Valittu

By Tracilyn George

Elämäni ei ole sitä, mitä voisi kutsua normaaliksi. Syntymästäni lähtien olen kohdannut ja voittanut monia haasteita tullakseni sellaiseksi ihmiseksi, joka olen tänään. Elämä on harvoin helppoa, vaikka se näyttäisi siltä muille.

 

Jokaisen on käsiteltävä omia vastoinkäymisiään omalla tavallaan. Useimmat vaikenevat kamppailuistaan uskoen, että he ovat taakka rakkailleen.

 

Luettuani tarinani toivon voivani välittää viestin, Et ole yksin. Olet vahvempi kuin luulet, ja uskon, että olet selviytyjä.

• Language: Suomi
• Publisher: Clydesdale Books
• Release date: Feb 1, 2023
• ISBN: 9798215994146

Book preview

PROLOGI

Nimesin kirjani The Chosen One kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että Georges valitsi minut osaksi perhettä.

Toinen syy on se, että uskon, että Jumala valitsi minut saamaan aikaan muutoksen maailmaan. Hartiaani kantoivat monia taakkoja, joista minun ei olisi koskaan pitänyt toipua, mutta jotenkin tein.

Joissakin olosuhteissa olen muuttanut nimiä tai en antanut niitä ollenkaan. Toivon, että tämä kirja innostaa muita saamaan aikaan myönteisiä muutoksia elämässään.

LUKU YKSI

Syntymävanhempani asettivat minut adoptioon ennen syntymääni. He olivat matkalla siihen, etteivät he enää ole yhdessä, eivätkä ulkonäölläni maailmalle vaikuttaisi.

Syntyessäni lääkärit totesivat minulle sekä keuhkokuumeen että aivohalvauksen. Keuhkokuumeeni hoidettiin antibiooteilla, mutta aivohalvaus tarvitsi jotain muuta kuin lääkitystä.

Koska en pystynyt käsittelemään vammaisuuttani, ensimmäinen sijaisperheeni palautti minut takaisin järjestelmään. Kun olin kuuden kuukauden ikäinen, sosiaalipalvelut asettivat minut Georgen perheen luo.

Kun veljeni John sai tietää lähestyvästä saapumisestani, hän jätti koulun väliin, jotta hän näki minut ensimmäisenä. Isäni kertoi minulle, että kun sosiaalityöntekijä jätti minut, paska peitti minut päästä varpaisiin.

Äitini ojensi minut Johnille ja käski hänen riisua minut, kun hän juoksi kylvyssä. Sitten John heitti likaiset vaatteet takkaan.

John meni ullakolle etsimään minulle vaatteita luovutettuaan minut äidilleni. Koska vanhemmillani oli vain poikia, äitini joutui tyytymään joihinkin heidän vanhoihin vaatteisiinsa, kunnes he ostivat uusia.

Muutamaa viikkoa myöhemmin sosiaalityöntekijä tuli viemään minut seuraavaan perheeseeni. John sattui olemaan kotona, kun hän saapui. Hän seisoi käytävällä, estäen hänet. Et ota siskoani, hän kertoi hänelle.

Vanhempani eivät olleet harkinneet adoptiota. Siinä vaiheessa elämäänsä he halusivat vain kasvattaa. Mutta John asetti heidät tilanteeseen, jossa heistä tuntui, etteivät he voi sanoa ei. Puolitoista vuotta myöhemmin minusta tuli osa Georgen perhe.

Kun saavuin Georgen kotiin, nimeni oli Traci Lynn. Veljeni Michael halusi, että minua kutsuttaisiin Elizabethiksi. Syynä on se, että hänen mielestään olisi hauskaa kutsua minua Dizzy Lizzyksi.

Äitini vetosi nimeen. Sen sijaan hän teki kompromissin. Hän kokosi Traci Lynnin ja pudotti toisen n. Joten etunimeni on nyt Tracilyn. Elisabetista tuli toinen nimeni.

Mitä tulee nimeäni, olen melko herkkä sen suhteen. Minulla on kolme lemmikkipiinaa siitä.

Ensimmäinen on se, että jos esittelen itseni Tracilynina, odotan ihmisten puhuvan minusta sellaisena. Jos he kutsuvat minua Traciksi, muistutan heitä, että se on Tracilyn. Joskus joudun toistamaan itseäni, mikä on mielestäni turhauttavaa.

Toinen kiukku kutsuu minua Traceksi. En kestä sitä ja minulla on sukulaisia, jotka tekevät sitä jatkuvasti. Sanon ihmisille, etten ole verbi.

Lopuksi se on nimeni kirjoitusasu. Se on Tracilyn. Ihmiset haluavat usein kirjoittaa sen y:llä tai ey:llä. Jälleen kerran, en ole verbi, joten jos otat Lynin pois, se on edelleen Traci.

Mitä tulee aivovammaan, vanhempani ottivat sen haasteena. He veivät minut fysioterapiaan kahdesti viikossa.

Äitini jäi opiskelemaan tekniikoita. Sitten hän teki terapian kotona. Kun olin noin kolmevuotias, vammastani ei ollut näyttöä.

Viimeisellä lääkärikäynnilläni hoitaja näki minut eikä voinut uskoa näkemäänsä. Onko se Traci? hän kysyi.

Hän otti minut äidiltäni ja katosi käytävään. Äitini mukaan hän halusi esitellä sitä, mitä hän kutsui ihmeeksi. Sairaanhoitaja palautti minut juuri ajoissa lääkäriin.

Lääkärit sanoivat vanhemmilleni, etten koskaan kävelisi ilman leikkausta. Leikkaus ei myöskään tapahtuisi ennen kuin olin neljä.

Veljeni Harry tuli kotiin eräänä päivänä suklaarasia kanssa. Katso, mitä minulla on, Janie, hän sanoi. Harry on kutsunut minua Janiksi saapumisestani lähtien.

Kävelin sohvalta sisäänkäynnille, jossa hän seisoi. Olin hieman yli vuoden ikäinen enkä koskaan tarvinnut leikkausta.

Toinen lääkäreiden hyväksymä tiesulku oli se, että en koskaan puhuisi, ja jos puhuisin, se ei olisi hyvin. Kolmivuotiaana olen ehkä puhunut muutaman sanan, mutta en kokonaisia ​​lauseita.

Se huolestutti äitiäni niin paljon, että vei minut puheterapeutille. Hän ojensi kättään äitilleni, kun tämä yritti ilmaista huolensa. Hän halusi katsoa minun leikkivän ennen kuin sanoin mitään.

Olin lattialla leikkimässä lelulla, jossa minun piti asettaa erilaisia ​​muotoja vastaaviin koloihin ja sitten vapauttaa ne. Muutaman minuutin kuluttua hän kääntyi äitini puoleen.

Hän sanoi, että jos hänellä ei olisi ollut papereita edessään, hän ei olisi koskaan tiennyt, että minussa oli jotain vikaa. Kun hän on valmis puhumaan, et voi sulkea häntä hiljaa.

Ei mennyt kauaa sen jälkeen, kun aloin puhua paljon enemmän. Minun kaltaisen perheen kanssa se ei kestä kauaa. Georges nauttii puhumisesta, joten heillä oli suuri vaikutus minuun.

Viimeinen asia, jota lääkärit neuvoivat, oli, että en olisi kovinkaan paljon. Perheeni ei ollut aikeissa sallia tätä. Perheeni ei koskaan antanut minun käyttää vammaisuuttani tekosyynä olla tekemättä jotain.

Jos olen koskaan sanonut, etten pysty tekemään jotain, he kysyivät minulta, olinko yrittänyt. Kun sanoin ei, he käskivät minua kokeilemaan sitä ensin. He haluaisivat minun epäonnistua mieluummin