Aino ja Reino

By Tuula Rokka

Kuvaus vanhenevan pariskunnan elämästä muistisairauden kourissa.
Kipeän aiheen käsittelyä kepeyttävät pariskunnan keskinäisestä naljailusta ja kertoja-Ainon elämänasenteesta syntyvä huumori sekä lounaismurteen tarttuva poljento. Kirja on myös hyvin luettavissa murrealueen ulkopuolella. Tekstit ovat sekä hyväntuulisia että riipaisevia. Niihin on onnistuttu vangitsemaan inhimillisen elämän molemmat ääripäät. Tekstien pohjalta on mennyt teatteriesitys Oulun kaupunginteatterin vinttikamarissa 2010 / 2011.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Feb 6, 2020
• ISBN: 9789528038641

Tuula Rokka

Olen Tuula Rokka, eläkkeellä oleva entinen yrityssihteeri. Olen kirjoittanut aktiivisesti jo yli kaksikymmentä vuotta. Kirjoittaminen on minulle hyvin mielenkiintoinen ja rakas harrastus. Se antaa paljon iloa elämääni. Se antaa myös voimia ikääntymisen mukanaan tuomien vaivojen ja hankaluuksien kestämiseen.

Book preview

Omistettu lapsillemme ja

lastenlapsillemme

sekä kaikille muistisairaille ja

heidän omaishoitajilleen

Kirja on huovutetuista palloista muodostunut pitkä elämännauha.

Pallot ovat syntyneet Ainon ja Reinon elämän meressä.

Ne ovat hioutuneet ja saaneet värinsä arkipäivän askareissa.

ELÄMÄNNAUHAN SISÄLTÖ

Halu ja Näkymätö Hiippari

Aino ja Reino kihlautuva

Aino kylppe ittes kans

Halu

Reino 2000-luvull

Aino ulkomaill

Aino ja Reino danssava

Aino unhotta lukita ove

Aino ja Reino aamu

Aino ja Reino lounastava

Reinolt leikata tyrä

Aino funteera

Aino vainajoittu

Kauppalappu

Hiippari löyretä

Aino ja Reino etsivätoimistoss

Aatu

Aino ja Reino tsöörava

Reino mene limmu

Kump on varas, Halu vai Aatu?

Peruutettas vähä!

Aino ja Reino luukuttava

Tupla

Merimiehen paluu

Kallonporaus

Reino tule sokjaks

Frouva on nyt saeeras

Kamfertti ja sokerpala

Aino ja Reino tamppava

Aino löyttä unelmamiehe

Aino hoka pissniksen

Aino talutta Halutas

Marja-Liisa

Aino ja Reino sijottava

Torill tapahtu

Jöti

Aino on suunniltas

Ulkojalka, sisäjalka

Maatuskan laulu

Vihreä saari ja viskiputeli

Saapumine Irlantti

Ensvaikutelma

Limerick

Guinnesin panimo

Trinity College

Kenkälätanssi

Suomi–Ruotsi-maaottelu

Serkkupoik tuppa Ainon ja Reinon tykö

Reino ja Siru

Ainon päivä

Siru ja Papula

Ainoll tehrä uimarantta

Aino ja Jumala siivova mettä

Aino kirjotta

Joulukirje Aatull ja Laarenill

Joulun jälkke

Ainon purkaus

Hoitsun housu

Aino valmistauttu laulutunneill

Pää alas, Aino!

Istanbul

Basaari

Haaremi

Ameriikan täti halu tulla Suome hoivakotti

Tia-täti

Vihikoira

Linnu siivi

Mun Reinon

Lapsenlaps kyssy

Halkinainen

Aino katoa

Kurjet

Ainoll on burn-out

Vastasyntyny Reino

Hoivakorin Reino

Reino 75 vuott

Kuolema

Tammi

Rosamunda

Pien ja littana

Ainon muistio Reinon sairauren kulust

Murresanastoa

He ova Aino ja Reino. Vanheneva pariskunta.

Asuva Helsingi ja Turu väliss.

Halu

ja Näkymätö hiippari

Aino ja Reino kihlautuva

Muistaks sää, Reino, ku mee kihlaurutti?

Juu-u, mee oltti sillo siell Raijan

luon Ylistaroos.

Ol uurevuoreaatto, vuott emmää

enä muist.

No 1965 see ol.

Tais olla. Pakkast ol pirun paljo.

Kolmkymment astett.

Ja kui sull, Aino, ol kuumett

melkke nelkymment astett?

Ei sull yleensä pruukka kuumett olla?

Täytty sano, Reino, ett jännitin

sen kahle ottamist

jumalattomast. Mää kuuli, ku

Raijan eteläpohojolaane

äiti totes: "Kyllä siinä rakkautta koitellahan,

kun merimiehen matkahan lähtöö."

Peljästysin vallan kauhjast.

Hää ol simmone vakaa emäntä,

se Raijan äiti.

Kyll mää häne muistan, Aino.

Mää muistan, Reino, ett sääki olis

nii hermostunu,

ett molemma sormukse telausiva

soffa rakko.

Juu, mutt mää löysi nee vikkeläst

ja täsä sitä ny ollan taistelttu

melkke viiskyt vuotta.

Mitali tarttis saara!

Aino kylppe ittes kans

Istuta saunalautteill. Mää ja mun

ex-minä.

Ollan puhristautumas ja

rupattelemas.

Ai, ton näköseks?

Presiis, tän näköseks.

Ei silti, en mää ittetän kauniin pirä.

Ihailen pitki, hoikki,

kaunispovissi ja ittevarmoi tytöi.

Muistan, ihan typerä. Harmitta vieläki.

Hei, ei se oo shampoota!

Antteks, mitä?

Kui nää silmä ja korva voiva

tommosiks mennä?

Kaunist polvist ja säärist

puhumattaka!

Eks sää lautteiltaka pääs alas?

En uskall ihan reippaste tulla,

ku voin liukastu.

Otas vähä kärest kii.

Voi Herra Jumala sun, tarkotan

mun tulevi kässiän!

Iho ku kanall ja suone pullolas ja

jala tommose möhkyräise!

Tekkek kipjä?

Ei pahemmi.

Kai sull senttä helpomppa on ku mull?

Ei opiskelui, uravalintoi eikä

miehist tart enä piitata.

Mää paukatan heti punaseks,

ku joku tervehtiki.

Murjas siin sitt vitsi! Ei silti,

emmää miehhi ajattelekka.

Mull on niin piene rinna.

Rinna ova kasvava luonnonvara.

Lapse ku synnyttä, ni paika

kasvava.

Lapse, emmää tee lapsi!

Emmääkä tehny. Nee ova Herra lahjoi.

Kyll sää lokaritmi ja toise aste

yhtälö hallittes, muttei niill miest

eikä työpaikka saara.

Tasapaino vaa täytty hallita, ku

on työpäivä takan, polkupyörä,

sohjo ja ruokakassi molemmiss

sarviss. Vitsit väänttä ja usko,

ett punaposke sulose ova.

Mutt nyy vaihreta kroppi. Sitt

mee se tieretä. Ist sää tähä ja lait

rasvoi naamasas.

Muist kaula kans ja dekoltee.

Mää kipase sill aikka muutama

vuoskymmene taa oikke

nuoruure innoll. Heinäsirka,

tulos olla!

Ohhoh, ku lähtiki kovi menemä!

Halu

Reino, mikä muu oikke riiva,

ku mää koko elämän aja ole

halunnu jotta muut, ku mitä

mull on?

Pittä paikkas. Ain sun tartte

saara uutt ja erilaist.

Sanosin sull nuoren: "Sull, Aino,

on kauni polve."

Sää kietasis äkki polves piilo. "Ei

mun polven kauni ol,

täytty osta uure sukkahousu."

Lapsuurest, Reino, se varma

johtu. Ol sota-aik.

Helvetti, sanon mää sull, Aino,

kyll täsä ny lapsuure raumoi on

muillaki. En viit ruveta niit eres luettelema.

Paska jauhamist, sanon mää.

Reino 2000-luvull

Siniruutune pait pääll. Reino jalass.

Pää tako ja jyskä. Keho tuotta

tuska ja yskä.

Mitä kuulu muuall, sinipaita mietti.

Tuttun tuoli istahta ja kapuloihin tarttu.

Ensin TV, sitten digi, sitten TV.

Seksi pöyräll, jalkapallo viheriöll,

riitelevi akkoi ruuruss.

Misä uutise?

Vihro viime nappula oikja

sormi ossu.

Pörssi, helibor, euribor.

Sinipait kraappi tukkatas harva

ja eurotarhas määrä arva.

Liiturait vakuuttava ol, käyrä ja

oikken kalvokki näytt.

Toristiva, ett vuos herelmäine

tarha orotta.

Tietokone. Ruutu kutsuva. Tuo

nappi, tunnusluku, enter, enter,

teelikamenten.

Nyy se rävättä!

Mitä?

Kone syöny tarhastani puole!

Misä myllyss, pörssiss, ylämäess,

alamäess, kenen perkelen

taskuss mun euroni keikku?

Alleni lasken Luojani. Sinipait

mielenrauha kaippa.

Ei ol sotta. Ei ol rauha. On vaa

vuosituhat toine.

Aino ulkomaill

Reino pote muka lentopelkko.

Aino päättäki sitt lähte ilma

Reino flikkakavereittens kans ulkomaill.

Ainoll ova hamppa ja silmä

ruvenne reistailema. Ulkomailt

kuulemma saisis silmälaseiki

paljo halvemmall ku Suomest.

Melkke matkaraha säästyisivä.

Aino meneki ulkomaill heti

hammaslääkärill. Hänelt oteta

kaikk huojuva hamppa pois. Aino

on tyytyväine. "Nyy voi vaikk

pulloharjall suus krassata",

mietti Aino.

Silmä!

Optikko on oikke fiksu ja tarkka mies.

Ainon seuralaine koitta olla

kohtelias ja ruppe juttelema.

Tohtor huomautta hänell heti, ett

hää tarkasta nyy frouvan silmi

eikä voi seurustella. Sitt see

tärkein, kehykse! Nee valkata

viimesen pääll, koko porukan

mielest, Aino naama parhaite sopiva.

Rättikauppa viel. Sielt hankita

vähä erilaisemppa kuossi, ett

näkyisis, ett ulkomaill on olttu.

Ainost oteta valokuva, joka

lähetettä Reinoll etukätte,

ett hää tunnistaisis muijas

pienest muoronmuutoksest huolimatt.

Ku Aino sitt tule kotti, Reino on

peräte onnelline.

Hää sano, ett on iha niinku hää

olsis saanu uure muija sen entise

hapannaaman tilall.

Sää oles nyy nii ilone ja valosa.

Reino ruppe oikke hyräilemä

Georg Otsin kappalett

Rakastan elämää.

Aino ja Reino danssava

Aino tykästys tanssi sitt,

ku lapse oliva jo melkke aikussi.

Reino suostu lähtemä häne

kanssas tanssikursseill. Siell

tahkota hitta valssin, tulisen

tankon, tsatsaan ja tsaivin peruskuvioit.