidentti-instituutio näyttää arvonsa

Miksi Ukrainan kriisi on lännen syytä?

Vihreästä populismista ja suomettuneisuudesta

Turvallisuuspolitiikkaa nukkuvalle äänestäjälle

Sukellusvenejupakoiden 1982 ja 2014 yhtymäkohdat?

Nato-jäsenyys lisäisi terrorismin uhkaa Suomessa

Turvataan Paasikiven-Kekkosen linjan perintö ja viisaus

  Whataboutismia denialismin sydämeen

Kun perintö ei merkitse mitään

Turkki - Hyvä syy pysyä Naton ulkopuolella

Because Venäjä

Keskustelu velloo uhkakuvissa

Muutamia huomioita Nato-keskusteluun

Nato-mielisessä kuplassa on happi loppu?

Levittääkö Ulkopoliittinen instituutti disinformaatiota?

Nato lisää vakautta Itämerellä -toiveajattelu

Yhdysvaltain pääputinistin isku Syyriaan asetti haasteen turvallisuuspolitiikan vouhottajille

Helsinki Falling

2 TYÖLLISYYSPOLITIIKKA JA MUUT SISÄPOLITIIKAN KYSYMYKSET

Pitäisikö filosofian opetusta kouluissa lisätä?

Y-sukupolvi ja nuorten yhteiskuntatakuu

Juhana Vartiaisen puheet työllisyyden parantamisesta ihanaa velttoilua

Pahoinvointi-Suomen pelätit

Tehdään armeijasta Suomen suurin nuorten työpaja?

Vihapuhetta saa puhua työttömistä?

Köyhyys ja työttömyys kriminalisoitava?

Sosiaaliturva ja henkinen pääoma

Luokkakoneesta vasten kasvoja

Kalliisti ylläpidettyä työttömyyttä?

Palkkatuesta hanketuki pienyrityksille ja yhdistyksille?

Pienyrittäjyydestä kasvua

Suhtautuminen työttömyyteen vaatii pinttyneiden asenteiden uudistamista

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa ei pitäisi lyhentää

Työllistämisestä ja kuntoutuksesta

KANNUSTAMINEN SANKTIOIDEN UHALLA on menneestä maailmasta

Älkää PILATKO starttirahauudistusta!

Plaseboja työllisyyden parantamiseksi

Pähkähullu Suomi

3 EUROOPAN UNIONIN LIITTOVALTIOKEHITYS JA EURO

Hallituksen haettava EU-jäsenmaksun korotusten perumista

Vaihtoehdottomuuden aika on ohi

Suomi - Ajopuu vai harmaa eminenssi?

Ajammeko Suomen vai EU:n etua?

Katalonia osoittaa syyt pysäyttää liittovaltiokehitys

Ajopuuna liittovaltioon itsenäisyyden turvaamiseksi?

Suomi 100, eli itsenäisyys terminaalivaiheessa

4 MONIKULTTUURISUUS, SUVAITSEVAISUUS, PAKOLAISKYSYMYS JA MAAHANMUUTTOKESKUSTELUN POLARISAATIO

Suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta

Filosofointia suvivirrestä ja monikulttuurisuudesta

Älä tee sitä itse

Elämää juoksuhaudoissa

Pakolaiskeskustelussa on tuttu klangi

Suvaitsevaisuus ei ole kaiken sietämistä

Rajat kiinni ja rasismia vastaan?

Moraalipaniikin terrori

Tolkku asuu epäilyssä

Päivän sana

Sananen palautuslennoista ja turvapaikkapolitiikasta

5 LÄNSIMAISET ARVOKYSYMYKSET, POLITIIKAN MORAALI JA SANANVAPAUS

Seuraa harhaanjohtajaa

Onko rauha sukupuolikysymys?

Reperbahnin hallituksen toivotalkoot

Suomi uinuu tyhjien tynnyreiden kolinassa?

Hyvinvointi ilman uusliberalismia on teeskentelyä?

Nyt ei ole siltarumpupolitiikan aika

Pienten puolesta

Parasta demokratiaa, mitä rahalla saa

Talousoligarkiasta talousdemokratiaan?

Elämä on mukavuusalueen ulkopuolella

Arvoistasi politiikkaa?

Newsweek, reserviläiskirjeet ja myrsky vesilasissa

Je suis trolli

Itse lietsottu kriisi

  Valtamedia, vastamedia ja informaatiosota

  Päätoimittajien vetoomus näyttää informaatiosodalta

Trollauksen koko kuva?

Havelilaista valtiomieshenkeä etsimässä

Arkhimedeen piste?

Toimittajien ja poliitikkojen suhteesta

Mitä pelkäämme Trumpissa?

Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää?

Täydelliset vastaukseni Voima-lehden haastatteluun

Verbaalista häirintää

Missä on minun puolueeni?

Hiilamon kaksoisstandardi

Hyvää päivää, leimakirvesvartta

Seikkailuni vihervasemmistossa on ohi

Sananvapaus vuonna 2018: Helsingin Kirjamessut kumartaa ääriaktivistia?

LOPPUSANAT

Tehdään Suomesta jälleen kokoaan suurempi

Valmistusmerkinnät

Kokoaan Suurempi Suomi

Saatteeksi

Arvoisa lukijani!

Innostuin lähtemään politiikkaan vuoden 2012 kunnallisvaaleihin kolmekymppisenä vihreiden ehdokkaana Hattulassa. Joskus vuoden 2014 aikana korjasin poliittista linjaani liittymällä vasemmistoliittoon ja jo nuorena miehenä vuonna 2011 kutkutellut ajatus eduskuntavaaliehdokkuudesta kävi toteen ensimmäisen kerran vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Sain ensikertalaiseksi Hämeen vaalipiirissä verraten hyvän äänipotin, 421 ääntä, puolueen piirikohtaisen tuloksen jäätyä varsin vaatimattomaksi. Totesin kuitenkin hyvin nopeasti, että menestymisen rajoja tielleni piirsi edelleen ja ennen kaikkea puoluevalintani. En välttämättä sovi ulkoisesti tai ajattelutavaltanikaan perinteisen vihervasemmistolaisen mieshenkilön profiiliin. Tunnistan ajattelussani siitä huolimatta paljolti myös vasemmalle kallistuvia arvoja ja piirteitä. Älyllinen esikuvani, ranskalainen eksistentialistifilosofi Jean-Paul Sartrekin omana aikanaan päätyi poliittis-filosofisessa ajattelussaan jonnekin laitavasemmistolaisuuden liepeille. Oma poliittinen ajatteluni kuitenkin vierastaa tunnustuksellisuutta ja fundamentalismi sopii älyllisen, vapaan ajattelun kanssa huonosti yhteen. Mitä lähempänä poliittisen kentän ääripäitä ollaan, sitä syvemmälle fundamentalistinen lähestymistapa on uurrettu.

Helpointa kaltaiselleni kaiketi olisi majailla jossakin poliittisen keskustan tuntumassa, tolkun ihmisenä ääripäiden välissä. Suomen poliittisen kentän suurin vika tällä hetkellä on se, että Keskusta ei sijaitse enää, etenkään nyt Juha Sipilän aikakaudella, poliittisessa keskustassa, vaan se on jättänyt sinne ammottavan tyhjiön. Suuri määrä suomalaisia on jätetty vaille poliittista, aidosti keskustalaista, alkiolaista kotia. Konkaripoliitikko Paavo Väyrynen on reagoinut tähän omalla puolueprojektillaan Seitsemän tähden liikkeellä.

Toki kaltaiseni ajattelija voisi myös rehellisesti tunnustaa esimerkiksi vapaana ajattelijana tapahtuvan kirjoitustyön olevan puoluekirjoja parempi ratkaisu vaikuttamiseen, mutta halu päästä osalliseksi päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen keskusteluun vaikuttavasta asemasta käsin, tuntuu ainakin tätä kirjoittaessa liian suurelta. En malttaisi jäädä vain kotiin kirjoittamaan!

Vuoden 2018 loppuun mennessä minulle on käynyt hyvin selväksi, että vihervasemmistolaisella tiellä en voi enää jatkaa. Seikkailuni vihervasemmistossa tuli päätökseensä. Siitä kerron pintaraapaisun tämän kirjan loppuosassa kirjoituksessa Seikkailuni vihervasemmistossa on ohi. Vasemmistoliitto ei vastaa tietyissä asioissa enää konservatiivisimpia ajatuksiani ja toisaalta olen esimerkiksi sananvapauden saralla liiankin liberaali. Vasemmistoliiton näkyvät hahmot ovat sortuneet kuviteltujen rasistien ja natsien jahtaamiseen ja väärämielisten vainoamiseen uskonnollis-fundamentalistisella vimmalla. Tästä yhteiskunnallista vastakkainasettelua lietsovasta ja yhteiskuntajärjestystä horjuttavasta toimintatavasta oli sanouduttava jyrkästi irti.

Myös feminismistä sanoudun irti, kuten perussuomalaisten Laura Huhtasaarikin, kerta kaikkiaan. Feminismi on itsessään ristiriitainen ajatusrakennelma, joka ajautuu Suomessa monikulttuurisuuspolitikan kautta tukemaan patriarkaalisista kulttuureista meille rantautuvia ilmiöitä, joiden myötä naisten asema yhteiskunnassa voi vain heiketä, niiden saadessa vapaata tilaa kasvaa ja kukoistaa, kulttuureina kulttuurin sisällä. Feministit eivät ymmärrä omaa parastaan ja sitä, miten tuollainen monikulttuurisuuspolitiikka on täysin feminismin kanssa yhteensovittamatonta ideologiaa.

Tämän kirjan tarkoitus on hahmotella omaa poliittista ajatteluani kuhunkin aihepiiriin liittyen kronologisessa järjestyksessä. Piirrän näin lukijalle aika vankan kuvan poliittisesta ajattelustani ja sen kehittymisestä aina vuodesta 2012 tähän päivään. Tekstit ovat peräisin eri blogeistani ja siksi olen säilyttänyt kaikissa teksteissä lähes alkuperäisen, päiväkirjamaisen asun. Blogikirjoituksissa esiintyneet linkit on siirretty tekstin seasta lähdeviitteisiin ja lähdeviitteitä on myös lisätty siltä osin, kuin se on ollut mahdollista.

Kirjani ensimmäisessä osassa hahmottelen näkökulmaani suomalaiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, otan kantaa ja myös perustelen joitakin avainasioita. Toisessa osassa keskitytään pääasiassa työllisyyspolitiikan teemoihin. Kolmannessa ja neljännessä osassa pääroolin saavat EU- ja maahanmuuttokritiikki. Viidennessä osassa käsittelen politiikan moraalia, sananvapauskysymyksiä ja arvokysymyksiä. Lopuksi hahmottelen visioni Kokoaan suuremmasta Suomesta. Uskoakseni olen pystynyt monin paikoin teksteissäni myös lennokkaaseen ja humoristiseen otteeseen.

Toivon pystyväni seuraavilla sivuilla sekä herättämään ajatuksia, että viihdyttämään sinua, arvoisa lukijani.

Hämeenlinnassa 13.11.2018

Kimmo Kautio

1 SUOMEN ULKO-JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA, VENÄJÄ JA NATO

Kyynistä propagandaa

29.8.2013

Ilta-Sanomien pääkirjoitus tänään 29.8.2013[1] sai aamukahvit purskahtamaan näppäimistölle ja miettimään, onko joku alle neljän kuukauden muistilla ja olemattomalla historian osaamisella varustettu kesätoimittaja sen kirjoittanut vai pääseekö Ilta-Sanomien pääkirjoitustoimittajaksi noin vajavaisella historian ymmärryksellä ja olemattomalla logiikalla?

Kirjoituksessa on otsikko ihan paikallaan, mutta sen jälkeen lähteekin ilmoille sen sortin propagandaa, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa? Mikä ihmeen tarve suomalaisella journalistilla on päästellä tällaista disinformaatiota liikkeelle? Pelaako valtaansa rakastunut media Nato-korttia? Sanavalinnoilla tunnustetaan häpeilemättä väriä. "Yhdysvaltain ulkoministerin mukaan on tapahtunut niin ja Venäjä väittää kyynisesti" toisin. Käsittääkseni myös Yhdysvaltain ja liittolaisten kanta on toistaiseksi todistamaton väite.

Päästäkseen Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kanssa samalle kannalle, tällainen tavan mies joutuisi sivuuttamaan koko joukon erilaisia, enemmän tai vähemmän vaikuttavia faktoja, jotka eivät kuitenkaan ole Ilta-Sanomien pääkirjoittajaa liiemmin häirinneet. Ensinnäkin Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry on tunnettu valehtelija, joka jäi presidenttikampanjansa aikana kiinni siitä, että ylensi itse itsensä sotasankariksi, jolla suututti koko joukon Vietnam-veteraaneja. Tällaiset valheet toimittaja voi varmasti vielä kuitata poliitikolle ihan normaalina käytöksenä, mutta sen jälkeen olisi vielä sivuutettava Yhdysvaltain aiemmat valheet, tekaistut todisteet ja propaganda sotien aloittamisen oikeuttamiseksi. Irakista piti löytyä joukkotuhoaseita ja siitä oli kiistattomia todisteita, vaan kun ei mitään löytynyt. Persianlahden sotaa oikeutettiin kuuluisalla keskoskaappihuijauksella, joka myöhemmin osoittautui valheeksi.

Näiden edellä mainittujen pikkujuttujen lisäksi on sivuutettava historian kirjoitus, johon kuuluu väärän lipun alla tehtyjä provokaatioita aina Rooman keisari Neron ajoista näihin päiviin. Adolf Hitler järjesti Operaatio Himmlerin toisen maailmansodan aloittamiseksi ja Puolaan hyökkäyksen oikeuttamiseksi. Lisäksi voidaan mainita Mainilan laukaukset, Vietnamin sodan alkusysäykset tai vaikkapa Pearl Harbor. Onko ihmiskunnan historiassa viimeiseen sataan vuoteen aloitettu sotatoimia ilman false flag -operaatiota ja törkeää valehtelua? Onko historiallisessa katsannossa todellakin kyynistä epäillä, että kemiallisten aseiden isku Syyriassa on lavastettu? Puhumattakaan siitä, että Syyrian presidentti Bashar al-Assadin joukoilta kemiallisten aseiden käyttö olisi sama, kuin ottaisi suoraan puhelun Yhdysvaltain presidentti Barack Obamalle ja pyytäisi paria ilmaiskua, kun ei vielä ole tarpeeksi muita ongelmia. Lisäksi vain vajaa neljä kuukautta sitten mediassa pyöri YK:n tutkimuskomission rohkean naisen, Carla Del Ponten lausunto, joka totesi, että keräämiemme lausuntojen perusteella kapinalliset ovat käyttäneet kemiallisia aseita. Ruotsin entinen ulkoministeri ja IAEA:n ex-tarkastaja Hans Blix totesi pian iskujen jälkeen Ruotsin TV4:n aamulähetyksessä, että kaasuisku voi hyvinkin olla kapinallisten lavastama.[2]

Vakava väite Syyrian hallinnon syyllisyydestä kemiallisilla aseilla tehtyyn iskuun on terveen järjen ja logiikan vastainen, jollei todella pitäviä ja luotettavia, puolueettomia todisteita pystytä esittämään. YK:n turvallisuusneuvostossa näitä todisteita eivät tunnu demokraattiset ja sivistyneet länsimaat kaipaavan, joten pääkirjoituksen otsikon mukaisesti Venäjä todella on paljon vartijana. Huolestuttavinta lieneekin se, että se seisoo tässä asiassa yksin oikeustajun ja moraalin puolesta. Se on kuin koulukiusaamista sivusta katsova kaveri, jota yritetään houkutella mukaan lyömään lyötyä. Tätäkö on se länsimainen suuruus ja ylemmyys, minkä vuoksi teemme ristiretkiämme demokratian varjolla?

Ilta-Sanomien pääkirjoituksen vakavin disinformaatio annetaan tekstin lopussa. Se haluaa jättää lukijan ymmärrykseen, jonka mukaan al-Assadin hallinto on se, jota on taivuteltava rauhanomaisiin neuvotteluihin, vaikka se on luvannut osallistua rauhanneuvotteluihin ilman ennakkoehtoja, toisin kuin lännen tukemat kapinalliset.

Aivokuollutta journalismia

30.8.2013

Iltapäivälehtien otsikot kirkuvat Yhdysvaltain esittäneen todisteet Syyriaa vastaan. Tässä eilen sotapropagandassa pääkirjoituksessaan kunnostautuneen Ilta-sanomien tyylinäyte: Kerry paljasti Yhdysvaltojen todisteet Syyriaa vastaan - Obama vahvistaa täsmäiskut[3].

Kukapa yllättyi, että todisteet olivat luokkaa tiedustelutietojen mukaan ja mitään konkreettista ei esitetty. Ainoa uusi tieto oli uhriluku, joka arvatenkin kasvoi edelleen ja lasten määrä oli tyypillisesti tarpeen eritellä. Oli sentään muistettu propagandan kultainen sääntö: lisää lapsi, jos haluat tehdä vaikutuksen. Kuvissa nähtiin ainoastaan puhuva pää, joka tiedustelutietojeni mukaan oli patologinen valehtelija John Kerry.

Suomalaisen median kritiikitön sotapropagandan toistelu saa sapen kiehumaan. Tarvitaan uusinnan uusinta ja uutinen on jälleen uusi. Muuttuvatko paskapuheet totuuksiksi toistolla? Yhtä hyvin Paavo M. Petäjä olisi voinut pitää tänään tiedotustilaisuuden Jari Isometsän doping-kärystä.

Voisiko joku kertoa, milloin sana todiste on saanut suomen kielessä uuden merkityksen, sillä minulta se on mennyt ohi? Voinko mahdollisesti oikeuden eteen joutuessani todistaa jotakin kertomalla, että tietojeni mukaan näin on?

Okei. Sen verran vedän takaisin, että olihan noissa uutisissa sentään jotain todistusarvoa. Ne ovat todisteita aivokuolleesta journalismista. Ei muuta, kuin piuhat irti ja lepää rauhassa.

Ukraina ja länsimainen pyllistys demokratialle

20.2.2014

Liveleak-sivustolta löytyneellä videolla nähtiin mallisuoritus mielenosoittajien hallintorakennuksen valtaamisesta Ukrainassa tammikuussa 2014. Videolla nähtiin läntisen valtaliiton johtajien sekä länsimedian mukaan rauhanomaista mielenosoitusta eikä suinkaan mitään mellakkaa, kuten vaikkapa Kiakkovieras-protesti Tampereella itsenäisyyspäivänä suomalaismedian mukaan oli. Näin meillä mediassa kerrotaan maailman tapahtumista objektiivisesti ja vääristelemättä.

Ukrainan tapauksessa on syytä muistaa, että kyseessä on 45 miljoonan asukkaan valtio ja maalla on vaaleilla valittu johto. Arviot väkimääristä Kiovan mielenosoituksissa ovat vaihtelevia, mutta vaikka levottomuuksissa olisi mobilisoituna 200 000 ihmistä, niin kyse ei ole edes puolesta prosentista ukrainalaisia. Toki tuolla porukalla saa aiheutettua uutiskuviin melkoisen sotatantereen ja valtavan kaaoksen näyttämön.

Hajanaisen ja väkivaltaisen oppositioryhmittymän taakse asettuminen on koko läntiseltä valtaliitolta, EU:lta ja Yhdysvalloilta ahterin näyttämistä demokratialle ja diplomatialle. Edustukselliseen demokratiaan käsittääkseni kuuluu se, että kansaa edustavat vaaleilla valitut edustajat pyrkivät tekemään kansan edun mukaisia päätöksiä kulloisenkin vaalikauden ajan. Toki nämä käsitykset hämärtyvät pahasti, kun seuraa Syyriaa ja sen toisintoa Ukrainaa. Samanlaisia piirteitä lienee myös Venezuelassa.

Länsimainen demokratiakäsitys on pahasti kuralla. Viedäänkö tätä onnea ja autuutta maailman joka kolkkaan väkivalloin vain siksi, että joskus pimeässä tulevaisuudessa, jälleenrakennuksesta koituvan velkataakan alla koittavien aitojen ja vapaiden vaalien jälkeen ja niiden jälkeisen ensimmäisen torimellakan koittaessa, voidaan jälleen kerran lausua kauniita sanoja laillista hallintoa vastustavan opposition tueksi? Saavutusten listalle voidaan kirjata palaneita ja rikki revittyjä maita ja mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä sekä ikiliikkuja, josta hyötyvät lähinnä pankkiirit ja sotateollisuus.

Miksi meillä kotimaassa mielenosoitukset nähdään häiriköintinä ja rähinöintinä, kun taas kauempana se on kaunista ja rohkeaa oikeustaistelua? Kuka meille luo tällaisen kuvan?

Propagandan itä-länsi ottelu käynnissä

3.3.2014

Valtamediat ovat Ukrainan konfliktin seurauksena innostuneet poimimaan