Octorania

By Juha Rahkonen

Octorania on salaperäinen tutkimus-alus tulevaisuudesta, joka on päätynyt meren pohjaan vahingossa. Se on alkanut vaikuttaa mereen ja on aiheuttanut myrskyjä. Tuota aluetta kutsutaan Bermudan kolmioksi. Octorania ilmestyi sinne vuonna 1593.

Tarina alkaa vuodesta 1748, jolloin Daniel Bermudan saarelta purjehtii merellä ja ajautuu myrskyn silmään. Laiva tuhoutuu ja Daniel löytää itsensä meren pohjasta elossa. Hänen poikansa ja vaimonsa ovat kadoksissa, jotka olivat mukana laivassa. Hän tapaa hirviön, joka onkin Algyriel, merenneitojen kuningatar. Tämä ihastuu mieheen ja kertoo tälle jostain suuresta kohtalosta, joka tätä odottaa näissä syvyyksissä.

Daniel jää yksin ja joku työntää hänet portin läpi, joka siirtää hänet Octorania-alukseen. Siellä asuu hirviöitä, jotka syövät hänen vasemman kätensä. XCF-145597-robotti vuoden 2344 mallistosta pelastaa hänet asentamalla hänellä robottikäden, joka toimii aseena. Pian hän huomaa taistelevansa suurta pahuutta vastaan Alien-elokuvien hengessä.

Meren pohjassa on paljon elämää. Tämän merenalaisen valtakunnan nimi on Qualarium, jota Algyriel hallitsee. Se on valtava uima-allasta muistuttava alue, jonka yläpuolella on valtava läpinäkyvä kupu, jota merivesi ei voi lävistää. Sen pinnalle on kiinnitetty lukuisia eri värisiä valoja, joiden kirjo on upeaa nähtävää. Voi kuinka tarunhohtoinen paikka.

Pimeissä syvyyksissa asustaa Dramakton, jolla on omat pahat suunnitelmansa vallata Qualarium. Hänellä jotain tekemistä Octoranian tapahtumien kanssa. Hän on hirviö, joka oli ennen turmeltumistaan Qualariumin kuningas tuhat vuotta sitten. Tuolloin kaikki merenmiehet ajettiin pois Algyrielin toimesta.

2351 vuodessa asuva Morptus lähettää tiimin takaisin ajassa selvittämään Octorania 1:n mysteeriä. Octorania on rakennettu kaukaisessa tulevaisuudessa 2300-luvulla ihmiskunnan aikaansaaman uuden eliölajin toimesta, joka myös hävitti lopulta luojansa sukupuuton partaalle. Nämä laboratoriossa luodut olennot vapautuivat ja saivat maailman hetkessä polvilleen. Niiden nimeksi tuli neromorptus sapiens. Niiden ihon väri on lila, joillakin se saattaa olla koboltinsininen, sinivihreä tai violetti. Neromorptus sapiensin johtaja otti nimekseen Morptus vuonna 2303. Hänen aivoihinsa oli asennettu älysiru, joka mahdollistaa ihmistä kehittyneemmän ajattelun.

Kirja on sekoitus fantasiaa, kauhua ja tieteisfiktiota.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Oct 10, 2018
• ISBN: 9789528005711

Juha Rahkonen

Juha Rahkonen on vuonna 1983 syntynyt fantasian, scifin ja kauhun mestari. Muita hänen sci-fi-teoksiaan ovat Octorania, Alien Cover ja Mekwierl-projekti Tuhon äärellä-trilogia tulee sisältämään osat: Virus X, Emilia X ja Evoluutio Z. Juhalle on runsaasti fantasiateoksia.

Book preview

Octorania

Octorania

1. Kapteeni Daniel

2. Octorania

3. Ääniä pimeydessä

4. Epätoivon käytävät

5. Qualarium

6. Vaaniva kuolema

7. Rautakäsi

8. Kapteeni Törkyparta

9. Kirotut merenmiehet

10. Liikkeelle lähtö

11. Kuoleman kynsissä

12. Daniel-pelastaja

13. Neromorptus sapiens

14. Dramaktonin mahti

15. Rakkaus ei tunne rajoja

16. Morptuksen lemmikki

17. Uusia liittolaisia

18. Pako

19. Kaunis tulevaisuus

20. Mial

21. Danielin romanssi

22. Värväys

23. Vuosi 1750

24. Kaksi viikkoa tulevaisuudessa

25. Samana päivänä

26. Jamesin virhe

27. Aquiras Mass

28. Hyökkäys tulevaisuuteen

29. Luoja

30. Merirosvot ovat aina merirosvoja

31. Viesti Danielille

32. Agadamorisin taistelu

33. Vuosi 1751

34. Menetys

35. Eeppistä

Epilogi

Valmistusmerkinnät

Octorania

1. Kapteeni Daniel

Aamun kirkkaat auringon ensisäteet valaisivat meren pintaa Bermudan saaren tuntumassa. Aamu oli erityisen kaunis, eikä lupaisi myrskyä. Oli vuosi 1748. Meri oli täysin tyyni. Useita veneitä oli laskettu vesille, sillä moni kalastaja käytti hyväkseen tämän upean aamun. Kevät oli taittumaisillaan kesäksi. Koko maailma vaikutti täydellisen tyyneltä myrskyn edellä. Delfiinit uivat etäämmällä rannikosta onnellisesti polskutellen ja kauempana valaan pyrstö kohosi veden pinnan ylle ja läiskähti rajusti lennättäen vettä ympäriinsä. Joku tarkkasilmäinen olisi voinut vaikka vannoa nähneensä vedessä myös merenneitoja. Lokit lentelivät matalalla veden yllä. Jotkut isommat linnut sukelsivat nappaamaan pieniä kaloja ruuaksi.

Läheisessä satamassa miehet touhusivat suurehkon Selviytyjä-laivan parissa, jota valmisteltiin merimatkaa varten. Se oli lojunut satamassa jo neljä viikkoa korjaustöiden vuoksi. Edellisen matkan taistelu merirosvoja vastaan oli jättänyt arpensa laivaan. Miehistö valmistautui parhaillaan laskemaan sen vesille. Tuo hieno laiva oli kokenut kovia viimevuosina. Kapteenia tuotiin juuri vaunuilla vaimonsa ja poikansa kanssa paikalle.

Olen niin innoissani tästä matkasta, isä, poika sanoi.

Toivottavasti matka sujuu ongelmitta, minä kun en pidä vedestä niin yhtään, vaimo totesi.

Voi Miriam, et saa merivettä edes komealle mekollesi istuessasi hytissä. Et joudu kastumaan, jollet vahingossa putoa kannelta veteen. Paras, että menet hyttiini, Daniel totesi tyytyväisenä.

Käskystä minä menen hyttiin, vaikkei se kovin kodikas voi olla. Valmistan lounaan siellä.

Minä kyllä jään kannelle, poika totesi.

Menkää nyt Selviytyjän kyytiin, niin minä tulen perässä kohta. Perhe suuntasi kulkunsa laivan lankulle ja kapteeni meni tapaamaan erästä kapteeni Adamsia.

Hyviä huomenia, kapteeni Daniel, Adams aloitti.

Samoin sinulle, kapteeni Adams.

Oli se melkoinen ihme, että selvisit hengissä viimesimmästä tehtävästäsi neljä viikkoa sitten. Aika paljon Selviytyjä kärsi tuhoa. Ihme, että nyt olet jo palaamassa vesille sen kanssa.

Se on korjattu ja kiitos kuuluu ahkerille miehille. Kapteeni Bryce Raivohullu miehineen oli lähellä tuhota meidät, mutta ammuttuani hänet miesten into taistella kuoli äkkiä. Se oli suurenmoinen kamppailu. Siitä voisit maksaa vielä lisääkin minulle.

Ei, Daniel, sait tarpeeksi palkkiota hyvin tehdystä työstä. Ymmärrän, että laivasi korjaaminen maksaa.

On ollut tylsät neljä viikkoa maissa, ei minusta kyllä ole ollenkaan maakravuksi. Vaimo ei tykkää, mutta minkäs kunnon merimies luonteelleen mahtaa.

Aivan, merelle minäkin aina haluan. Tämä on helpompaa ilman vaimoa sanon minä.

Onko sinulla uutta merirosvotehtävää tarjolla? En kyllä viitsisi nyt ottaa mitään haastavaa kun perheenikin on mukana.

Tänään minulla ei valitettavasti ole tarjolla uutta tehtävää, ehkäpä ensiviikolla. Olet pysäyttänyt niin monta merirosvoa, että tehtävät ovat alkaneet käydä vähiin.

Nähdään ensiviikolla kun palaan.

Nähdään, Daniel. Daniel poistui ja meni Selviytyjän kannelle. Hän tapasi perämiehensä Franklinin.

Onko kaikki kunnossa lähtöä varten, Franklin?

Kaikki on kunnossa. Sam, Walter ja kumppanit ovat tehneet hyvää työtä. Selviytyjä on kuin uusi taas.

Suorastaan upea ja niin on ilmakin tänään.

Daniel, myrsky ei meitä tänään kiusaa. Saitko uutta tehtävää? Pääsenkö tappamaan merirosvoja?

Et pääse, Franklin. Kapteeni Adamsilla ei ollut yhtäkään meille sopivaa tehtävää. Mutta ensiviikolla parempi tuuri. Me vain juttelimme lyhyesti. Toivottavasti et ole kovin pettynyt kapteeniisi tänään. Olet hyvä mies, Franklin.

Petyin hieman, mutta en suutu, olethan minulle kuin veli, kapu.

Menehän nyt siitä, Franklin.

Laiva lähti merille tuntia myöhemmin. Kapteeni Daniel istui nyt hytissään vaimonsa Miriamin kanssa syöden lounasta ja samalla keskustellen. Tämä olisi heidän ensimmäinen yhteinen merimatkansa. Tänään muuten niin hyvätuulinen kapteeni ei ollut nyt enää niin hilpeissä tunnelmissa. Että vaimon pitikin nostaa seuraava aihe pöydälle juuri nyt.

Tässä me vain istumme. En ole enää iloinen niin kuin olin ennen. Se hymyilevä, rakastunut ja varhain raskaaksi tullut nuori neito on nyt poissa. Heidän poikansa oli nyt kuudentoista. Äiti oli vasta ylittänyt kolmenkymmenen ja isä Daniel oli jo päässyt lähelle neljääkymmentä.

Olkoonkin poissa, ei sinun tarvitse olla enää hän. Olet kasvanut naiseksi. Et ilmeisesti rakasta minua enää, Miriam. Se seikka saa minut hyvin surulliseksi. Kuvittelin, että meillä olisi edessä miellyttävä merimatka ilman merirosvoja ja myrskyä. James on innoissaan, olisit sinäkin, Miriam.

Edes tämä merimatka ei enää avioliittoamme pelasta. Olit liian paljon merillä. Olen pahoillani, että toin asian nyt esille. Mutta nyt kun olit kuukauden maissa niin tajusin, ettei sinusta ole sellaiseen elämään kuin minä olisin kanssasi halunnut.

Meri on intohimoni, mutta en ole koskaan lakannut rakastamasta sinua. Olisin ottanut Jamesin mukaani merille, muttet koskaan sallinut sitä. Minä en ole sellainen mies, joka vain asustaa hienossa kartanossaan tekemättä mitään.

Rakastat vain tyhmää laivaasi ja merta. Kunpa myrsky vain veisi sinut mukanaan tai merirosvot hoitelisivat sinut. Rakastat merirosvojen tappamista, mutta jatka vain hommaasi, ethän sinä mitään muuta osaakaan. Et osaa pitää naistasi tyytyväisenä, kapteeni.

Ettäs kehtaatkin, Miriam!, Daniel sanoi ja iski nyrkillä pöytään. Hän ei ollut koskaan väkivaltainen vaimoansa kohtaan. Heidän avioliittonsa olisi nyt lopussa, eikä siinä enää auttanut pöydän hakkaamiset. Poika James oli saanut kunniatehtävän ohjata laivaa, siksi hän ei ollut paikalla. Mutta Daniel ei halunnut pojan näkevän miten heidän suhteensa oli lopussa.

Tämän merimatkan jälkeen kaikki on ohitse, Miriam sanoi, eivätkä he enää keskustelleet sen jälkeen. Daniel nojasi pettyneenä käsiinsä ja joi kupillisen rommia. Ei hän ollut mikään juomamies, mutta haki siitä lohtua tällaisina hetkinä. Ehkä hänen elämänsä Miriamin kanssa nyt tosiaan olisi lopussa. Hänen tietojensa mukaan Miriamilla ei ollut toista miestä ainakaan vielä. Kuinka hän ei muka ollut tajunnut, että Miriam voisi jättää hänet tänään? He eivät olleet jakaneet sänkyään moneen viikkoon, nainen oli selvästi saanut tarpeekseen. Miriam oli vielä nuori ja he voisivat saada vielä lisää lapsia. James jäisi heidän ainoaksi lapsekseen. Hän tiesi, ettei Miriam helpolla muuttaisi mieltään. Ehkä hän voisi vielä yrittää saada vaimonsa mielen muuttumaan tällä merimatkalla.

Daniel oli tehnyt lukuisia matkoja Selviytyjän kapteenina kahdentoista vuoden aikana yksin ilman vaimoaan, joka joutui odottamaan miestään jopa vuosia takaisin kotiin. Hänestä ei ollut maakravuksi. Hän oli kokenut niin paljon Selviytyjän kapteenina ja osasi taistella. Häntä parempaa miekkamiestä sai hakea. Merirosvot olivat hyökänneet lukuisia kertoja, mutta peloton kapteeni oli upottanut niiden laivat joka kerta.

Eräänkin kerran hän oli joutunut merirosvojen vangiksi, mutta yhdessä yössä hän oli tappanut merirosvot ja lopuksi vapauttanut toverinsa. Yleensä hän ei antautunut kenellekään, sillä sen hän koki noloksi. Hänelle oli aina ollut äärimmäisen tärkeää säilyttää oma maineensa pelottomana kapteenina, jota eivät rosvot voineet lahjoa. Hän oli merirosvojen kauhu, mies vailla vertaa.

Kolme tuntia myöhemmin laiva heittelehti rajusti myrskyssä keskellä avomerta. Tätä myrskyä ei pitänyt olla tänään, se poikkesikin tavallisesta myrskystä. Tästä ei ehkä selvittäisi hengissä. Kapteeni Daniel oli sitonut itsensä kiinni ruoriin, ettei ajautunut aaltojen sekaan. Lähes kaikki miehet olivat huuhtoutuneet kannelta mereen ja hukkuneet. Franklin sinnitteli vielä kannella pidellen kiinni köysistä.

Älä päästä irti, Franklin!, Daniel huusi.

Pelasta laivamme, kapu! Älä minusta huoli!, Franklin sanoi, päästi irti ja katosi veteen.

Piru, sinne meni hyvä mies!, Daniel huusi vihaisena. Tämä myrsky tappaisi hänetkin.

Sanottiin, että kapteeni menisi laivansa mukana ja niin olisi juuri käymässä. Hänen vaimonsa Miriam ja James olivat niin peloissaan, etteivät uskaltaneet poistua kapteenin hytistä. He olivat siellä kaikkein parhaassa turvassa.

En halua hukkua, minua pelottaa kauheasti!

Tiedän, poikani. Isäsi tekee kaikkensa pelastaakseen meidät.

Ei isä ole jumala. Meri vie voiton ja me kuolemme!

Pelko pois, olen tässä, James. Äitisi suojelee sinua pahalta. Isäsi on kokenut merimies ja pelastanut laivansa monesti, miehistään nyt puhumattakaan. Pidä kiinni minusta, poika, yhdessä me selviämme.

Menen isän luokse nyt!

Et mene, hän nimenomaan käski meidän jäädä tänne. Se on liian vaarallista.

Daniel näki edessään valtavan pyörteen, joka tekisi lopun kaikesta. Hän pelkäsi nyt enemmän kuin koskaan. Tämä ei ollut mikään tavallinen myrsky. Hän taisteli tosissaan pitääkseen Selviytyjän poissa pyörteestä, kunnes masto katkesi, eikä purjeista ollut mitään jäljellä. Ruori irtosi laivasta ja Daniel lensi korkealle ilmaan tuulen mukana. Hän näki kuinka Selviytyjä hajosi kappaleiksi. Hän ei tiennyt, miten hänen perheensä kävi. Kapteenin hytti oli jo tiessään. Hän sulki silmänsä pudotessaan mailien syvyyteen ja menetti tajuntansa.

Hän avasi silmänsä tietämättä kauanko aikaa oli kulunut ja haukkoi nyt hämmästyneenä henkeään. Tovin siinä henkeä haukottuaan hän tajusi, ettei ollut hukkumassa, vaikka oli meren pohjassa. Daniel kykeni hengittämään veden alla niin uskomattomalta kuin se tuntuikin. Hän antoi veden kuljettaa itseään, eikä siellä ollut lainkaan kylmä. Alapuolella avautui aivan uskomaton maisema. Kaikkialla ui ennennäkemättömiä mereneläviä ja miten kauniita ne olivatkaan. Siellä täällä näkyi monenlaisia valoja, mutta ne eivät voineet olla kotoisin ihmisten maailmasta. Tämän täytyi olla unta, mutta Daniel ei kyennyt heräämään.

Hän olisi voinut jäädä siihen vain katselemaan, mutta silloin jokin limaisentuntuinen tarttui hänen käteensä. Kauhuissaan Daniel yritti irtautua olennon otteesta, mutta siitä ei ollut mitään apua, sillä ote piti. Se vei hänet mustiin syvyyksiin. Olento ei kammottavasta olemuksestaan huolimatta aikonut syödä häntä. Sillä taisi olla mielessään jotain aivan toisenlaista kuin tappaminen.

Älä pelkää, minä olen Algyriel, merenneitojen kuningatar. Tule kanssani, merimies, se kuiskasi hänen korvaansa englanniksi, eikä sen torahampaisesta suusta tullut lainkaan ilmakuplia. Sillä oli kidukset kuin merenelävällä ja sen keltaisissa silmissä oli jotain taivaallisen kiehtovaa mystiikkaa. Hetken sitä tuijotettuaan Daniel vajosi jonkinlaiseen lumoukseen, eikä kyennyt liikkumaan. Merenneidoksi olento oli kaikkea muuta kuin kaunis näky. Daniel ei ollut varma, mutta oletti nähneensä tuon kammottavan hirviön välillä alastoman naisen hahmossa, ihan kuin se olisi tehnyt muodonmuutoksen.

Kuningatar Algyriel vei hänet vedenalaiseen luolaan. He rakastelivat, vaikkei Daniel sitä luultavasti edes tajunnut. Hän oli niin sokaistunut naisolennon kauneudesta. Daniel vajosi uneen ja se jätti hänet yksin. Se, mitä Algyriel hänestä haluaisi olisi toistaiseksi mysteeri. Jos se tahtoisi herkutella hänen lihallaan, se olisi jo tehnyt sen. Algyrielin kammottava ulkonäkö oli vain illuusiota. Daniel vaelsi unen ja todellisuuden välitilassa yrittäen turhaan ymmärtää minne oli joutunut. Kauhukuva miesten huuhtoutumisesta mereen valtasi hänen mielensä.

" Taidan olla manalan mailla jo. Mieheni ovat kuolleet ja perheeni." Hän näki laivansa tuhoutuvan mielessään yhä uudelleen ja uudelleen. Hän yritti keskittyä näkemään olisiko hytti säilynyt ehjänä. Toivo oli mennyt, he tuskin enää voisivat olla elossa. Ehkä hän pystyisi ottamaan asiasta selvää. Merenneito ei selvästikään halunnut antaa vastauksia, vaikka oli kiintynyt häneen jo.

" Älä ole surullinen, tule katsomaan mikä sinua täällä alhaalla odottaa."

" Ei minua kiinnosta manalan kauhut."

" Qualarium ei ole manala."

Daniel antoi itsensä vajota aivan merenpohjalle, eikä mikään vienyt häntä mennessään. Meressä asusti vaikka mitä petoja, joita kukaan ei