Psykologisia havaintoja & Moraalisten tunteiden alkuperä

By Paul Rée

Paul Réen ensimmäinen kirja, mietelmäkokoelma Psykologisia havaintoja julkaistiin anonyymisti vuonna 1875. Mietelmät paljastavat tekijänsä pessimistisen maailmankatsomuksen ja kyynisen ihmiskuvan kaikessa lohduttomuudessaan.

Moraalisten tunteiden alkuperä ilmestyi 1877. Teoksessa selvitellään hyvän ja pahan käsitteiden, omantunnon, oikeudentunnon, rangaistuksen, turhamaisuuden, ylipäätään moraalisten ilmiöiden syntyhistoriaa materialistisista ja evoluutioteoreettisista lähtökohdista.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 14, 2023
• ISBN: 9789528017622

Paul Rée

Paul Rée (1849-1901) on saksalainen filosofi, joka nykyään tunnetaan lähinnä ystävyydestään Friedrich Nietzschen kanssa.

Book preview

Psychologische Beobachtungen ilmestyi 1875.

Der Ursprung der moralischen Empfindungen ilmestyi 1877.

Jotkut lukevat kehittääkseen sydäntään,

toiset kehittääkseen henkeään: minä kirjoitan jälkimmäisille.

Sisällysluettelo

Psykologisia havaintoja

Kirjoista ja kirjailijoista

Ihmisten teoista ja niiden motiiveista

Naisista, rakkaudesta ja avioliitosta

Sekalaisia ajatuksia

Uskonnollisista asioista

Onnesta ja onnettomuudesta

Essee turhamaisuudesta

Moraalisten tunteiden alkuperä

Esipuhe

1. Käsitteiden hyvä ja paha alkuperä

2. Omantunnon alkuperä

3. Vastuullisuus ja tahdonvapaus

4. Rangaistuksen ja oikeudentunnon alkuperä; pelotteesta ja korvauksesta

5. Turhamaisuuden alkuperä

6. Moraalinen edistys

7. Hyvyyden ja onnellisuuden suhteesta

Yhteenveto ja johtopäätös

PAUL RÉEN ELÄMÄSTÄ LYHYESTI

SUOMENNOKSESTA

Suomennosten pohjatekstit

Psykologisia havaintoja

l’homme est l’animal

méchant par excellence.¹

---

¹[Ihminen on häijy eläin vertaansa vailla.]

Sisällysluettelo

Kirjoista ja kirjailijoista

Ihmisten teoista ja niiden motiiveista

Naisista, rakkaudesta ja avioliitosta

Sekalaisia ajatuksia

Uskonnollisista asioista

Onnesta ja onnettomuudesta

Essee turhamaisuudesta

Kirjoista ja kirjailijoista

1

Mietelmät ovat ajatustiivistelmiä, joita jokainen voi makunsa mukaan pidentää.

Tämä kirjoitustapa on suositeltava. Ei nimittäin ole aivan helppo sanoa varsinaisia typeryyksiä lyhyesti, ytimekkäästi. Sillä niiden on paljon vaikeampi piilotella harvojen kuin monien sanojen takana. Lisäksi kirjallisuuden valtava laajuus tekee lyhyestä ilmaisutavasta toivottavan.

2

Kirjoittaja voi arvioida mietelmänsä arvon vasta unohdettuaan ne konkreettiset tapaukset, joista se on abstrahoitu.

3

Kirjailija siirtyy yksittäisestä yleiseen ja lukija yleisestä yksittäiseen, siitä johtuvat lukuisat väärinkäsitykset heidän välillään.

4

Vauvenargues sanoo: Si l’illustre auteur des »Maximes» eût été tel qu’il a tâché de peindre tous les hommes, mériterait-il nos hommages et le culte idolâtre de ses prosélytes?²

Tämä kysymys on absurdi: sillä La Rochefoucauld’n ihailijat eivät ihaile hänen sydämensä hyvyyttä, vaan hänen päänsä terävyyttä.

5

Että ihmisen hyvyys koostuu siitä, missä määrin hän ottaa pyyteettömästi osaa toisten ihmisten kohtaloon, ja hänen käytännöllinen järkensä siitä, ettei hän seuraa hetkellisiä mielihaluja, vaan ottaa huomioon tulevaisuuden, ja että kaikkien ihmisten tulisi olla hyviä ja järkeviä, sen tietää jokainen omasta itsestään eikä kenenkään tarvitse oppia sitä moraalifilosofiasta.

Koska sitä paitsi niin hyvyytemme kuin järkevyytemmekin suuruus riippuu pääasiassa myötäsyntyisestä luonnostamme, toiseksi siitä, olemmeko saaneet nuoresta asti usein tilaisuuksia tehdä hyviä ja järkeviä tekoja, filosofien lukeminen sitä vastoin ei saa mitään aikaan, – niin filosofia ei voi (kuten ei taidekaan) palvella moraalisia päämääriä. Sen tehtävänä on pikemminkin viihdyttää ja rakentaa älyllisesti niitä, jotka luonnostaan ovat kiinnostuneita sen aiheista.

6

Merkittävimmällä kirjailijalla on pienin lukijakunta.

7

Näemme jokaisen suuren kirjailijan saavan uransa alkutaipaleella kimppuunsa kriitikot, jotka haukkuvat häntä, niin kuin kylärakit räksyttävät kulkijalle, jota ne tahtovat pidättää. Mutta vähitellen palaavat koirat kyläänsä ja kriitikot tuntemattomuuteensa, jonka he muutamaksi tuokioksi olivat suotta jättäneet.

8

Suuret esikuvat ovat hyödyllisiä vain suurille seuraajille.

9

Puhujat ja kirjailijat vakuuttavat useimmiten vain ne, jotka jo valmiiksi olivat vakuuttuneita.

10

Kun luemme arvostettua kirjailijaa, korjaamme omaa arvostelmaamme hänen valossaan.

Kun sitä vastoin luemme kirjailijaa, jota ei vielä arvosteta, korjaamme häntä oman arvostelmamme valossa.

Tästä johtuu, että tunnetun kirjailijan huonot kirjat voivat saada vaikutusvaltaa helpommin kuin tuntemattoman kirjailijan hyvät kirjat.

11

Oppineet loistavat kuin kuu, lainattua valoa.

12

Filologi tuntee kirjat juuri niin tarkasti kuin ne tuntee se paperi, jolle ne on painettu.

13

Emme aina ilahdu, jos joku jakaa ylistävän arviomme jostakusta suurmiehestä. Sillä olemme niin turhamaisia, että tahdomme olla ainoita, jotka osaavat arvostaa häntä.

14

Monien aivot ovat hukkuneet oppineisuuteen.

15

»Lukutoukka» saa ilonsa opiskelusta sinänsä, ei siitä, mitä hän opiskelee.

16

Pelkkä oppinut on omahyväisempi kuin filosofinen ajattelija. Sillä jälkimmäinen saa usein huomata, että naiivi, ehkä kouluttamaton ihminen tuntee häntä paremmin ne asiat, joita hän on pohtinut vuosia, kun taas siitä, mitä oppinut tietää, kouluttamattomalla ei ole aavistustakaan.

17

Filosofianhistoriat voivat kertoa saman kuin filosofit, – siinä tapauksessa ne ovat hyödyttömiä; tai sitten ne kertovat jotakin muuta, – siinä tapauksessa ne ovat vahingollisia.

18

Ellei turhamaisuutta olisi olemassa, melkein kaikki tieteet makaisivat vielä kapaloissa.

19

Joka on ymmärtänyt runouden mestariteokset, se harvemmin tuntee halua selittää niitä seikkaperäisesti, koska hänestä tuntuu siltä, ettei sellaisten teosten kauneus ole sanoin jaettavissa sille, joka niitä lukiessaan ei itse välittömästi tunne sitä.

Niinpä runoilijoita saa ymmärtää vain vähän voidakseen kirjoittaa kirjallisuushistorian.

20

Kuinka huonosti monet kirjat kestäisivätkään kriittistä arvosteluamme, ellemme olisi itse kirjoittaneet niitä.

21

Emme myönnä itsellemme tosiasioita, jotka ovat ristiriidassa oman systeemimme kanssa.

22

Pidämme kompetentteina vain niitä kriitikkoja, jotka ylistävät saavutuksiamme.

23

Uusia totuuksia vastustetaan osin kateudesta niiden opettajia kohtaan, osin siksi, ettei tarvitsisi myöntää, että on niin pitkään oltu väärässä.

24

Kirjailija on harvoin tyytyväinen lukijoihinsa. Sillä hän näkee teoksensa kauniit puolet ja tuntee vaisusti sen heikkoudet, kun taas hä-nen lukijansa hänen hämmästyksekseen näkevät sen heikkoudet ja tuntevat vaisusti sen kauniit puolet.

25

Ihmisen tietämät asiat ovat kuin pieniä yksinäisiä saaria, jotka ajelehtivat hänen tietämättömyytensä rannattomalla merellä.

26

On sinänsä ja itsessään epätodennäköistä, että saavutuksillemme suotu ylistys olisi lähempänä totuutta kuin niihin kohdistettu moite. Siitä huolimatta pidämme edellistä aina totena ja jälkimmäistä epätotena.

27

Mieleemme ei koskaan juolahda, ettei joku ymmärrä sitä, mitä hän sanoo, ja kuitenkin meidän olisi pitänyt omasta itsestämme oppia, kuinka usein niin tapahtuu.

28

Typerys täyttää retkipullonsa sveitsiläisestä vesilätäköstä, tuo sen kotiinsa ja sanoo: »Katsokaa, tältä näyttää sveitsiläinen järvivesi», – ja häntä uskotaan.

Samalla tavalla on käynyt saksalaisille ranskalaisen kirjallisuuden kanssa.

29

Jos Aristoteleen niin sanotut ykseydet ovatkin raskaita kahleita dramaatikolle, niin on myönnettävä, että ranskalaiset dramaatikot osaavat liikkua näissä raskaissa kahleissa varsin viehkeästi ja taitavasti.

30

Joka on suuri omalla alallaan, se näyttää omissa silmissään suurelta ylipäätään: hän ei mieti sitä, että toiset alat ovat korkealla hänen alansa yläpuolella.

31

On merkillistä, kuinka kiihkeästi ihmiset kiinnostuvat jostakin Goethen tai Schillerin vielä julkaisemattomasta runosta, vaikka julkaistujakin he tuntevat vain mitä vähäisimmältä osin.

32

Mikä tahansa systeemi on kaikilta osin paikkansapitävä vain perustajansa mielestä.

33

Kun joku kerran on muuttanut näkemyksiään, hän alkaa, kuten toisessa rakkaudessa, tuntea epävarmuutta, epäluuloa omaa vakauttaan kohtaan.

34

Sen tosiasian, että kaikki muutkin ihmiset pitävät omaa mielipidettään paikkansapitävänä, pitäisi herättää meissä epäluuloa oman mielipiteemme paikkansapitävyyttä kohtaan.

35

Tyhmät ihmiset pääsevät nopeasti virkaan ja arvostettuun asemaan, koska lahjakkuus ei estä heitä harjoittamasta tointaan.

36

Etteivät tämän maailman hyvät asiat tee onnelliseksi, sitä meidän on vaikea, melkein mahdoton tietää ennen kuin itse omistamme ne; mutta jokainen, joka omistaa ne, tietää sen. Niinpä moraalifilosofien kirjoitukset, jotka käsittelevät tätä aihetta, eivät voi palvella mitään käytännöllistä päämäärää.

37

Nerot tekevät tavalliseen ihmiseen vaikutuksen vasta sitten, kun he osoittavat tietävänsä jotakin myös tavallisen ihmisen arkisesta aherruksesta.

38

Keskinkertainen kyky pääsee maailmassa helpommalla kuin epätavallinen lahjakkuus.

39

Merkityksettömien ihmisten, joissa on vain heikkoja puolia, ei pitäisi moittia merkittävien ihmisten heikkouksia.

40

Joka väittää, ettei myötäsyntyistä lahjakkuutta ole olemassa, se on siinä tavallisesti oikeassa oman persoonansa osalta.

41

Faabeli peukaloisesta, joka lensi vielä hieman korkeammalle kuin se kotka, jonka siipien alla se oli päässyt niin pitkälle, pätee erityisesti moneen kirjailijaan, joka on mennyt vielä askeleen pitemmälle kuin edeltäjänsä.

42

Vauvenarguesin maksiimi: Les sots ne comprennent pas les hommes d’esprit – pitää paikkansa myös toisinpäin: Les hommes d’esprit ne comprennent pas les sots.³

43

Meistä on käsittämätöntä, ellei joku tiedä jotakin tieteellistä faktaa, vaikka olisimme itsekin oppineet sen vasta puoli tuntia sitten.

44

On väitetty, että kirjailija tekee väärin, jos hän kuvaa ihmisten kurjuutta, – koska niin hän tekee ihmiset entistä onnettomammiksi. Mutta tämä on erehdys. Onnettomalle nimittäin aiheuttaa tuskaa aivan erityisesti se, että juuri hän on onneton, samalla kun niin monet muut ovat onnellisia.

Jos hän oppii oivaltamaan, että kaikkiin lahjakkuuden, aseman, omaisuuden hyviin puoliin liittyy kompensoivia kärsimyksiä, ettei oikeastaan kukaan ole onnellinen, vaan pikemminkin onnettomuus on ihmiselämän olennainen osatekijä, niin tämä oivallus paljon ennemmin lievittää kuin pahentaa hänen omaa kärsimystään.

---

²[Jos »Mietelmien» kuuluisa kirjoittaja olisi ollut sellainen, millaiseksi hän yritti maalata kaikki ihmiset, ansaitsisiko hän kunnianosoituksiamme ja seuraajiensa jumalointia?]

³[Typerykset eivät ymmärrä henkeviä ihmisiä – henkevät ihmiset eivät ymmärrä typeryksiä.]

Ihmisten teoista ja niiden motiiveista

45

Havainnoida toimintansa motiiveja, se on käytännölliselle ihmiselle hyödytöntä, jopa ahdistavaa ja vahingoksi hänen toiminnalleen, mutta teoreettiselle ihmiselle se on erittäin hyödyllistä.

46

Jokaisen teon perustana on motiivien mosaiikki, josta emme voi tietää, kuinka paljon siinä on egoismia, turhamaisuutta, ylpeyttä, pelkoa, lähimmäisenrakkautta etc. Filosofi ei voi kemistin tavoin käyttää kvalitatiivista ja kvantitatiivista analyysia.

Sitä paitsi sanat egoismi, turhamaisuus etc. eivät vastaa tarkasti niitä tunteita, joita ne ilmaisevat: ne ovat oikeastaan vain suuntaviittoja.

47

Tavallisesti uskomme sovittavamme teot periaatteisiimme, vaikka todellisuudessa sovitamme periaatteet tekoihimme.

48

Loistavimpien tekojemme motiivit muistuttavat usein niitä substansseja, joista valkoinen paperi valmistetaan.

49

Tapamme riippuvat tahdostamme; sitä vastoin siveellisyytemme (sydämemme hyvyys ja pahuus) ei riipu tahdostamme. Niinpä kokemus ja opetus voivat parantaa tapojamme, mutta siveellisyytemme on muuttumaton.

50

Huomionosoituksemme, jotka näyttävät virtaavan suoraan myötämielisyydestämme ja hyvyydestämme, ovat aina tulosta mitä yksityiskohtaisimmasta harkinnasta.

51

Myönnämme typeryytemme, koska tahdomme näyttää, että olemme kyllin älykkäitä huomataksemme ne.

52

Valitamme maailman tehneen meistä kovia ja pahoja saadaksemme toiset uskomaan, että olemme alkuperäiseltä olennoltamme hyviä.

53

Kukaan ei ole täysin vilpitön itselleen, ja useimmilla on todellista lahjakkuutta vilpillisyyteen.

54

Ei ole kahta ihmistä, joiden välejä täysin varaukseton avoimuus ei vahingoittaisi.

55

Jolla on, sille annetaan, koska hän voi antaa takaisin.

56

Joka puolustaa ystäviään, se puolustaa tavallisesti vain omaa kunniaansa heidän ystävänään.

57

Tekomme mukautuvat maailman mielipiteeseen. Niinpä niissäkään asioissa, jotka koskevat yksinomaan meitä itseämme, emme tee niinkään sitä, mikä meistä näyttää hyvältä, kuin sitä, mikä toisista näyttää hyvältä.

58

Pidämmekö ihmisiä yleisesti ottaen hyvinä vai pahoina, se riippuu filosofiastamme. Mutta elämän tiimellyksessä pidämme heitä aina hyvinä, jos olemme itse hyviä, ja pahoina, jos olemme itse pahoja.

59

Tarkoitus pyhittää keinot aina silloin, kun monien hyvinvointi voidaan saavuttaa vain aiheuttamalla kärsimystä yksittäisille.

Tähän perustuu myös rangaistuksen oikeus ja välttämättömyys.

60

»Hän ei tunne ihmisiä», toisin sanoen hän uskoo ihmisten hyvyyteen.

61

Toisten onnettomuustapaukset, joista kertomalla tahdomme hämmästyttää, eivät koskaan ole mielestämme tarpeeksi suuria, minkä vuoksi lisäämme niihin omasta takaa aina muutaman palaneen tai ruhjoutuneen tai hukkuneen tai myrkytetyn.

62

Hyvillä teoillamme tahdomme yllättää ja hämmästyttää.

Siksi annamme mieluummin niille, jotka eivät ole pyytäneet meiltä, ja jos annamme jotakin samalle ihmiselle, teemme sen, juuri tästä syystä, toisella ja kolmannella kerralla paljon vähemmän mieluusti kuin ensimmäisellä.

Jos siis tahtoo vastaanottaa joltakulta hyviä tekoja useammin, täytyy osoittaa joka kerta mitä suurinta yllättyneisyyttä ja rajatonta kiitollisuutta. Niin näet antajaa innostetaan jatkamaan, koska hän odottaa kohtaavansa yhä uudestaan saman yllättyneisyyden ja kiitollisuuden.

63

Hyväntekijä kuvittelee, kuinka hänen hyvyytensä vastaanottaja hänestä haltioituneena huudahtaa: »Mikä taivaallisen hyvä ihminen», niin, hän vuodattaa kyyneleitä ajatellessaan oman hyvyyteensä suuruutta.

64

Läheisestä ihmissuhteesta ihmiset eivät hae neuvoja tai huolten huojennusta: he tahtovat haltioitua toisistaan.

65

»Näemme vielä ennen lähtöäni», sanotaan, vaikka varmasti tiedetään, ettei enää nähdä. Joskus siihen on syynä se, ettei tarvitsisi tuntea jäähyväisten tuskaa, tavallisemmin se, ettei tarvitsisi teeskennellä jäähyväisten tuskaa.

66

Kaikki moittivat imartelijoita, mutta kukaan ei tule toimeen ilman heitä.

67

Opetus muuttaa käytöstämme, ei luonnettamme.

68

Joka uskoo tulleensa moraalisesti paremmaksi, se tavallisesti vain myöntää pahuuttaan itselleen vähemmän kuin aikaisemmin.

69

Jos joku itsepintaisesti aina pitäytyy kerran tekemässään päätöksessä, siihen on syynä vähemmän luonteenlujuus kuin se, että hän on sanonut pitäytyvänsä aina päätöksissään.

70

Moni ei usko olevansa kateellinen, koska ei ole saanut tilaisuutta tuntea kateutta.

71

Kateutemme on aina suurempi kuin kadehditun onni.

72

Ennen kuin sanomme jostakusta jotakin pahaa, sanomme hänestä mieluusti muutaman ylistävän sanan, jotta meitä pidettäisiin puolueettomina ja seuraavat sanamme uskottaisiin paremmin.

73

Intressimme eivät ole yhtä herkkätuntoisia kuin turhamaisuutemme.

74

Naamiaisissa sievästä naamiosta vaistomaisesti päätellään, että kasvotkin ovat sievät, ja elämässä rakastettavasta käytöksestä vaistomaisesti päätellään, että luonnekin on rakastettava.

75

Tuomitsemme rikolliset aina liian ankarasti. Sillä tunnemme vain heidän tekonsa suuruuden, mutta emme sitä intohimoista tilaa, josta teko on kummunnut.

76

Tyytymättömyytemme maailmaan kumpuaa tavallisesti maailman tyytymättömyydestä meihin.

77

Omaa syyllisyyttämme johonkin fyysiseen tai moraaliseen pahaan pidämme aina syiden ja vaikutusten ketjun yhtenä lenkkinä, toisten syyllisyyttä sitä vastoin koko ketjun alkuunpanijana.

78

Joka pitää jonkun toisen käytöstä mielettömänä, se näkee vain osittain ne näkökohdat, joiden perusteella toinen on tehnyt päätöksensä, tai ei ota huomioon hänen luonteensa erilaisuutta.

79

Päättelemme aina itsestämme toisiin, oletamme siis toisille samoja motiiveja, joista itsellämme on tapana toimia. Mutta tämä päättely tapahtuu niin välittömästi ja vaistomaisesti, ettemme silti opi tuntemaan omaa sisintämme, niin, emme edes tiedä, että olemme päätelleet heidän motiivinsa omien motiiviemme mukaan.

80

Vain omille vitseilleen ihminen nauraa koko sydämestään.

81

Annamme ihmisille anteeksi kaikki heidän ansionsa, paitsi niitä, joiden avulla itse tahdomme loistaa.

82

Annamme ihmisille anteeksi heidän vikansa, mutta emme heidän tietoaan