Jumalan palvelijoiden parhain tie: Minhajul abideen

By Imaami Abu Hamid al-Ghazali

Suufilaisen kirjallisuuden klassikko.

Al-Ghazali on säilyttänyt vetovoimansa näihin päiviin asti. Hänen kirjoitustensa korkeasta tasosta kertoo se, että jopa melko puritaaniset ja suufilaisuutta sinänsä torjuvatkin sunni-muslimit hyväksyvät pitkälti al-Ghazalin.

Imaami Al-Ghazali nautii myös ei-muslimien piirissä suurta arvostusta. Uskonnosta riippumatta, hänen ajatuksensa pistävät ihmisen pohtimaan sielunsa liikahduksia. Elämämme on lopultakin kamppailua pelon ja toivon välimaastossa.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Aug 12, 2016
• ISBN: 9789523308855

Imaami Abu Hamid al-Ghazali

Imaami Abu Hamid Muhammad al-Ghazali oli persialainen muslimiteologi ja -filosofi. Hän eli vuosina 1058-1111.

Book preview

Armollisin.

LUKU YKSI

Tiedon ja tuntemuksen arvo

Pelastusta ja uskonnollista elämää tavoittelevan ensimmäinen, perustavanlaatuinen tarve on tiedon hankkiminen, sillä tämä on kaiken menestykseen johtavan lähde. Tieto ja palvonta ovat niin mittaamattoman arvokkaita jalokiviä, että kaikki uskonnolliset oppineet ja kirjoittajat ovat koostaneet niistä teoksensa ja saarnansa. Kaikki toimintamme tähtää näiden arvokkaimpien jumalallisten lahjojen sisältämän valon saavuttamiseen. Ylevä Allah on lähettänyt taivaalliset kirjoituksensa ja profeettansa tiedon valoa levittämään. Allah on itse asiassa luonut koko maailman ja taivaat olentoineen tiedon ja palvonnan tähden. Koraanissa sanotaan: Allah on luonut seitsemän taivasta ja yhtä monta maata, joiden välillä hänen käskynsä kulkee. Allah on tehnyt näin, jotta te tietäisitte, että Hän on kaikkivaltias ja että Allahin tieto kattaa kaiken (65:12). Tämä aya on selkeä todiste tiedon tärkeydestä, erityisesti uskonnollisten opinkappaleiden ja Allahin ykseyttä koskevan tietämyksen.

Koraanissa sanotaan myös: Olen luonut dzinnit ja ihmiset, jotta he palvoisivat Minua (51:56). Aya sisältää hyvin selkeän kuvauksen elämän tarkoituksesta. Tärkeintä maailmassa on siis tiedon hankkiminen ja Allahin palvonnalle omistautuminen. Tämä on myös molempien maailmojen (tämän ja tuonpuoleisen) luomisen tarkoitus. Näiden velvollisuuksien vilpitön ja tunnollinen täyttäminen on siis ensiarvoisen tärkeää, ja kaikki muu on tyhjänpäiväistä. (1)

Tieto on arvokkaampaa kuin palvonta. Pyhä profeetta (saas) sanoi: Alim (uskonnollinen oppinut) on tavallista palvojaa korkea-arvoisempi, aivan niin kuin minä olen teitä korkeaarvoisempi. Hän sanoi myös: Tiedon hankkiminen on parempaa kuin kokonaisen vuoden palvonta, yölliset rukoukset ja paastoamiset. Sekä: Kerronko teille, ketkä ovat Paratiisin korkea-arvoisimpia asukkaita? – Ummani oppineet. Tieto on siis itsessään parempaa kuin palvonta (mikä ei tarkoita, että palvonta olisi vähemmän tärkeää.) Itse asiassa vain sellainen tieto, joka puetaan teoiksi, on hyödyllistä. Tieto ilman siitä johtuvaa toimintaa on hyödytöntä. Tieto on kuin puu ja palvonta sen hedelmä. Puu, joka ei kanna hedelmää, menettää merkityksensä. Palvonta on välttämätöntä oppineisuuden rinnalla; siksi ihmisen on kilvoiteltava molemmilla alueilla. Hazrat Hasan Basralainen (ra) sanoi: Hanki tietoa laiminlyömättä palvontaasi, ja harjoita palvontaa aiheuttamatta vahinkoa tiedon hankinnalle.

Tieto on ensisijaista, siksi että se antaa suunnan ja johdattaa. Profeetta (saas) sanoi: Tieto johtaa toimia, ja toiminta on tietoa vähempiarvoista. (Toisin sanoen, tieto on toiminnan välttämätön edellytys, eikä mitään voida tehdä ilman tietoa.

Jotta palvonta suoritettaisiin oikein, palvelijan on tiedettävä riittävästi Herrastaan, Hänen olemuksestaan ja ominaisuuksistaan, jottei tietämättömyydessään liittäisi Allahiin joitain virheellisiä ja loukkaavia attribuutteja pilaten näin palvontansa kokonaan, mikä on hyvin suuri vaara ja onnettomuus.

(Suom. huom.: esim. riittävän toimeentulon hankkiminen ja avioituminen uskonnollisen elämän mahdollistamiseksi ovat myös palvontaan lukeutuvia tekoja, jos ne tehdään Allahin suosiota etsien, eivätkä siis turhia ja tuomittavia.)

Tämän jälkeen on opittava sharii`an (lain) käskyt ja kiellot ja noudatettava niitä täydellisesti. Allahia ei voi palvoa oikealla tavalla ja syntejä välttäen tuntematta rukoustapoja ja – aikoja. On tunnettava myös keho puhtauteen, paastoon ja almuveroon liittyvät asiat erilaisine ehtoineen ja ongelmineen. Ei ole vain todennäköistä, vaan varmaa, että tietämättömyys saa ihmisen tekemään jotain rukouksensa tai puhtautensa mitätöivää, tai epäonnistumaan sunnan (profeetan (saas) esimerkin) noudattamisessa.

On erittäin tärkeää tuntea käskyjen ja opetusten sisäinen sanoma ja henki niiden ulkoisen muodon lisäksi. Allahiin luottaminen, kohtaloon tyytyminen, kärsivällisyys, katumus, vilpittömyys jne. ovat kaikki sydämessä tapahtuvaa palvontaa, josta kerrotaan seuraavissa luvuissa. Samoin on tunnettava kiellot, jotka ovat käskyjen vastakohta. Näitä ovat viha, kauaskantoiset suunnitelmat, silmänpalvonta, ylpeys, turhamaisuus, mustasukkaisuus jne. Näistä sisäisistä paheista pidättäytyminen on välttämätöntä, sillä sisäinenkin palvonta on pakollinen velvollisuutemme, josta Allah SWT on opettanut selkeästi:

Luottakaa Allahiin, jos olette uskovia (5:23)

Olkaa kärsivällisiä, sillä Allah on kärsivällisten kanssa (8:46)

ja käänny Hänen puoleensa koko sydämestäsi (73:8)

On yllättävää, että ihmiset ovat huolellisia rukoustensa ja paastojensa noudattamisessa, mutta laiminlyövät vilpittömyyttä ja edellä mainittuja velvollisuuksia, vaikka molemmat kategoriat (sisäinen ja ulkoinen palvonta) ovat samanarvoisia ja Koraani sisältää määräyksiä kummastakin.

Mikä tuleekaan olemaan sellaisen ihmisen kohtalo, joka on niin uppoutunut maallisiin asioihinsa, ettei tee eroa hyvän ja pahan välillä? Piittaamatta Allahin Koraanissa kuvailemista hyvistä teoista, viisaudesta ja oikean johdatuksen valosta, hän opiskelee asioita, joilla ansaitsee laitonta omaisuutta ja kurjia maallisia etuja.

Oi sinä maailmaa kaksin käsin tavoitteleva! Eikö sydämessäsi ole lainkaan pelkoa Allahia kohtaan, kun suoritat ylimääräisiä rukouksia ja paastoja samalla laiminlyöden monia ehdottomia velvollisuuksia? Tällainen käytös kertoo arvottomuudestasi. Tietämättömyytesi ja välinpitämättömyytesi voi johtaa sinut rangaistaviin suuriin synteihin. Jos näin toimiessasi luovut jostain sallitusta kuten ruoka, juoma, uni, Allahin suosiota ja läheisyyttä etsien, vaivannäkösi menee hukkaan. Mikä pahempaa, rakennat toiveita näiden pyrkimyksiesi varaan, vaikka haaveiden vaaliminen on synnillistä. Toimit sen harhan vallassa, että tarkoituksesi on hyvä, mutta aikomuksen ja toiveikkuuden välillä on suuri ero.

Saatat myös ilmaista Ylevälle Allahille ahdistustasi, pelkojasi, kärsimättömyyttäsi ja mielipahaasi kuvitellen, että näin tehdessäsi vain rukoilet ja alistut Allahille. Olet riippuvainen toisten ihailusta, ja pidät sitä vieläpä sallittuna. Kutsut ihmisiä hurskauteen ja oikeamielisyyteen, mutta erehdyt pitämään syntejäsi hyveinä tämän kutsumisesi tähden ja odotat palkkiota rangaistuksen sijasta. Tämä on kaikki Saatanan eksytystä, ja ponnistelet harhan ja tietämättömyyden vallassa. Kaikki nämä vahingot kohtaavat sitä, joka toimii ilman parempaa tietoa.

On myös muistettava, että ulkoiset ja sisäiset toiminnot ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa niin, että toisten huononeminen vaikuttaa myös toisiin. Ihailun jano ei näy ulospäin, mutta se pilaa palvontateot ja tekee ne Allahille kelpaamattomiksi. Samoin vilpittömyys on sisäinen saavutus, mutta sen olemassaolosta riippuu ulkoisten tekijöiden hyväksyttävyys.

Ulkoiset teot eivät voi olla kelvollisia, jollei palvelija tunne sisäisten tapahtumien vaikutusta ulkoisiin ja tiedä, mitä sisäisiä toimintoja hänen on varottava. Ilman tätä tietoa kaikki hänen tekonsa voivat olla vääränlaisia ja pelkkää turhaa vaivannäköä. Koraanissa sanotaan tästä: Hän on hävinnyt sekä tämän että tuonpuoleisen maailman. Se on ilmeinen tappio (22:11).

Tieto on siis pidettävä ensisijaisena palvontaan nähden, koska ilman tietoa palvonta ei voi tulla täydelliseksi. Toinen syy tiedon arvoon on, että hyödyllinen tieto synnyttää pelkoa Allahia, Maailmojen Herraa, kohtaan. Allah sanoo: Ne Allahin palvelijoista, jotka tietävät, pelkäävät Häntä (35:28). Tietämätön ihminen ei voi tehdä täyttä oikeutta Allahin palvonnalle, Hänen pelolleen, eikä hänen kunnioittamiselleen. Tästä syystä oppineisuudessa yhdistyvät kaikki hyveet. Se kerää ihmiseen kaikki hyveet ja estää häntä kaikista paheista. Hän saa osakseen Allahin avun ja tuen. Nämä ovat ainoat lahjat, joita palvelija tarvitsee palvonnan tiellä. Tieto on tuon tien seuraamisen ensimmäinen edellytys.

Tiedon hankkiminen on pakollinen velvollisuus

Pyhä Profeetta (saas) sanoi: Jokaisen muslimimiehen ja – naisen pakollinen velvollisuus on etsiä tietoa. Herää kysymys millaista tietoa tämä hadith tarkoittaa?

Vastaus kuuluu, että se viittaa kolmenlaisen tiedon etsintään:

1) tiedon tauhiidista, Allahin ykseydestä,

2) tiedon salaisuuksista eli suluukista ja tasawwufista (mystiikasta), joka käsittelee sydäntä ja siihen liittyviä hengellisiä sairauksia, ja

3) tiedon sharii`asta, eli islamin laista ja sen periaatteista.

Tauhiidista on opittava pääpiirteissään seuraavia asioita: että ihmisen on palveltava Allahia, jolla ei ole vertaista eikä kumppania; hänen attribuuttinsa; että ei ole alkua eikä loppua; että Hän on ikuinen ja vapaa uutuudesta sekä paikasta ja ulottuvuudesta; että hän on kaikkitietävä ja näkevä; että Hän on immuuni kaikille vaaroille ja menetyksille; että Muhammad (saas) on Hänen palvelijansa ja Lähettiläänsä, ja kaikki hänen Herraltaan saama ja ummalleen opettama on sataprosenttisesti totta. Ahlisunna wal Jama`an oppi on tunnettava, jotta vältyttäisiin uskon vääristymiseltä ja sharii`an vastaisilta asioilta. Älä keksi mitään uutta uskontoon liittyen, äläkä yritä todistaa oikeaksi mitään, mitä Koraani ja hadithit eivät puolla; tämä on vaarallista. Tauhiidin perusteet ovat löydettävissä Koraanista. Oppineet ovat selittäneet ne yksityiskohtaisesti uskonnon perusteita käsittelevissä teoksissa. On pakollista oppia kaikki se, minkä puute vie ihmisen oikealta tieltä tuhoon. Ei ole sallittua olla tietämätön niin tärkeistä asioista.

Tieto salaisuuksista opettaa kieltoja ja käskyjä, Allahin suuruutta ja kunniaa ja aikomusten vilpittömyyttä, sekä miten tätä tietämystä suojellaan ja varjellaan paheilta ja synneiltä, jotka tuhoavat hyveellisyyttä. Sharii`asta ja fiqhistä (lainsäädännöstä) on opittava pakolliset velvollisuudet ja miten ne täytetään. Zakat `n ja hajjin periaatteet on tiedettävä, jos on kykenevä ja velvollinen suorittamaan ne. Nämä ovat vähimmäisvaatimukset, joista ei voida tinkiä. Syvemmän, yksityiskohtaisemman ja laajemman tiedon hankkiminen käytettäväksi keskusteluissa ei-muslimien kanssa ja heidän vakuuttamisekseen islamin totuudesta argumentein ja todistein on velvollisuus, jonka osa populaatiosta voi ottaa kannettavakseen koko populaation puolesta. Jos kukaan ei hoida asiaa, koko populaatio on syyllinen laiminlyöntiin. Yksilön velvollisuus on huolehtia vain oman uskonsa oikeaoppisuudesta; muusta hän ei ole vastuussa.

Tauhiidia on tunnettava siinä määrin, kuin tarvitset välttyäksesi epäilyksiltä ja väärinkäsityksiltä; kaikkia sen haaroja ja yksityiskohtia ei tarvitse opiskella. Sinun ei tarvitse antautua sitä koskeviin väittelyihin. Joka yhteisössä on oltava oppinut, jonka on jatkuvasti opiskeltava pystyäkseen vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin ja taistelemaan uskonnon uudistamista ja vääristelyjä vastaan. Tällaisen oppineen olemassaolo vapauttaa muun populaation tästä velvollisuudesta.

Yksityiskohtainen tieto salaisuuksista ei myöskään ole välttämätön. Palvontaa pilaavat paheet on tunnettava samoin kuin sydämen hyvät teot: Allahin kiittäminen ja ylistäminen, kiitollisuus, luottamus jne. Myöskään fiqhin kaikkia alueita ei tarvitse tuntea yksityiskohtaisesti; näitä ovat mm. nikah (avioliitto), avioero, kaupankäynti jne., joiden tuntemus on edellä kuvattu kollektiivinen velvollisuus.

Ylevä Allah määräsi Hazrat Daavidin (as) hankkimaan hyödyllistä tietoa. Tämän tiedustellessa, mikä on hyödyllistä, Allah SWT vastasi: Hyödyllinen tieto on sellaista, joka auttaa tunnistamaan suuruuteni ja voimani ja uskomaan, että valtani ulottuu kaiken yli. Tällainen tieto tuo sinut lähemmäksi Minua.

Hazrat Ali (ra) sanoi: Jos olisin kuollut lapsena ja päässyt Paratiisiin, en olisi ollut yhtä onnellinen kuin olen ollut kasvaessani tuntemaan Herrani. Tämä siksi, että Allahin tuntemuksella siunattu ihminen pelkää Häntä enemmän ja palvoo Häntä vilpittömämmin ja täydestä sydämestä. Tietoa on etsittävä vilpittömin tarkoitusperin ja oikealla ymmärryksellä, ei ainoastaan perinteiden ja kertomusten avulla (sillä sellaista tietoa, jota ei ole itse ymmärtänyt, on vaikea toteuttaa). Tieto aiheuttaa vain tappion ja tuhon, jos se on hankittu vääränlaisin aikomuksin: toisten voittamiseksi, rikkaiden palvelemiseksi, keskusteluissa loistamiseksi tai muiden maallisten etujen tähden. Hazrat Bayazid (ra) sanoi: Omistauduin tiedon etsinnälle noin kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta en pidä mitään vaarallisempana itselleni kuin tieto. (Saatana pyrkii herättämään ylpeyttä oppineiden sydämissä ja onnistuu tässä usein.) On kuitenkin väärin ajatella, että tietoa on tästä syystä parempi välttää. Pyhä Profeetta (saas) sanoi: Yöllisen matkani aikana sain kurkistaa Helvettiin, jolloin näin valtaosan sen asukkaista olevan köyhiä. Jalot seuralaiset (raa) kysyivät: Oi Allahin Lähettiläs! Olivatko he niitä, joilla ei ollut rahaa? Profeetta vastasi: Eivät, he olivat niitä, joilta puuttui tieto ja oppiminen. – Tietämättömät joutuvat häviölle, vaikka palvoisivat Allahia kuin taivaan enkelit. Pohdiskellessasi Allahin lähettilään ihmeitä ja todisteita hänen profetiudestaan tulet vakuuttuneeksi, että hän on todellinen lähettiläs. Kaikki, mitä hän sanoi siunatulla kielellään, on epäilyksen yläpuolella. Nämä opetukset koskevat tuonpuoleista, ylösnousemusta, haudan rangaistusta ja siellä tapahtuvaa kuulustelua enkelien Munkir ja Nakir toimesta, vaakakuppeja jne. Nämä ovat kaikki uskonnon perustavia opinkappaleita. Kaikki umman edesmenneet ja nykyiset oppineet ovat todistaneet ja toimineet näiden tietojen mukaan. Oppineet ovat aina varoneet muuttamasta uskontoa. Mekin pyydämme Allahin varjelusta sitä