Fellinin raitiotie
()
About this ebook
Read more from Jukka Pakkanen
Marianzan raitiovaunut Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsElena Damianin kirjeet Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsAntonella Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsEnrico Moron rikos Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsNuoruus Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTriesten taivas Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTakkinsa värinen mies Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHuone taivaan kellarissa Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsViimeinen kilometri Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTristan Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMuuan Jeesus Rating: 0 out of 5 stars0 ratings50-luvun sanakirja Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsJalkapallotaivas Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKoko maailman meno Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsJuna San Pellegrinoon Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKaunispartainen haitarinsoittaja Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsAuruksen tapaus Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHotelli Destino Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTinasotamiehen poika Rating: 0 out of 5 stars0 ratings
Related to Fellinin raitiotie
Related ebooks
Juna San Pellegrinoon Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsYksin tein Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsEnkeli lensi ohi Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMinataron mysteeri Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSinä yönä tähdet Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTinasotamiehen poika Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLive Evil Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTriesten taivas Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsPäiväntasaaja Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKreuzer-sonaatti Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsOdotan raitiovaunua Kruunuvuorenrannassa Rating: 0 out of 5 stars0 ratingssaksan jääkärit. Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsElämän havainnoita VIII Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKiusaaja: Romaani Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSinun jälkeesi, Max Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsUni Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTaivaan pikajuna Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKurimus y.m. kertomuksia ja kuvauksia Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsStalinin moukari Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKaikki rakkauteni Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMiekkatanssi Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsAtomisalaisuus Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKesän aika Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKiinalainen mysteeri Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsPohjoistullin tyttösakki Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKäymään eikä olemaan Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTie auki taivasta myöten Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMusta ruutuässä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsPakolaisen päiväkirja Sotatunnelmia vuosista 1848 ja 1849 Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHippi ja kommunisti: Metkaa teini- ja opiskelijaelämää 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa Rating: 0 out of 5 stars0 ratings
Reviews for Fellinin raitiotie
0 ratings0 reviews
Book preview
Fellinin raitiotie - Jukka Pakkanen
Lukijalle
Sata vuotta sitten Helsingissä kulki sähköraitiovaunu ensimmäisen kerran. Kaupunginmuseon tutkijana minä sain tehtäväkseni laatia juhlavuoden kunniaksi Helsingin raitiovaunuliikenteen historiikin.
Sellainen teos oli jo julkaistu. Halusin toisenlaisen kirjan.
Pyysin internetissä ja alan lehdissä kokemuksia ja muistoja raitiovaunuista. Toimittajan vapaudella ja kirjailijatuttavani avustuksella muokkasin tekstejä ja joistakin otin vain aiheen. Sovitimme teemoja toisiinsa ja pyrimme kielelliseen ja tyylilliseen yhtenäisyyteen. Käsillä onkin yhtä paljon toimittajansa kuin kirjoittajiensa teos.
Liitän alkusanoihin hiukan omaa henkilöhistoriaani.
Olin kolmevuotias, kun Helsinkiä pommitettiin. Istuin äitini sylissä hämärässä kellarissa, vieressä vanha nainen käänsi katseensa minuun ja hymyili surullisesti. Kun sitten seisoimme ylhäällä lumisella kadulla, pimeässä lähestyi suuri pyöreä valo kuin valtavan eläimen silmä. Se oli ensimmäinen kosketukseni raitiovaunuihin.
Kun täytin kaksitoista, ostin pienen sinikantisen vihkon. Seisoin kaiket illat kotini lähellä Töölöntorin laidalla ja merkitsin kahdeksikon ohikulkuaikoja. Sitten aloin seistä Messuhallin kulmalla ja ottaa kolmosia ja nelosia, ja Eläintarhassa seiskoja ja Meilahdessa kymppejä.
Toisinaan kaverini Antti oli mukana ja otti raitiovaunuista valokuvia. Hänen isänsä oli raitiovaunumekaanikko, ja minä aloin haaveilla raitiovaununkuljettajan ammatista.
Monena kevätaamuna myöhästyin koulusta, koska halusin nähdä raitiovaunuja nousevan auringon valossa Mannerheimintiellä. Syystalven iltana jätin tyttöni elokuvateatteri Edisonin ovelle, sillä Erottajanmäeltä näki raitiovaunujen sumussa kasvavan valon.
Kirjoitin ylioppilaaksi, opiskelin sosiologiaa ja tein lopputyöni raitiovaunuliikenteestä urbaanimiljöön sosiaalisena jäsentäjänä. Sain tutkijan paikan Kaupunginmuseossa, väittelin tohtoriksi raitiovaunuelämysten sosiopsykologiasta.
Tämä kirja olkoon kunnianosoitus olennoille, jotka saavat meidät unohtamaan kuolevaisuutemme ja toisinaan kohtaamaan sen.
Keväällä 2001
Kirjan toimittaja
Runoilijan oivallus
Antautuessani nuorena miehenä päätoimiselle runoilijan uralle olin julkaissut kaksi kokoelmaa. Teemani olivat jo silloin klassisia, rakkaudenjanosta kuolemankaipuuseen. Sain lukijoita ja tunnustusta, runojani käännettiin useille kielille.
Sitten, yhtäkkiä kynä sormissani ja tyhjä paperi edessäni, en kyennyt kirjoittamaan yksinkertaista lausetta kuun valosta. Yritin sitä puoli vuotta, paperi pysyi tyhjänä. Aloin juoda ja yritin kirjoittaa. Vaimo sai tarpeekseen ja jätti miehen, joka taiteellisen intohimonsa sokaisemana oli raunioittanut nelihenkisen perheen talouden.
Sumuisena kevätiltana seisoin kadunkulmassa ja kehittelin jäähyväissanoja elämälle, kun talon takaa liukui pimeä raitiovaunu ja pysähtyi kohdallani. Se lähti, ja aivan kuin huokaisi.
Kuulin äänessä viestin. Tyydy siihen, mikä olet! Mitä vähäisemmäksi sen teet, sitä suuremmaksi se voi kasvaa.
Yöllä kirjoitin runon helpommin kuin koskaan. Kaksi vuotta myöhemmin kokoelmani Kuun varjo voitti arvostetun kirjallisuuspalkinnon.
Viaton suudelma
Muutamia vuosia sitten kotikaupungissani herätti huomiota tapaus, jossa kiskoilta suistunut raitiovaunu ajoi nuoren moottoripyöräilijän yli. Onnettomuuden syy on virallisesti tunnettu. Viikkoja jatkunut helle oli näännyttänyt tiukkaa aikataulua ajavan kuljettajan, hän oli kärsinyt nestehukasta ja joutunut lämpöhalvauksen tilaan.
Se kaikki on totta, mutta se on vain osatotuus. Voin näin sanoa, koska raitiovaunua kuljettanut nainen olen minä.
Vielä vuosien jälkeen muistan kaiken kirkkaana kuin se olisi tapahtunut eilen.
Olin joutunut pysäkillä odottamaan vanhaa miestä, joka oli hädissään viittoen laahustanut kadun yli ja noussut sisään. Olin aikataulusta jäljessä jo toista minuuttia. Seuraavassa risteyksessä jäin viime hetkellä punaisiin ja aikataulu vain kiristyi. Laskeva aurinko häikäisi liiketalon ikkunoista, mutta tutulla reitillä olin tottunut siihen. En ollut juonut tilkkaakaan moneen tuntiin, siihenkin oli tottunut. Ohjaamossa oli tukahduttavan kuuma, kuumat ja kylmät olot kuuluvat raitiovaununkuljettajan työhön.
Sitten edessä oli pitkä suora katu. Nostin nopeuden sallitun rajalle ja ylikin. Katu kaartui loivasti vasempaan risteyksen yli. Vihreä vaihtui keltaiseksi ja valmistauduin pysähtymään.
Silloin näin jotain, mikä oli seisauttaa sydämeni.
Mieheni oli monet kerrat