Nova - erotic noir -novellikokoelma

By Emma Silver

Tämän kokoelman novellit edustavat erotic noir -genreä – jännityskirjallisuutta eroottisilla elementeillä höystettynä.
Tämä kokoelma sisältää seuraavat 10 novellia:
Nova 1: Jälleennäkeminen
Nova 2: Mehu
Nova 3: Suolaa ja pippuria
Nova 4: Opiskelija
Nova 5: Keltti
Nova 6: Yksi plus yksi on kolme
Nova 7: Poliisi, poliisi
Nova 8: Salaisuus
Nova 9: Kaksinaamaisuutta
Nova 10: Loppuratkaisu

• Language: Suomi
• Publisher: LUST
• Release date: Sep 9, 2022
• ISBN: 9788728429525

Book preview

Nova - erotic noir -novellikokoelma

Translated by LUST Translators

Original title: Nova - An Erotic Noir Series

Original language: Swedish

Cover image: Shutterstock

Copyright ©  2022 Emma Silver and LUST, an imprint of SAGA Egmont, Copenhagen

All rights reserved

ISBN: 9788728429525

1st ebook edition, 2022

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Nova 1: Jälleennäkeminen

Nova lupasi itselleen astuessaan ulos vankilan raskaista ovista, ettei koskaan enää astuisi jalallaan tähän paikkaan. Kolme viime vuotta oli viety häneltä, eikä hän koskaan saisi niitä takaisin. Hän päätti unohtaa ajan, jonka oli viettänyt siellä. Mutta Nova ei koskaan antaisi anteeksi niille, jotka olivat teljenneet hänet sinne. Ei koskaan.

Tuntui kuin siitä olisi elinikä, mutta samaan aikaan, kuin se olisi ollut eilen, kun aseistautuneet ja naamioituneet miehet ryntäsivät jalokiviliikkeeseen, jossa Nova oli töissä. He ilmestyivät tyhjästä juuri, kun Nova oli laskemassa kassaa. Myynnin osalta päivä oli ollut erinomainen. Timanttien tukkukauppias oli toimittanut upeita jalokiviä Antwerpenistä, ja Nova oli tutkinut niitä tarkkaan kaupan takahuoneessa liikkeenhoitaja Hans de Goetzin kanssa. He olivat molemmat innoissaan ja toivoivat, että useampi kuin yksi heidän vakituisista asiakkaistaan olisi yhtä ihastunut kuin he. Kun he lopettivat, he lukitsivat jalokivet kassakaappiin – ne olivat liian arvokkaita esillä pidettäviksi, eivätkä he halunneet tulla ryöstetyiksi.

Nova oli yksin, kun ryöstäjät ilmestyivät, ja molemmilla miehillä näytti olevan pelottava aavistus siitä, missä arvokkaat jalokivet olivat. Nova oli kauhuissaan, mutta pystyi pitämään paniikin kurissa. Sillä aikaa, kun toinen heistä piti kauppaa silmällä, toinen piti asetta Novan ohimoa vasten ja pakotti hänet kaupan takahuoneeseen. Novaa oli ohjeistettu tekemään, mitä ryöstäjät käskivät, ja niin hän teki. Hän avasi kassakaapin, ojensi sisällön miehille ja antoi heidän sitoa itsensä yhteen tuoleista, ennen kuin he pakenivat. Kyyneleet tulivat heti, kun hän jäi yksin. Jääräpäiset pahuksen kyyneleet. Hän antoi niiden valua pitkin kasvojaan, mutta päätti ottaa sisällään kiehuvasta kiukusta kaiken irti.

Koska Nova oli sidottuna tuoliin, kesti yli viisitoista minuuttia päästä tarpeeksi lähelle komerossa olevaa hälytysnappulaa. Ei kestänyt viittäkään minuuttia, kun poliisi tuli paikalle ja vapautti hänet. Kuulustelun jälkeen Nova meni sairaalaan, jossa hänen sanottiin kärsivän šokista, mutta olevan muuten kunnossa.

Todellinen shokki iski viikon kuluttua, kun poliisi päätteli, että ryöstäjien oli täytynyt saada apua joltakulta sisäpiiristä, ja että Hans de Goetzillä oli kaikki mahdolliset alibit, kun taas Novalla ei ollut yhtä ainoaa. Ja Nova oli ollut kaupassa, kun ryöstäjät tulivat. Oliko hän hälyttänyt miehet, kun reitti oli selvä? Vain Nova ja de Goetz tiesivät sinä päivänä lähetyksestä.

Ei auttanut, vaikka Nova kuinka kielsi osallisuutensa, kahdeksan viikkoa myöhemmin valamiehistö totesi hänen syyllistyneen avunantoon ryöstössä. Ryöstäjiä tai saalista ei koskaan löydetty, mutta poliisin lehdistötiedottaja totesi, että Novan tuomio oli voitto oikeusjärjestelmälle.

Novalla oli vain yksi ajatus mielessään. Hän aikoi löytää sen, joka teki tämän hänelle. Jos poliisi ei pystynyt, hänen täytyisi löytää syylliset itse. Ja hän löytäisi.

*

Ollessaan töissä jalokiviliikkeessä Nova oli ollut tuhdimpi kuin nykyään. Hän voi hyvin kehossaan eikä ollut aikeissa muuttaa ulkomuotoaan. Hänen tummat kiharansa vetosivat miehiin, joten miesseurasta ei ollut puutetta. Mutta vankilassa hänellä oli enemmän aikaa käytettäväksi kuin hän halusi. Aluksi kylmältä ja ankealta paikalta tuntuneesta kuntosalista tuli pian hänen paras ystävänsä. Hän kehitti rutiineja, jotka säilyivät hänellä vielä vankilan muurien toisellakin puolella.

Hän vaihtoi kiharansa lyhyeen poikamaiseen kampaukseen ja värjäsi hiuksensa punaisiksi. Syntyi uusi Nova, joka kohtaa elämän ja vankilassa tehdyt suunnitelmat päättäväisesti.

Hän sai keskustan kirjakaupasta työpaikan, josta piti kovasti. Kun työpäivä oli päättynyt, hän meni yleensä kotiin eräässä lähiössä olevaan kämppäänsä ja vietti aikaansa tutkien nettisivuja. Sen jälkeen hän lähti kotiaan lähellä olevalle kuntosalille. Se ei koskaan ollut täynnä – paikka oli erittäin trendikäs – mutta Nova kuitenkin odotti, kunnes useimmat ihmiset olivat lopettaneet ja lähtivät.

Hei, Nova tervehti välinpitämättömästi Simonia, vaaleaa viikinkiä, jolla tuntui olevan samat rutiinit kuin hänellä.

Mitä kuuluu?" Simon sanoi ja meni takaisin laitteilleen odottamatta Novan vastausta. Se sopi Novalle hyvin. Hän ei ollut siellä jutellakseen.

Kun Nova oli lopettanut, hän oli ainoa, joka lähti. Hän joi viimeiset tipat vesipullostaan, pyyhkäisi kasvojaan ja otti pyyhkeen mukaansa, kun jätti laitteet ja painot. Kuuma suihku tekisi hyvää ennen kotiinlähtöä.

Ovi miesten pukuhuoneeseen oli raollaan, ja Nova kuuli veden virtaavan suihkussa. Hän katsoi ympärilleen, ennen kuin antoi uteliaisuutensa voittaa. Hän avasi oven varovasti, astui sisään ja sulki oven takanaan.

Puiset penkit olivat kuluneita, eivätkä koukut niiden yläpuolella olleet paljon paremmassa kunnossa. Säilytyslokerot olivat ensimmäisessä huoneessa ja suihkut sen takaosassa. Nova hiipi lähemmäksi, kunnes näki Simonin seisovan yhden suihkun alla.

Aikaisemmin sykerölle sidotut vaaleat hiukset olivat nyt auki ja ulottuivatmiehen olkapäille. Simon seisoi pää kallistuneena alaspäin antaen veden hieroa niskaansa ja selkäänsä. Käsivarret roikkuivat hänen sivuillaan. Treenatut lihakset kiilsivät loisteputken kylmässä valossa. Siinä seistessään Simon näytti olevan täysin irti todellisuudesta, mietteisiinsä vaipuneena antaen veden viedä päivän mennessään.

Nova katseli häntä – niin miehekäs ja kuitenkin niin suojattomana ja alasti. Simon pyöritti päätään puolelta toiselle. Jotain muutakin tapahtui samaan aikaan. Hänen jalkojensa välissä roikkuva elin nousi hitaasti. Hän hiveli itseään, reisistä ylöspäin vatsaan ja rintaan, edestakaisin. Hän piteli käsiään hauiksillaan ja puristeli niitä. Hän nipisteli nännejään etusormiensa ja peukaloidensa välissä. Käsittely sai Simonin voihkimaan, ja näytti, kuin hän olisi nipistänyt yhä kovempaa.

Siitä oli kauan, kun Nova oli nähnyt alastoman miehen oikeassa elämässä. Vankilasta päästyään hän kosketteli itseään silloin tällöin, mutta ei koskaan oikein tuntenut himoa. Edes netistä löytyneet kuvat eivät saaneet häntä kiihottumaan. Mutta näky hänen edessään sai hänen mehunsa virtaamaan. Simon näytti niin kauniilta seistessään siinä koskettelemassa itseään niin seksikkäästi. Hänen kalunsa jatkoi kasvuaan ja jökötti pian koko komeudessaan. Eikä Simon ollut edes koskenut sitä vielä.

Nova vei kätensä verryttelyhousujensa sisälle. Hänen sormensa livahtivat pikkuhousujen alle. Hän oli lämmin ja hikinen treenin jälkeen, mutta se ei haitannut. Tämä näky oli saanut hänet kostumaan. Simon tarttui yhdellä kädellä palleihinsa ja puristi, jolloin hänen kalunsa muuttui entistä kovemmaksi sojottaen ylöspäin, vähän sivulle viistoon. Nova halusi sen suuhunsa, mutta tiesi, että hänen täytyisi olla hiljaa. Muuten Simon kuulisi hänet, lopettaisi puuhansa ja käskisi hänen painua helvettiin.

Simon nuoli huuliaan ja antoi veden täyttää suunsa ja valua ylitseen. Nova halusi suudella Simonia, halusi tuntea tämän kielen suussaan, halusi tämän nuolevan tiensä alas rinnoilleen, purevan nännejään ja antaa kielensä väreillä navassaan, kunnes löytäisi etsimänsä ja mutkittelisi hänen kosteaan vakoonsa.

Sen sijaan Nova hoiti homman omilla sormillaan, jotka liukuivat hänen kosteassa pillussaan, hieroivat ja kiertelivät klitorista, kun Simon samaan aikaan paineli terskaansa ja siveli touhutippaa sormelleen. Nova pystyi oikeasti tuntemaan touhutipan maun, kun Simon otti tipan suuhunsa imien sormeaan ja puristellen pallejaan lujemmin voihkiessaan.

Nova ohjasi kätensä puseronsa alle, ylös vatsan poikki, ja otti kiinni toisesta nännistään. Hän puristi sitä lujaa ja joutui keskittymään pysyäkseen hiljaa. Tuntui niin hyvältä! Toinen käsi hyväili vielä klitorista, rajummin ja kiihkeämmin, kun Nova näki Simonin kahmaisevan kalun käteensä. Simon alkoi hitaasti vetää käteen. Hänellä oli edelleen tiukka ote palleistaan, ja hän antoi kielensä liukua pitkin valkoisia hampaitaan, huulten yli. Simon päästi irti palleistaan ja hyväili vatsaansa nipistellen taas nännejään, ensin yhtä, sitten toista.

Hän voihki äänekkäämmin, kun liikkui nopeammin ja rajummin. Nova kosketteli itseään nopeammin, Simon jatkoi vetäisyjään, ja he olivat molemmat niin lähellä, niin uskomattoman lähellä laukeamista.

Simon ruiskautti spermansa lattialle parahtaen ja jatkoi käteen vetämistä, kunnes nykiminen heikkeni. Nova laukesi samaan aikaan kuin Simon, ja koko hänen kehonsa sykki, kun Simon puristi ulos sperman viimeiset pisarat, jotka otti suuhunsa. Nova teki samoin ja maisteli omia mehujaan ajatellen, että näin lähelle miehen kanssa naimista hän ei ollut päässyt sen jälkeen, kun oli ollut vankilassa.

Meidän täytyy tehdä tämä joskus uudelleen", Simon sanoi katsoen suoraan häneen.

Minä…, Nova änkytti, eikä tiennyt mitä sanoa.

Luulitko, etten nähnyt sinua, Simon sanoi.

Ihailin vain lihaksiasi, Nova sanoi, kun oli toipunut šokista. Oliko hyvä treeni?

Erittäin hyvä, Simon sanoi ja nauroi. Etenkin sen loppuosa.

Nova halusi jäädä, toivoi, että Simon olisi pyytänyt häntä lähtemään mukaansa, mutta tämä päästi hänet menemään. Simon antoi Novan häipyä, mutta he tapaisivat varmasti uudelleen.

*

Novan asianajaja oli antanut hänelle varmuusnauhojen kopiot jalokiviliikkeen ryöstöstä. Niistä ei ollut mitään hyötyä syytteiden kumoamiseksi, mutta Nova piti nauhat, koska oli päättänyt olla hyväksymättä kohtaloaan.

Nova oli katsonut niitä satoja kertoja ja tutkinut jokaisen yksityiskohdan, jokaisen liikkeen. Hän tiesi tarkalleen, missä oli seissyt, kun miehet ryntäsivät sisään, miltä hän näytti, miten hän reagoi heidän käskyihinsä. Mutta hän ei tarvinnut nauhoja muistaakseen, miltä hänestä tuntui; paniikki, joka ensin valtasi hänet, mutta muuttui sitten päättäväisyydeksi. Hän teki niin kuin käskettiin, mutta ei suostuisi milloinkaan olemaan uhri. Ei koskaan. Asiat eivät sujuneet hänen suunnitelmansa mukaan, mutta hän ei antanut roistojen saada otetta itsestään. He lavastivat hänet, tekivät hänestä syntipukin, mutta eivät koskaan oikeasti saaneet hänestä yliotetta. Ei Novasta, ei hänen sisimmästään.

Kun Nova ajatteli ryöstöä, häntä vaivasi aina jokin, joka ei ollut ilmeistä ja josta hän ei saanut kiinni. Joka ikinen kerta. Mutta hän ei keksinyt, mikä se oli. Hän katsoi taas nauhan, kohtaus kohtaukselta, mutta ei nähnyt siinä mitään uutta. Hän ei kuitenkaan päässyt eroon ajatuksesta, että häneltä jäi jotain huomaamatta. Hitto soikoon!

Se oli tapa, jolla toinen miehistä liikkui. Nova tunnisti sen. Vähän kömpelösti, vaikka mies ei voinut olla yli kolmeakymmentä, korkeintaan kolmekymmentäviisi. Mutta missä hitossa hän oli nähnyt samanlaisen tavan liikkua? Nova oli käynyt mielessään läpi jokaisen tuntemansa henkilön lukemattomia kertoja, se ei kuitenkaan ollut kukaan sellainen, jonka hän tunsi hyvin. Koska hän olisi voinut tavata tämän miehen?

Nova pysyi poissa jalokiviliikkeestä ja korttelista, jossa se oli. Hän ei koskaan ottanut yhteyttä Hans de Goetziin tuomionsa jälkeen. Hans de Goetz ei koskaan syyttänyt häntä, mutta ei liioin puolustanut. Asianajaja oli puhunut Hansin kanssa monta kertaa, mutta tämä väitti sitkeästi, ettei tiennyt mitään eikä tunnistanut miehiä nauhalla.

Ehkä oli aika käydä rikospaikalla? Nova puhuisi taas Hansille ja pakottaisi tämän katsomaan nauhan, erityisesti miestä, joka oli kiinnittänyt Novan huomion. Ehkä Hans muistaisi jotain, nyt kun tapahtuneesta oli jo kulunut tovi. Olettaen että Hans edes puhuisi hänen kanssaan.

Kaupassa seisoi liikkeenhoitaja, jota Nova ei tuntenut lainkaan. Hän mietti, oliko sama henkilö ollut siellä koko ajan siitä asti, kun Novan oli pakko lopettaa, vai oliko Hansilla ollut vaikeuksia löytää joku yhtä pätevä kuin Nova.

Hans on lounaalla asiakkaan kanssa, liikkeenhoitaja sanoi.

Tiedätkö, koska hän tulee takaisin? Nova kysyi.

Hän sanoi tulevansa kahden aikaan. Haluatko jättää viestin?

Kiitos, mutta tulen takaisin joskus myöhemmin, Nova vastasi, eikä halunnut pelästyttää Hans de Goetziä, ennen kuin voisi puhua tämän kanssa kasvotusten.

Nova päätti käydä lounaalla odotellessaan. Italialainen kuppila nurkan takana oli ollut hänen lempipaikkansa kolme vuotta sitten. Nova mietti, muistaisiko hän vielä tarjoilijoita, ja tunnistaisivatko he hänet, nyt hoikempana, lyhyt- ja punatukkaisena. Hän suuntasi uteliaana ja hiukan hermostuneena kohti Antonio-nimistä ravintolaa.

Laura Pausini lauloi taustalla, niin kuin silloin ennenkin. Le Cose Che Vini. Vihreävalkoiset vaatteet näyttivät samanlaisilta kuin ennenkin, ja niin myös useimmat tarjoilijat. Kukaan heistä ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän Novaan mitään huomiota. Yksi heistä ohjasi hänet ikkunapöytään, ojensi hänelle ruokalistan ja toi paperipussin, jossa oli vastaleivottua leipää, ja pullon vettä. Tarjoilija sanoi tulevansa takaisin parin minuutin kuluttua.

Nova katsoi häntä, kun hän kääntyi ja puhui muutamille uusille asiakkaille. Tarjoilijan nimi oli Gio, hän oli tummatukkainen, ehkä jopa aito italialainen. Hänen tukkansa oli paksu ja kihartui vähän niskasta. Gion täytyi olla suunnilleen Novan ikäinen, ja hän näytti hyväkuntoiselta sen perusteella, mitä Nova pystyi näkemään jonkin verran liian suuren, valkoisen paidan ja takamusta tiukasti nuolevien mustien housujen alta.

Muistot edellisestä illasta kuntosalilla juolahtivat Novan mieleen, ja hän muisti Simonin alastoman kehon ja tämän tiukassa erektiossa olevan kalun purskauttamassa sperman lattialle. Novan seksivietti oli ollut olematon vankila-aikana ja vielä vapautumisen jälkeenkin, mutta Simon tuntui herättäneen sen henkiin. Nova oli kosketellut itseään taas kotiin tultuaan Simonin kuva mieleensä syöpyneenä. Ennen nukkumaanmenoa Nova tutki nettiä ja löysi Simonin instragramin, johon tämä postasi selfiekuvia erilaisissa asennoissa. Yksi kuva, jossa Simon poseerasi uimahousuissaan, viipyi Novan mielessä hänen nukahtaessaan.

Kun Gio tuli takaisin, Nova ei ollut vielä edes vilkaissut ruokalistaa, mutta hän vain tilasi annoksen nimellä, jonka muisti vanhastaan. Gio hymyili hänelle.

Voinko jotenkin muuten auttaa sinua? Gio kysyi ikään kuin voisi lukea hänen ajatuksiaan.

Et täällä, et juuri nyt, kiitos, Nova vastasi, kun ei tiennyt mitä hänelle sanoisi.

Tarkoitatko, että joskus toiste, jossain muualla? Gio hymyili hänelle, eikä Nova osannut päättää, laskiko tämä leikkiä vai tekikö pilkkaa hänestä.

Jotain sinne päin, Nova sanoi lyhyesti, mutta hymyillen, ja toivoi hymyn viestivän tulkinnan mahdollisuudesta.

Nova hymyili edelleen syödessään pastaa gorgonzolajuuston kanssa ja ajatteli, kuinka hänen täytyy treenata myöhemmin salilla rankasti päästäkseen eroon syömistään kaloreista. Treeni ja sitten suihku. Ehkä hän kävisi suihkussa miesten puolella?

Hän katsoi kelloa ja tajusi, että Hans de Goetz oli varmaankin tähän mennessä palannut kokouksestaan. Hän nyökkäsi Giolle osoittaakseen, että oli valmis maksamaan, ja tämä tuli hetkeä myöhemmin laskun ja maksupäätteen kanssa. Gio hymyili taas Novalle ojentaessaan kuitin – ehkä, koska Nova oli juuri jättänyt tippiä.

*

Hans de Goetz oli palannut kokouksestaan. Kesti muutaman sekunnin, ennen kuin Hans tunnisti hänet, ja ellei Nova erehtynyt, mies hieman hämmentyi, kun tajusi, kuka hän on.

Nova, mukava nähdä sinut taas, Hans sanoi täysin tunteettomalla äänellä.

Eikö vain? Nova sanoi ja