Fernando & heteronyymit: Vain uneni ovat väyliä itseeni

By Fernando Pessoa

Fernando Pessoa (1888 - 1935) ei omana elinaikanaan paistatellut julkisuudessa. Hän eli pikkuvirkamiehenä melko porvarillista elämää ja kuoli suurempaa huomiota herättämättä 47-vuotiaana maksakirroosiin synnyinkaupungissaan Lissabonissa. Pessoa oli kirjallisessa tuotannossaan multipersoona, syvällä mielessään luomiensa henkilöiden piirittämä, niiden sulauma ja lopputulos. Hänessä yhtyvät kirjailijapersoonallisuudet tavalla, jollaista maailmankirjallisuudessa saa etsiä.

Pessoan merkitys Portugalin kirjallisuuden uudistajana 1900-luvun alkuvuosikymmenillä on kiistaton. Maailmankirjallisuutta hänestä on tullut vasta hänen kuolemansa jälkeen, ja hän on ympäri maailmaa lukevan yleisön yhteistä omaisuutta, kun uudet ja taas uudet sukupolvet ovat hänet löytäneet ja hänen tuotantoonsa ihastuneet.

Tällä runoantologialla ovat itsensä Fernandon lisäksi mukana tunnetut heteronyymit Alberto Caiero, Álvaro de Campos ja Ricardo Reis.

Runot on valikoinut ja suomentanut Miika T. Meijer, joka on myös kirjoittanut teoksen saatesanat ja selitysosion.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Oct 24, 2023
• ISBN: 9789528059943

Fernando Pessoa

Fernando Pessoa oli portugalilainen kirjailija, joka tunnetaan ennen kaikkea hänen runoudestaan. Omana elinaikanaan hän sai julkaistua omakustanteena vain kaksi englanninkielistä sonettikokoelmaa sekä vuotta ennen kuolemaansa 1934 runoteoksen Mensagem. Hänen tekstinsä on löydetty todella vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Book preview

SISÄLLYS

– Suomentajan saatesanat –Hieman suurempi kuin kokonainen maailmakaikkeus

Kirjailija ja Henkilö Fernando Pessoa ja hänen lukuisat minänsä

DR. PANCRÁCIO

Hänen kulkiessa

ALBERTO CAIERO

I: LAMMASPAIMEN

I En ole koskaan ollut paimenessa

II Katseeni on kirkas kuin auringonkukka

III Illalla ikkunallani silmäilemättä hämärässä

V Tarpeeksi metafyysistä on olla pohtimatta mitään

IX Minulla on lammaslauma

X Hei, lauman haltija

XI Tuolla neidillä on piano

XXI Jos voisin puraista palasen maailmasta

XXII Kuten se, joka avaa talonsa oven kesäpäivänä

XXIII Mieleni on harmaa kuin taivas

XXIV Mitä näemme olevasta, on olevaa

XXVI Tosinaan kirkkaan ja oikeanlaisen valon päivinä

XXVII Luonto on ja ei ole jumalainen…

XXVIII Tänään luin melkein kaksi sivua

XXXI Jos joskus väitän kukkien hymyilevän

XXXIV Minun on niin luonnollista olla ajattelematta

XXXV Korkeiden latvojen välistä pilkistävä kuutamo

XXXVI On runoilijoita, jotka ovat taiteilijoita

XXXVII Kuin valtava likainen tulipalo

XXXIX Olevan mysteeri, missä se on?

XLII Postivaunu kulki tiellä kadoten matkoihinsa

XLVI Tällä tai tuolla tavoin

XLVII Taloni yläkerran ikkunasta

XLIX Vetäydyn sisälle ja suljen ikkunan

II: RAKASTUNUT LAMMASPAIMEN JA MUITA RUNOJA (1914 - 1930)

Tien mutkan takana

Kuu on korkealla taivaalla, on kevät

Puhdistaa ja siivota Materiaa...

Asioiden hämmästyttävä todellisuus

Jos minusta kuolemani jälkeen kirjoitetaan elämäkerta

Jokainen teoria, jokainen runo

Tänään minulle luettiin Fransiscus Assisialaista

Kukaan ei huomaa etäisen laivan etenemistä joella...

Maailmankaikkeus ei ole minun ideani

Vaaleana pilvisenä päivänä huolestuin, miltei pelästyin

Tiedän, että maailma on olemassa, mutta en tiedä, olenko minä olemassa

Mutta miksi kyseenalaistaisin itseni muuta kuin olemalla sairas?

Kun kylmä vuodenaikana on kylmä, tunnen sen miellyttävänä

Sota, joka aiheuttaa kärsimystä laivueineen maailmalle

Yksikään Luonnosta muodostettu mielipide

Totuus, valhe, varmuus, epävarmuus...

Kukkulan paimen, niin kaukana lampainesi minusta

Eläkää nykyisyydessä, te sanotte

Ei riitä, että avaan ikkunan

Tänä aamuna lähdin matkaan sangen varhain

En pystynyt nukkumaan, vaan valvoin koko yön nähdessäni mielessäni

Rakastunut paimen kadotti sauvansa

Ensimmäinen merkki myrskystä joka iskee ylihuomenna

Nyt kun tunnen rakkautta

Puhutte sivilisaatiosta ja siitä, kuinka sitä ei pitäisi olla

III: FRAGMENTTEJA

En koskaan yrittänyt elää elämääni

En tiedä, mitä tietäminen on minulle. En voi nähdä sisäpuolelleni

Ihmiset ovat puhuneet minulle ihmisyydestä

Jo lapsena ennen kuin sain opetusta ollakseni kypsä

Makasin ruohikolla

Isänmaallinenko? Ei, vaan portugalilainen

ÁLVARO DE CAMPOS

IV: KAKSI OODIA (1917, 1927)

Tervehdys Walt Whitmanille

Kuolevaisen oodi

V: KOTIINPALUU JA MUITA RUNOJA (1923 - 1935)

Newtonin binomikaava on yhtä kaunis kuin Milon Venus

Täysin epäsubjektiivinen tie

Lisbon Revisited (1923)

Lisbon Revisited (1926)

Etäiset majakat

Chevroletin pyörillä matkalla Sintraan

Olen pahasti vilustunut

Lähellä Oxfordia

Kyllä minä se olen, minä juuri, tullakseni itsekseni

Puhu lempeästi, sillä tämä on elämää

Herään keskellä yötä hiljaisuuteen, hyvin myöhään yöllä

Lissabon värikkäine

Minua ja unelmiani vastapäisessä rakennuksessa

Hyppäsin pois junasta

Kauanko siitä on, kun kirjoitin viimeksi

Keskiyön liikkumattomuus alkaa laskeutua

Riisuin naamion ja vilkaisin peiliin

Aattona jona ei koskaan lähdetä

Yli puoli tuntia sitten

Kotiinpaluu

Minua huimaa

Jokainen rakkauskirje on

Cleary Non-Campos!

Tiemme ristisivät Lissabonin keskustan kaduilla

Mitä hyötyä on tunteesta, jos sille on ulkoiset syyt?

Là-bas, je ne sais où…

(Tuolla jossain, en tiedä missä…)

RICARDO REIS

VI: OODEJA 1914 - 1927

Lumi peittää auringon kaukaisuudessa valaisemat kukkulat

Viisas on se mies, jolle maailma on näytös

Rakastan Adoniksen puutarhan ruusuja

Jumalat eivät tunnusta mitään niin selkeästi kuin elämän

Ainoa vapaus, jonka jumalat lukevat kunniaksemme

Kullakin asialla on aikansa

Muistele nopeita askeleita valkoisella rannalla

Meillä on aina ollut varma näkemys

Jäljitä kohtalosi

En minä sinua hyljeksi tai vihaa, Kristus

Kärsin, Lidia, pelkään kohtaloani

Säe vastaa

Sinusta on tuleva se, joka olet aina ollut

Uusi kesä, joka tuoreuttaan tuo tullessaan

Hetki hetkeltä muinaiset kasvot toistuvat

Hedelmät ovat peräisin elävistä puista

Otsani yli valtaavat harvat kiehkurat

Kuinka tavaton suru ja katkeruus

Lehti ei vetäydy takaisin oksaan, jossa se kasvoi

Uneksittu ilo on iloa, vaikka uneksittua

Kuinka moni nauttii nauttimisen nauttimisesta

Uni on hyväksi, koska heräämme siitä

VII: OODEJA 1928 - 1935

Kadonneiden jalkojen tekemä häviävä polku

Se mikä lakkaa, on kuolema, ja kuolema

Epäröivinä kuin unohdettu Aiolos

Heikko paheessa, heikko hyveessä

Eivät vain he, jotka meitä kadehtivat ja vihaavat

Odota vähän, olet saava kaikkea

Hallitse tai vaikene. Älä tuhlaa itseäsi

Jos jokaiselle asialle olisi vastaava jumala

Paljastan suoraan, ajattelen niin kuin tunnen

Haluan olla huoleton ja tyyni

Yksikään päivä, josta et nauttinut, ei ollut sinun

Olet yksin. Kukaan ei tiedä sitä. Vaiti ja teeskennellen

Rakastan näkemääni, sillä eräänä päivänä

Lukemattomat elämät ovat meissä

Neljä kertaa vääränä vuonna väärä vuodenaika

Käteni, jotka kokoavat kasaan

Toiset kuvailevat lyyran ja harppujen säestyksellä

Pyydän jumalilta vain yhtä, jäädä huomiotta

FERNANDO PESSOA

VIII: SURREALISTI (1913, 1914 ja 1917)

Ikäväni rämeet sivelevät kullattua sieluani…

Viisto sade

I Unelmani äärettömyyden satama ylittää tämän maiseman

II Kirkossa loistavat kynttilät tänä sateisena päivänä

III Suuri egyptiläinen sfinksi haaveilee tällä paperiarkilla…

IV Äänettömän tilan tamburiinit!...

V Pihalla on aurinkohevoskarusellin pyörremyrsky…

VI Mestari heilauttaa tahtipuikkoaan

Joitakin satunnaisia säkeitä

Muumio

I Olen kulkenut pitkän matkan

II Kleopatra makaa kuolleena katoksessa

III Kenen katse on se

IV Ahdistukseni syöksyy

V Miksi asiat avautuvat kulkuteiksi minulle?

IX: EKSISTENTIALISTI (1913 - 1935)

Olen toisinaan sisälläni kantamani Jumala

Tuuli on liian rivakka

Muistatteko minut yhä?

Kotikadulla piano…

Jumalat ovat onnellisia

Non necesse est

(Se ei ole tarpeen…)

Kuutamolla etäisyydessä

Uneksin tietämättä kuka olen

Oi, minun kyläni kello

Vanhaa pahaista musiikkia!

Rakennustelineet

Unennäköä kaikki kuten elämäni!

Iäisyys on siitä, kymmenen vuotta ties

Kovinpa näyttää kärsivällisyyteni kasvavan

Mietiskelen hiljaisella lammella

Kuin turhaan täytetty lasi

Auringonpaiste niityn yllä

Pahoittelen vaitonaisuuttani

Minun naiseni, Yksinäisyys

Pilvet verhoavat taivasta

Olen pakolainen

Kuin hölmistynyt jäänne

Autopsykografia

Vuorilta kuuluu laulua

Kiihkeänä pimeässä tuulen

Lymyää matkalla kuolema

Astui tyylikkäästi hän eteenpäin

Muinainen suitsutusastia keinuu

Sinä hymyilet miltei nimettömänä

Mietiskelen minulle outoja asioita

Kuolema saapuu varhain

Minä, enemmän kuin muut

Suuret mysteerit ovat saartaneet minut

Viimeinkin erityinen rauha

Valtaisassa ailahtelussa uskon

Kadulla remakoiva lapsi

Vapaus

Ja tätä tärkeämpää

Harmaa vaan ei kolea päivä…

Kaikkea kiivaasti ajatellessani

Tunteeni ovat

Vuorelta laskeutuu usvaa

Eräät sairaudet ovat sairauksista pahimmat

Tämä hulluuden laji

X: HAIKUJA

Jäljet jää aidan

Kaukaiset vedet

Virta kääntyy, en

Maljakon ruusu

Hedelmärinne

Kirsikka kukkii

Riisivihanta

Asterin kelta

Kysellään, ollaan

Vähenee meret

Tarhain heleä

Pyrähtää sorsat

Tuiki tuttua

Tyla! On nurmi

Kimmeltää yössä

Sumu hälvenee

Asteri vahtii

Parantumaton

Kahdesti kuollut

VIITTEITÄ JA SELITYKSIÄ

KIRJALLISUUTTA JA MUITA LÄHTEITÄ

Pirjo Lyyra-Westerlundin muistolle

– Suomentajan saatesanat –

Hieman suurempi kuin kokonainen maailmakaikkeus

Fernando António Nogueira Pessoa syntyi 13. kesäkuuta vuonna 1888 Largo de São Carlosissa Lissabonissa klo 15.20. Päivä oli keskiviikko, pyhän Antoniuksen päivä, ja Lissabonin kaupungin juhlapäivä ja virallinen vapaapäivä. Pessoalle Lissabon oli tärkeä kaupunki, jonka tapahtumia ja elinpiiriä hän usein kuvaa, etenkin hänen keskeneräiseksi jääneessä eräänlaisessa omaelämäkerrallisessa romaanissaan Levottomuuksien kirja ja yhden tunnetuimman heteronyyminsä Álvaro de Camposin runoissa.

Fernandon vanhemmat olivat koulutettuja ja heidän vaikutuksensa pojan kulttuurikiinnostukseen oli merkittävä. Isä oli valtion virkamies, mutta ansiotyönsä ohella klassiseen, etenkin oopperamusiikkiin keskittynyt, sanomalehtiin kirjoittava harrastelija musiikkikriitikko. Azoreilta kotoisin ollut Maria-äiti oli aikansa mittapuulla poikkeuksellisen koulutettu ja kielitaitoinen nainen. Hän opetti poikaansa lukemaan ja kirjoittamaan jo hyvin pienenä. Fernandon ollessa viiden vanha perhettä kohtasi tragedia: ensin kuoli isä Joaquim tuberkuloosiin ja puoli vuotta myöhemmin Fernandon pikkuveli Jorge vain vuoden ikäisenä.

Äidin avioiduttua uudelleen tulevan Portugalin Etelä-Afrikankonsulin kanssa Fernando muutti äitinsä kanssa helmikuussa 1896 Durbaniin, joka tuolloin oli vielä Ison-Britannian hallinnoima Natal. Siellä hän aloitti koulunkäynnin irlantilaisten ja ranskalaisten nunnien ylläpitämässä luostarikoulussa. Saman vuoden marraskuussa Fernando sai siskopuolen Henriquetan, joista tuli kaikista sisaruksista – äidin uudesta avioliitosta heitä oli kaikkiaan kolme – Fernandolle läheisin. Hän suoritti viiden vuoden opinnot kolmessa vuodessa, ja vuonna 1899 hän siirtyi arvostettuun englanninkieliseen Durban High Schooliin, jossa hän osoittautui loistavaksi oppilaaksi.

Pessoa oli koulutovereiden keskuudessa varsin pidetty ja arvostettu, mutta omiin oloihinsa vetäytyvä. Kirjallisuutta ajatellen Afrikka edusti ensimmäistä englantilaiseen kirjallisuuteen innostavaa aikaa. Myöhemmin Pessoan omassa tuotannossa tälläkin tekijällä oli luonnollisesti merkitystä. Nuori Pessoa imi William Shakespearea ja John Miltonia sekä romantikkoja Percy Shelleytä, lordi George Byronia, John Keatsia ja William Wodsworthia; prosaisteista Charles Dickensia ja Thomas Carlylea. Amerikkalaisista kirjailijoista merkittävin oli Edgar Allan Poe, jota hän aikuisena käänsi portugaliksi runsaasti.

Vuonna 1901 Pessoa aloitti lukion ja vuoden lopulla hän muutti väliaikaisesti perheensä mukana Lissaboniin, mikä mahdollisti tutustumisen paremmin hänen synnyinmaahansa ja etenkin synnyinkaupunkiinsa. Ensimmäiset pidemmät portugalinkieliset runonsa Fernando kirjoitti vuonna 1902. Asuessaan Lissabonissa ja vieraillessaan tätinsä luona Terceiran saarella varhaisteini keksi sarjan mielikuvituksellisia sanomalehtiä, joissa oli fiktiivisten toimittajien kirjoittamia uutisia, kommentteja, runoja ja vitsejä. Samalla poika keksi useimmille fiktiivisille hahmoilleen elämäkerrat. Lissabonissa samana vuonna L´ Imparcial-lehdessä julkaistu ensimmäinen portugalin kielellä 13-vuotiaana kirjoitettu runo Quando a dor me amargurar antaa jo vihiä tulevan runoilijan tyylistä (päivätty 31.3.1902)

KUN KIPU ON MINUN KATKERA

MOTTO

Ovat silmäsi tummia helmiä,

kaksi niitä on, Ave Maria,

katkera on aihe rukouksen,

joka päivä rukoilemani.

LOISTE

Kun kipu on minun katkera

tuntea höyheninä kovina,

vain sinua voivat lohduttaa

silmäsi, nuo helmet tummat.

Rakkaus vain niistä versoo,

ei ole varjoja ironian,

nuo viettelevät Ave Marian

[silmät], silmät kahdet.

Mutta vielä hämärtävä viha teidät on.

Vuoden 1902 syksyllä Pessoa palasi Afrikkaan ja aloitti kaksivuotiset iltaopinnot Durbanin kauppakoulussa. Vuonna 1903 hän suoritti ylioppilastutkinnon huippuarvosanoin ja osallistui kirjoituskilpailuun englanninkielisellä esseellään, jolla hän voitti Queen Victoria Memorial Prize -palkinnon. Fernando oli yksi 899 kilpailuun osallistuneesta kokelaasta. Saamillaan palkintorahoilla