Haku päällä luokkakokouksen alla: Riimitelty näytelmä

By Kimmo Palo

Riimitelty näytelmä, joka kuvaa luokkakokousta edeltäviä tapahtumia, sekä itse luokkakokousta,
josta ei musiikkia ja mussuteltavaa puutu.
Ja löytyypä kirjan sivuilta ripaus romantiikkaakin.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: May 25, 2022
• ISBN: 9789528040460

Kimmo Palo

Vuonna 1972 Tammisaaressa syntynyt, ja vuonna 2001 Tampereelle muuttanut harrastelijakirjoittaja, joka on kirjoittanut enemmän tai vähemmän vuodesta 1991 lähtien.

Book preview

Sisällysluettelo

SAATTEEKSI

I

ALKUNÄYTÖS

TOINEN NÄYTÖS

KOLMAS NÄYTÖS

NELJÄS NÄYTÖS

VIIDES NÄYTÖS

II

KUUDES NÄYTÖS

SEITSEMÄS NÄYTÖS

NÄKEMIIN SUVI-A

PÄÄTÖSNÄYTÖS

SAATTEEKSI

Seuraavalla sivulla olevat kaksi päiväämätöntä lyhyttä luonnosta tein oletettavasti joskus kevään 1999 ja alkuvuoden 2001 välillä.

Aloin kirjoittamaan tätä kansien väliin päätynyttä tarinaa noitten kahden luonnospalasen pohjalta syys-lokakuussa 2012, päivätyöni ohessa.

Tämä nyt käsissäsi oleva kirja on runsaasti täydennetty ja parannettu painos edellisestä vuoden 2016 painoksesta.

Haluan näissä saatesanoissa tuoda esille joitakin seikkoja selvennyksen vuoksi:

Tässä tarinassa ajan kuluminen on ilmaistu joko sanoin, esimerkiksi (kuluu viisi minuuttia), tai yhdellä tyhjällä rivivälillä, mikä tarkoittaa vähintään viiden sekunnin ja enintään viiden minuutin aikasiirtymää eteenpäin, tai viiden asteriskin (*) muodostamalla rivillä, mikä kertoo että aikaa on kulunut vähintään kymmenen minuuttia.

Asteriskirivin ylä- ja alapuolella olevat kaksi tyhjää riviväliä eivät viittaa ajan kulumiseen erikseen, vaan ne ovat pelkästään esteettinen ratkaisu, joka tuo tekstiin hengähdystilaa.

Tässä näytelmässä oleellisessa roolissa olevat yhteenkuuluvat riimiparit ovat sivulla 130 alkavaa laulutekstiä lukuun ottamatta aina yhden riimin etäisyydellä toisistaan, ja ne on selkeyden vuoksi kursivoitu.

Olen tässä kirjassa pyrkinyt välttämään kahden saman riimin toistamista, paitsi silloin, kun niillä on selvä merkitysero.

I

ALKUNÄYTÖS

"Ai, sinä olet vielä täällä töissä?"

"Joo...

...vielä mä oon näissä samoissa työympyröissä.

Mutten mä enää välttämättä kauaa aikaa aio olla töissä täällä, vaan aion lähteä tosissani unelmieni perään...sillä kuten tavataan sanoa, niin on parempi kattoo...

...peeveli sentään, mä meinasin tässä niin sanotusti vetää lipat...niin siis, on parempi kattoo se kortti; ja tässä tapauksessa on parempi kattoo se unelmakortti kuin katua."

"Aivan niin.

Olli, tuntuu todella hyvältä aika pitkästä aikaa taas tavata ja nähdä sua."

"Samoin minustakin tuntuu todella hyvältä tavata ja nähdä sinua Delia...olen iloinen että sinä tupsahdit nyt tänään tähän kyseiseen elintarvikemarkettiin.

Mun täytyy nyt tässä heti tunnustaa, että mulla on ollut aikamoinen ikävä sinua Delia."

"On mullakin ollut aikamoinen ikävä sinua Olli...mä tupsahdin tänne kauppaan tänään sen vuoksi, että sydämeni kehotti mua kävelemään tänään kohti juuri tätä elintarvikeliikettä...

...ja haluan aina noudattaa sydämeni kehotusta...oon jo jonkin aikaa aina aamurukoukseni yhteydessä pyytänyt pyhimyksiltä ja valon enkeleiltä ja Jumalalta, että he johdattaisivat hyvään ja oikeaan ja valoisaan suuntaan tämän tytön ajatuksia ja askelia."

"Hyvä Delia...pidähän kiinni tuosta pyynnöstäsi ja aamurukousrutiinistasi, sillä sinä saat niistä varmasti omalle toisinaan kenties hämäräisenpimeälle elämäntiellesi runsaasti valoa, ja voimaa, ja lohtua, ja toivoa, ja uskoa; niin kuin on saanut niin moni muukin ihminen, kuten esimerkiksi mä."

"Pidän kyllä kiinni siitä, ja myös iltarukousrutiinistani mä pidän kiinni yhtä uskollisesti kuin aurinko nousee joka päivä taivaalle; ja auringon ohella luonnollisesti myös kuu.

En halua tässä nyt enää yhtään viivästyttää sun työntekoasi, joten kysyisinkin sulta nyt, että voisimmeko me tavata jonain lähipäivänä jossakin leppoisammassa paikassa, ja jatkaa siellä tätä nyt alkanutta jutusteluamme?"

"Juu...

...totta kai; sopiihan se."

"Ihanaa.

Sä oot varmaan ihmetelly kun mä en oo soittanut sulle; mutta se johtuu siitä että hukkasin sen lappusen, johon sinä silloin viime tapaamiskerrallamme raapustit puhelinnumbasi."

"Ai jaa.

Tässä sinä saat nyt puhelinnumeroni uudemman kerran...laitahan tämä ny hyvään talteen, jottei tämä pääse katoamaan sinulta...tuo viimeinen numero on muuten seiska eikä kasi."

"Selvä...kiitos paljon sulle tästä."

"Olehan hyvä Delia."

"Mä lähden nyt etsimään ostoslistassani olevia ruokatarpeita täältä myymälästä...

...ja ihan ensimmäisenä mun pitäisi löytää jostain täältä kaupasta kanelia."

"Ookoo; toivottavasti sinä löydät sen."

"Joo, eiköhän sekin tavara löydy.

No niin, moikka nyt sitten."

"Moi ny."

"Ja mä lupaan soittaa viimeistään kahden päivän päästä sulle."

"Ookoo."

"Ja mennään sitten kahdestaan kahville tai smoothielle tai syömään ravintolaan, tai vaikka kävelemään jonnekin kauniille rantsulle, tai käveleskelemään metsäpolulle."

"Joo."

* * * * *

"Hei, onko tämä kahvio jo tältä päivältä kii?"

"Joo, ikävä kyllä se suljettiin kuudelta; eli reilu puoli tuntia sit."

"Pahus, onpas meillä tännään huonoa tuurii.

Oisiko mitenkään mahollista, että silti vielä myisitte vaimolleni ja miulle kahveet ja munkit?...

...se kun sais nytten niin ilooseks vaimoni ja miut."

"Kunpa voisinkin sanoa nyt, että sopiihan se...mutta ikävä kyllä tänään ei enää sovi, koska tämä kahvio on tosiaankin jo suljettu tältä päivältä; olen hyvin pahoillani, mutta näin on nyt tämän asian laita."

"No voehan jukopliut...

...ja myö kun saavuttiin Sastamalasta suakka tänne kahvittelemmaan; ja ootettiin oekkein isolla innolla jo kauvan aekkaa etukätteen tätä perjantaita."

"Sääli...tämä kaupan kahvio on arkisin auki kello kahdeksaantoista asti ja lauantaisin kello viiteentoista asti...

...ja sunnuntaisin tämä kahvio ei oo avoinna laisinkaan."

"Mitä myö Teuvo tehhään nytte?...siehän lupasit miulle, että myö saataisiin tännään tiällä

Tampereella ikimuistoiset nisukahveet, joten joudunko mie nytten pettymmään pahasti...

...eikö myö ikinä voija lähtee ajoissa mihinkkään, pitteekö siun aina jättää kaikki lähöt aivan viime tinkaan...

...niin että myö varmasti myöhästyttään jokaikisestä paekasta.

Voi että, on taas likellä että miulla pallaa proput; ja likellä on että paidanhihatkin pallaa.

Kuule, sie saat Teuvo tehä ny meijän ruokaostokset, sillä miun on ny pakko palata täältä takaisin tuonne ulkoilmaan piästämmään pihalle höyryt ja tuulettummaan, ku tämä sisäilma ei oo miulle näköjjään tarppeeksi raekasta.

Ja muista ettet osta tiältä mittään pakastetuotteita, kun ne kuitennii ehtivät sullaa ennen Sastamallaa...

...kun ulkona on nytten tuollainen melkein helteinen sää."

"Selevä...nähhään sitten tuolla parkkipaekalla tuonnempana...ottaisitko sinä Malla tämän kangaskassini, ku en välttämättä sittenkään halua täällä myymälässä kantaa tätä olallani...

Kylläpä nyt tosiaanni harmittaa vietävästi, ku ei myö saatukkaan tiällä tännää niitä meijän himoitsemiamme hillomunkkikahveita, sillä meillä sattuu olemmaan merkkipäevä tännää...

...siitä on nimittäin tännää tasan vuojen päevät, kun meijät vihittiin Vesilahella, miut ja tuo miun rakas Mallani."

"Paljon onnea teille."

"Kiitos paljon sinulle onnentoivotuksestasi."

"On harmi että tämä kahvio on jo ehtinyt mennä kiinni...toivon että sinun ja Malla-vaimosi vuosi sitten solmittu avioliitto tulee kestämään teidän elämienne loppuhetkille saakka, ja ei siis käy niin että te jossakin vaiheessa suivaannutte tosissanne toisiinne, tai te kyllästytte toisiinne, ja kukaties jopa katkeruuttakin tuntien lähdette lätkimään kumpikin omille teille."

"Mie uskon ja tiiän, ja toivon että Mallakin uskoo ja tietää ettei myö ikinä laiteta lusikoita

jakkoon ja lähetä lampsimmaan katkerina taekka ilman katkeruutta omille teillemme, vaan myö ollaan yhessä vielä elämämme viimeisillä hetkilläkin; eli silloin kun ikävuosimittarimme näyttee ehkä lukua ysisysi, tae seiskaseiska, tae kasi...(aivastaa rajusti)...antteeksi...kasi."

"Hienoa kuulla...muuten, mikäs nimitys sillä yksivuotishääpäivällä on?...

...meinaan että kun on olemassa timanttihääpäivä, ja hopeahääpäivä, ja vielä mitä lie..."

"Yksivuotishääpäevä on pumpulihääpäevä, tai paperihääpäevä; elikkä se kuvaannollisesti kertonnee avioliiton lujjuudesta, näin mie uskon...

...tai ainakin luulen...mutta Malla tietännee tämänkin asian epäilemättä paremmin kuin mie.

Kunpa hänellä ei oes nyt tuolla pihalla mieli kovin pahasti pettynyt ja musta.

Nonniin, miun pittee hakkee tuolta ostoskori, johon pakkaan ostokset...tae oikkeestaan mie oon niin noppee entinen savolaenen, että mie en pakkaa, vuan vuan nakkaan.

Toevottavasti mie nytten onnistun onkimmaan Mallan miulle aiemmin antaman ostoslistan jostakin tiältä miun housuntaskusta...

...tiällä vasemmassa housuntaskussa se lappunen ei oo ainakkaan..."

"Hei Teuvo, ootas vielä...voisin kysyä tuolta päivystäjätytöltä, josko teidän munkkikahvit täällä sittenkin jotenkin järjestyis."

"Kiva juttu; sehän oes todella mukavvoo...

...kysyppä tosiaan...jos meillä vaekka niin sanotusti kävis munkki ja se päevystäjätyttö vielä avvais meitä varten tämän kahvion kassan ja myis."

"Käynpä kysäisemässä nyt heti, ennen kuin hän ravvoo tiältä mahollisesti maeto-osastolle taekka heviosastolle...hupsista, mie aloin näköjjään nyt itekki huastaa savvoo.

Marianne hei...

...täällä on yksi pumpulihääpäiväänsä tänään viettelevä vanhempi pariskunta, joka on tullut tänne Sastamalasta saakka varta vasten nauttimaan munkkikahvit iloisen merkkipäivänsä kunniaksi, ja he toivoivat että sinä voisit vielä aukaista tuon kahvion kassan ja myydä heille munkit ja kahvit."

"Kyllä se sopii...mutta mun on ensin toimitettava hävikkituotekoriin tämä pakkauksestaan pahanlaisesti rikkoutunut pakastesei...

...ja sitten mun täytyy vielä viedä takapihan pahvipuristimeen pahvit.

Voin tulla heti sen jälkeen, jos se sille pariskunnalle vaan passaa?"

"Uskonpa että se passaa heille enemmän kuin hyvin...voinko ilmoittaa heille että sinä tulet palvelemaan heitä vaikka viimeistään viidentoista minuutin kuluttua?"

"Juu, ilmoita vaan...mä pääsen palvelemaan sitä pariskuntaa aika todennäköisesti viidessä viiva kymmenessä minuutissa; jollei joku asiakas viivästytä tuloani vetämällä mua hihasta ja

kysäisemällä että mistä täältä myymälästä voi löytää lörtsyjä, tai luomuporkkanamehua, tai vaikka kuivattuja luomuaprikooseja, tai luomuinkivääriä, tai vaikkapa mantelimassaa.

Ja kun täällä marketissa on tällä hetkellä verraten runsaasti asiakkaita, niin sekin on hyvin mahdollista että tuolla kassalla tarvitaan mua...

...mutta mä koitan ehtiä."

"Hei, tuon teille upeita uutisia...päivystäjätyttö Marianne sanoi että teidän kaipaamanne

kahvimunkkituokio onnistuu kuin onnistuukin todennäköisesti ihan kohtapuolin."

"Uppeeta, kerta kaikkijjaan uppeeta ...miepä pirrautan piristyspuhelun Mallalleni nyt heti; ja menen sen jälkeen tuohon kahvioon oottelemmaan ja lueskelemmaan nuita kahvion pöyvälle asetettuja iltapäivälehtiä."

"Joo...te voitte valita tästä kahviosta itsellenne minkä hyvänsä pöydän ja tuolin."

"Hyvä tietää...miepäs menenkin soittamaan nyt sen puhelun tuonne kahviopöyvän ääreen ja otan tuolin ahterini alle."

"Juu, mene toki...niin, Mariannen pitää vielä ennen tänne tuloaan viedä hävikkituotekoriin myyntikelvotonta pakasteseitä...

...ja viedä tyhjiä pahvipakkauksia tämän marketin takapihalle...

...mutta Marianne uskoi ja toivoi pääsevänsä viimeistään kymmenen minuutin päästä tänne palvelemaan teitä.

Marianne on niin näpsäkkä ja tehokas ja liukas liikkeissään, että hänellä saattaa hyvinkin

mennä noitten työtehtäviensä hoidossa korkeintaan viisi minuuttia vaan."

"Selevä...miepä sanon Mallalle, että hän lähtee nyt oitis astelemmaan autoltamme tänne."

"Teepä niin...mun on nyt mentävä tästä töitten pariin, ja tartuttava taas lattialastaan.

Toivon että sinä ja Malla tulette tänne kahvioon vielä jonain päivänä uudestaan kahveille ja munkeille, tai vaikka aterioimaan; viimeistään vaikka teijän hedelmähääpäivänänne taikka teijän sokerihääpäivänänne."

* * * * *

"Katohan Olli, moi."

"Mitä ihmettä...moi Ilari."

"Mitäs sulle kuuluu nyt pitkästä aikaa, ja miten sä voit Olli boi?"

"Kiitos kysymästä, mulle kuuluu nyt hyvää vaan, ja voin muutenkin hyvin...voin hyvin vaikkei mussa välttämättä olekaan nyt kohdallaan ja paikallaan jokainen hyvinvoinnin peruspilari...

...mutta ei kai se välttämättä niin välttämätöntä olekaan...entä mitäpä sinulle kuuluu nyt, ja miten sinä voit kaikkien näitten ohihumahtaneitten vuosien perästä?"

"No ensinnäkin, mukava kuulla että sulle kuuluu hyvää, ja että sä voit hyvin...ja toisekseen, kiitos kysymästä, mullekin kuuluu hyvää, ja mä voin hyvin; siltä musta nyt ainakin tuntuu.

Ja jos en ehkä oo nyt fyysisesti teräsmieskunnossa, niin henkisesti koen olevani terästä...

...tai ainakin lähestulkoon terästä; tai ainaskin olen nyt henkisesti niin sanottu kova luu...

...ja elämänvoimani ja elämänhaluni ei oo vuosien kuluessa yhtään ehtynyt, josta on hyvänä todisteena se, että futiksen ja sulkapalloilun ja sählyilyn ja liki päivittäisten useiden mailien mittaisten kävelylenkkien lisäksi mä harrastan pari kertaa vuodessa maratoonailuakin."

"Upeeta kuulla...onpa Ilari ilo pitkästä aikaa taas näin niin sanotusti livenä nähdä sua."

"Samoin on mustakin mukavaa ja ilahduttavaa nähdä jälleen Olli suakin.

Jos sulla on nyt kiire työskennellä, niin voidaanhan me joskus myöhemminkin puhua."

"Kyllähän me toki ehdimme puhuskella nyt tässä vielä kotvasen...

…mutta vain vähäsen tällä kertaa, sillä tässä on ollut tänään tämän duunin ohessa erinäisiä pieniä ja vähän isompiakin viivytyksiä; niin että mun on suoriuduttava aika ripeästi tämän illan lopuista työtehtävistäni, jottei työskentelyni pääse venähtämään myöhäiseen iltaan."

"Selvä, mä ymmärrän sen."

"Milloinkohan me olemme viimeksi tavanneet toisemme kasvokkain...kai se tapahtui silloin kaksikymmentäyksi vuotta sitten Karjaan lukion ylioppilasjuhlissa, kun näin sut uunituore ylioppilastutkintotodistus ja kaunis ruusupuska kourassasi sinusta ylpeän äitisi ja isäsi ja sisaresi vierellä...isäsi ja äitisi ja sisaresi, jotka pyyhkivät kyyneliä silmistään ja poskiltaan."

"Juu...

...juu, mäkään en muista nähneeni sua ylioppilasjuhliemme jälkeen missään...en Haminassa, en Tammisaaressa, en Karjaalla, en Enonkoskella, en Lemmenjoen kansallispuistossa, ja en myöskään Goodyearissa, ja en Lovelockissa, ja en Morenassakaan, ja en Suzanossa,

ja jostakin syystä en silloinkaan, kun me kiersimme Emmani kanssa Senegalia ja Ghanaa.

Ja kaikkien ohitsemme hujahtaneitten vuosien aikana en myöskään muista kuulleeni, että kukaan ois kertaakaan kertonut mulle kuulumisia susta ees puolta tavuu...

...puhumattakaan että joku olisi kertonut mulle kuulumisiasi yhdeksänkymmentäyhdeksän sanaa, tai kahdeksansataakahdeksankymmentäkahdeksan sanaa.

Mä oon nyt yhtaikaa yllättynyt iloisesti ja hämmästynyt isosti, kun nyt tapasin täällä sut."

"Niin oon tietysti mäkin.

Täällä Tampereellako sinä Ilari asut?"

"Juu, mä oon asunu täällä Tampereella jo vuodesta 1994 asti lukioaikaisen tyttöystäväni

Emman kanssa, jonka kanssa me olemme onnellisesti naimisissa; ja luonnollisesti toivomme että olemme yhdessä ja onnellisesti naimisissa keskenämme vielä yhdeksänkymppisinäkin."

"Mahtavaa kuulla...mitä lämpimimmät onnitteluni teille."

"Kiitos paljon...entä sä?...

...oletko sä naimisissa; ja mikä sut on tuonut tänne Tampereen tantereille?"

"Enpä ole naimisissa, vaan porskutan poikamiehenä yhä...mä päädyin tänne Tampereelle jossakin määrin sekavien vaiheitten jälkeen kesäkuussa 2001; ja voisin yksinkertaistetusti sanoa, että saavuin tänne periaatteessa unelmieni perässä.

Ne unelmat kylläkään eivät ole vielä tähän päivään mennessä toteutuneet.

Ja tämä siivoustyö tässä kaupassa ei liity niihin unelmiini vähimmässäkään määrin, vaan mä olen täällä nyt niin sanotusti leivän perässä vaan."

"Selvä...viihdytkö sinä tuossa työssä mitä nyt teet?"

"Viihdyn jotenkuten...en tiedä kuinka kauan vielä teen tätä työtä, mutta mä lopetan tässä työssä samantien kun mun sydämeni sanoo mulle, että tässä työssä jatkamiseni on väärin itseäni ja sieluani ja sydäntäni kohtaan."

"Tuo kuulostaa viisaalta...sinä siis olet asunut tässä kaupungissa jo yksitoista vuotta, ja niitten vuosien aikana me emme ole kohdanneet toisiamme ensimmäistäkään kertaa...

...emme ennen tätä päivää...

...sitä ei voi kuin ihmetellä vaa."

"Joo; mutta meidän kahden kohtaamiset eivät jääne tähän yhteen kertaan...ainakin mä niin toivon, etteivät jää.

Olen pahoillani Ilari, mutta meidän täytyy alkaa lopettelemaan tämä jutustelumme nyt...

...tiukka työaikatauluni ikävä kyllä ei salli meidän nyt enempää jutella."

"Se ei haittaa...ja itse asiassa munkin pitää tästä jo tossutella kotiani kohti, koska Emma lähetti äsken mulle tekstiviestin, jossa hän kysyili että mihin mä oikein oon jämähtänyt."

"Selvä...noilla sun komeilla klopoillasi kelpaakin tossutella.

Venaa, annan sinulle puhelinnumeroni, niin me voimme palata kuulumistemme vaihtoon ensi tilassa...hetkinen vain...hetki vielä...noin...tässä ole hyvä, raapustin sen tälle kuittipaprulle."

"Kiitti.

Tässä on sulle mun käyntikorttini, josta sä löydät yhteystietoni...ja siinä käyntikortissa on faxinumeronikin, joten halutessasi sinä voit vaikka faxatakin mulle."

"Kiitos...olipa kerrassaan mukava ylläri tämä sinun kauppavisiitti."

"Juu, oli ilo tavata sinut pitkästä aikaa...mutta, palataan asiaan mielekkäämmällä ajalla."

"Tehdään niin."

"Sinulla muuten on takamuksen kohdalta nuo housusi hieman hajalla."

"Tiedän...mä oon tällainen repuusi, jolla repsottaa yks jos toinenkin vaatekappale...töissä käytän omia vaatteitani, sillä en oo järin ihastunut työnantajani tarjoamiin työvaatteisiin."

"Ookoo...kaikkea hyvää Olli sulle...

...ja sujukoon sun elämäsi ilon siivittämänä, ja myös sun työs."

"Kiitos Ilari...ja kerrohan terveisiä Emmalle ja teijän jälkikasvulle...

...ja samoin iloa ja kaikkea hyvää Ilari sinulle ja sinun perheellesi myös."

* * * * *

"Hei kuulehan siivoojapoeka...sie puhuit joku aeka sitten sokerihääpäevästä...tämä päevä tuntui jo meille melkein ihan ehdalta sokerihääpäevältä, kun myö saimme yhden hillomunkin hinnalla kaksin kappalein niitä yltä päältä demerarasokerin peitossa olleita hillomunkkeja; ja niitten lisäksi meille tarjoiltiin vielä myönteisenä yllätysboonuksena ihan ilmaiseksi paksu ja iso, sokerilla ja rasvalla täyteen tällätty täytekakkuviipaleki."

"Ai jaa."

"Kyllä tuo herkutteluhetki teki meille hyvvee; toden totta teki."

"Hyvä homma; tuohan on mitä mukavinta kuultavaa."

"Jotenka kiitosta paljon siulle hyvästä kahvista, ja hyvästä kakusta, ja neljästä kerrassaan mujevasta munkkipullasta."

"Olkaahan hyvät, mutta mähän olin tässä kaikessa vaan välikätenä.

Teidän kiitoksenne ansaitsee tosiasiassa Marianne, joka tuolla nyt juuri parhaillaan siistii käytävää yhden maajussin klopojen pohjista irronneesta klönttisestä mullasta."

"Myö jo kiitimmekin Mariannea...Teuvo, siulla vuotaa tuas nenä."

"No johan nyt on helskutti..."

"Nonnii, myö lähettäänkin tästä nyt sitten myymäläostoksille...

...meijän pittee kottiimmeki ostaa ainakin pari pakettia luomukahvia, ja nisuleipee, ja kohta koittavaa isoveljeni Risto-Pekan syntymäpäevää varten täätekakku, ja miun pikkusiskoni Iisan tyttärentyttären vauvalle Piitille pitteis viiä tuliaisina tuliterä tutti.

Niin, ja meijän huushollimme keittiön kaappiin myös valtavasti valkosipulia varastoon, jotta tuo Teuvo saes lopultakkii kunnon asseen, jolla antaa huutia kaeken muailman viruksille ja basilleille ja ties mille."

"Hyvä kun hankitte valkosipulia kotiinne...valkosipuli on mainio mauste elimistöllemme, kun se muun muassa vahvistaa vastustuskykyä...mäkin mussutan valkosipulia ihan päivittäin."

"Hyvä...piä kii siitä tavasta; se on terveellinen tapa...valkosipuli soppii ainaki miun mielestä vaekka mihin ruokaan, oli sitten kysseessä sultsina, riisipuuro, perunamuussi, kala, taekka tapiokavanukas, taekka pasta.

Mutta myö ei ny häeritä ja viivästytetä tämän enemppee ennee sinnuu ja siun työntekoas, vuan lähettään tästä nyt kauppakierroksemme kautta kotiamme päin."

"Ette te mua häirinneet tai viivästyttäneet...kiitti teille mukavasta rupattelurupeamasta."

"Kiitos itsellesikin...tuollaista avuliaisuutta ja ystävällisyyttä ei nää läheskään joka päevä; ei totisesti nää."

"Kiitos...tuntuu hyvältä saada täällä työpaikallani välillä ruusujakin, kun tähän saakka olen saanut täällä tekemästäni työstä osakseni yleensä vain kitkerää (k)ritiikkiä ja risuja."

"Vai sillä lailla...myö toivomma siulle elämässäsi menestystä, ja kaikkea muutaki hyvvää."

"Kiitos...toivon että te kaksi saavutatte avioparina vielä vähintäänkin hopeahääpäivän, ja että teijän lemmenliittonne on ja tulee vastedeskin olemaan luja."

"Kiitti...

...heippa vaan."

"Heippa nyt...meijän lemmenliittomme on jo nyt, parin vuojen tiiviin yhessäolon jälkeen luja ku granniitti."

"Upeeta kuulla...heippa sitten, ja turvallista kotimatkaa, ja siunausta teille...jahas, miepäs voisin ryhtyä nyt taas siivoilemmaan..."

* * * * *

"Hei...osaatko sanoa mistä täältä myymälästä löytyy kosmetiikkatuotteita, sekä Sertoa...

...tai jotain muuta pyykinpesuainetta, kun en oo ikinä ennen käynyt tässä puljussa?"

"Enpä nyt ikävä kyllä yhtäkkiä tiedä kertoa."

"No, eivätköhän ne löydy täältä jostain...mä tarvitsisin nyt ainakin pyykinpesuainetta, kun mulla on nyt ison perheemme pyykit pestävänä kotonamme Kuljussa."

"Hei, nyt muistankin, että kosmetiikkatuotteet löytyvät tuolta taaimmaiselta käytävältä, ja myös pyykinpesuaineet löytyvät sieltä, samoin kuin muutkin pesuaineet...

...juu, enpäs sitä näemmä ihan heti muistanukkaan."

"Kiitos paljon sinulle tuosta tiedosta...täytyy katsoa löytyisikö sieltä jokin hyvä shampoo,

ja hiusvaha, joka sais paremmin korostumaan nämä hiusteni laineet.

Mun pitäisi saada ryhtiä ja kiiltoa tähän mun villinä rehottavaan ja hapsottavaan tukkaan."

"Tutki tuolla kosmetiikkatuotteitten valikoimaa, jos sinua vaikka onnistaisi...niin, ja jollet jo osallistunut, niin muistahan täältä kaupasta lähtiessäs osallistua tuolla aulassa arvontaan, jossa voit hyvällä lykyllä voittaa käyttöoikeuden uudenkarheaan Fiat Puntoon."

"Kiitos paljon myös tuosta autoarvontainfosta; täytyypä tehdä niin.

Haluan saada nämä jo hitusen harmaantuneet hiukseni mahdollisimman hyvään kuntoon...

...tänään on nimittäin enää vajaa viikko minun 38-vuotissyntymäpäiväjuhliin."

"Ai on...onneksi olkoon sinulle sitten sen merkkipäiväsi johdosta näin etukäteen."

"Kiitos sinulle.

Taidan suunnata nyt heti etsimään sitä pyykinpesuainetta, ja shampoota ja hiusvahaa...ja sen jälkeen aion etsiä sieltä samaiselta osastolta käsiini käsienpesuaineen, ja käsidesin ja ekologisen yleispuhdistusaineen; ja sitten jostain täältä myymälästä talouspaperisäkinkin, ja halpaa hammastahnaa, ja jääsalaattipussin ja retiisipussin ja lipstikkaa ja vähäsokerista sinappia ja luomuavokadoja ja luomutuotetun kahvin ja luomutuotetun teen.

Ai niin, kaikkien edellä mainittujen tuotteitten lisäksi mun pitää myös muistaa viedä täältä kissanruokaa meidän Veera-naapurimme pitkäkarvaiselle brittiläiselle Linulle.

Onneksi mun ei nyt tällä synttäriviikollani tarvi lainkaan tehdä kotona ruokaa, kun lapseni ja aviomieheni huolehtivat siitä; ja tänään ennen tänne markettiin saapumista sain nauttia mitä maukkaimmasta kasvissopasta, joka oli valmistettu avokadosta, kurkusta, tomaatista, tuorejuustosta ja munakoisosta, ja mun täytyy sanoa että se kasviskeitto, yhdessä todella maukkaan ja terveellisen suomuurain-lehtikaali-omena-avokado-maa-artisokkasmoothien kera vastasi ihanalla tavalla vatsani nälänhuutoihin...toden totta vastasi."

"Kuulostaapa hyvältä ja maukkaalta keitolta ja smoothielta...toivon että sinä löydät täältä

kaupasta kaiken sen mitä tulit täältä nyt hakemaan."

"Niin toivon toki itsekin...heippa nyt sitten, ja vielä kerran kiitos paljon sinulle avustasi ja ajastasi."

"Olehan hyvä...ja heippa vaan."

* * * * *

"Hei kaveri, kuules..."

"Niin?...

...onpas tuo verinen tuo sinun alahuules..."

"Juu, mun pitäis saada tää verenvuoto tyrehdytettyä nyt pikaisesti, etten mä vallan vuoda kuiviin.

Löytyiskö täältä jostakin tähän hätään laastaria, tai sideharsoa, tai vaikka vanua?"

"Käyppä nyt ensi hätään nappaamassa pino paperikäsipyyhkeitä tuolta asiakasvessasta, jos tuo vaan on tällä hetkellä vapaa tuo vessa.

Ilmoitan päivystäjälle että täällä tarvitaan nyt kipeästi lähimmästä lääkekaapista löytyviä verenvuodon tyrehdyttämistykötarpeita; ja se Marianne on taatusti yhtä aulis auttamaan sinua kuin vaikka Mauno Koiviston eli Manun palvelijat olivat aikoinaan auliita auttamaan

Manua ."

"Kiitti sulle kun ilmoitit päivystäjälle; ja kiitti myös tästä lautasliinanivaskasta...ihanteellista ois jos tähän ilmestyis ny eetteritasolta tai astraalitasolta lumenvalkoinen hoitajaenkelitär, tai pohjoisesta tai lännestä taikka jostakin muusta ilmansuunnasta joku helläotteinen sisar hento valkoinen, jolla sykkii lämmin sydän povessa.

Se taitaa olla kuitenkin aika turha ja toteutumaton toive, niin kuin jollekulle satunnaiselle sunnuntaikalastajalle kaksikiloinen kampela saattaa olla aika turha ja toteutumaton toive; tai vaikka kuusitoistakiloinen jättihauki."

"Niin taitaapi olla...enpä oo ennen nähnyt huulta, joka on noin pahannäköisesti verillä."

"En mäkään...mä yritin äsken tyhmyyspäissäni vetää hampaillani kaljapullon korkkia auki. Ai ai...noissa sinun hopeahapsuisissa housuissasikin on verta; ja myös sinun berberillä."

"Katos vaan, niinpäs tosiaankin on.

Tulispa tuo asiakas jo ulos vessasta, niin pääsisin hoitamaan tätä haavaa vesihanan alle. Sun alahuulestasi on valunut veritippoja tänne lattiallekin; muttei onneksi läheskään niin runsaasti, että nuo veritipat muodostaisivat verilammikon."

"Niin, onneks ei...pitäisköhän mun ite siivota toi lattia putipuhtaaks noista veritilkoista, vai pitäiskö odottaa että siivooja hoitaa homman sitten, kun hän saapuu tänne asiakasvessan ja kahvion kulmalle...

...ai niin, mutta sähän oot siivooja, etkös vaa?"

"Juu, mä olen vastuussa...

...(aikamoinen aivastus)...anteeksi...mä olen vastuussa tämän kaupan iltasiivouksesta, joten älähän sinä siitä piittaa...

...keskityhän sinä siihen että saat tuon alahuulesi jälleen niin sanotusti paraatikuntoon...ja oletkos muuten tarkistanut, että sinulla on yhä kaikki hampaasi tallella suussa?"

"Enpäs oo vielä tarkistanut...mutta nyt kun tunnustelen, niin kaikki hampaani tuntuvat yhä löytyvän täältä suustani...niin, mä oon Janne."

"Mä oon Olli, terve vaan."

"Terve...toi on varmaan taas töhritty rivoilla teksteillä toi teidän asiakasvessanne."

"Kyllä, ikävä kyllä...tuon asiakas-wc:n sisäseinät joudutaan harva se kuukausi maalaamaan uuteen uskoon monenmoisten törkytekstien takia; mutta on silti hyvä tietää että noitten törkytekstien tekijätkin saavat osakseen oikeudenmukaisen palkkion karman lain mukaan, aivan niin kuin jokainen meistä saa, vaikka ei uskoisikaan karman lakiin ollenkaan."

"No niin, me saatiin Mariannen kanssa tämä alahuuliverenvuotoni tyrehtymään."

"Ihanko totta, näin nopeasti...vaude."

"Saatiin me tää tyrehtymään ainaskin vähäks aikaa...mä voisin mennä nyt ostamaan tuolta

myymälästä pinaattia ja veriplättyjä, ja vaikka pienen pussillisen nokkosenlehtijauhettakin, koska tän alahuulihaaverini myötä elimistöni rautavarasto on varmaan päässy ehtymään."

"Hyvä idea...sinun kenties kannattaa myös laittaa ensi yöksi siihen haavakohtaan haude."

"Kiitos sulle vinkistä...

...taidanpa tosiaankin tehdä niin."

"On muuten hyvä kun mainitsit nyt tuon mahdollisen raudan puutoksesi...mun on meinaan

hankittava ensi tilassa jääkaappiini ainakin parapähkinöitä, ja ruisleipää, ja vehnänalkioita, ja soijajauhoa, sillä ne sisältävät sinkkiä, ja mulla saattaapi vegetaristina olla enemmän tahi vähemmän puutetta muun muassa sinkistä."

"Ai jaa...munkin tekis mieli ostaa parapähkinöitä, tai oikeastaan mitä hyvänsä pähkinöitä avovaimoni ja mun kotikeittiön ruokakaappiin.

Tiedätkö sä missä täällä marketissa on pähkinöitä, kun en oo koskaan ostanu pähkinöitä tästä kaupasta; joten en oo niitten sijainnin suhteen nyt ollenkaan niin sanotusti kartalla. Kaikki maustamattomat pähkinät löytyvät tuolta juuri ennen heviosastoa, eli hedelmä- ja vihannesosastoa, eli noitten liukuovien oikealta puolelta, jos tästä suunnasta katsotaan. Kiitos sulle tostakin tiedosta...niitten pähkinöitten haun jälkeen mä käyn heviosastolla ja kaappaan kainalooni kaljaa, silläkin uhalla että avovaimollani on saletisti sanottavanansa

siihen kalja-asiaan poikkipuolen sana jos toinenki, siis avovaimollani Martalla."

"Aha...meinaat siis että jos aiot marssia Marttasi tykö kaljat kassissa, niin voit samantien valmistautua huushollissanne käytävään sanalliseen sotaan?"

"Näin mä vähäsen ounastelen, koska niin on ennenkin käynyt."

"Lykkyä tykö sitten vaan Janne."

"Kiitos...no niin, mäpä astelen tästä ostoksille nyt."

"Selvä...toivon että sinä ja Martta sovitte nopeasti kaikki mahdolliset jatkossa syntyvät riitanne."

"Sitä samaa toivon luonnollisesti mäkin.

No niin, moikka Olli nyt sit."

"Moi Janne...mun on nyt kuvaannollisesti sanottuna painettava kaasujalka pohjaan, sillä muussa tapauksessa mä siivoilen täällä tänään vielä kaupan aukioloajan päätyttyäkin.

Ai niin muuten Janne, jospa sinä ostaisit itellesi nyt tällä samalla kauppareissulla kaikkien muitten ostoksiesi lisäksi myös pullonavaajan, jottei sun tarvitse hampaillasi koittaa aukoa metallikorkillisia pulloja; ja vielä lisäksi voisit ostaa täältä myös parit sideharsopaketit."

"Hyvä idea."

"Tosin en ole ollenkaan varma myydäänkö tässä marketissa noista kumpaakaan."

"Mä kattelen ympärilleni, että näkyykö niitä...tuolla näkyy olevan kukkiakin kaupan...ehkä mun kannattaisi ostaa muijalleni muutama nätti orkidea...

...tai kenties oikein kunnon kukkapuska, esimerkiks tuhti tukku tulppaneja, sen sijaan että ostaisin Martalle vain muutaman muratin, eiks vaan?"

"Joo, ei ole ollenkaan huono idea viedä kukkia Martalle...

...ja eiköhän hän ilahdu ihan muutamastakin."

Niin, aattelin että jollen vie Martalle kukkia, niin hän ei niele ja sulata olutostoksiani...hän on jo ties miten monesti paasannut mulle, että mun ois jo korkea aika lopettaa lonkeron"

lotraaminen, ja sanonu mulle vähemmän mielistelevin sanavalinnoin että huppelihuppuisena ja lantrinkilanttuisena ja kaljakaalisena mä muistutan näine rehevänä rehottavine paksuine partoineni joulupukkia, joka on juonut itsensä pöydän alle...

...siks vois olla viisasta viedä Martalle roimasti rododendroneita, että hän ei pahimmassa tapauksessa kaivais sotakirvestä esille, ja välttäis huutamastakin."

"Vie toki, jos rahalliset rahkeesi riittävät siihen kukkapuskaan...ja jos viet Martallesi niitä

rentukoita repussasi reilun määrän tai pienemmän määrän, niin enpä yllättyisi yhtään jos humalajuomistasi huolimatta teijän kohtaamisenne johtaisi välittömästi tosi intohimoiseen, lemmellä ladattuun suuteluun."

"Kyllähän mun rahalliset rahkeet riittävät nyt yhteen pieneen pionipuskaan, tai vaikkapa ruusupuskaan...jos täältä löytyy nyt, niin ostan Martalle runsaasti ruusuja kaiken varalta. Silti en millään jaksa uskoa, että säännöllinen kaljasteluni tai muukaan jurritilaan tähtäävä napanderin nauttimiseni uhkaa vaarantaa mun ja Marttani hyvää suhdetta; joten eiköhän meidän mahdollinen riitamme jää tälläkin kertaa korkeintaan humalaiselle huuteluun.

Mä nyt en sentään kisko keppanaa, tai viinaa, tai siideriä siinä määrin, että meiltä kahdelta ois vaarassa mennä oma katto päämme päältä, ja oma talo jalkojemme alta."

"Hyvä kuulla...mäkään en usko että sinulle ja Martallesi tulee missään vaiheessa bänks."

"Kiitos...okei, mutta mä lähden tästä nyt meneen.

Ja kuule, vielä kerran sulle tänks."

"Olehan hyvä Janne...ja haluan sanoa sinulle vielä lopuks tämän...jos sinulla joskus jostain syystä menee sukset pahasti ristiin rakkaan Marttasi kanssa, tai elämässäsi tulee eteen

jollakin muulla tavalla vaikea ja tiukka tilanne, niin sinä voit levätä rauhassa siinä uskossa, että voit jokaisena elämäsi hetkenä luottaa ja turvautua Jumalaan...Häneen jos keneen."

"Kiitos...tokihan mä uskon ja luotan Taivaan Isään, ja samalla myös Taivaan Äitiin."

"Hyvä kuulla...ethän ikinä unohda, että sinä olet aina rajattomasti rakastavan ja yhtäkään luomakunnan olentoa hylkäämättömän kaikkivaltiaan Jumalan huolehtivien silmien alla."

"En todellakaan unohda...on mulla joskus ollu niin vaikeata, ja tuskaista, ja epätoivoista omassa elämässäni, että oon polvistunut ja rukoillut silmät kyynelveden peitossa apua ja voimaa Jumalalta...ja en oo kertaakaan jääny paitsi Hänen avustaan, ainakin mä koen niin. Ja oonpa mä nuorna miesnä osallistunu jollekin kristilliselle kurssillekin Iso Kirja-opistolla Keuruun Pohjoisrannalla."

"Ai jaa...

...vai ni."

"Joo, mulla on ollu hyvin ristiriitainen elämä, kun oon sen kuluessa toisaalta lukenut paljon

Pyhää Raamattua, ja toisaalta joskus aikoinaan astunu alas alamaailmaan vieviä portaita ja langennu rikospolulle vuosikausiksi, joitten aikana mä pelästyin jokaikistä mua vastaan ajavaa Mustaa Maijaa.

Rikospolulle harhautuminen ja sitä seurannu lyhyehkö vankilatuomio on ainut asia mitä mä kadun omassa elämässäni...onneks sitä kahlepalloo ei enää oo jalassani."

"Onneks tosiaan.

Mutta jos sinä ja Martta menisitte vihille, niin silloinhan sinulla tavallaan oisi pallo jalassas, kuten jotkut irvileuat vitsailevat."

"Niin joo...ollaan me itse asiassa jo päätettykin avioitua; ja Martta haluais jälkikasvuakin, siksikin että sais esitellä läheisillemme ja tuttavillemme ja muillekin ihastuttavia lapsosiaan. Häämatkastakin ollaan puhuttu, ja matkakohteeksi Martta on ehdottanu Budapestia, ja Pariisia, ja Roomaa, ja Luzernia, ja Cinque Terreä, ja Santorinia, ja Kreetaa, ja Balia, ja Brittiläisiä Neitsytsaaria Karibialla, ja Lanain saarta Havaijilla ja Inkojen Pyhää laaksoa, ja Napa Valleytä ja Las Vegasia, ja vuoden tuhatyhdeksänsataayhdeksänkytkahdeksan talviolympialaisten pitopaikkaa Naganoa; kun mulle puolestaan kävisi häämatkakohteeksi melkeinpä mikä hyvänsä ulkomailta löytyvä paikka, vaikkapa tässä nyt hatusta heitettynä

joku Airntullyn kylä Skotlannissa, tai joku Pasadena, tai intialainen kylä nimeltä Nat."

"Vai niin...

...siinä tapauksessa lämpimät onnitteluni nyt teille teijän tulevien häittenne johdosta."

"Kiitti...mä oon ollu aivan fantastisen fantastisissa fiilareissa siitä hetkestä saakka, kun me Martan kanssa päätettiin mennä keskenämme naimisiin...

...ja niin on ollu Marttakin...nappaan vielä pari vähähiilihydraattista leipää mukaani tosta."

"Nappaa ihmeessä.

Mutta nyt me voitaisiin tosiaan lopultakin lopettaa tää miellyttävähenkinen rupattelumme, kun munkin on nyt korkea aika jatkaa taas näitä siivoushommii...

...mulla on tässä tänä iltana vielä aika paljon työsarkaa eessä."

"Selvä juttu...jutellaanpa joskus lisää, jos me vielä tavataan...taidan viedä Martalleni vielä rommikonvehtirasiankin...tai sitten konvehtirasian ilman rommii."

* * * * *

"Hei, mun nimeni on Hetty...

...anteeksi että häiritsen sua nyt, mutta mä en oo onnistunut löytämään täältä myymälästä piparkakkuja ja kääretorttuja, vaikka oon etsiskelly niitä jo hyvän aikaa, ja oon tullut tässä samalla lampsineeksi läpi lähes koko tämän myymälän...

...tiedätkö sä minne ne piparit on piilotettu ja kääretortut kätketty?"

"Joo, kyllä mä pystyn auttamaan sua sammuttamaan ainakin vähäksi aikaa sun piparinälän

ja kääretorttunälän, ja sun mahdollisen muunkin nälän.

Ne sinun hartaasti hakemasi piparkakkupakkaukset ja kääretorttupakkaukset ovat aivan tuossa muutaman metrin päässä."

"Ihanko tosi...nyt mua melkein nolottaa...

...eikö mulla ole silmiä päässä."

"Älähän Hetty suotta nolostu...nyt sinä sitten tiedät missä nuo herkkutuotteet luuraavat, kun piparkakkuhammastasi ja kääretorttuhammastasi seuraavan kerran alkaa kolottaa."

"Aivan niin...kiitos paljon sulle."

"Eipä mittää."

"Niin, nuo piparkakut ja kääretortut eivät oo varsinaisesti mulle, vaan mä ostan ne lähinnä meijän tenaville; ja ne maistuvat mainiosti myöskin perheeseemme kuuluvalle kuusvuotiaalle

Lily-nimiselle Japanin bobtailille sekä meijän Zoe-nimiselle islanninlammaskoiranpennulle.

Ostan noita piparipaketteja ja kääretorttupaketteja kumpaakin kolme kappaletta ny tällä kertaa...luulisi että niillä alkaa piparinhimo ja kääretortunhimo hetkeksi hellittää."

* * * * *

"Olli, oletko sä pian valmis, mä oon tässä juuri sulkemassa täältä kaupasta kaikki valot? Mulla kuluu vielä viitisen minuuttia...anteeksi kun poislähtöni tapahtuu näin viime tinkaan. Mulla kului tänään aika lailla aikaa tuolla Herkkutorilla ja sen välittömässä läheisyydessä, kun