Merimies ja albatrossi

By Yrjö Rauanheimo

Viehättäviä meriaiheisia novelleja, jotka vievät lukijan keskelle 1900-luvun alun seikkailuja!Kun eräällä rannalla makaa tunnistamaton mytty, harva osaa arvata mikä se todellisuudessa on. Mutta vesikasvit ja muu mytyn ympärillä oleva kuona eivät hämää valkoista ja suurta albatrossia. Se laskeutuu rannalle ja alkaa päämäärätietoisesti nokkia kohdetta – ja pian esiin nousee käsi. Kyseessä on merimies. Mutta miten mies on päätynyt veteen ja siitä rannalle? Mies kokee todellisen herätyksen, kun albatrossi alkaa puhua sille selvällä suomen kielellä.Merimies ja albatrossi on merihenkinen novellikokoelma Yrjö Rauanheimolta.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 10, 2022
• ISBN: 9788728447734

Book preview

Merimies ja albatrossi

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1931, 2022 SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728447734

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

This work is republished as a historical document. It contains contemporary use of language.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

I. MAA

MAANTIE.

I.

Maantie on pitkä. Se on niin pitkä, ettei sillä ole alkua eikä loppua, ja se luikertelee ilmansuunnasta toiseen, aina maailman reunaan saakka. Toisinaan tuntuu siltä kuin ulottuisi se vaaksan verran vielä tätäkin pitemmälle, niin lohduttoman päättymätön se on.

Tie kulkee korkeilla vuorilla, missä sumupilvet kietovat puut kosteaan helmivaippaansa, se mataa laaksoissa tasankojen halki suorana kuin jousesta ammutun nuolen nousu. Jättiläiskäärmeenä se halkoo metsät, leikkaa metsäiset lahdet ja katoaa joskus meren syliin.

Näin minä näin sen kerran häipyvän pois silmistäni. Se putosi vuorilta kaarrellen kuin puusta irtaantunut vaahteran siemen, se kieri laaksoon asti, jäykistyi siinä kuin kuolleeksi ja halkaisi kaksi silmänkantamatonta pensaikkolakeutta. Sinne se ohjasi ratansa, päätyi merestä värihehkua imevään sateenkaareen ja ponnahti ylös pilviin huikaisevana värijuovana.

Taivaan se halkoi komeana, säteilevänä kaarena, kunnes sitten putosi jonnekin olevaisuuden ulkopuolelle, meren taakse, värijuovan päähän. Sen ainoan kerran olen nähnyt tien päättyvän, kulkevan pitkin sateenkaaren kehää loppupisteeseensä.

Mutta ehkä se kimmahti vielä täältäkin toisen, yhtä kirkkaan kaaren mukana avaruuteen. Ehkä se hyppi värijuovana valtameren yli jatkaakseen jälleen matkaansa uusia ilmansuuntia tavoitellakseen. Milteipä uskon niin, sillä tie on aluton, loputon rengas. – – – Kuinka avara on maailma! Kuinka kaunis se on!

Minä istun valtavan virran rannalla ja katson kuinka harmaapurjeinen jättiläinen lipuu suusärkkiä kohden. Laiva on matkalla sinne, juuri sinne, missä maailma on kaunein, missä kaikki tiet johtavat ihanuuteen, lämpimään aurinkoon ja värihehkuun.

Laiva vie minun ajatukseni. Rannalle jää vain sidottu ruumis.

Tämänkaltaisina hetkinä olen kuullut selvemmin kuin koskaan ennen maailman kiehtovan kutsun. Minä näen sieluni silmien edessä, kuinka minua varten avataan syli. Kaunis maailma ottaa minut vastaan. Avara maailma antaa vapaudenkaipuulle tyydytystä.

Niin, vapaus! Rakas ystävä, minä vaivun polvilleni ja rukoilen, että saisin jälleen elää sen hetken, jolloin suostuin maailman kutsuun. Rinta koholla minä syöksyin silloin maantielle. Käsivarsissa oli jokainen lihas pingoitettu, silmissä paloi uhma. Vastuksia päin silmiä! Jalan lihakset pingoittuivat. Minä olen valmis kuin puuma syöksymään ponnahduksella esteiden kurkkuun. Minä raivoan siinä, maantien alussa seistessäni. Minä huudan ja huidon kuin mieletön. Minä tahdon kokea kaiken, pahan ja hyvän. Minä olen vapaa. Mistään ei löydy siteitä, jotka minut takerruttaisivat tähän alkuun kiinni.

Jokainen hermo värisee odotuksesta. Kutsun äänenpaino käy yhä kehoittavammaksi. Maailma mairittelee. Se mairittelee lihaksia, tahtoa, ja lennättää ajatusta komeassa kaaressa maapallon kolkasta toiseen. Tule!

Minä en enää ajattele. Poltan kaikki takanani ja astun ensimmäisen askelen maantiellä.

Nyt se on tehty. Takana ei ole mitään. Edessä on kaikki.

II.

Minä olen maantiellä.

Ensimmäiset askelet astun itsetietoisena. Koko maailma on minun. Olen vapaa menemään minne haluan. Jokaisen tienhaaran saatan valita omakseni, jokainen ilmansuunta on minun. Vauhti on alussa kova, niin kiihkeä, että pian hengästyn.

Maantie juoksee suorana. Joskus valaisee kuu sitä pehmeästi, ja ojia en huomaa, vaikka aivan niiden partailla kävelen. Joskus tunkevat auringon säteet kaikkialle. Päivä tekee tiestä kovan. Kaikki ääripiirteet ovat selvät. Ojista ovat muodostuneet syvät vallihaudat, jotka pakottavat minut pysymään maantiellä. Sivuille en pääse, takana on kaikki poltettu. Siis eteenpäin!

Ja eteenpäin minä riennän. Taakse en katso. Ylpeys, uhma, häpeän pelko ja tietoisuus voimastani jäykistävät niskani, niin etten saata katsoa sitä osaa tiestä, jonka jo olen askeleillani mitannut.

Nyt minä tiedän, mistä tämä riemukas tunne on rintaani syttynyt!

Me olemme kaikki seikkailijoita. Salaperäinen, tuntematon viehättää enemmän kuin käsin kosketeltavissa oleva. Me haluamme tutkia, kokea ja asettaa voimamme esteitä vastaan. Me olemme kuulleet puhuttavan ihmeellisistä olennoista, kummallisista vaaroista, ja jokainen uskomme tulevamme toimeen seikkailuissa. Veri kiertää kuohuvana koskena suonissamme. Jokainen sydämen lyönti ajaa meitä eteenpäin. Luotamme itseemme. Nyt olemme vakuutettuja siitä, että juuri me kynsimme vaaralta silmät pois päästä.

Aivot sanovat: Varo! Niin, aivot. Nyt me annamme palttua aivoille. Niistä me juuri haluamme päästä irti. Ruumiin on oltava vapaa. Lihakset huutavat sitä täysin kurkuin. Kaikki pingoittuu.

Ruumis pakahtuu, ellei se juuri nyt saa toimia. Hermot nauttivat jännityksen pintaväreestä, joka niiden syitä kutittaa huumaavasti. Lihaksien syyt pullistuvat, pingoittuvat äärimmilleen. Seikkailu odottaa tien käänteen takana. Kolme askelta ja me jo seisomme sitä kasvoista kasvoihin. Kadumme koko elämämme ajan, ellemme nyt tee ratkaisevaa päätöstä ja aja mielestämme pois järjen varoittavaa ääntä. Nyt on hankittava muistoja! Vanhuus tulee, lihakset kuivuvat. Miten katkerasti silloin kadumme, että nyt epäröimme. Me tiedämme sen.

Ja siinä on yksi syy, tärkein syy, minkä tähden me astumme tien mutkan taakse ihanaa seikkailua kokemaan.

Siitä johtui riemukas tunne rinnassani. Siitä, että olin nuori. Aivot, järki ja ruumis sotivat keskenään valtavaa taistelua. Minä olin jo kieltänyt järjen ja seisoin nyt tiellä ruumiini, lihasteni tukemana. Ja minun oli niin hyvä olla. Maailma oli minun. Se ei voinut olla kenenkään muun. Olin yhtä hyvä kuin jokin toinenkin sen herraksi tulemaan. Esteet ja vaarat. Pyh! Ne oli tielleni joku toinen asettanut. Joku toinen, joka halusi itse omistaa maailman. Saadaanpa nähdä!

Minä juoksen nyt maantietä pitkin hätäisin, kiihkein askelin. Tukka liehuu tuulessa, rinta on koholla. Korvat ovat jännityksestä herkkinä ja silmät ovat saaneet kovan kiillon. Koskaan en ole ollut paremmassa kunnossa. Ellen nyt