Avioero ja uudelleen avioituminen

By Mikko Satama

Avioerot ja uudelleenavioitumiset ovat yleistyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Kristillisten seurakuntien keskuudessa vastaava kehitys on tapahtunut viiveellä, mutta täysin samansuuntaisesti. Voisi luulla, että tämän takia seurakunnissa opetettaisiin entistä enemmän siitä, mitä Raamattu puhuu avioerosta ja uudelleen avioitumisesta. Näin ei kuitenkaan ole käynyt vaan täysin päinvastaisesti. Pastorit ovat vaienneet näistä asioista, jotta eivät loukkaisi ihmisiä. Siksi on tärkeää paneutua avioeroon ja varsinkin uudelleenavioitumiseen Raamatun näkökulmasta ja katsoa, mitä Jumalan sana opettaa asiasta.

Mikko Sataman kirja avaa huolellisesti kristillisen avioliittoetiikan ja auttaa ymmärtämään kysymystä avioerosta ja uudelleen avioitumisesta Raamatun valossa. Asia taustoitetaan juutalaisten oppineiden ajattelulla, minkä lisäksi tarkastellaan myöhempää kehitystä kristillisen kirkon historiassa. Kirja on suositeltava kaikille kristillisestä avioliittoetiikasta kiinnostuneille.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jun 22, 2022
• ISBN: 9789528041177

Mikko Satama

Kirjan kääntäjä ja toimittaja on pastori, teologian maisteri ja diplomi-insinööri, joka on toiminut vuosien ajan Raamatun opettajana ja tutkijana. Hän pitää yllä kristillistä nettisivustoa www.vapaasatama.net.

Book preview

1. Johdanto

Avioerot ja uudelleenavioitumiset ovat yleistyneet Suomessa toisesta maailmansodasta alkaen, ja 1960-luvulta lähtien tahti on vain kiihtynyt. Kristillisten seurakuntien, herätysliikkeiden ja järjestöjen keskuudessa vastaava kehityskulku on tapahtunut viiveellä, mutta täysin samansuuntaisesti. Voisi luulla, että tämän takia seurakunnissa opetettaisiin paljon enemmän kuin aiemmin siitä, mitä Raamattu opettaa avioerosta ja uudelleenavioitumisesta. Näin ei kuitenkaan ole käynyt vaan täysin päinvastaisesti. Seurakuntien pastorit, julistajat ja opettajat ovat tyystin vaienneet näistä asioista, jotta eivät loukkaisi kuulijakunnassa niitä ihmisiä, jotka ovat eronneet ja ehkä myös menneet uusiin naimisiin.

Avioerosta on uskallettu puhua vain sielunhoidollisena kysymyksenä – jollaisena se ei todellakaan ilmene Raamatussa. Mutta asian varsinaisesta ytimestä, sen moraalisesta ja hengellisestä puolesta, ei kukaan uskalla opettaa enää mitään. Ja jos siitä jotain opetetaan, on sanottava tyypillisesti maailmaan mukautuvaa liberalismia, jossa on annettu periksi ja osoitettu hyväksyntää avioeroille ja uudelleenavioitumisille. Raamatusta on korkeintaan etsitty porsaanreikiä uudelle moraalille. Siksi on välttämätöntä paneutua avioeroon ja varsinkin uudelleenavioitumiseen Raamatun näkökulmasta ja katsottava, mitä Jumalan sana opettaa asiasta.

2. Mitä avioliitto on?

Voidaksemme ymmärtää, mistä avioerossa ja uudelleenavioitumisessa on kyse, meidän on tutkittava ensin, mitä avioliitto on. Avioliitto on ihmiskunnan historiassa esipoliittinen instituutio, joka on ollut olemassa jo ennen järjestäytyneiden sivilisaatioiden syntyä. Raamatusta käy ilmi, että avioliitto on Jumalan keksintö, jonka hän on tarkoittanut miehen ja naisen välisen yhteiselämän muodoksi. 1. Mooseksen kirjan alusta selviää, että Jumala on asettanut avioliiton jo ennen syntiinlankeemusta ihmisten ollessa vielä paratiisissa. Tämä on merkittävä tieto. Avioliitto perustuu siis luomiseen, ei lankeemukseen eikä lunastukseen. Niinpä se on sama sekä uskoville että uskosta osattomille ihmisille. Ihmisen usko Jumalaan tai sen puute eivät muuta avioliittoa Jumalan silmissä toiseksi.

Avioliiton asetussanat löytyvät luomiskertomuksesta:

Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha. (1. Moos. 2:24)

Sekä Jeesus että Paavali siteerasivat normatiivisesti näitä avioliiton asetussanoja opettaessaan avioerosta, uudelleenavioitumisesta sekä väärästä ja oikeasta seksuaalisuudesta. Jeesus sanoi:

Ettekö ole lukeneet, että Luoja alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’, ja sanoi: ’Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’. Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Matt. 19:4–6)

Samasta asiasta jatkaa Paavali 1. Korinttilaiskirjeessä:

Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Kor. 6:16)

Avioliiton luonteesta ja Jumalan tahdosta sitä koskien selviävät siten seuraavat alaotsikoidut asiat.

2.1 Avioliitto on liitto

Heistä tulee yksi (1. Moos. 2:24)

Avioliiton asetussanojen lisäksi Raamatussa on useita kohtia, joiden mukaan avioliitto ei ole luonteeltaan vain sopimus vaan liitto (mm. Hes. 16:8, Sananl. 2:17, Mal. 2:14). Tämä voi ensi kuulemalta tuntua mitättömältä seikalta, mutta se on erittäin olennainen tarkasteltaessa avioliiton luonnetta ja merkitystä Raamatussa. Suomea äidinkielenään puhuva henkilö saattaa helposti tehdä sen virheen, että pitää lausetta avioliitto on liitto samanlaisena kuin ilmaisua hauki on kala, toisin sanoen itsestään selvänä tautologiana, koska liitto-sana on osana avioliitto-sanaa. Kuitenkin useimmissa muissa kielissä sanojen avioliitto ja liitto kanta on eri. Esimerkiksi englannissa nämä termit ovat "marriage ja union".

Sopimus voi olla kahden (tai useamman) osapuolen täysin vapaasti muotoilema yhteisymmärrys melkeinpä mistä tahansa asiasta melkein millä tahansa ehdoilla, kunhan vain kaikki osapuolet ovat yksimielisiä ehdoista. Tällaiseksi esimerkiksi homoavioliittojen ja moniavioisuuden kannattajat haluavat avioliiton saattaa yhteiskunnan lainsäädännössä. Mutta tällöin ei ole enää kysymys liitosta eikä myöskään avioliitosta sen alkuperäisessä ja raamatullisessa merkityksessä, sillä avioliitto ei ole vain sopimus vaan se on liitto, johon kuuluvat erityiset ehdot.

Liitto puolestaan tarkoittaa yhdeksi tulemista (tästä tulee mm. englannin sana "union", lat. unus, yksi). Siinä on kysymys syvemmästä yhteenliittymisestä ja sitovammasta lupauksesta. Esimerkiksi valtioliitossa kaksi valtiota tulee yhdeksi. Ja sotilasliitossa hyökkäys mitä tahansa liiton jäsenmaata vastaan tarkoittaa hyökkäystä koko liittoa ja siten kaikkia sen jäsenmaita vastaan. Näin myös Raamattu määrittelee avioliiton aivan alussa:

Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)

Jeesus kommentoi tätä vahvistaen luomiskertomuksen opetuksen: Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi? Ja hän jatkoi:

Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Matt. 19:4–6)

Jeesus sanoo: He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Kahden tulemisessa yhdeksi ei ole kysymys enää vain jostain osapuolten keskenään neuvottelemasta yhteisymmärryksestä, sopimuksesta, vaan paljon syvemmästä yhteenliittymästä, liitosta, jonka luonne on Jumalan määrittelemä. Uudessa testamentissa kirjoitetaan yhtenevästi avioliitosta luomiskertomuksen asetussanoja kommentoiden:

Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. (Ef. 5:28–31)

Paavali kirjoittaa: Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan. Aviomies ja aviovaimo ovat yhtä ruumista niin, että jos mies rakastaa vaimoaan, hän rakastaa omaa ruumistaan. Ja toki tämä periaate toimii myös päinvastoin, eli jos mies vihaa vaimoaan, hän vihaa itseään ja siten myös vahingoittaa itseään. Avioliitto kuvataan yhtenä ruumiina olemisena. Niin kiinteä on liitto, että se tekee kahdesta ruumiista hengellisesti yhden.

Kun avioliitto on tätä, mitä tarkoittaakaan silloin avioero! Sehän merkitsee yhden lihan, yhden ruumiin repimistä erilleen. Kyse ei ole vain jostain sellaisesta, että sopimuksen jonkin pykälän rikkoontuessa sopimus raukeaa, vaan kyse on liiton ja siten sen osapuolten vaurioitumisesta.

Raamatussa avioliitto on paitsi Jumalan luoma ja asettama instituutio myös Jumalan toimesta solmittava liitto. Jumala on se, joka avioiduttaessa liittää puolisot toisiinsa. Tätä alleviivaa Jeesus sanoessaan:

Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Matt. 19:6)

Liitto lakkaa olemasta, kun sen jokin osapuoli lakkaa olemasta. Raamatun mukaan avioliitto lakkaa vasta toisen osapuolen (tai molempien) kuollessa. Koska avioliitto on Jumalan yhdistämä liitto, vain hänellä on valta erottaa siitä. Jumala erottaa avioliitosta kuoleman kautta (vrt. Matt. 22:30). Avioero taas on ihmisen tapa erottaa. Sitä Jeesus ei sallinut, koska se on astumista Jumalan paikalle. Avioliitto päättyy Jumalan järjestyksen mukaan vasta kuolemaan:

"Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa." (Room. 7:2–3)

2.2 Avoliitto ei ole liitto

Koska Raamatun mukaan avioliitto on liitto (Hes. 16:8, Sananl. 2:17, Mal. 2:14), ei siis vain jokin yhteisymmärrykseen perustuva sopimus, pätevät siihen yleiset Raamatussa mainitut liiton solmimista koskevat ehdot. Raamatussa mainitaan useita liittoja ihmisten välillä sekä ihmisten ja Jumalan välillä. Kaikille niille on yhteistä ensinnäkin se, että niissä on lupaus, ehdot ja merkki. Näiden lisäksi Jumalan suurissa armoliitoissa (Nooan liitto, Aabrahamin liitto, Siinai-vuoren liitto ja Uusi liitto) on jokin erityinen Jumalan suosio, joka kohtaa ihmisiä.

Kihlaus on Raamatussa lupaus avioliitosta. Kuitenkaan lupaus liitosta ei ole sama kuin itse liitto, joten kihlaus ei vielä oikeuta avioliiton voimaan astuessa saataviin asioihin kuten seksiin tai perintöoikeuteen (2. Kor. 11:2, 5. Moos. 20:7).

Avioliiton ehtona on Raamatussa elinikäinen uskollisuus. Ero on kadottava synti. Aviopuolisoiden tulee pysyä uskollisina toisilleen ...myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa... Vasta kuolema päättää avioliiton (Room. 7: 2–3). Ihminen ei siitä saa erota (Matt. 19:6), eikä eronnut saa mennä uudelleen naimisiin (Matt. 5:32).

Avioliiton merkki on sormus, jonka sulhanen pujottaa morsiamen nimettömään. Tuo sormus muistuttaa heitä, että he kuuluvat toisilleen. Sormus muistuttaa myös ulkopuolisia, että tuo kuuluu tuolle. Se julistaa avioliiton loukkaamattomuutta ja puolisoiden keskinäistä sitoutumista rakastaa toisiaan. Sormus on Raamatussa yleisesti liiton merkki (1. Moos. 41:42, Luuk. 15:22). Sormuksen piilottaminen viestii liiton häpeämisestä.

Avoliitosta kaikki nämä tekijät puuttuvat. Siinä ei ole kihlausta eikä elinikäistä uskollisuusvelvoitetta eikä liiton vihkisormusta. Avoliitto ei täytä yhtään liiton edellytystä.

Liitto ei ole liitto myöskään ilman todistajia. Tämä periaate on päivänselvä sekä arkijärjellä ajateltuna että Raamatun mukaan. Raamatussa liitoilla on todistajat (Jes. 33:8, Ruut 4:9–11, Jes. 8:1–3, Joos. 9:15, Jer. 32:9–12, Jer. 32:25, Jer. 32:44, 1. Moos. 31:48, 5. Moos. 30:19, Joos. 22:34). Se kuuluu liiton olemukseen. Erityisesti avioliiton todistajat ovat esillä Ruutin ja Jesajan avioituessa (Ruut 4:9–11, Jes. 8:1–3). Tämä todistajien vaatimus on ehdoton (5. Moos. 19:15, Matt. 18:16). Samalla se edellyttää julkisuutta, sillä jos joku