Tie täynnä elämää: Laululintu 13

By Terttu Lajunen

Uuden kokoelman laulut ja runot ovat syntyneet kahden viime vuoden aikana. Mukana on myös suorasanaisia tekstejä vuosien varrelta sekä kymmenen sivun kokoista värikuvaa. Aiheet ja tyylit vaihtelevat taivaan ja maan välillä. Toivon mukaan lukija löytää sisällöstä itselleenkin läheisiä sirpaleita.

Puroista pienin saa kantaa vettä niin virvoittavaa,
pienestä näin alkunsa saa kirkkaiden lähteiden maa.

Pieniä puroja kulkee lävitse polttavan maan.
Yksi jos uomansa sulkee, toinen jo on tulvillaan.

Juoksunsa yhteen kun liittää, korven saa kukoistamaan.
Pieniä puroja riittää keskellä aution maan.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Sep 2, 2016
• ISBN: 9789523397026

Terttu Lajunen

Tekijä on ammatiltaan äidinkielen opettaja. Jo kouluaikana hänellä oli haaveena kirjoittaa joskus kirja. Tämä unelma on saanutkin toteutua moninkertaisesti ja yllättävällä alueella, joskin myös musiikki on aina ollut hänelle läheistä.

Book preview

Hakemisto

Uutta vettä

Kirkas lähde pohjaton

Säv. ja san. Terttu Lajunen

1

Vesi kirkas on ja lähde pohjaton,

kohti taivasta se pulppuaa.

Korpeen eksynyt ja tietä etsinyt

janon voi nyt siitä sammuttaa. -

Tule lähteen luo ja tätä vettä juo,

voimasi se täysin uudistaa.

Pian huomaat, että erämaahasi

uusi, kirkas lähde aukeaa.

2

Janoon uupua voi maassa varjojen,

vaikka lähde aina auki on.

Kiirehdimme vain kuin jotain etsien,

vaatimusten tie on loputon. -

Tule lähteen luo ja tätä vettä juo,

voimasi se täysin uudistaa.

Pian huomaat, että erämaahasi

uusi, kirkas lähde aukeaa.

Ke 13.6.2012 klo 12, nro 1996

© T. L.

Lumme veden pinnalla

Säv. ja san. Terttu Lajunen

Kukkanen mullasta maan

kasvaa myös nukkuessaan,

vartensa ojentaa korkeuteen -

kuin lumme pohjasta veen,

vartensa ojentaa korkeuteen

kuin lumme pinnalle veen.

--

Lintu jää nukkuessaan

siipiä vahvistamaan.

Kauan se pesässä viivy ei,

tuuli jo matkalle vei.

Helatorstaina 29.5.2014 klo 8, nro 2221

Höyheniä

Säv. ja san. Terttu Lajunen

Jotain etsien hain, mutta löytänyt en.

Veden pinnalla vain oli jälkiä sen.

Sinne aarre tuo kultainen painunut lie.

Meren pohjalla kulkee tie.

Moni toive myös ilmaan

on haihtunut vain,

linnun höyhenen muistoksi sain. -

Veden liikkeitä turhaa on katsella vain,

meren kutsun kun kuulla sain.

La 18.6.2016, nro 2601

© T. L.

Hiekan alla

Säv. ja san. Terttu Lajunen

Hiekan alla lähde erämaassa on, kirkas vesivirta vastustamaton.

Kuiva erämaa kukkiin puhkeaa, puhdas vesi voi janon sammuttaa.

Lähteen vesi hiekkaankin luo uutta elämää. - Helppoa ei ole ymmärtää,

mistä lähde pulppuaa ja kirkas vesi tuo, //joka uutta elämää näin luo.//

La 1.8.2015, nro 2412

© T. L.

Uutta vettä

Säv. ja san. Terttu Lajunen

1

Uutta vettä kun virta toi,

viivaa siihen ei piirtää voi.

Pintaa kirkasta, kuplivaa

//hetken katsella saa//.

2

Tyhjiin voisi ei ammentaa

kosken juoksua kuohuvaa.

Aikaa myöskään ei kiinni saa,

//hetken seisahtuvaa//.

Ti 20.1.2015 klo 7, nro 2305

Suunta

Säv. ja san. Terttu lajunen

1

Ei aallokko koskaan tyyntyä saa,

on suuntana löytää kaukainen maa.

Ei aallokko silloin tyyntyä saa,

kun purtta se kuljettaa.

2

Kun aurinko sillan aalloille luo,

se taivaasta asti terveiset tuo.

Ja raskaana vaikka aallokko käy,

niin vielä ei rantaa näy.

3

Ei aallokko silloin tyyntyä saa,

kun purtta se kuljettaa,

kun purtta se kuljettaa.

Pe 17.10.2014 klo 8, nro 2268

Vesihelmiä

Säv. ja san. Terttu Lajunen

© T. L.

Aaltojen pinnalta helmiä hain -

vaahtoa ovat ne vain.

//Kirkkaita helmiä katsella sain,

ilmaan ne haihtuivat vain.//

Virralla suunta muuttumaton,

takaisin käänny se ei.

Määränä on kaukainen maa,

palata tänne ei saa.

Kuohunsa pois matkassaan vei.

Helmiä kanna se ei.

Aaltojen pinnalta helmiä hain -

vaahtoa ovat ne vain.

//Helmiä hetkisen katsella sain,

ilmaan ne haihtuivat vain.//

Ma 27.6.2016, nro 2602

Virta vierii - joki juoksee

Säv. ja san. Terttu Lajunen

© T. L.

Aika juoksee kohti iltaa, yksi päivä taas mennyt on.

Kuu jo kulkee järven siltaa, kiinni ottaa on mahdoton.

Virta vierii sukkelaan, aalto järveen hukkuu.

Kiinni ei saa milloinkaan, tuuli kohta nukkuu.

Päivä iltaan kiirehtää, muisto siitä jälkeen jää.

Varjoon valo häviää. Tiellä hämärtää.

Joki juoksee suuntaansa päin, merta kohti sen virtaavan näin.

Suunta on sillä muuttumaton. Aina on ollut, näin nytkin on.

Pyörteitä nostaa se pohjasta päin, kirkkaita kuplia syntyvän näin.

Kuohukin pois haihtua saa, vaahto on vain unelmaa.

Su 20.3.2016, nro 2568

Hiekkarannalla

Säv. ja san. Terttu Lajunen

1

Tänään hiekkarannalla kuljen,

veden ääntä kuunnella saan.

Arjen huolet mielestä suljen,

niitä muista en ollenkaan. -

Jalanjäljet myös häviää,

veden varjoon hiekalle jää.

Tänään hiekkarannalla kuljen,

täällä on niin suotuisa sää.

2

Meren selkä aaltoja kantaa

kohti rantaa valkenevaa.

Monen niistä painua antaa,

vaahtopäiksi vain kuohuttaa.

Aalto rantaan päästä jos saa,

rajoilleen se vain raukeaa. -

Veden varjoon hiekka kun painuu,

jalanjäljet myös katoaa.

La 28.5.2016, nro 2591

© T. L.

Kylmää ja lämmintä

Säv. ja san. Terttu Lajunen

1

Jo on aika väistyä pakkassään,

vesi murtaa vahvankin jään.

//Valo syttyi yöhön niin pimeään,

värin vaihtaa voi vihreään.//

2

Pisaralla murtaa voi kallion,

lämmin kylmää vahvempi on.

//Kun on aika auennut sovinnon,

kuka huutaa voi tuomion?//

3

Puro juoksee, lähteestä pulppuaa

uutta voimaa virvoittavaa.

//Veden äänen kirkkaana kuulla saa.

Vielä huokuu kylmyyttä maa.//

To 31.3.2016, nro 2572

© T. L.

Kirkastuva tie

Säv. ja san. Terttu Lajunen

© T. L.

Monta päivää taakse jo jäi -

joki virtaa vain eteenpäin.

Takaisin ei ottaa saa

mikä jäänyt on jo taa.

Vain eteenpäin kun kulkee

näin kirkastuva tie,

niin luottaa siihen saan:

perille se vie.

Vain luottaa siihen saan,

että kotiin vie

kirkastuva tie.

Ma 18.4.2016, nro 2573

Älä jää rannalle

Säv. ja san. Terttu Lajunen

Hiekkarannalla kuljin kuin ihmetellen, veden aarteita etsien.

Pelkkää hiekkaa vain sormilla seuloa sain,

aivan turhaan kai kultaa hain. Myöskään helmiä löytänyt en.

Viisauden ymmärtää sain: turhuutta on odotus vain.

Kohta jo on myöhäistä työ. Yllättää yö.

Rannalta ei aarteita saa, vesi ne pois kun kuljettaa.

Syvällä nyt helmi se on ruostumaton.

©T. L. Ke 8.6.2016, nro 2598

Laineilla

Säv. ja san. Terttu Lajunen