Pahan Banaalius

By Ana Rubio-Serrano

Tämän kirjan tarkoituksena ei ole näyttää vain historiallinen Auschwitz, mutta Auschwitz, joka on juurtunut ihmisen ei-kyky erottaa hyvä ja paha; pakkomielle vahvistaa henkilön identiteettiä kuin vain ihmisen ja mahdottomuus ajatella, toiseuden, siten, että, vaikka tänään, tätä jatkuu, kuten perinnön, josta meidän maailmamme on sekä toimeenpanijana ja perillinen. Auschwitz on siis lähtökohta, mutta ei päätepiste. 

Kyseessä on tutkimus, jossa Natsiantropologiasta syntynyt anti-ihmismalli esitetään vastoin kristillisen antropologian paljastamaa ihmismallia. 

Hänen väitöskirjansa osittainen julkaisu.

• Language: Suomi
• Publisher: BadPress
• Release date: Apr 21, 2021
• ISBN: 9781071597538

Book preview

FACULTAT DE THEOLOGIA DE CATALUNYA

FONAMENTAALISEN TEOLOGIAN INSTITUUTTI

Ana Rubio-Serrano

PAHAN BANAALIUS

KUVAN VASTA JUMALAN NAZI-LOGIIKASSA

DOKTORITYÖN OSITTAVA JULKAISU

Esitetty Teologisen tohtorin tutkinnon saamiseksi

Opinnäytetyön johtaja: Tohtori José Sols Lucia

Lukijat ja tuomioistuimen jäsenet: Tohtori J. Ignacio González Faus ja tohtori Xavier Morlans Molina

Katalonian teologisen tiedekunnan sihteeri SERTIFIOINTI:

Ana Rubio-Serrano puolusti ja hyväksyi tietyllä erinomaisuudella väitöskirjan «Pahan banaalius. Kuvan vasta jumalan nazi-logiikassa", Katalonian Teologisessa Tiedekunnassa, väitöskirjan johtajan tri José Sols Lucia ja lukijoiden, Dr. J. Ignacio González Faus ja Dr. Xavier Morlans Molina, 29. Syyskuuta 2005.

Allekirjoitettu: Vicenç Bosch, FTC: n sihteeri.

––––––––

Kirjoittajan verkkosivusto:

https://anarubioserrano.com

––––––––

Blogi natsismista (ES / EN):

https://nazismandholocaust.blogspot.com

INDEKSI

Lyhenteet

Auschwitz: ihmisen valtakunta luomisen vastaista

Natsien totalitarismin antropologia kritisoitiin personalistisesta filosofiasta

Kasvojen vastainen persoonallisuus

Toisen kärsimys (epä) hyödyllisenä

«Muslimi», äärimmäisen ja (in) hyödyllisen väkivallan edustaja

Minä (epä) hyödyllisen kärsimyksen edessä

Elämän kieltäminen, kuoleman kieltäminen

Natsi-neopagaanisen antropologian kritiikki antropologian valossa kristillinen teologinen

Paha, synti, uhrin ja teloittajan sovinto

Pahan alkuperästä: Kristillinen uhrin teologia natsien ontologista dualismia vastaan

Henkilökohtainen synti ja rakenteellinen synti natsijärjestelmässä

Myötätuntoinen solidaarisuus ja uhrin ja teloittajan sovinto

Tekijä mies, kosmologinen tuottaja

Jumalan pakeneminen, ihmisen ja jumaluuden vapaus

Kirjaluettelo

Saksa ja Adolf Hitler (1889-1945). Merkittävät päivämäärät

Alaviitteet

Lyhenteet

––––––––

Nürnbergin oikeudenkäyntiasiakirjat[1]

––––––––

IMT

Kansainvälinen sotatuomioistuin. Suurten sotarikollisten oikeudenkäynti kansainvälisessä sotatuomioistuimessa.[2]

NMT

Sotarikollisten oikeudenkäynnit Nuernbergin sotatuomioistuinten edessä.[3]

NCA

Natsien salaliitto ja aggressio.[4]

NO

Nürnbergin organisaation asiakirjat (NO-sarja).[5]

––––––––

Muut asiakirjat

ÄfB

Ärzteblatt für Berlin.

AVA

Allgemeines Verwaltungsarchiv, Wien.

BAK

Bundesarchiv Koblenz.

BDC

Berliinin dokumenttikeskus.

IfZ

Institut für Zeitgeschichte, München.

JAMA

American Medical Association -lehti.

LA Berliini

Landesarchiv Berliini.

StA

Staatsarchiv.

StAH

Staatsantwaltschaft bei dem Landgericht Hampuri.

ZStL

Zentrale Stelle der Landesjustizverwaltungen zur Aufklärung national-sozialistische Verbrechen Ludwigsburgissa.

––––––––

AUSCHWITZ:

Ihmisen valtakunta luomisen-vastainen

Tämä kirja ei teeskennele näyttävänsä historiallista Auschwitzia[6], vaan pikemminkin Auschwitzia, joka on muuttanut ihmisen ihmiseksi, jonka ainoa identiteetti on joukkomies, miehessä, jossa ei ole muutoksia, joka kieltää kaikki muutokset kasvojen kanssa.[7]

Epäilemättä me kaikki tiedämme natsmin aiheuttamista kauhuista. No, kaikki tämä barbaarisuus perustui näennäisfilosofiaan ja vastateologiaan, jota vastakkaisemme jäljempänä; ensinnäkin henkilökohtaisella ja humanistisella eettisellä näkemyksellä ja toiseksi persoonallisella näkemyksellä, joka syntyy kristillisestä ilmoituksesta ja jonka viime kädessä kansallissosialismi yritti hukuttaa, keskeyttää, tuhota ja hävittää.

Auschwitz on sen luomisenvastaisen[8] miehen kuningaskunta, joka työskenteli Führerin palveluksessa kuolemanleireillä. Ja ihmisen on mietittävä uudelleen siitä luomisvastaisesta ihmisestä, epäinhimillisestä tilanteesta. On kiistatonta, että Auschwitz saavutti sellaisen pahan asteen, jota mikään muu kansanmurha ei ole koskaan saavuttanut sen tuhoavan ulottuvuuden vuoksi; mutta ei uhrien lukumäärän, vaan valtion itsensä ihmiselämään kohdistaman järjestelmällisen, laillisen ja uskonnollisesti perustellun tuhoamisen vuoksi. Tämä antoi vihreän valon niiden kansojen hävittämiselle, joiden jalanjälki oli poistettava maailmankatsomuksestaan. Uhreilta evättiin kuolema ja muisto: he olivat vain puuhakoja valmiita polttamiseen. Rakennettiin kuolemantehtaita, joissa vangeilta ryöstettiin heidän inhimillisyytensä siihen pisteeseen asti, että monet muutettiin muslimeiksi, nimittäin eläviksi ruumiiksi, inhimillistämisen viimeiseksi vaiheeksi. Auschwitzin luomisen vastainen ihminen inhoaa ihmistä, koska tämä on monimuotoisuutta (luovuus, heikkous, identiteetiltään erilainen: syntymä), ja näkee vaihtoehtoisesti vihollisen, joka estää valtakuntansa syntymisen, nimittäin käytännön vähentää toinen samaksi, toisin sanoen toteuttaa minä suvereniteetti, joka siirretään poliittiselle-eksistentiaaliselle alueelle, jossa uhreista piti tulla kidutettu joukko, joka oli valmis poistettavaksi, ja teloittajat, kiduttava ja kulutettava massa.Kerran upotettuina absoluuttiseen yksinäisyyteen, toisin sanoen olemassaolosta luopumiseen ja itse-olemiseen, he eivät olisi, eivätkä itse asiassa pystyneet näkemään molempien ihmisen toisen muutoksia, kuten transsendenttinen, näkymätön, jumalallinen Muu. Toisin sanoen toisen itsensä ulkopuolisen tunnustaminen yksilöllisesti erilaiseksi ja poikkeukselliseksi ilman, että yksi muutos on pienentynyt toiselle. Erilainen, koska jokainen henkilö on ainutlaatuinen; ja poikkeuksellinen, koska jokainen henkilö on tavoite ja alkuperä, nimittäin suhteiden logiikka eikä suvereniteetti tai orjuus.[9]

NATSIEN TOTALITARISMIN ANTROPOLOGIA KRITISOITIIN PERSONALISTISESTA FILOSOFIASTA

Kasvojen vastainen persoonallisuus

Jos natsismille Hitlerin johdolla toinen (sama kuin sama - sama, jota pidetään hänen valtakuntansa selkärangana) on heikkous, kyvyttömyys syödä ihmiskuntaa, oman epäinhimillisyyden ruumiillistuma, joka rajoittaa kaikkia toiminnan vapaus ja edistyminen ihmisessä, tuhottava vihollinen; Levinas toinen on juuri avain ihmiseen. Löydämme ihmisen vastauksena toisen kutsuun, joka vaatii huolta hänestä, vastuumme. Ihmisen ihmiseksi, kykeneväksi ja vapaaksi, ei siis määritellä kohteen autonomia, vaan heteronomia vastuu edeltää siis vapautta[10].Minusta tulee toisen panttivanki, Levinas ilmaisulla, toisin sanoen toinen kohtaamisessa ilmenee oman itsensä rajana. Lisäksi ihmissuhde-elämässä minä ja sinä muodostat itsesi rajoittavan toisiaan, erottelemalla itsensä ja vahvistamalla heidän keskinäisen toisuutensa.[11]

Natsismin tapauksessa heteronomia lakkautetaan, koska sitä pidetään vaarana uuden arjalaisen rodun muodostumiselle, jonka on toteutettava uuden vuosituhannen valtakunnan perustaminen, koska toisen asettaminen minä edelle ei salli luomista ehdoton, nihilistinen ja keskittyvä totalitarismi.Heteronomia on avoimuus, hyväksyminen, ihmissuhde, vuoropuhelu ja ennen kaikkea sitoutuminen;mutta autonomia on pyyhitty pois myös subjektiivisen vapauden alalla.Minä ei enää kuulu kullekin yksilölle, vaan Führerille.Natsien totalitarismi olettaa, että Führerin auktoriteetti yhteistyökumppaneidensa, seuraajiensa ja puolueensa kautta ulottuu kaikille julkisen ja yksityisen elämän alueille:

Hän (Hitler) muokkaa ihmisten kollektiivista tahtoa oman tahtonsa mukaan ja nauttii poliittisesta ykseydestä ja koko kansasta, joka vastustaa yksilöllisiä etuja.Führer kokoaa itselleen kaikki valtakunnan itsemääräämisoikeudet;kaikki valtion ja liikkeen julkiset viranomaiset johtuvat Führerin auktoriteetista ... Valtiolla ei ole poliittista valtaa persoonattomana yksikkönä, mutta se saa sen Führeriltä kansallisen tahdon toteuttajana.Führerin auktoriteetti on täydellinen ja kattaa kaiken;se kokoaa itsessään kaikki poliittisen johtajuuden keinot;se ulottuu kaikille kansallisen elämän aloille;se käsittää koko kansan, joka on velvollinen olemaan uskollinen ja tottelemaan Führeria.[12]

Siten kolmannelle valtakunnalle hajautettu autonomia on vain varjo, joka on uudelleen vahvistettu. Uusi autonomia ja heteronomian puute johtavat väistämättä yksilön depersonalisaatioon.

Vaikka Bruno Bettelheim natsijärjestelmän tavoite oli depersonalisaatio[13], Tzvetan Todorov depersonalisaatio on keino muuttaa yksilöt heidän ylittäneen projektin ainesosiksi[14]. Meille depersonalisaatio on käytännössä keino, jolla on välitarkoituksina ensinnäkin ihmisen tuhoaminen (henkilö pelkistetään viimeiseen ilmaisuun, kunnes se pelkistyy olemattomaksi); ja toiseksi maailman valloitus (kolmannen valtakunnan tulo). Molempien välipään on nyt johdettava lopulliseen päähän: ihmisen valloitus; uusi aikakausi, jolloin luomisen vastainen ihminen on ainoa johtava toimija.

Epäilemättä yksilöiden depersonalisaatio on etenkin Lägerissä (keskitysleirit, paikat, joissa valtakuntaa eletään kokeiluna, ja kun menestys on osoitettu, on siirrettävä koko yhteiskunnalle), missä totalitaarinen paha se on saa enemmän voimaa ja tulee ilmeisemmäksi. Uhrit olivat ilmeisin todiste. Vangit olivat kasvottomia: Havaitsin heidät harvoin yksilöinä. He olivat aina valtava massa, sanoo Sobiborin ja Treblinkan[15] komentaja F. Stangl, siksi ihminen on luokiteltu luokkaan ja menettää siten itsensä paljastamisen, ilmaisun kasvoille, lyhyesti ja Levinasin sanoin. Tästä syystä teloittajat kohtaavat keskitys- ja tuhoamisleireillä kasvotusten uhrien kanssa: vankeja kiellettiin katsomasta vartijoidensa kasvoja. Kasvot eliminoidaan, koska kasvot osoittavat jokaisen miehen ainutlaatuiseksi, se on toisen elävä läsnäolo, se on toisen merkki. Toisin sanoen, jos kasvot ovat merkki ihmisen olemuksesta, ihmisen kielteisyys kulkee hänen kasvojensa kieltämisen kautta.[16]

Ei ole epäilystäkään siitä, että natsismi käytti ihmistä etujensa kannalta, että jälkimmäisen pitäisi olla täysin entisen palveluksessa. Kasvot -me seuraamme Levinas ajatusta-[17] vastustavat kuitenkin tällaista hallussapitoa, sellaista pelkoa, toisin sanoen saman voiman voimaa. Massojen tappaminen, tappaminen, tuhoaminen oli