Päivä pari Tammisaaressa: Riimitelty näytelmä

By Kimmo Palo

Haku päällä luokkakokouksen alla-kirjan jatko-osa,
jossa luokkakokousjuhlan jälkee pieni osa juhlijoista jää vielä juhlapaikalle, astuu lounaspöytään ja astuu risteilylaivaan.
Astu sinäkin tämän tarinan kyytiin, ja iloitse, itke, naura, nauti.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jun 23, 2022
• ISBN: 9789528041047

Kimmo Palo

Vuonna 1972 Tammisaaressa syntynyt, ja vuonna 2001 Tampereelle muuttanut harrastelijakirjoittaja, joka on kirjoittanut enemmän tai vähemmän vuodesta 1991 lähtien.

Book preview

SAATTEEKSI

Haluan näissä saatesanoissa tuoda esille joitakin seikkoja selvennyksen vuoksi. Tässä tarinassa ajan kuluminen on ilmaistu joko sanoin, esimerkiksi (kuluu viisi minuuttia), tai yhdellä tyhjällä rivivälillä, mikä tarkoittaa vähintään viiden sekunnin ja enintään viiden minuutin aikasiirtymää eteenpäin, tai viiden asteriskin (*) muodostamalla rivillä, mikä kertoo että aikaa on kulunut vähintään kymmenen minuuttia.

Asteriskirivin ylä- ja alapuolella olevat kaksi tyhjää riviväliä eivät viittaa ajan kulumiseen erikseen, vaan ne ovat pelkästään esteettinen ratkaisu, joka tuo tekstiin hengähdystilaa. Tässäkin näytelmässä olennaisessa roolissa olevat yhteenkuuluvat riimiparit ovat yhden lauseen tai virkkeen etäisyydellä toisistaan, ja ne on selkeyden vuoksi kursivoitu.

Tästä poikkeuksia ovat runot sivuilla 104, 157 ja 167, joissa riimiparit ovat joko samassa virkkeessä tai perättäisissä virkkeissä.

Olen tässä kirjassa pyrkinyt välttämään kahden saman riimin toistamista, paitsi silloin, kun niillä on selvä merkitysero.

Tämä on Haku päällä luokkakokouksen alla-kirjan jatko-osa, jossa luokkakokousjuhlan jälkeisenä päivänä pieni osa luokkajuhlijosta jää juhlapaikalle, istuutuu lounaspöytään, ja astuu risteilylaivaan.

Astu sinäkin tämän tarinan kyytiin, ja iloitse, itke, naura, nauti.

Sisällysluettelo

SAATTEEKSI

Luku I

ALKUNÄYTÖS

TOINEN NÄYTÖS

KOLMAS NÄYTÖS

NELJÄS NÄYTÖS

Luku II

VIIDES NÄYTÖS

KUUDES NÄYTÖS

SEITSEMÄS NÄYTÖS

KAHDEKSAS NÄYTÖS

I

ALKUNÄYTÖS

Tiistaina 23.7.2013

Nukutko sä?

"En nuku...

...olen mä jo hereillä.

Oho, mihinkäs sulla on hävinny yltäsi yöpuku?"

Se huljahti päältäni pois jossain vaiheessa viime yötä...huomenta hurmuri.

"Huomenta hunajainen.

Huomasin aamummalla vessassa, että mulla on jotain epämääräisiä jälkiä kaulassa...oisiko niin, että se eilisiltana äkkäämämme sisäkatto-otus otti Ollin kiikariinsa, ja tuli ja puri...?"

Ei se purrut...tunnustan että tää viime yönä täydenkuun aikaan vampyyriksi, tai vampiksi vaihtunut tyttö on syyllinen noihin kaulajälkiisi...tai en oo enää mikään tyttö, vaan nainen.

"Vai niin...

...enpähän muista sun viimeyöllisistä näykkäisyistäsi yhtikäs mitään.

Mun on täytynyt olla siinä vaiheessa yötä Höyhensaarilla; tai ainakin olen ollut siinä yön vaiheessa jo jonkin aikaa matkalla Höyhensaariin."

Joo, kyllä sä olit siinä vaiheessa viime yötä jo kallistanut kohti unten ulappaa tuon sun uuvahtaneen pään.

"Mutta Elisabet, sinähän sait siitä eilisestä päivällisbuffetista ja meijän iltayöpalastamme masusi ihan täyteen; niin mä ainakin ymmärsin...

...silti snulle taisi tulla viime yönä nälkäkohtaus, kun päätit alkaa mussuttamaan mua?"

"Juu, olihan mun masuni täysin täysi silloin iltayöaikaan...mutta se olikin rakkauden nälkää josta mä kärsin...

...rakkauden nälkää, ja rakkauden janoa...ja vaivaa ne vieläkin vähäsen tätä hunajapupua."

"Vai niin.

Katsotaan jos rakkauden nälkääsi, ja rakkauden janoosi löytyisi ensi yönä helpotusta... ...riippuen siitä, että köpötelläänkö me ensi yönäkin yhdessä samaan kammariin."

Köpötellään, jos se on kiinni musta.

"Selvä peli...tämä asia on sitten sillä siisti...tai tällä siisti.

Onpa ulkona nyt harvinaisen kaunis kesäinen keli."

"On todella...ja linnutkin laulavat aurinkoisia aarioitaan jotenkin erityisen kauniisti.

Ja tuolla parkkipaikan laitamilla nuuskii nurmikkoista maata söpö ja nätti tummaturkkinen hauveli."

"Todellakin...

...ja nätiltä näyttää tuo nuorehko nainenkin, joka on ulkoiluttamassa tuota ainakin itselleni ihan tuntemattoman rotuista hauvaa.

Meinaan itsekin mahdollisesti hankkia vielä jonain päivänä rakin...

...tai siis kohteliaammin sanottuna koiran, tai hauvan, tai hauvelin...sitten, kun toivottavasti asuilen omassa omakotitalossa, ja kassani on vakaasti plussan puolella; tai kenties tulevan vaimoni kassa on plussan puolella...kunpa siihen elämänvaiheeseeni ei menisi enää kauvaa.

Se koirani, tai koiramme tulee olemaan rodultaan mahdollisesti shetlanninlammaskoira, tai beagle, tai kultainennoutaja...ja voi se hauveliini ihan yhtä hyvin olla vaikka lhasa apsoki."

Ahaa...kun olin teini-ikäinen, niin meidän perheeseemme kuului pari lumoavaluonteista, ja lutuista, ja sööttiä, ja terhakkaa terrieriäkin; ja ehkä sinä muistatkin ne?

"Joo, muistan toki.

Muistan nähneeni ne teijän terrierinne silloin lapsuusvuosinani; mutta en muista pääsinkö niitten hurttien kanssa koskaan kosketusetäisyydelle, silitysetäisyydelle."

"Voi hyvinkin olla niin...

...ettet koskaan paijannut niitä...sä et tainnut ikinä ees käydä kylässä meillä?"

"Enpäs tosiaan tainnut käväistä...en tainnut koskaan edes vilkaista teijän omakotitalonne ulko-ovelta sisään eteiseen, puhumattakaan että oisin kävellyt sisälle, ja tehnyt lähempää tuttavuutta jokaiseen teijän perheenjäseneenne, mukaan lukien niihin söötteihin koiriin.

Oisihan se ollu hauskaa ja miellyttävää ja piristävää piipahtaa sunkin luonasi vaikka jollain niistä pyöräilyreissuista, kun käväisin kylässä Sohlbergeillä.

Ilarihan, tai siis Jussihan asui siihen aikaan Österbyn mailla, aivan niin kuin säkin."

Niin asui...mutta Jussi asui meijän kotitalostamme kuiteski sen verran etäällä, että Jussia ei voinut millään sanoa meijän naapuriksi.

Aivan...ja hän tosiaan ei oo enää nykyään nimeltään Ilari Sohlberg, kun hän on vaihtanut nimensä Jussi Vanhalaaksoksi...hän on vaihtanut etunimensäkin.

Niin on joo...mutta tiedätkö miksi?

Enpäs vieläkään tiedä...Jussi kertoi mulle puhellessamme puhelimessa viime syyskuussa, vai olikohan se elokuussa, että hän on vaihtanut koko nimensä, ja Jussi sanoili silloin että hän kertoileepi joskus mielekkäämmällä ajalla sen syyn siihen omaan nimenvaihdokseensa; mutta aion vielä muistutella häntä ja sanoa että: Kuulehan Jussi, sun nimenvaihdosasiasi takana luuraileva syy on mulle yhä mysteeri, joten olehan ystävällinen, ja hyvä, ja selitä.

Ittekin kuulin vasta eilen, että hän on vaihtanut nimensä...mutta enpä hoksannut kysäistä Jussilta asiasta tarkemmin...Jarihan on myös vaihtanut nimensä; tosin sukunimensä vaan.

Niin on joo...mutta me ei varmaankaan aleta tässä nyt spekuloimaan syitä Jussin ja Jarin nimenvaihdoksiin, vai mitä?

Juu ei...eiköhän taaperreta nyt alas aamupalalle; jollei me olla jo nukuttu sen ohi...saattaa hyvin olla, että tässä vaiheessa päivää aamiaisantimista ei oo jäljellä enää murustakaan.

Mäkin luulen, että aamupala-aika on jo ollut, ja mennyt.

Aamupala tarjoillaan täällä kello seitsemästä puolikymmeneen, muistaakseni.

"Niin mäkin muistelen...mitähän kloku mahtaa olla juuri nyt...

Hyvät hyssykät, kello on jo 10:37...kyllä se maittava aamiainen meni meiltä nyt tällä kertaa sivu suun; ikävä kyllä meni."

No, ootellaan sitten lounasta...se tarjoiltaneen tänään kahden maissa.

Niin mäkin ymmärsin...harmittaapa hiukan, että emme ehtineet saada tänään aamupalaa.

Muakin kismittää se vähäsen...mutta vaan vähäsen...katopa miten mukavan mustelman mä sain, kun eilisiltaisesta saunasta saavuttuani pyllähdin pyllylleni tuolla marmoriportaissa.

"Voi voi...jos vaan voisin, niin parantaisin tuon mustelmasi tällä sekunnilla...niin että tuo oisi sen jälkeen silkka mustelmamuisto vaa.

Sä et eilen sanonut mulle tuosta mustelmastasi ja pyllähtämisestäsi sananpuolikastakaan; onko tuo mustelma kovinkin kipee?"

"Enää ei oikeestaan yhtään...ja en maininnut sinulle siitä pyllähtämisestäni, sillä se oli sen verran pehmee se pyllähtämiseni...ja oon siitä Jumalalle kovasti kiitollinen...

...ja suojelusenkel(e)illeni...surkealla tumpelon tuurilla oisi saattanut seurata huomattavasti ikävämpääkin, ja vakavampaakin jälkeä siitä, kun likan lipokas lipee liukkaanlaisella lattialla; ilman Jumalan ja uskollisen suojelusenkelini tai suojelusenkeleitteni rakastavaa varjelusta oisi saattanu sattua kohtalokas koipivamma, tai kamala kallovamma, taikka vaikka pernan repeäminen, tai neliraajahalvaus...olkaamme siis varovaisia, jottei jalka luiskahda ja lipee."

"Lämmin kiitos todellakin jokaiselle varjelijallesi siitä, ettei sinulle sattunut pahemmin...joo, ollaan tosiaankin varovaisia...itse osaan oman kokemuksenikin pohjalta pitää mielessä sen.

Mutta kiitos muistutuksesta...milloinkas sä olet teettänyt tuon sydäntatuoinnin ahteriisi?"

"Se taisi olla sitä aikaa, kun olin hiljattain puhaltanu sammuksiin kakskymmentäkahdeksan kynttilää omassa syntymäpäiväkakussani...joo, se oli vuoden 2000 keväällä.

Siitä siis on nyt reilut kolmetoista vuotta...herranen aika, mihin nuokin vuodet kiisi...

Mulla on tatuointi myös täällä..."

Okei...

Enempää mulla ei tatuointeja ookkaan...mites sulla; löytyykö sulta yhtään tatskaa?

"Ei.

Toistaiseksi en oo ollut yhtään innostunut tatskanottoajatuksesta...mutta mistäs sitä voi tietää, jos sellainenkin päivä vielä siunaantuu eteeni, kun otan moisen ihan tosta noin vaa."

"Ota ihmeessä.

Ainakaan mä en ole hetkeäkään katunut näitä."

"No hyvä...tällä hetkellä kuitenkin tuntuu varsin vahvasti siltä, että itselläni ei koskaan tule olemaan tatskanteettämispäivää eessä.

Ja jos mua alkaisi suorastaan hirvittämään moinen ajatus, niin sillä naisella saapi kyllä olla tatska, tai useampikin, jonka kanssa jonain upeana, kauniina päivänä vietän yhteisiä häitä.

Mistäköhän mä oon saanut tämän köhän..."

Oisiko se voinu tarttua suhun eilen siltä jatkuvasti köhineeltä Jaskalta...parantuisitpa sä tuosta köhästäsi ennallesi ennenkuulumattoman pian.

"Enköhän.

Tai tuskin tämä kurkkuköhäni kukistuu kuitenkaan ennenkuulumattoman pian...otan myös tämän pienen köhäkoettelemukseni niin tyynesti kuin ny vain kykenen, ja ilollakin, niin kuin kaikki muut kohdallani tapahtuvat isommat tai pienemmät vastoinkäymiset, ja vastatuulet, ja takaiskut, ja takapakit, ja hankaluudet, ja häiriöt, sillä elämänviisaat ovat todenneet että mitä ikinä elämässämme tapahtuukin, niin se on viimeistään jälkikäteen tarkasteltuna hyvä asia, ja siunaus...ja itsekin haluan omaksua tuon elämänfilosofian."

Tuota elämänviisaitten virkettä monen on varmasti vaikea hyväksyä, ja sulattaa.

"Epäilemättä on.

Mutta itekin olen silti sitä mieltä, että jos kerran on olemassa läpeensä hyvä, ja täydellinen rakkaus nimeltä Jumala, ja jolla on niin sanotusti kaikki langat käsissä, ja joka tietää mitkä kokemukset ovat itse kullekin meille hyväksi ja parhaaksi, niin silloinhan on järkeenkäypää, ja sydämeenkäypää, että jokainen elämämme tapahtuma ja hetki palvelee korkeinta hyvää, eiks vaa?"

"No nyt kun sanot asian tuolla tavoin, niin tavallaan ymmärrän tuon elämänkatsannon.

Mutta mun on varsin vaikea uskoa, että enin osa ihmiskunnasta kykenisi kovin luontevasti näkemään maailmassa sattuvien ja tapahtuvien kaikenlaisten kauheuksien ja julmuuksien ja sen sellaisten olevan siunauksellisia ja hyviä asioita, ja että ne palvelevat korkeinta hyvää.

Tai näkemään asiaa tossa valossa ainakaan sillä hetkellä, kun se paha asia tapahtuu...ja kun sä sanoit äsken, että yrität suhtautua elämäsi koettelemuksiin ja vastoinkäymisiin jopa ilolla, niin enpä oikein usko että satunnaiskansalainen näkee, tai yrittää nähdä sun tavoin elämänsä isoissakin takaiskuissa ja muissa ikävissä ja kurjissa sattumuksissa juurikaan iloa, tai huumoria."

"Joo, ehkei hän nää.

Tarkennan, että koittaisin suhtautua elämäni isompiin takaiskuihin ilolla vasta pikku hiljaa, ajan oloon; sillä tuskin ensireaktioni oisi iloitseminen ja ilmaan pomppiminen, ja kiitollisuus, jos joskus tapahtuisi esimerkiksi niin, että lääkäri soittaisi ja ilmoittaisi, että jostain kohtaa kehoani on puolivuotisterveystarkastuksen yhteydessä löydetty myös yksi melkomoisen iso ja ärhäkkä ja pahanlaatuinen kasvain, eikä pelkästään kahta vaaratonta ja harmitonta hyvänlaatuista luomituumoria."

"Tuota, popsittaisiinko nyt ne minibaarissa olevat eilisillalta jääneet loput pelmenit?...

...ainakin mulla kurnii nyt mahottomasti maha."

Mulla ei ole nyt kovin kova nälkä; mutta voin mä sun seuranasi ottaa niitä vähäsen...just a little bit.

"Jaha.

Oisitko niin kiltti, että astelisit avaamaan akkunan; ja sen jälkeen hakisit haarukat, ja lasit, ja muutaman arkin talouspaperiakin."

Joo.

Kiitos vielä ystävällisyydestäsi, kun näit vaivaa ja noudit eilen alhaalta mulle tämän jaffan, ja nämä pelmenit, ja ittellesi kivennäisvettä ja kauraleseleipää, ja sen kasvissyöjän burgerin ja kasvissyöjän nakin.

"Eipä mittään...ei siitä ollunna nimeksikkään vaevoo...

...kuten Kuopion kuppeessa asuskeleva ystävämme Jake varmaan virkkoisi tämän asian.

Jopas tuolta ulkoa hulvahtikin huoneeseen ja kasvoille lenseän lempeä tuulenhenkäisy."

"Hiivihän tänne mun viereeni, niin popsitaan nämä pelmenit pois; ja hiivihän tänne pian.

Vaikka niinkin paljon ahmin apetta eilen päivällisellämme ja yömyöhällä ennen nukkumaan menoamme, niin mulla on siitä huolimatta huutava nälkä jo ny."

Ehkä sä viime yönä unten laitumilla laukkasit kaloreita karistavan puolimaratonin...ja toki se meijän eilinen urheilusuoritusmainen salsaamisemme kummasti kulutti kaloreitamme, eiks vaa?

Juu...ja myös discomme jälkeinen sauna kiihdytti aineenvaihduntaa, ja ruoansulatusta, ja vieläpä huomattavasti enemmän kuin se päivällisellä ryystämäni ayurvedinen sitruunainen ja inkiväärinen tee.

"Joo, aivan taatusti se saunominenkin sai teidän kakkukaloreitanne ja teidän mahdollisia rapukaviaarikaloreitanne palamaan...jollei ihan tuhatta kaloria, niin ainakin monta sataa...

...kukas tuolla pihalla nyt viheltelee...

Mitä ihmettä?...

...se on Juokkiksen Jussi...

...ja siellä on alkanut täysin yllättäen, meidän huomaamattamme sataa tihuuttamaan vettä...

...nyt Jussi tervehti mua heilauttamalla vasenta kättään...ja toisessa kädessään hänellä on isohko musta muovipussi.

Jussi moi; onpa miellyttävä yllätys nähdä sut."

"Moi Olli...samoin...

...mitäs sulle kuuluu nyt, ja miten sä voit, ja miten oot voinut?"

"Kiitos kysymästä, mulle on kuulunut hyvää pitkän aikaa; ja voin nyt niin hyvin kuin voin.

No mitäpä sulle kuuluu nyt; ja mitä ihmettä sä muuten täällä teet?"

"Kiitos mullekin kuuluu hyvää...olen ollut täällä tänä aamuna töissä...

...roskienkeruutöissä...mutta se syy, minkä vuoksi tulin tänään tänne Tammisaareen on se, että tulin kysyilemään miten teillä onnistuivat eilen ne teijän luokkakokousjuhlabileet?"

"Voisi sanoa, että ne sujuivat hyvin...käyn vieläkin hyvällä tavalla kierroksilla eilisen päivän ja illan ansiosta; ainoa miinuspuoli niissä juhlissamme oli mielestäni se, että Simo alkoi olla päivällisen jälkeen liiallisen alkoholin nauttimisen aiheuttamissa sekavissa mömmöissä...

...mutta hän lienee selvinnyt siitä jo."

"Ai jaa...

...ai että Simo lipitteli liikaa limettilikööriä...sepä oli vahinko."

"Niin oli...mutta toivottavasti se hänen voimakasasteinen hillitön hiprakkansa on nyt tässä vaiheessa historiaa.

Niin, sinä Jussi tosiaan olet ollut tänään siellä pihalla roskia keräilemässä?"

"Joo, kyllä...kun tulin tänne Rantahotellille noin pari tuntia sitten, niin mulle kerrottiin, että suurin osa teistä luokkakokousjuhlailijoista on jo ehtinyt häippäistä täältä hotellilta veks...

...takaisin kotiinsa...ja että ne muutamat teistä, jotka vielä keikkuilevat täällä hotellilla, ovat hekin hotellihuoneissaan mahdollisesti vasta pikku hiljaa heräilemässä.

Niinpä mä kysyin hotellivastaavalta, että voisinko ennen teidän tapaamistanne olla täällä jollain tavoin avuks, jotten tuntisi itteeni hyödyttömäksi ja toimettomaksi Laiska-Lasseks.

Ehdin kerätä kaikennäköisiä roskia reilut puolitoista tuntia; ja tulin haravoineeksi tämän Rantahotellin tontin käytännössä kauttaaltaan.

Ja kuten kuvasta näkyy, niin tätä sekalaista sälää löytyikin lähestulkoon säkillinen."

"Kyllä vaan...

...sä olet ahkeroinut upeasti Jussi...mua ihmetyttää isosti sun tänne saapumisesi ohella se, että kuinka tämän saderintaman saapuminen tälle alueelle oli näinkin äkillinen.

Mutta jottei sun tarvitsisi enää seistä siellä sateen alla, niin nähtäiskö tuolla hotelliaulassa vaikka vartin kuluttuu?"

Sori, en kuullut; sanoitko sinä että nähdään tuolla aulassa vartin kuluttua?

"Juu.

Onpa todella mukava yllätys, että Juokkiksen Jussikin on ny täällä...on hauskaa pitkästä pitkästä pitkästä aikaa hänenkin kanssaan vääntää juttua."

Enpä arvannut mäkään, että Jussi pöllähtäisi tänne kaikkien näitten ohi pyyhältäneitten vuosien jälkeen kuin tyhjästä, ihan tuosta noin vaa.

Aivan niin...hyvä että pöllähti.

Teillä kahdella varmaan riittää keskenänne keskusteltavaa.

"Luulisin niin...tosin emme me oo ikinä mitenkään liikaa soittaneet suuta keskenämme...mä oon nyt niin iloa täynnä Jussinkin tänne saapumisen vuoksi, että melkein tuntuu siltä kuin hänen tänne pelmahtamisensa myötä tämän hotellin tähtiluokitukseen oisi syytä lisätä nyt yksi ylimääräinen tähti.

Olen jotenkin pitänyt hänestä niin kauan kuin jaksan muistaa tätä elämääni taaksepäin, ja kenties Jussikin on pitänyt musta.

Siitä hetkestä kun me viimeksi tapasimme Jussin kanssa, on ehtiny kulua jo pieni ikuisuus.

Saas nähdä miten meillä Jussin kanssa nykyään luistaa keskustelu, eli että jäädäänkö me keskustelussamme kenties lähtökuoppiin, vai lähteekö juttelumme ehkä rönsyilemään niin, että me jutellessamme melkein hätyyttelemme mielikuvituksemme rajoja, kun me sivuamme esimerkiksi Herman Melvillen suomennettuja teoksia, tai haaparouskun ravintoaineita, tai amerikankääpiöravun ravintoa, tai luonnonkasvien pärjäämistä tukevia luonnonhenkiä eli deevoja, tai sitä yllättävää ja ilahduttavaa tietoa, että suihkussa käynti puhdistaa meidän itse kunkin kulkijan eetterikehoa, tai niitäkin ilahduttavia infoja, että männynpihkan sively pienenä annoksena kulmakarvojen väliin voi aukaista kolmatta silmäämme ja maitohorsman kukkien syönti voi nostaa henkemme värähtelytasoa, tai vaikka halikkolaisen halkomyyjän valimotyöntekijävaimon kuukausipalkan suuruutta, tai Ohion Shaker Heightissä vuoden 1925 tammikuussa syntyneen ja Connecticutin Westportissa syyskuussa vuonna 2008 eteerisemmille elokuvaestradeille menneen Paul Leonard Newmanin saunomisinnostusta, tai ketodieetin monia parantavia vaikutuksia, tai pikikaton paikkaamisen saloja tai keilailun pistelaskusysteemiä, tai aurinkokuntamme rengasplaneettoja, kuten Saturnusta..."

Uskonpa että teillä luistaa jutustelu hyvin...sillä välin kun te turisette kuulumisenne halki ja poikki ja pinoon, niin mä voisin piipahtaa pikaisesti Ellin luona, ja kysyä onnistuimmeko me saamaan liput tämänpäiväiselle risteilylle...Ellin huoneen numero taisi olla kuus.

"Selvä...mä meen tästä nyt tonne toalettiin...

...Elisabet, syöhän sää nää viimeiset pelmenit, jotteivät nää jää enää tuohon jääkaappiin täksi päiväksi, ja ensi yöksi.

Oonko muuten kertonut sinulle, että olen kovastikin tykästynyt tuohon sinun lettiin?..."

* * * * *

Olli, sä tiskasit nuo astiat niin ripeästi, että joku voisi aatella sun pesevän tiskejä työksi.

Kiitos kohteliaisuudestasi Elisabet...eihän tuossa nyt ollut tiskiä nimeksikään.

Kiitos sulle vielä kerran, kun hoidit hohtavan puhtaiksi nuo kaikki astiat.

"Olehan hyvä...tuo ei tosiaankaan ollut homma eikä mikään...

...eiköhän melkeinpä kuka hyvänsä oisi yhtä ripeästi tiskannut pois noitten astioitten liat."

Näytti siltä, että tiskaaminen tuntuu susta vähintäänkin kohtalaisen mukavalta touhulta.

"On se musta ihan kohtalaisen miellyttävää puuhaa, jos tiskiläjä on kohtuullinen...mutta ny mun on oitis juostava Jussin juttusille.

Kerron Jussille terveiset sulta."

"Juu, kerro terveisiä sille...

...tai siis hänelle...ai niin...

...varmaan mäkin tapaan Jussin täällä tänään; ainakin kovasti ootan että tapaan."

"Kyllä te tapaatte toisenne täällä...voin tarvittaessa vaikka itse huolehtia siitä, että sinä ja Jussi kohtaatte täällä toisenne ennen kuin Jussi lähtee täältä takaisin omiin kotinurkkiin.

Ja voihan hyvin olla niinkin, että Jussikin on kiinnostunut osallistumaan tänään lounaalle; ja silloinhan me istumme saman pöydän ääressä, ja jutustelemme keskenämme, ja lapioimme laatusafkaa ja muutakin kulinaarista namia napaan."

"Juu.

Hyvä muuten kun suljit tuon ikkunan heti sen jälkeen, kun olit tervehtiny Jussia ikkunasta käsin...sillä muutoin sadepisaroita oisi suotta ropissut tuolle erkkerille...

...jotenka kiitos sinulle siitäkin; ja kiitos sinulle myös englanninkielellä, eli tänkjuu.

Ennen ku meen Ellin luo, niin aion anoa säänhaltijoita ja säänhaltijattaria loihtimaan tälle alueelle aurinkoisen sään ainakin loppupäiväksi...en tiedä sitten osaako pyyntöni perille."

Uskon että me saamme kohtapuoliin loppupäivän ajaksi mitä suotuisimman sään.

Kyllähän mäkin luonnollisesti uskon niin.

Hyvä...mutta nyt mä meen Jussin tykö...nähdään.

Joo, näkemisiin.

Moi taas Jussi; onpas ilahduttavaa kun kunnioitat läsnäolollasi tätä paikkaa.

"Olli moe.

Juu, mustakin on ilahduttavaa olla täällä nyt...ehdinkin jo täällä sua ootellessa ahmia yhen lihalörtsyn, ja juoda kunnon kupillisen burmalaista saikkaa.

Sinähän olet aivan entiselläsi, ja ulkoisestikin mitä siistein sälli...viimeksi kun me tapasimme silloin joskus, niin olit silloisine epäsiisteine partoinesi ja räkäjarruinesi yleishabitukseltasi kuin savolainen saunatonttu, tai kuin joku junarosvo, tai rosotyylinen Robinson Crusoe."

"Vai sillä lailla.

Kiitos noista kommenteistasi...sinäkin näytät olevan varsin vetreessä vedossa."

"Kiitos...mulla on tapanani tehdä pitkänpuoleisia pyöräilylenkkejä ja kävelylenkkejä, ja uin usein uimahallilla...tällä viikollakin pitäisi vielä mennä pari kertaa uimahalliin ja kroolailla.

Ulkomaan reissuillakin pyrin aina uimaan ja pyöräilemään ja kävelylenkkeilemään...viimeksi niin tapahtui kuluvan vuoden maaliskuussa Yhdysvalloissa Toledossa...

...sorge, mulla soi nyt känny...Jussi tässä...

...moi...aha...valitettavasti ainakaan tämän päivän aikana minulla ei mitenkään riitä aikaa sen hankkeen perinpohjaiseen tarkastelemiseen...pahoitteluni siitä Stella.

Olen nimittäin tämän päivän Tammisaaressa käymässä.

Mutta jos lähetät sen hankkeen kaikki tiedossasi olevat tiedot kuvineen päivineen minulle tämän päivän kuluessa sähköpostitse, niin huomispäivän kuluessa ehtinen tarkastella niitä ajan kanssa ja rauhassa...tai voin jo luvatakin, että huomenna ehdin varmasti tarkastella.

Mihin päivämäärään mennessä se oli, kun Siltanen haluaa hyväksyntäni tai hylkäämiseni tuolle kyseiselle sisustushankkeelle?

Onko se tosiaan kuudes päivä elokuuta jo?

Selvä...no, siinä tapauksessa tämä hanke menee ainakin seuraavan parin viikon ajan mun muitten töitteni eelle...

...siitä ei ole epäilystäkään...jos sinulla ei ole ny tällä erää muuta asiaa, niin palataan asiaan myöhemmin...hyvä...kiitti sinulle Stella soitostasi, ja parhainta kesän jatkoa sinulle...moido, moido."

Jussi, terveisiä Elisabetilta.

"Kiitti.

Teillä oli siis täällä eilen kerrassaan loistava ilta."

Oli todellakin...muikean hyvää muonaa, ja hyvää musiikkia riitti.

"Sehän on mukava kuulla.

Mulla oli alun perin aikomuksenani saapua tänne jo eilen, mutta purjehdusseurallammekin oli sattumoisin aikamoisen isot juhlat eilen.

Ja en oisi oikein voinut jättää väliin niitä juhlia, koska satun olemaan sen purjehdusseuran pressa...kappas, ulkona on yllättäen alkanut oikein kunnolla tuulla."

"Joo, itsekin huomasin sen.

Ja tuo vähän aikaa sitten alkanut sadekin tuli ihan niin sanotusti puskista, tai puun takaa.

Siitä on nyt varmaan alle puoli tuntia, kun hotellihuoneeni ikkunasta tähyiltynä ulkona oli vielä täydellinen kesäkeli; täydelliseltä se ainakin näytti."

Kyllä se sää tuolla pihallakin näytti ja tuntui ihan täydelliseltä kesäkeliltä...katsoin äsken lihalörtsyä ahmiessani ja burmalaista teetä hörpsäillessäni älypuhelimeltani tämän alueen sääennustetta, ja loppupäivän säästä näyttäisi näillä näkymin tulevan erittäin epävakaa.

Epävakaa tuo sää tuntuu olevan jo ny...häkellyttävän nopeasti tuo sää tosiaan muuttui jokin aika sitten ihan toisenlaiseksi...se muuttui melkein sillä välin, kun silmiänsä räpäytti.

Joo.

"Tosiaan, ehkä jotain reilu parikymmentä minuuttia sitten oli vielä ihanan idyllinen, kaunis kesäinen poutasää...

...mutta jo nyt on tuo taivas tummunut tuimannäköiseksi, ja vettä vihmoo."

Katsohan, näkyvyys on heikentynyt jo niin paljon, ettei tuonne vastarannalle enää nää.

"Oli kerrassaan upea yllätys Jussi, että ilmaannuit tuosta noin vaan kuin tyhjästä tänne.

Mutta sitä ei voi sanoa kovinkaan upeaksi yllätykseksi, että koko lailla kirkas, poutainen kesäkeli muuttui mustanpuhuvaksi, tai ainaskin harmaanpuhuvaksi sun ja mun vähän aikaa sitten tapahtuneen ensimoikkaamisen hetkellä."

Aivan...on mukava kuulla että sinä, ja kenties muutkin tänne Rantahotelliin vielä jääneet vanhat luokkakaverisi otatte mut täällä vastaan mielellänne.

Totta kai me otamme sinut vastaan kernaasti, kuinkas muutenkaan...ja jos Irene, ja Satu, ja Elli ja Elisabet ja mä onnistumme saamaan pääsyliput tämänpäiväiselle taikka -iltaiselle Sunnan II-laivaristeilylle, ja jos lipputoimistolla oisi tarjota sinullekin laivaristeilypiletti, niin enemmän kuin mielellämme me näkisimme sinutkin siellä laivaristeilyretkellä.

Ai teillä on täällä edessänne mahdollisesti vielä laivaristeily.

Mahdollisesti joo.

No jos mullekin tosiaan löytyisi hyvässä lykyssä tiketti sille Sunnan II-laivaristeilylle, niin tulenhan mä toki mieluusti teidän kanssanne nauttimaan laivaristeilyn tarjoamasta hyvästä stressilääkkeestä; sillä täytyy tässä myöntää, että mä olen tämänhetkisten ja näköpiirissä olevien töitteni takia kohtalaisen stressaantunut ny.

Ikävä kuulla, että sinä olet työstressaantunut...mutta toisaalta hyvä kuulla, että sinä voisit tulla mukaan risteilylle...ja se risteily tosiaankin tarjoaisi toimivan annoksen stressihoitoo.

Tarjoaisi ehdottomasti.

Kunpa onni oisi meille suosiollinen, niin että me pääsisimme sille laivaristeilylle tänään.

Toivotaan niin, ja ollaan optimistisia loppuun asti.

Juu, toivotaan ja ollaan optimistisia vähintäänkin loppuun asti...sinä Jussi kerroit äsken, että sääennuste lupailee tälle alueelle tämän loppupäivän ajaksi erittäin epävakaata; joten meijän on syytä toivoilla ja olla optimistisia senkin suhteen, että säittensäätelijät tarjoavat meille sen mahdollisen laivaristeilyn ajaksi poutaisen ja helteisen sään.

"Todellakin joo.

Mutta kyllä mä jaksan uskoa siihen, että siihen mahdolliseen laivaristeilyyn mennessä nuo pimeät pilvet ehtivät purjehtia täältä kauas, jonnekin huitsin utahiin, tai huitsin iowaan, tai huitsin alaskaan, tai huitsin indianaan, tai huitsin nevadaan, tai huitsin dakotaan, niin että noista tummista sadepilvistä jää tälle alueelle korkeintaan ihan pikkiriikkisiä jäänteitä."

Hyvä kun jaksat uskoa niin...nähtäväksemme jää mitä ne kelien kehittelijät meille tänään tarjoo.

Tosiaan, uskokaamme ja toivokaamme, että niin laivalippuasiassa kuin myös sääasiassa onni suosii tänään meitä.

Jussi, lainaisitko mulle nyt hetkeksi puhelintasi, niin soitan Elisabetille, ja pyydän häntä ilmoittamaan hetimiten Ellille, että sinäkin haluaisit kernaasti mukaan siihen mahdolliseen tämänpäiväiseen tai tämäniltaiseen risteilypurkkiin.

Ookoo...ole hyvä, tossa.

"Kiitos...pitäkäämme peukkuja nyt, että vapaita risteilypaikkoja löytyy vielä...niin että joku oisi perunut Sunnan II-laivaristeilylle saapumisensa viime tingassa, ja lähtenyt sen sijaan äkkilähdöllä vaikkapa Derrynaneen Irlantiin, tai Lazy Lakeen Floridaan, tai Rakaswadiin Intiaan, tai Isabeliin Etelä-Dakotaan, tai vaikka johonkin Kuyucakiin Turkkiin...

Aha, Elisabet keskustelee juuri nyt jonkun toisen kanssa, ja olen niin sanotusti pidossa...

Nyt Elisabet vastasi...hei Elisabet...soitan sulle sellaisesta asiasta, että voisitko kertoa Ellille, että jos me saimme liput sille tämänpäiväiselle tai tämäniltaiselle Sunnan-risteilylle, niin Juokkiksen Jussikin haluaisi meijän kanssamme astua siihen risteilylaivaan...

...eli hänkin tarvitsisi pääsypiletin siihen lotjaan...selvä...hyvä...kiitos paljon sulle.

Elisabet soittaa ihan pian Ellille, ja saattaa sanamme tämän korviin...Elisabet ei ollu vielä ehtinyt käydä tapaamassa Elliä ja kysymässä häneltä laivalippujemme kohtalosta, koska Elisabet on vielä hotellihuoneessani levittelemässä ehostusemulsiovoidetta silmiensä alle; mutta siinä sivelemisessä ei enää kuulemma kulu kuin vaivaiset parisen minuuttia vaan.

Pääsisitpä Jussi sinäkin sille risteilyreissulle."

Pianhan me varmaan saamme kuulla onko niitä tämänpäiväisiä laivalippuja vielä jäljellä, vai onko niitten suhteen toivo jo täysin mennyt.

Jussi, saitko sinä mitään vaivanpalkkaa siitä, että hikoilit tuolla pihalla tuossa duunissa?

"Sain...vaikka en pyytänytkään vaivanpalkakseni yhtikäs mitään...en iljennyt.

Vaivanpalkkani siitä roskienkeräilemistyöstä oli se, että sain tämän hotellin johdolta luvan lusikoida safkaa naamariini täällä tänään niin paljon kuin suinkin vain jaksan ja kehtaan; ja ehdinkin jo tuossa lämmittää yhden lihalörtsyn mikroaaltouunissa...

...ja juoda teetä, kuten jo mainitsinkin sulle."

"Sinusta tuntuu varmasti hyvältä, kun he arvostavat noin paljon sun työpanostasi...

...että saat täällä tänään ilmaista, hyvää ruokaa sun nälkäiselle masulle?"

Tokaisen tähän kohtaan joo, tai kuten vaikka sienalainen, eli italialainen tokaisisi, eli sì.

Mulla on sellainen tunne kuin me oltais oltu pieni ikuisuus toisiltamme tietymättömissä.

"Samoin on mulla.

Meistä kumpikin on ilmeisesti ainakin tällä vuosituhannella, tällä 2000-luvulla tienny sanoa toistemme olinpaikasta ainoastaan sen, että hän on ties missä."

Juu...reippaasti yli kymmeneen vuoteen me ei olla oltu toisistamme niin sanotusti hajulla.

Juu, ei...mennään sittaamaan tuon metsäkuusesta, tai hieskoivusta, tai tervalepästä, tai haavasta, tai kyynelmännystä, tai mistä lie japaninpyökistä, tai pennsylvanianvaahterasta tai mahdollisesti lännendouglaskuusesta, tai mantsurianjalopähkinästä kyhäillyn pöydän ääreen...vaikka me ei istuttaisikaan tuon pöydän ääressä kovin kauvaa.

No niin...muistatko Jussi, että milloinka me viimeksi tavattiin?

"Eikös se tapahtunut syyskuussa -96; elikkä siis silloin kun mulla ei ollut vielä vaimoa, eikä perhettä, eikä perheeseemme ollut pelmahtanut vielä ensimmäistäkään vauvaa...

...oho, mulla on näköjään jäänyt pikkuisen lihalörtsyä kravattiin...

...taikka solmioon...ja näemmä oon myös onnistunut uittamaan burmalaista teetä tässä mun sorbonnelaisessa solmiossa...

...tai siis tarkoitan tietenkin toisin päin...eli olen onnistunut uittamaan mun sorbonnelaista solmiotani burmalaisessa teessä; oisit Olli sanonu että mulla on solmiossani tätä mäskiä, ja että tämä on kastunut tämä solmioni pää."

"En huomannut ittekään, että solmiossasi on lihalörtsyä, ja että tuon solmiosi pää on ollut liossa...

...meistä kumpikaan ei taida olla tällä hetkellä kovin tarkkaavainen, en mää etkä sää.

Niin Jussi, onnitteluni sinulle siitä että elät nykyään avioliitossa; ja onnitteluni myös siitä että sinulla ja sinun vaimollasi on jälkikasvua. Kiitosta vaan.

Onko sun elämäsi nainen jo vaeltanut mua vastaan; tai siis ei mua, vaan sua?"

"Ehkä se nainen on vaeltanut, tai kävellyt mua vastaan...mutta hänen kanssaan ei ole ollut vielä puhetta avioliitosta, ei puolta tavuakaan.

Mutta mä toivon että me otamme keskinäisen avioliittomme puheeksi mitä pikimmin, ja että me myös solmimme sen...

...sen avioliiton...Jussi, toivon myös että teijän avioliittonne on, ja tulee aina olemaan mitä auvoisin; niin ettei sinun ja vaimosi liitosta ikinä sammu ja katoa lempi."

"Kiitos...sitähän mäkin toki toivoilen...

...että mun ja vaimoni välinen lemmenliitto tulee olemaan rakkaudentäyteinen ja elämiemme mittainen, jollei jopa pidempi.

Koen hyvin vahvasti, että Juilia on elämäni nainen; ja uskon että mäkin oon Juilian elämän mies...ja on Juilia jo monta kertaa sanonutkin, että oon."

"Upeaa kuulla...muistan vielä kun sinä lähetit mulle muistaakseni joulun alla vuonna 1997 joulukortin, jonka olit signeerannut sinun silloisen tyttöystäväsi kanssa; tyttöystäväsi oli silloin joku Johanna...eikun hän taisi olla Maarit...

...ja noihin aikoihin kuulin myös sen hirveän huhun, että joku joope oli jossakin Vironmaalla heikkona hetkenään mukiloinut sinut leikkauskuntoon...

...niin pahasti, että sait allesi paarit."

Totta...sekin on totta, että noihin aikoihin tyttöystäväni oli nimeltään Maarit...voisinkin nyt näyttää sulle, että mulla on siitä Tallinnassa tapahtuneesta muukalaisen mukiloinnista muistona pieni arpi tässä kohtaa huulessani, ja toinen arpi täällä leukani alla...

Noista kumpikin näyttää olevan aika huomaamaton.

Joo...sivullisen rohkean väliintulon ansiosta selvisin siitä turpanujakasta lopulta vähällä, sillä pahemminkin ois voinu käydä...mutta se musta...sulla siis ei oo vielä vaimoa kotosalla... "Joo, ei oo...mieluusti toki sanoisin, että on.

Mutta kuten sinä ehkä jo aavistitkin, niin mulla kuitenkin on tällä hetkellä yksi varsin vahva vaimokandidaatti mielessäni, joten en enää etsi vaimoani mitenkään kovin hanakasti."

Ookoo, hyvä...mutta jos se kyseinen vaimovaihtoehto ei sattuisi olemaan sua varten, niin eiköhän se oikea eukkoehdokas vielä suksi sua vastaan jossakin päin tätä Tellusta.

"Eiköhän...kukaties St. Louisissa, jos matkustan sinne katsomaan shakkiturnausta...tai Los Angelesissa, ollessani siellä pyhiinvaellusmatkalla, tai ehkä ypäjäläisen ruokakaupan hedelmä- ja vihannesosastolla, tai jos esimerkiksi satun turisteilemaan Tšekinmaalla, niin saatan kohdata hänet Tšekin pisimmässä joessa ja samalla Elben sivujoessa Moldaussa risteilevässä veneessä, ja heti kun katseeni on osunu häneen ensimmäistä kertaa, niin mun sydämeni alkaa jymisemään niin, että se jyminä kuuluu vähintään lähimmälle rannalle asti.

Tai kukapaties se nainen koillisespanjalaisessa Zaragozan kaupungissa ilmestyy likelleni liekehtivänpunaisessa puolipitkässä tosi kauniisti koristellussa hameessaan ihastelemaan Catedral-Basílica de Nuestra Señora del Pilaria juuri sillä hetkellä, kun tuon kyseisen, v. 1961 valmistuneen barokkityylisen roomalaiskatolisen kirkon suorastaan mykistyttävän kauniista kattokoristerakennelmista kantautuu korviimme korviaan myöten rakastuneen rastaan, mahdollisesti celebesinrastaan lemmenlaulua, joka ilmaisee ilmiselvästi sen kuinka sydämelle tekee kipeää olla pitkään erossa omasta hellusta.

Tai ehkä se paikka, missä me tapaamme, on Pohjois-Italiassa sijaitsevassa Veronassa, ja siellä Giuseppe Garibaldia esittävän patsaan luona; taikka jos ei Giuseppe Garibaldia esittävän patsaan luona, nin jonkun muun patsaan.

Tai mahdollisesti me tapaamme toisemme kun olemme sattumoisin istumassa vieretysten vuonna 30 jKr. käyttöön otetun, kolmekymmentäyksi metriä korkean amfiteatterin Arena di Veronan areenalavalta laskien permanto-osaston neljännentoista penkkirivin pehmeillä istuimilla, joitten sivulla oleviin messinkisiin numerolaattoihin on kaiverrettu numerot yksi ja kaksi...

...kun meillä molemmilla