Näkymätön huntu: Runotarinoita

By Marjo-Kaisu Niinikoski

Tämä on runomatka minuuteen. Se kuljettaa sinut Pohjanmaan kautta syvälle Intiaan ja kauas Arabiaan. Ja lopulta takaisin kotiin.

"Runotarinat ovat syntyneet tarpeestani ymmärtää, mitä minulle tapahtui vuosina, jolloin eksyin itseltäni. Ne ovat tarinoita etäälle ja lähemmäksi. Ja oivallusta siitä, että kaikki matkani ovatkin olleet matkaa todelliseen itseeni. Palattuani Arabiasta minulta kysyttiin, pitikö minun käyttää muslimivaimona huntua. Vastasin, että minulla oli näkymätön huntu. Se on raskain huntu, sillä sen takana ihminen antaa itsensä kadotettavaksi."

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 6, 2020
• ISBN: 9789528038108

Marjo-Kaisu Niinikoski

Marjo-Kaisu Niinikoski (s.1967) on toimittaja-kirjailija ja mentaalivalmentaja. Hän on aiemmin julkaissut aikuisten satukirjan, Valkoisen kissan kirja (Readme.fi, 2016).

Book preview

Elina-mummolle

Tämä elomme riemu ja rikkaus,

sekä rinnassa riehuva rakkaus

ja pettymys tuo, totta tosiaan,

väliaikaista kaikki on vaan.

– Tatu Pekkarinen

SISÄLLYS

ESINÄYTÖS

Aleksanterinkatu 20

Kaija

LAPSEN MIELESSÄ

Testikuvaa

Lakatut portaat

Kauppa-autolla

Huopakatolla

INTIASSA

Munalukko

Kultakutri

Gandhin kuuluisat

Absurdi uni

Aikuisen katse

Peikkotansseissa

Chanel 5

Varvastossusillaan

Tonnikeijut

Muslimiveljeillen

Toimenpide

Intian suviseurat

Jumalten teatterissa

Köyhää romantiikkaa

C-cocktail

Howrahin sillalla

Kuollut kerjäläinen

Suolakapinalliset

Outoa taikaa

Hiekkavarpaiden väleissä

Lähtöportilla

Menopaluu

VÄLIAIKA

Minigrip-markka

Joku kikkarapää

Kehitysmaatuneena

Stockan kello

Mykkäkoulutettu

Punavuorenkatu 21

Arkadianmäen asiattomuudet

Muslimivaimoksi

Lakkakakku

ARABIASSA

Kulttuurivallankumous

Hiekanmuru

Hunnutetut vaimot

Rashida

Napanuorattomana

Kyynelkanavat

Polulle merkityt rastit

Äitini käsi

Kuin kiittää

Iloksi

Jotakin pientä

Takaisin Arabiaan

Putkikesää

Yläkioskilla

Lähempänä Betlehemiä

Lauteeton joulusauna

Saudi-Arabian Pikku Kakkonen

Kikatusiässä

Poika

Mökille höperölle

Hiljainen mestari

Mikki Hiiren merihätä

Maratoonari

Leikkikentän vitsi

Sodan savut

Lähtöviivalla

Välttämättä

Ahavoitunut appelsiini

Pahoinvointikansalainen

Uskovaisten luokka

Piru Koraania

Jumalan rauhaa

Ramadanin loppusuoralla

Jatkumo

Häpeähäntä

Kiikun kaakkuen

Uudenvuoden tina

Avo-osastolla

Juopunut katuharja

Ladies´ Beach

Rakkauden kerjäläinen

Persoonapronominit

Siamilaiset

Ruostunut terä

Oikeasti

Kamferitiputuksessa

Ylipainoiset

Vessapaperin itsemurha

Tyhjä kämmen

Avioliiton hautajaiset

Anteeksi

JUURIHOIDOSSA

Mattismäki

Ilmajuuret

Punaiset junat

Avopäissään

Heimoveljet

Syntinen

YYA-sopimus

Huijankelkka

Jakomieli

Kaksi rakasta niskaa

Savusaunaehtoollinen

Pilkkahintaan

Käkkäräpäätöntä

Metsämansikkapaikka

Vauvakuumeettomuus

LOPPUNÄYTÖS

Iranin lumisten vuorten yllä

Enkelparven tiellä

Naisenryöstö

Riitasoinnun jälkeen

Pönttöuunista ulos

Sortunut hiekkalinna

Peruutuskiikarit

Valtakunnaton

Täyskäännös

Malja kauneudelle

Pihasaunassa

Neitoperhosena

Valinta

Syksyn viimeinen lehti

Sateenvarjohöytyvät

Sulkasato

Kesätuulessa

APLODIT

ENCORE

Näkymätön huntu

ESINÄYTÖS

Aleksanterinkatu 20

Tampereen elokuussa,

levottoman kesän päätteeksi

sielu puuttuu peliin,

ja minä uskallan elämäni

ensimmäistä kertaa

kuulla itseäni.

Aleksanterinkatu 20:ssa,

tuttipullobaaritiskin tyhjyydessä

kaikki on

liiankin tuttua ja turvatonta

paitsi sinä,

joka kerrot lähteväsi

tammikuussa Intiaan.

Kysyt, lähdenkö mukaasi.

Vastaan: lähden.

Kaija

Turun kadulla,

pizzakeisarin kohdalla

ennen matkaa

en voi sanoa sitä.

Kaija,

minä menen nyt,

pidä minusta kiinni.

LAPSEN MIELESSÄ

Testikuvaa

Kärrynpyöriä heitellen,

postilaatikolta kotiovelle

toitotan koko maailmalle:

Meille tulee televisio!

Siskokset me vain

kuin Pilli ja Pulla

rusehtavaa kokolattiaa

istumme hännät sojossa

valmiusasemissa

ja unohdamme lähes hengittää.

Pupillit hypnoosissa

tuijotan testikuvaa

enkä uskalla sulkea ruutua

enkä silmiänikään,

sillä pelkään

lumouksen jo lakastuvan.

Eikö todellakaan enää,

eikö enää tarvitsekaan

karata naapuriin itkemään

pientä taloa preerialla

tai sitä,

että perhe oli pahin siellä,

missä lauantain tanssiessa

kuukauden western

ei heijastunutkaan

olohuoneen ikkunaan

eikä Jii-Ärrän hammaslankahymyllä

niin vain harjattukaan

Heikkopeikon häpeää pois.

Lakatut portaat

Vieläkin

oikein ja nurin,

osaan ulkoa

harjakattoisen puutalon

lakattujen portaiden

strategisen reitin askelmat,

joista en narahda,

kun hiivin huoneeseeni

pikkutunneilla tuolloin.

Vieläkin

tunnen teinitytön itsessäni,

tansseista palattuani

kukkapeitteen alla

huojentuneena:

selvisinpä taas syntinen.

Stop-merkitön maailma

kiehtomassa,

elämän kielletyt ajosuunnat

tukahduttamassa.

Mutta se jatkuu,

tiesin jo silloin

herätessäni pyhäaamun

karjalanpaistin tuoksuun.

Kauppa-autolla

Kitisevän pihakeinun heilurissa

istuvat mummo

ja huolen häivätön kesätyttö.

Elon kaunistamat rypyt,

ne vain nauravat

mummoni kasvoilla,

kun yhdessä revimme

synnyttämättömien lasten