Halkoniemi: Mielenterveys

By Arto Kujanpää

Tämä on yhden sortin veijaritarina miehestä, jonka elämässä alkaa tapahtua muutoksia. Tarinan kanssa mennään jatkuvasti uusiin paikkoihin, ja kirjassa niitä riittää tarpeeksi.

Elämä se on ainutlaatuinen kokemus, ja koskaan et voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Yhtenä marraskuun aamuna koko minun elämä muuttuu painajaiseksi joka vie mukanaan.

Onko kirjan ainoa tarkoitus herätellä lukijaa tärkeiden kysymysten keskelle avoimesti? Kirjan loppuun luettuasi voit ehkä tarkastella elämää hieman erilaisesta näkökulmasta.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Oct 2, 2020
• ISBN: 9789528014409

Arto Kujanpää

Arto Kujanpää on syntynyt 1962 Otanmäessä Vuolijoella, joka on nykyisin osa Kajaania. Hän muutti ruuhka-Suomen keskelle 18-vuotiaana, kun ei ollut työtä kotona tarjolla. Arto on kirjoittanut aiemmin kirjat Punk ja viha sekä Kylmä-Heikkinen.

Book preview

Sisällysluettelo

Lapsuus

Kalaa pöydässä

Kotikyläni Otanmäki

Liskojen yö

Viha ja katkeruus

Rattopoika

Henriikka

Palaute

Puolustuslinjalla

Nyrkki lopettaa

Voittajan palkinto

Muistoja nyrkkeilystä

Coach Pekka Kemppainen

Yötreenit

Nyrkkeilyottelu Pate–Haba

Sinikka

Hannu ilmoittaa homeesta

Hiihtämistä ja valokuvausta

Eksyksissä

Kirjoituskone

Inkkari kuntoilee

Suloinen lapsi

Totuus isästä

Lähtö sairaalaan

Otto, uusi isäpuoleni

Hirvi vaeltaa

Tulipalo

Kuumetta

Otto tekee bisnestä

Omistajanvaihto

Otto vaihtaa hiippakuntaa

Kiva paikka

Panostajan oppipojat

Paniikki päällä

Kuulustelussa

Viimeinen lenkki

Nuoruus

Ensirakkaus Kirstiä kohtaan

Kohtalo puuttuu peliin

Raskas totuus

Jonen mökillä

Naapurin Elli

Ellin aitassa

Paniikki

Masa saa

Doping-rikkomus

Rakkauden kerjäläinen

Salaisuuksia

Oulun tytöt

Hellu ja Lissu

Tiesikö isäntä?

Pukki kaalimaan vartijana

Lesboja?

Ukkonen

Kylässä

Ellin kanssa treenaamassa

Elli kiusaa

Tarinoita ukkosista

Tessu pelastaa

Jone saa hoitoa

Salmisaaren lava

Tien päällä

Snake

Kristiina

Lintuna

Tervaperseitä

Asepukujen kirjo

Tanssipaikalla Helsingin herra

Tommi paikalle

Déjà-vu

Zorro, merilokki

Jäähyväiset

Tytöt kadoksissa

Paluu veneellä

Patelle jäynä

Yllätys

Talkoot

Setäni sotatarina

Piparipojat

Isäntä vaikenee

Hipit saapuvat

Työtä tarjolla

Kasvissyöjiä

Martinin auto

Hipit katoaa?

Koirat vapaana?

Auton lastausta

Keikka autopurkamolle

Kasvisruokaa

Unto Riikosen autopurkamo

Unto värvää

Autokauppaa

Igorin ehdotus

Igorin rakennukset

Bisnesmiehet

Retki Lappiin

Aija Sunnan mökillä

Verkko kiristyy

Totuus

Etsivien palkkio

Tommi hölmöilee

Unto Riikosen kuviot

Teelehdet katoaa?

Valkosipulin viljelemistä

Satu tullissa

Elli ja Martin

Elli hoitaa

Kortsut hukassa

Leimasin

Kettu

Turvekauppaa

Kasvihuoneiden tekoa

Tatuointi

Lissu vahtina

Savipainia

Totuus

Telttojen Casanova

Seppo Salonen

Murhamiehet

Pekka katoaa

Pate keikalla

Kyttäyskeikka

Luukuttaja

Kohtalon hetket

Kuusrock-festareille

Luokkasormus

Kaappaus

Saara yllättää

Sormus matkaa

Matin rahat

Henkkarit

Victor

Kusetus

Bodari

Salla ja Saana

Leirintäalueella

Veitikka

Yllätys

Virpi

Virpin tarina

Protesti

Krapula

Pontikan osto

Jäähyväiset

Sorkkatautia

Konnari

Konnarin vaunussa

Hikeä pukkaa

Yllätys

Soitto

Yllätys

Lapsuuden muisto

Leipomon ikkunat

Maalausta

Pogoilua

Keikka

Allan

Aave?

Jope Koskela

Make yllättää

Totuuden hakua

Make poliisiautossa

Huumeita ja yllätyksiä

Tarja

Apua hakemassa

Yllätyksiä

Tarkka-ampuja

Nauhuri

Joessa yllätys

Kapteeni Pekka Heiskanen

Ketju löytyy

Pornolehtiä

Jone hallitsee remontit

Martin yllättää

Vihjaus

Ripuli

Paska juttu

Martinin kosto

Ase selässä

Sirius yllättää

Marina Becker

Jarkko kyläilee

Reissussa

Maken yllätys

Tappelu

Tietoa jaossa

Maken ongelma

Ampumista

Kusetus

Yllätyksiä

Vahvistuksia

Samppa kyläilee

Jarkko puhuttelussa

Kylässä

Jarkon salaisuudet

Jarkon omaisuus

Yllätys

Vapauden hinta

Punainen liina

Maalla

Kapseli

Matti herää

Ostoksilla

Marinan piilo

Maken ässä pöydässä

Jope

Helsinkiin

Katusoittaja Markus

Katkarapuja syömässä

Aaron yllättää

Make poliisina

Paperi

Pätkä ja pitkä

Viemäripako

Paluu

Rekan kyydissä

Suunnitelma muuttuu

Marttinen vastassa

Marttisen suunnitelma

Paljussa

Tunnustus

Sampan luona

Sampan tavat

Aaveet

Jonen mökille

Kirje

Liimataisilla

Kyselytunti

Hirttoköysi

Marina yllättää

Suunnitelma

Valokuvat

Jäähyväiset

Virpi

Arkoja muistoja

Potut pottuina

Mökki talviteloille

Virpin jäähyväiset

Halkoniemi

48 v mittarissa

Vihainen mies

Vanha ystävä

Pena

Hengästyminen

Nokkamies Jääskeläinen

Ongelma löytyy

Härkää sarvista

Ongelmia työmaalla

Töihinpaluu

Nokkamiehenä

Kaupankäyntiä

Konemies Jokke Tirkkonen

Nostimen kytkin

Tuotantopäällikkö Pekka Sivonen

Munaton mies

Saunailta

Minna ja Sari

Saunailta saaristossa

Valkoista jauhetta

Utelias tyttö

Kusetus

Musta silmä

Koneen kimpussa

Toimitusjohtaja puhuu

Tig-hitsausta

Epätoivoinen teko

Töölön sairaalassa

Ylipsykiatri Jyri Tuhkanen

Mustalampi

Vaimo

Manageri Tapio Takanen

Kahjo tapaus

Jore

Helena

Yllätys rannalla

Ongelmia

Kova purenta

Muutoksia

Jarkon yllätys

Ongelmia tullissa

Mustekalatatuointi

Kämppä Kalliossa

Pubi Romulus

Naamiointia

Enkelit soittavat

Psykiatri Pekka Lempinen

Näkymätön mies

Vieras

Hiljainen poika

Kotiutus

Alivuokralainen

Kämppää katsomassa

Näyttely

Enkelipatsas

Sinikka

Sabotaasia

Hinnat nousee

Enkeli yössä

Darra Sutinen

Auto katoaa

Ongelmia

Pinokkio

Viisi sinistä pilleriä

Paluu Halkoniemeen

Jore sekoilee

Ylipsykiatri Jyri Tuhkanen

Painajaiset

Syntymäaika

Yllätyksiä

Viimeinen Jokeri

Vesa Holma

Sähköhoito

Hyrynsalmen Daltonit

Tilaus saapuu

Kippari

Taksikuski Satu Suominen

Toimitusjohtaja soittaa

Sähköhoitoa ja lääkkeitä

Tunnustus

Huumeiden reitti

Musta Mersu

Sampan luona

Yllätys

Muistoja

Kusetus

Kuviot muuttuu

Jore yllättää

Valokuvia

Pelkoa

Verkot veteen

Kalastelua

Zirkan lapsuus

Halkoniemen K-kauppa klo 16.30

Pako

Yllätys

Pako

Poliisiasemalla

Tapaaminen puistossa

Tuomio

Totuuksia

Samppa vierailee

Huumekeisari

Hei Pate!

Jukka

Loppu

Elämäni

Arto Kujanpää

LAPSUUS

Samassa hetkessä se painajainen alkoi tehdä tuloaan. Elin vielä lapsuuden aikaa ja nukuin syvää unta. Palasin nopeasti aina yössä lapsuuteni tärkeään muistoon. Heräsin, kun etsin käsiini aivan kaikki omasta elämästä kirjoittamani tapahtumat. Istuin työpöydän tuolille ja aukaisin päiväkirjan, jossa oli tarkkoja muistiinpanoja.

Olin ollut tappelussa, kun Pena oli haukkunut kenkiä, sanonut tyttöjen vanhoiksi. Se piti myös paikkansa, mutta omasta mielestäni taas oli sallittua vetää Penaa turpaan.

Pena kertoi myös kaikille muille pojille, ja samasta asiasta oikein kiusasivat porukalla. Uusi valkoinen kesäpaita oli taas viimeisen tappelun jäljiltä edestä kokonaan veressä. Nenästä valui verta rautatiekiskoille, ja yritin kävellessä osua keskelle radan kiskoa. Ajattelin radan kiskoilla, miksi ihmisen sisällä oikein tarvitsee olla paljon verta. Olin ulkona sotkenut uuden siistin pyhäpaidan, ja äiti olisi varmaan vihainen.

Sairaanhoitaja oli tullut koululle, kun oli ottanut jokaisesta oppilaista verinäytteen. Näytteiden otto aloitettiin kylällä, kun kaivosmiehistä oli löytynyt keuhkokuumetta. Se voi myös tarttua vaikka terveisiin ihmisiin helposti pelkästään pisaratartuntana. Tunsin hänet, jolla riitti verta vaikka kastelemaan koko suoran junan raiteilla. Kunnanjohtaja Pekka Leskinen ei varmaan jaksanut kävellä radalla pitkää matkaa.

Kunnanjohtaja Pekka Leskinen ei oikein halunnut esiintyä vapaalla julkisuudessa. Päällään oli musta puku, joka oikein soi miehen kehossa, ja valkoisen paidan napit olivat siltä usein irronneet. Hän kylpi hajuvedessä ja piilotti sillä hienhajuaan. Taksikopilla miehet vielä keksivät lisänimen Pingviini huojuvan kävelyn takia.

Jokainen kunnan työntekijä tiesi Pekka Leskisen juovan raakaa viinaa töissä. Pekka oli poistanut monista kunnan palveluista kaiken, mikä ei ollut välttämätöntä. Jalkapallokentän rajoja ei enää kunnan mies vetänyt, ne piti vetää kavereiden kanssa. Sentään viivojen vetämiseen oli kalkkia jäänyt monta viidenkymmenen kilon säkkiä. Kunnanjohtaja Pekka Leskinen oli mennyt varhain aamulla yleisradion haastatteluun. Hän oli aamulla varmaan toivonut olevansa yksin omalla mökillään ja pitkään kalassa.

Pekka Leskinen tuli nopeasti paikalle, kun toimittajat eivät jättäneet rauhaan mökillä. Kainuun Sanomien päätoimittaja Pekka Leivo oli valmis haastattelemaan johtajaa.

– Miksi kunta ei tee kaikkia korjauksia, koska hometta on löytynyt asunnoista?

– Kunnan talous jokaisen asunnon korjausten jälkeen oli huono aivan liian pitkään. Emme voi käyttää enempää rahoja korjaukseen kunnan huonon rahatilanteen takia.

Kalaa pöydässä

En kuunnellut koko haastattelua loppuun. Kunnanjohtaja alkoi puhumaan hienoja sanoja, joita ei toimittaja ymmärtänyt, ja se oli Pekalle suoraan ainoa pelastus asiassa.

Kylän omaa jalkapalloseuraa paikallinen kauppias oli sponsoroinut verkkaripukujen ostossa, ja se oli hienoa. Uusi oranssinvärinen verkkaripuku oli päällä ennen ottelua. E-liikkeen logo hihassa, ja kaikilla meillä pelaajilla oli ihan samanlaiset verkkarit.

Kunnanjohtajan poika Mauri lopetti jalkapallon pelaamisen viime vuonna. Mauri ei kertonut syytä, miksi haluaa lopettaa pelaamisen. Sitä maauimalaa ei enää avattu kesällä, vaikka me kaikki kuntalaiset tiesimme sen olevan täysin kunnossa. Mauri oli tullut ulkomuodoltaan isään, ja häntä jatkuvasti kiusattiin koulussa. Uimalan valvojan Jaakko Kuusiston joutui kunnanjohtaja siirtämään puutarhuriksi.

Jaakko Kuusisto oli kaivosmies, joka oli siirretty pois kaivoksesta huonon selkänsä takia. Lääkäri oli suositellut hänelle kevyempiä hommia, joten uimalan valvojan työ sopi. Ei kestänyt montaa päivää, kun puutarhureiden raskas homma oli hänelle liikaa. Näin hänen usein istuvan pysäkillä polttamassa piippua. Usein hän ei vaivoista valittanut, vaikka niin olisi pitänyt tehdä. Ei jaksanut jonottaa jälleen lääkärin luokse.

Heti verinäytteiden tulosten jälkeen oli sairaanhoitaja vielä tullut uudestaan koululle.

– Pauli Korpikoski, voisitko sinä nyt kertoa suoraan, mitä oikein syöt aamupalana?

– Minä syön aamiaiseksi kahvia ja pullaa, ja joskus saan syödä oikeita köyhiä ritareita.

Painoin rapiat viisikymmentä ja tiesin olevani pelkkää luuta ja nahkaa. Minä katsoin hoitajaa ja mietin jälkeenpäin sanoja. En ollut varma, miten minun piti vastata. Sanoin hoitajalle suoraan totuuden. Olinko tällä kerralla jälleen väärässä? Hän kirjasi kaiken tarkkaan ylös, ja tiesin siinä vaiheessa, että asialle tehdään jotain. Tajusin, ettei totuutta sanota, ja tiesin äidin olevan minulle siitä varmaan vihainen.

Tiesin, että saan totuudesta remmiä olan takaa, kun meidän perheen ruokana oli useasti kalaa kaikissa mahdollisissa muodoissa. En oikein tykännyt kalasta. Olin varmaan syönyt sitä pienestä asti ja silti melkein jokainen päivä jouduin syömään. Sitä myös olin jälleen mukana Oulujärvellä pyytämässä, ja kädet haisivat usein kalalle.

Kylällä täysin tuoretta kalaa oli myös helppo myydä, ja rahat piti viedä Hannulle. Usein kaikki rahat menivät suoraan viinaan, ja tiesimme, ettei rahoista saanut kysyä.

Syksyllä kalastettiin Oulujärvellä muikkuja, ja meillä ei ollut mitään pelastusliivejä. Isoissa aalloissa täytyi mennä luovien eteenpäin, jotta pääsi lopulta pois rannasta.

– Pauli, missä oikein olet ollut, kun Hannu on sinua etsinyt pihalta tunteja? äiti kysyi.

– Jäimme koulun pihalle pelaamaan ja saimme lainata koulusta pihalle jalkapallon.

– Sinulle sanottiin eilen, että koulun jälkeen lähdet jakamaan niitä muikkuja kylälle.

– Äiti, en halua yksin jakaa kalaa, koska isot pojat jälleen haukkuu minua muikuksi.

Kotikyläni Otanmäki

Otanmäki sijaitsee Kajaanista kolmekymmentäseitsemän kilometriä Kokkolaan päin. Kajaani-Kokkolantieltä käännyttäessä vasemmalle tultiin kaivoskylän pääkadulle. Käännyttäessä Kajaani-Kokkolantien varresta oikealle saavuttiin myös kaivosalueelle. Kaivosalueen suuret varoituskyltit kertoivat muukalaiselle kaiken olennaisen tiedon. Pääkatua ylös noustaessa oli oikealla puolen useita viisi kerrosta korkeita kerrostaloja. Ylhäällä kadun toisessa päässä oikealla oli seitsemän kerrosta korkeita kerrostaloja. Viimeisenä kadulla oli rivitalorakennus, joka oli rakennettu kaivoskylän poikamiehille.

Helleaalto heinäkuun alkuun teki koko kaivoskylästä keskellä päivää verkkaisen. Asfaltti väreili kuumassa lämmössä. Kylän lapsilla oli vielä virtaa leikkiä paahtavassa helteessä, joka pakotti pihalla olevat vanhemmat varjon taakse.

Vanhemmat myös veivät lapsiaan usein helteellä autolla Ryynäsen järvelle uimaan. He istuivat siellä puiden varjossa ja toivoivat niitä sateita, joista olivat kuulleet radiostaan. Järvi sijaitsee seitsemän kilometrin päässä kylästä, kun hiekkatie jatkuu erämaahan. Se alkaa järven vierestä, ja Kolmisopen kämppä on metsässä ehkä seuraava etappi. Talasjärvellä ei käyty uimassa, koska hyttyset pitivät vaeltajan vaatteet päällä. Saapuivat mustana parvena kimppuun, koska järven ympärillä oli paljon suurta suota. Kaivoskylään muutti asukkaita ympäri Suomea, mutta kylän vähemmistö oli paikan alkuperäistä väestöä. Ajan myötä kaikki asukkaat löysivät oman paikkansa kylällä.

Erilaiset murteet sekoittuivat keskenään, kun kylässä oli myös Ravintola Mainari. Osa kaivosmiehistä joi vapaalla joskus viinaa, kun raskas kaivostyö vaati harrastusta, jotta jaksaa työskennellä kaivoksessa. Kaivostyö oli kaikkein raskainta. Kyläpoliisi Mikko Salonen nautti suurta kunnioitusta kyläläisten keskuudessa. Hänellä aina riitti ainoastaan paikalle tuleminen, kun tappelijat lopettivat painimisen.

Työtapaturmia sattui myös kaivostyössä, ja yleensä oli tosi vakavia tapauksia. Kaivoksen lisäksi oli tehtaan ympärillä toisia tehtaita, kun sitä tuotetta jalostettiin. Kuonakivi saatiin eroteltua puhtaan tuotteen joukosta, ja tehtaat olivat myös suuria. Rauta-vanadiinimalmi oli tuote, ja ne käynnistettiin kaivoskylän keskelle Kainuun korpea. Vuolijoen kunta oli kasvanut nopeasti, ja kaivoskylässä oli myös satoja pieniä lapsia.

Lasten oli turvallista leikkiä keskellä korpea, ja seuraa löysi menemällä pihalleen. Vanhemmat lapset katsoivat pienten perään, ja lasten tapana oli soitella ovikelloja. Sisään päästessä emäntä sai olla myöskin tarkkana, etteivät kaikki pullat katoa pöydältä. Lapsuudessa Pauli Korpikoskella ei ollut pulaa leikkikavereista, ja vanhemmat lapset keksivät minulle kutsumanimen, jota käytettiin. Oma nimi muutettiin Pateksi. Jokainen sai kutsumanimen, jota me käytimme keskenämme ja se pysyi varmaan samana.

Liskojen yö

Yöllä mustat pilvet alkoivat tulemaan taajaman ylle, kun hämärä hiljaa piiloutui yöhön. Levitti päälleen mustan pimeän vaipan. Ukkonen vain raivostui aamuyön tunneilla. Purki tulivaunuja jälleen kylän päällä, kun kaatosateessa talojen rännit taas tulvivat. Ukkonen hakkasi kylän seutua kiivaasti, ja Lammasmäki vietteli ukkosen luokseen.

Lammasmäen isot magneettikentät olivat syynä ukkosen vierailuun. Olin kuullut asian kylän ainoalta oikealta tietotoimistolta taksikopilta, jossa vietin paljon vapaa-aikaa. Olin itse osa paikan kalustoa isän kanssa, ja tunsin myös taksikopilla olevat miehet.

Muistelin asioita elämästä. Kaatosade kasteli aamuyöstä miehen, joka oli pukenut silkkipaidan ja suorat housut. Kävelin yksin radalla juoden taskumatista. Vaatteet olivat kastuneet useamman tunnin kävelyn jälkeen, ja oma silkkipaita varmaan kuivuisi vielä muodottomaksi. Se oli vain halpa Hongkongista ostettu silkkipaita.

Onneksi minulla oli niitä lukuisia erivärisiä, kun halusin vaihtaa paitaa oman tunteen mukaan. Synkkänä aamupäivänä musta paita oli täysin paikallaan. Ratakiskojen puupalkkien tuore tervan haju leijui vahvana ilmassa ja kaatosateessa. Pelkästään lekalla lyötiin kiskon sivulle kiinni paksuja ja kiilamaisia metallikiiloja.

Olin nähnyt myös raskaan työn tekijät hommassa, ruskettuneina täysin auringossa. Miesten yhteispeli oli lekan iskujen suhteen saumatonta. Vuosia sitten jäin työtä katsomaan ja ihailin suoritusta. He sitkeästi jaksoivat hommia paahtavassa helteessä. Kävin hakemassa miehille lisää juomaa. Muistan sen kaiken kuin eilisen päivän.

Jälleen oli aika palata elämässä arkeen, ja oli taas pakko kohdata usea liskojen yö. Yöllä ei kuulunut edes linnun laulua, kun ukkosen kovat jyrähdykset peittivät äänet. Aamuyön tuntien syvä hiljaisuus oli mielestäni aivan parhainta aikaa. Omat ajatukset pysyivät kasassa, kun kirjoitin paperille kaikki valmiit runot rauhassa. Muisto rautatiellä kävelystä, ja kivi rautatielle oli tuotu radalle tehtaan kivijätteestä. Se oli nyrkin kokoista kiveä, ja krokotiilinnahkaiset kengät olivat olleet huono valinta kävelyyn rautatiellä. Aamulla jalkapohjat olivat kuin tulessa kivien päällä kävelystä.

Kaikki viimeaikaiset tapahtumat muistuivat mieleen, kun kaatosateen voima muovasi rautatien ojista pieniä puroja. Ukkonen valaisi jo taivaanrannan hopeiseen valoon. En kastunut sateessa enempää, kun paidan etumus oli täysin värjäytynyt verestä.

Näin jokaisen mielen ja tuskan liikahduksen pelkona painajaisessa. Paljon kulunut ratakisko myös alkoi rautatieaseman varikon takaa ja erottui kaukana edessä. Junan vaunujen kiskot olivat kantaneet tuhansia tonneja malmikiviä pyörien päällä. Vaunut olivat kuluttaneet kiskot hopeisen väriin ja kiemurtelevaksi käärmeeksi, joka varhain aamulla väreili vielä aamun auringonpaisteessa, satoja kilometrejä. Se loisti kilpaa auringon valossa kuin hopeinen väri, kun pimeys peitti hopeisen loisteen täysin. Se oli silloin, kun uskoin ihmiseen ja kuljin ilman katkeraa elämää.

Viha ja katkeruus

Olin saanut paljon vastoinkäymisiä lyhyessä ajassa, ja tapahtumat saapuivat syvälle mieleen. Olin saanut muilta kirjoittajilta kovaa palautetta koko viikon ajan. Ehkä sponsorit olivat tätä tilaisuutta varten vain soppaa keittämässä, kun runokirja ei mennyt hyvin kaupaksi. Vaimoni Tiina oli itse keskustellut ongelmista sponsoreille. Minua juttu ei oikein kiinnostanut, koska mietin vain, olinko minä rakastanut Tiinaa.

Elämässä on ollut kauniita naisia, jotka etsivät vielä itseään ja vielä rakastuessaan minuun juopuivat omasta rakkaudestaan. Näin saman tapahtuvan aina uudelleen. Kävelin sen tyhjyyden läpi, ja minulla ei ollut mitään sanoja, mitä olisin osannut puhua.

Näin punaisen valon syttyvän takahuoneessa, se oli minulle merkkinä nousta ylös. Juontaja Kimmo Korhonen kehotti yleisöä taputtamaan, kun istuin omalle tuolille. Katsojia oli täysi tupa, koska olin aikaisemmin vetänyt yleisöä erikoisilla vastauksilla. Kaikki katsojat odottivat vesi kielellä haastattelun alkua, ja olin totaalisen kyllästynyt koko hommaan. Varmasti haluaisin juoda lisää viinaa, koska en pitänyt paikasta.

– Pauli Korpikoski, voinko ohjelman aluksi kutsua sinua lempinimellä Pateksi?

– Minun puolesta saat vapaasti sanoa vaikka Mulkuksi, jos asian haluat tehdä.

– Voisimmeko keskustella asiallisesti, koska tässä ohjelmassa ollaan asialinjalla?

Yleisö nauroi kommentille, mutta minulle myös koko aika oli pakon sanelema juttu. Tiesin, että sponsorit eivät jatka tukemista, jos en suostu tekemään haastatteluja. Minulle oli annettu sponsoreiden kautta selvä viesti esiintyä tässä ohjelmassa.

– Mikä on syy viimeisen runokirjan huonoon myyntiin, oletko itse yllättynyt?

– Olen ollut varmaan liian pitkän aikaa selvinpäin ja kirjoittanut totaalista paskaa.

– Onko sinulla työn alla mitään, jonka voit julkaista uudelle kustantajallesi?

– Ei ole, koska minulla menee aikaa sinun kaltaisten tyhjäntoimittajien ohjelmissa.

– Miksi runosi on yleensä niin synkkiä, ja etkö sinä löydä mitään parempaa aihetta?

– Minä kirjoitan mistä haluan, ja lopetan tämän haastattelun, koska ei ole sanottavaa.

Onneksi juontaja jatkoi runoista, joita nuori nainen Henriikka Salo lausui. Olin jo kiinnostunut naisesta, joka yllätyksenä tuli tilaisuuteen paikalle esiintymään. Yleisö taputti ohjelmassa uuden Pahuus-kirjan runoille, sitä en voinut sietää. Hän tuli istumaan viereen, kun käteni myös tärisivät vielä nuorta naista kätellessä. Halusin kovasti halata nuorta naista, mutta en uskaltanut ottaa lisää riskiä tilanteessa.

Vaimoni Tiina varmaan katsoisi sen minun ohjelmani moneen kertaan. Tiesin jälleen laukoneeni vain totuuksia, joita Kahdeksan Päivää -lehti tulee julkaisemaan sivuillaan. Tullessani asunnolle katsoin tulleen postin, kun kustantaja oli lähettänyt palautetta. Olisin halunnut viettää aikaani jossain piilopaikassa, jossa voi olla edes hetken yksin. Join, jotta voisin unohtaa elämässä olevan tyhjyyden, joka oli minulle tuttu vieras.

Rattopoika

Tunsin katkeruutta, kun olin nuorena runoilijana niin sinisilmäinen naisten suhteen. Toimitusjohtaja Satu Salonen oli myös kutsunut minut juhlaan lausumaan runoja. Silloin vielä jaksoin nauttia runonlausunnasta, ja me myös rakastuttiin sinä iltana.

Olin ottanut vain repun omalta kämpältä mukaan Sadun asunnolle, kun hän reiluna maksoi minun asuntoni vuokran. Olin silloin täysin onneni kukkuloilla hetken aikaa. Leijuin rakkauden kehässä, kun olisi pitänyt tajuta, että kaiken takaa totuus tulee esiin. Satu vain pelasi sitä rakkauden peliään ja jälleen täysin omilla säännöillä.

– Pate, minulla on illalla erään yksityisen firman juhlat, ja en voi ottaa sinua mukaan.

En jäänyt illaksi yksin asunnolle, koska lähdin hotelli Presidentin baariin istumaan. Olin baaritiskillä istunut monta tuntia ja puhuin täysin vieraiden ihmisten kanssa. Valitsin istumapaikan, josta näki hotellin ovelle. Mitä omat silmät siellä näkivät? Satu käveli yhdessä mustan miehen mukana suoraan hotellin tiskille. Varasi huoneen vastaanoton virkailijalta, ja tunsin Irmelin, joka oli tänä iltana töissä. Olin luvannut viedä Irmelin syömään työpäivän jälkeen läheiseen pizzeriaan. Satu meni huoneeseen mustan miehen kanssa, ja kävelin suoraan Irmelin luokse.

– Irmeli, voisitko antaa minulle edellisen parin huoneiston numeron tähän paperille?

Irmeli kirjoitti huoneen numeron lehteen ja taittoi aivan piiloon lehden väliin. Kävelin hiljaa huoneiston kohdalle ja kuuntelin huoneen takaa kuuluvia ääniä. Sadun voihkinta kuului oven lävitse helposti, ja minulta aivan sinisilmäiseltä pojalta rikottiin aito usko naiseen. Kävelin yksin sieltä ulos, kun katkeruus nousi pintaan.

En lähtenyt Irmelin kanssa syömään, koska meni täysin ruokahalu, vaikka en taas ollut syönyt mitään päivän aikana. Valvoin vielä Sadun sängyssä ja odotin aamua. Nukahdin, ennen kuin Satu oli tullut vielä kotiin. Hän oli tehnyt minulle aamiaisen. Kosteat pitkät hiukset oli kiedottu pyyhkeeseen, ja aamupalan jälkeen Satu tuli syliin istumaan. En lämmennyt nyt oikein ajatukseen alkaa aamulla panohommaan. Se oli nyt minusta kuvottava ajatus aamuun, ja Satu osasi myös lukea kehon kieltä.

– Miksi nuori mies ei jaksa aamusta rakastella, vaikka on nukkunut koko pitkän yön?

– Minä tiedän, että sinulla on useampi mies kierroksessa samalla aikaa panokoneena.

– Pate rakas, haluan sinua enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa.

– Olin hotelli Presidentin baarissa ja näin sinun olevan siellä mustan miehen kanssa.

– Luuletko sinä onneton myös omistavasi kaiken, vaikka maksan sinun kaikki kulut? Olenko koskaan sanonut vain suoraan, että olen menossa kanssasi joskus naimisiin?

– Tajuan, kun olen sinulle pelkästään panokone, joka ei edes saa ajatella muuta asiaa. Minä muutan takaisin omaan kämppään, koska minä en halua olla sinun rattopoika.

Henriikka

Heti haastattelun jälkeen olin myös antanut salassa Henriikalle oman käyntikortin. Hän suuteli minua poskelle, ja sinä iltana kävelin puistoon odottamaan naista. Olin kirjoittanut oman käyntikortin taakse puiston ja siihen tarkan kellonajan. Olin aikeissa lähteä omalle asunnolle, kun Henriikka käveli tiellä suoraan luokseni. Suutelin tyttöä kiihkeästi ja olin hetkessä liekeissä, sillä aavistin jotain tapahtuvan. Menimme suoraan Henriikan asunnolle juomaan, kun siellä oli piilossa kameroilta.

Asunnossa oli kokonainen kirjahylly täynnä viinaa, ja tuli tunne, että olen löytänyt tien paratiisiin. Lausuin Henriikalle kynttilän valossa omia runoja. En pitänyt siinä minkäänlaista kiirettä, sillä en koskaan itse aloittanut rakastelua. Annoin vain naisen päättää, milloin on aika mennä sänkyyn, kun syttyi yöllä pimeässä. Aloimme alkuun rakastella hyvin hellästi, joka hetken kuluttua muuttui rajuksi. Henriikka oli notkea ja taitava sängyssä, ja rakastelin nuorta naista pitkään aamuyön tunneille saakka.

Henriikka kiljui nautinnosta, ja rakastelun jälkeen kävimme kumpikin suihkussa. Menimme sänkyyn takaisin, ja odotin kun Henriikka nukahti, jolloin puin vaatteet. Kävelin vain kadulla vesisateessa, koska minulla ei ollut omaa sateenvarjoa mukana. Jatkoin matkaa ja sain pysäytettyä taksin. Taksikuskia nauratti joku asia.

– Katsoin haastattelun, joka oli varmaan saanut telkkarissa isot katsojaluvut.

Heräsin aamulla puhelimen soittoon. Mietin pitkän aikaa, vastaanko ollenkaan.

– Minne oikein katosit varkain vierestä, kun huomasin sinun aamuyöllä lähteneen?

– Minä haluan aina herätä omasta sängystä aamulla, ja olen tehnyt kaikille samoin.

– Kuinka yhtään voin luottaa sinuun, kun et jäänyt edes seuraksi aamupalalle?

– En tule koskaan jäämään aamuun asti, ja sanon sen kaikille suoraan, myös sinulle.

– Olet yksi paskiainen, joka leikkii naisten herkillä tunteilla, nautit vielä siitä.

– Kohtelen naisia täysin samalla tavoin kuin naiset ovat minulle usein tehneet.

– Tämä on viimeinen kerta, kun soitan, joten älä luule itsestä liikoja, senkin läski.

Henriikka paiskasi puhelimen kiinni voimalla, ja tajusin meidän suhteen olevan ohi. Olisin voinut sanoa kaiken vielä suoremmin, mutta ajattelin antaa asian olla ohitse. Ensimmäisen kosketuksen minä muistin, koska se on naisesta kaikki minkä voin jakaa. Kaikki muu on pelkkää hydrauliikkaa ja tyhjiä koruttomia lauseita, joita vielä toistan. Olenko koskaan nukkunut koko yötä naisen luona ilman kaipausta yksinäisyyteen?

Niin monta valvottua yötä ja murhetta olen yksin kantanut, eikä löydy sisältä mitään, josta haluan kertoa toimittajalle. Jälleen etsin vain elämästä kipeää kiinnekohtaa. Mitä voin antaa ihmiselle, joka oli avautunut julkisuudessa kuin vanha huora? Mitä naiset näkevät rokonarpisessa synkässä miehessä? Kadulla ainoa seinäruusu, joka saa katsella nuoria naisia vain kaukaa? Kadota jo elämässä synkkään yksinäisyyteen. Hoiperrella kadulle ravintolasta, kun hylkää kaiken, sillä olen aivan liian vanha sielu.

Palaute

Heräsin krapulassa puhelimen ääneen, kun puhelimeni oli sängyn alla ja sinapissa. Managerini Tapio Takanen antoi puhelimen soida tarpeeksi pitkään, koska silloin minun on vastattava siihen. Sillä meidän välillä oli vielä jäljellä kirjallinen sopimus. Aikaisemmat managerit eivät jaksaneet katsoa hölmöilyjä aina julkisuuden valokiilassa. En halunnut puhua viimeisestä TV-keikasta, mutta Tapio ei antanut minulle armoa.

– Pauli, olet taas ottanut hieman rohkaisua viinasta ja yrittänyt suudella nuorta naista.

– Se oli vain yksi yritys, koska luulin tytön sitä haluavan minulta takahuoneessa.

– Juorulehtien myynti nousee, ja Pauli-kirjan myynti taitaa painua pakkasen puolelle.

– Minä olen ollut huono myymään kirjoja, kun ne toimittajat kaivaa vanhoja asioita.

– Meidän on pakko jo saada sinun esiintyminen paranemaan, tai olet entinen runoilija.

– Ajattelin mennä juomaan baariin, koska nyt minusta on jälleen saatu totuus julki.

– Yritä olla kunnolla tämä viikonloppu, kun maanantaina olen palaverissa sinun takia.

Istuin lähipubiin juomaan vielä olutta, ja opiskelijat nauroivat viime ohjelmalle. Yksi opiskelijoista kaatoi tarkoituksella minun takkini päälle tuopin kaljaa. Opiskelija väitti suoraan minulle, että olin itse kaatanut koko tuopin päälle. Olin saanut nuoren miehen mukaan yleiseen nyrkkitappeluun baarin ulkopuolella.

Opiskelijat muodostivat ympyrän, jonka keskellä sen valehtelijaksi sanoneen miehen kanssa tappelin. Olin täysin kyllästynyt tulevaan paskaan, joka jälleen tapahtui. Ehkä minun otsassani lukee: Tapa läski ja urpo runoilija, niin teet koko yhteiskunnalle suuren palveluksen. Pääset takuulla suoraan lehden etusivulle loistamaan.

En tuntenut siitä pelkoa, kun oma pelon kadottaminen ei ole mikään hyvä asia. Jaakko heilutteli käsiään ja pyöritti niskojaan, kun veti tupakasta ne viimeiset.

– Jaakko, minä pyydän sinulta anteeksi julkisesti, koska en tiennyt loukkaavani sinua.

– Onko papalle tullut vielä paskat housuun, kun tajuat lopulta epätoivoisen tilanteen?

– Väkivalta ei tee siltaa oman maailmamme väliin koskaan, kun ei ratkaise ongelmaa.

– Valitsit sinä onneton baarin vahvimman miehen, sillä en koskaan luovuta kehässä.

Katsojia tuli koko ajan lisää paikalle, ja tiesin myös joutuvani vielä tappelemaan.

– Jumankauta vanhus, sinä väität vielä yksinkertaiseksi, kun olen oman luokan priimus.

– Jaakko, sinä olet aito idiootti, jos haluat tapella paljon vanhemman miehen kanssa.

– Lyödäänkö sovinnon kättä päälle ja lähdetään yhdessä jatkamaan iltaa baarissa?

Koko lauma opiskelijoita purskahti kovaan nauruun, kun eivät tienneet, mitä olin elämän vaiheessa joutunut kohtaamaan. Sain sentään sovittua vielä tappeluun hyvät säännöt. Emme jatkaisi tappelua, jos toinen tipahtaa katuun. Riisuin yläruumiin paljaaksi. Jarkko teki samoin, ja näin edessä lihaksikkaan nuoren miehen, joka treenaa paljon. Minusta tuntui, että Jaakon koulukaverit ainoastaan halusivat nähdä, kuinka tässä käy.

Puolustuslinjalla

Hongkongista vasta ostamani silkkipaita oli uutena kallis sotkea tappelussa vereen. Silloin kaikki opiskelijat katsoivat arpista kroppaa, joka näytti myös rupsahtaneelta. Olin vain varjo nuoruudesta, kun vastustaja Jaakko oli treenannut kehon kuntoon. Hän oli kuin areenan nuori iso härkä, jonka kaikki kehon lihakset oli hyvin treenattu. Jarkko varmaan nosti tosi helposti kaksisataaviisikymmentä kiloa ylös penkistä.

Opiskelijat halusivat nähdä, kuinka tyrmätään vanha läski, joka jatkaa juomistaan. Jaksoin nostaa sata kiloa penkistä ylös, mutta piti olla takana kotona raitis työpäivä. En tajunnut, miksi olin ajautunut koko tappeluun, kun olin sanonut vain mielipiteen. Mistä kaikki lopulta alkoi, kun en saanut nuorta miestä lopettamaan turhaa tappelua?

Miksi aukoa päätänsä, jos ei voinut voittaa minua siinä lajissa, johon olen syntynyt? En vain tajunnut. Jos jään väittelyssä hopealle, en sen jälkeen haasta toista kehään. Ennemmin puran vielä vihaa hakkaamalla säkkiä vaikka kokonaisen tunnin putkeen. Treeni vie lyöjästä kaiken voiman, ja olin treenannut asioita aivan nuorena poikana.

Valmentaja Pekka Kemppaisen opissa minä treenasin nyrkkeilyä monen vuoden ajan. Oikea suora oli hänen mielestään kuin mustan miehen lyömä isku, joka näytti sivusta niin löysältä. Lyönnin takana osuessaan oli varmaan minun kehoni massa. Coach kielsi heti tappelemasta kadulla, lopettaa valmennuksen, jos niin tekisin.

Tyrmätä viaton vanha mies vain omien sanojensa tähden, en vielä oikein tajunnut. Jotenkin kaikki keskustelut tulivat mieleen syvältä, kuin omien muistojen takaa. Hän lähti minua kohti vasen käsi edellä lyöden suoria käsivarsiin, ja oikea käsi oli valmiina hurjaan tappolyöntiin. Minä suojasin lyönniltä aina kehoa käsivarsilla. Annoin hänen moukaroida minun käsiini hurjia lyöntejä, kuin jokainen olisi tyrmännyt. Hän yritti lyödä päähän, mutta oma suojaus kesti miehen joka lyönnin horjumatta. Porukka oli kehänä ympärillä. Kuulin, kun joku huusi:

– Tapa se vanha hidas läski! Älä anna armoa, tyrmää, tyrmää!

Huudot vain voimistuivat. Käsivarret tulivat kipeiksi, tiesin että vasta seuraavana aamuna tuntee kovan tuskan. Viina puudutti vielä käsiin lyötyjä iskuja tehokkaasti, kun aamulla vaikutus lakkaisi olemasta kehossa hyvänä puudutusaineena. Laitoin vielä vasemman käden eteen. Lähdin vuorostani hyökkäämään, koska hän teki minulle vielä täysin erikoisen teon. Hän löi molemmilla käsillä samaan aikaan, ja maistoin veren maun tulevan suuhun.

Iskussa oli tosi paljon voimaa takana, kun polvet notkahtivat kovan lyönnin voimasta. Jaakko ei tiennyt, etten koskaan ole tipahtanut kanveesiin jonkun nyrkin saattamana. Minä nousin ylös asentoon paikalta ja löin jabeja käsilläni, kun oli pakko hyökätä.

– Tyrmää vihdoinkin vanha läski ja älä sääli ollenkaan vanhusta, yleisö karjui.

– Älä anna sen löydä sinua ja lopeta vanhuksen pakoilu, koska se ei jaksa hyökätä.

Nyrkki lopettaa

Yleisö taputti Jaakolle, ja tunsin, että vielä joku yleisöstä potkaisi kovaa ja suoraan selkään kierrepotkun. Se oli katala teko, ja yritin syrjäsilmällä löytää potkaisijan. Löysin miehen, jolla oli uusi Armanin sininen puku ja mustat kiiltävät nahkakengät. Tunsin opiskelijoiden tönivän selkään kehässä, halusivat vaikeuttaa puolustamista. Olin taas onnistunut pysymään yllättävän pitkään pystyssä. Se näkyi häiritsevän Jaakon kavereita, ja odotin kärsivällisesti vielä tilaisuutta lyödä sen oikean suoran.

Jaakko oli varma voitostaan ja tiputti vasemman käden suojausta nyrkin verran. Hän oli valmiina lyömään kovan oikean suoran, kun yritti tyrmätä minut asfaltille.

Tein ylävartalolla harhautuksen oikealle, sillä otin askeleen vasemmalle, kun löin. Muistin vielä ne tuhannet lyöntisarjat, joita olin treenannut salilla. Kaikki asiat tapahtuvat vain loputtoman treenauksen tuloksena. Näinkö lopulta riitamme ratkeaa?

Oikea suorani lähti sivusta todella hitaasti Jaakkoa kohti, koska takana oli kaikki satakaksikymmentä kiloa läskiä. Poskipäästä kuului ilkeä rusahdus, ja hän tipahti. Hän vain makasi selällään asfaltilla, ja oli haudanhiljaista, ja yleisö tuijotti minua.

Kukaan ei enää uskaltanut estää poistumistani paikalta, kun tiesin poken soittaneen poliisin ja ambulanssin. Huomasin yleisön joukosta kaverin, joka potkaisi minua. Armanin puvussa oleva kaveri oli varma, etten tunne nuorta miestä yleisöstä. En antanut miehelle yhtään armoa teosta, ja oli katala teko potkaista minua selkään.

Kävellessäni miehen ohi potkaisin miestä oikealla jalalla täysillä haarojen väliin. Kiljuen tuskasta nuori kaveri tipahti kadulle, enkä katunut kostoa millään tavalla. Minusta selkään potkijat olivat alhaista kastia, olin tehnyt ainoastaan varoituksen.

– Älä koskaan tee tuota toiste, tai hakkaan sinut teholle nyrkeillä seuraavan kerran.

Kuinka vihasin taas väkivaltaa, miksi en voinut ohittaa tilanteita vaikenemalla? Kaverin sanoessa minä aloin viisastella, ja oli tosi harvassa ihminen, jota en saanut mukaan tappeluun. Se ei ole taito, ja kernaasti minä vaihtaisin vaikka rauhallisuuteen. Tiesin, että omaa luonnetta on vaikea muuttaa, koska se vaatii muutoksia todella paljon. En oikeastaan tiennyt, mistä saisin apua ongelmaan. Haluanko varmasti muuttua? Temperamenttini takia joudun vaikeuksiin.

Kyyristyin vielä katsomaan Jaakkoa. Hänen vasen silmänsä turposi umpeen, eikä miehen puheessa ollut yhtään järkeä. Poliisit tulivat paikalle ja tunsivat minut heti, en tehnyt minkäänlaista liikettä. Poliisi otti vyöstään käsiraudat ja laittoi vielä kiinni minun kumpaankin ranteeseeni. Olin vain saanut hölmön idean, kun hyökkäsin poliiseja vastaan, tehnyt virheen. Pystyin sentään olemaan haastamatta poliiseja tappeluun, ainakin tällä kertaa.

Voittajan palkinto

Tappelun jälkeen ambulanssi saapui paikalle, ja ehkä oli toivoa palata normaaliksi. En ollut mielestäni paha ihminen, olin vain joutunut elämän tiellä huonoon valoon. Ambulanssimiehet tulivat kuin varkain, kun hakivat miehen pois asfaltilta. Hänen hakatut kasvonsa olivat vasemmalta puolen pahoin turvonneet. Olin taas pelannut pelin loppuun.

Olin puolustanut kehässä ja pärjännyt lajissa enkä tuntenut mielen sisällä mitään. Istuin mustanmaijan takapenkillä. Tunsin naispoliisin ja luin hänen kasvoiltaan säälin tapaisen ilmeen. En ollut ensimmäistä kertaa poliisiauton sisällä raudoissa. Tajusin, että poke ja poliisi varmaan löysivät minut helposti sieltä yleisön joukosta.

En ollut aloittanut tappelua, mutta poliisiasemalle tulleet opiskelijat niin kertoivat. He sanoivat minun aloittaneen tappelun, eikä siellä kysytty mielipidettäni asiasta.

Konstaapeli Liisa Laatikainen teki asiasta rikosilmoituksen, enkä siinä viitsinyt puhua. Miksi poke ei kertonut totuutta, että oli nähnyt koko tappelun alun Jaakon lyönnistä? Vastustaja Jaakko oli rikkaasta perheestä, minkä olin nähnyt miehen pukeutumisesta. Konstaapeli Liisa Laatikainen on minun lapsuudenystäväni, joka tietää minusta kaiken.

– Olet taas järjestänyt nopeasti lisää maksamista, ja varmaan on entistä velkaa riittävästi.

– Minulla on paljon velkaa, mutta on oma ongelmani, joka ei kuulu varmaan poliisille.

– Pate, miksi sinä vielä jouduit tappeluun, vaikka tiedät sen tulevan sinulle kalliiksi?

– Minun tappelut elämässä ei aina johdu minusta, kun löytyy idiootti, joka haastaa.

Tunnistin poliisiasemalla melkein kaikki ennestään, koska aiheutin usein ongelmia. Halusin vain poistua välittömästi paikalta omaan asuntoon, kun käsiä särki kovaa.

– Velkasi on varmaan menossa hyvää vauhtia ulosottoon, kun jälleen summa kasvaa.

En puhunut konstaapeli Laatikaiselle nyt mitään, koska tiesin hänen puhuvan totta. Olen rauhaa rakastava, mutta yhteiskunta jakaa minut hullujen lahkoon. Sitä tulen olemaan, oli jälleen aivan sama, mitä kerron poliiseille tapahtumasta. Onneksi Helsingissä oli paikkoja, joissa pystyy viettämään vapaa-aikaa koko illan.

Mietin elämää, ja minusta tuntui, että kaikki luulevat minun etsivän sopivaa vastusta. Kuka oikeasti haluaa elää kuin eläin, jolla on kädessä tatuoituna sosiaaliturvatunnus? Jos olen täysin rauhallinen, niin saan olla omissa oloissa, kun kukaan ei silloin suutu.

Olin saanut joskus pahasti selkään ja ollut sairaalassa tarkkailussa koko yön ajan. Nyt vietin yön poliisiaseman putkassa, jossa ei saa varmaan unta juoppojen takia. Pohdin yöllä usein kaikkia sotkuja, mutta en keksinyt oikeaa ratkaisua käytökseeni. Tiesin, että varhain aamulla saan sakkolapun mukaan, ja muut laskut tulevat postin kautta.

Muistoja nyrkkeilystä

Olin itselleni taas pahin vihollinen, ja poliisilla oli paperilla jälleen huonoja muistoja. Pidätyksiä paperilla, ja olin luokiteltu jopa erittäin aggressiiviseksi kovassa kännissä. Tällä kerralla tappelu oli ollut oikein helppo, että osasin jopa siitä rauhoittua, joten käsirautoja ei painettu täysin syvälle ranteeseen, ja jäin ilman kosketusarkoja jälkiä.

En tahtonut tehdä samaa virhettä, olin taas kerran tapellut yksin poliiseja vastaan. Onnistuin ottamaan poliisilta mellakkapampun, jolla osasin tiputella poliiseja katuun. Toisen auton tullessa tiesin siellä olevan myös poliisikoiran, ja vain koira osasi ottaa käsivarresta pitävän otteen. Poliisit suorastaan ryntäsivät koko joukolla kimppuun.

Se aggressio ja vihaiset huudot Helsingin yössä repivät auki koko yön hiljaisuuden. Ihmiset tulivat varovasti verhon takaa näkemään kadulla sitä väkivaltaista näytelmää. Ei ollut jaossa sitä yhtä sankarin roolia, kun kyynelkaasussa oli myös pahat puolensa, ja kirvely silmissä paheni. Pampuilla hakattu keho ei edes armahda kivulta unta.

Olen periaatteen mies, niin oli opetettu lapsuudessa, ja putka on tullut tutuksi. Virtsan ja oksennuksen pistävässä hajussa ei yhtään ajattele mitään syvällistä. Pohdin hetken asiaa, kun oli vain mentävä paikassa syvälle ajatusvirtaan miettimään. Lehdistö oli tehnyt minusta suosikin, ja Kahdeksan Päivää -lehti julkaisi niitä juttuja, joilla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sitä jälleen tapahtui elämässä. Seuraavana aamuna kävellessä oli kioskin seinässä Kahdeksan Päivää -lehden mainos. Revin sen seinästä, ja kauppias ei uskaltanut tulla pihalle, vaikka näki tapahtuman.

– Kirjakustantamo Pointin hylkäämä runoilija Pauli Korpikoski hakkaa syyttömän.

Tiesin, että totuus ei tule julki asioissa, koska ketä kiinnostaa juopon runoilijan totuus. Muut tapahtuman nähneet henkilöt olivat kertoneet avoimen valheen lehdille. Olin monta kertaa kieltäytynyt haastattelusta, yrittänyt peittää kasvoja takilla. Valitettavasti myös kaikki suuren lehden toimittajat tunsivat aika helposti siviilissä. Se ei kuitenkaan pysynyt poissa äidin silmistä, kun hän oli monta kertaa haukkunut väkivaltaiseksi juopoksi. Tappelin nyt usein kadulla ainoastaan puolustaessani itseäni. Olin monta kertaa käynyt putkan jälkeen sairaalassa, jossa oli todettu minussa olevan pahoinpitelyn jälkiä. Mutta kukaan putkassa olleista ei uskaltanut käräyttää tekijää.

Vietin myös lapsuudessa varmaan satoja tunteja oman kylän nyrkkeilysalilla. Vahvoja muistoja omasta nuoruudesta, ja voin kuulla unessa yhä nyrkkeilytossujen sipinää kehän kumimattoa vasten. Kehän kuminen matto tuntui jalassa mukavalta. Muistin myös pukuhuoneessa haisevan hien, testosteronin ja deodorantin tuoksun, joka vei minut nuoruuteen takaisin, ja oliko koko muisto oman pelkoni synnyttämä? Olen löytänyt sen tavan, jolla pystyn purkamaan sisällä olevaa aggressiota hallitusti.

Coach Pekka Kemppainen

Se oli taito, jota tulen tarvitsemaan, koska ärsytin kännisiä persoonia täysin syyttä. Muistin coachin neuvot pitää kädet ylhäällä, ja sitten harjoiteltiin erilaisia lyöntejä. Löin pistehanskoihin hanskoilla hetken aikaa, kun yritin saada lyöntiin lisää voimaa.

Tuntui, että jokaisena päivänä minulla oli paljon parannettavaa, jotta voi nousta kehään. Olin kuin sen kirjan Feenix-lintu, joka nousee uudestaan tuhkien joukosta elämään.

Coach ei väsynyt juuri koskaan. Jos lyödessä unohdin suojauksen, niin heti läpsähti pistehanska kasvoille. Siitä aina seurasi punnerrusta tai sarja hyppyjä hyppynarulla. Seuraavaksi harjoiteltiin ainoastaan suoria, kun hypin hyppynarulla yhden erän ajan.

Minusta ei tullut taitavaa nyrkkeilijää. Osasin lyödä oikealla kädellä kovan suoran. Opin oman vahvuuden salilla, ja oikean suoran treeniin me keskityimme aktiivisesti.

– Sinun oikeaa suoraa me treenaamme usein saadaksemme siihen lisää nopeutta. Vapaalla sinä treenaat liikkumista yksinään niin kauan, että olet sinut kehosi kanssa. Muista, että nyrkkeilyssä voit oppia jokainen päivä täysin erilaista lyöntitekniikkaa. Hyvä jalkatyö auttaa sinua helposti väistelemään vastustajan lyöntejä kehänurkissa.

Jäin usein treenin jälkeen salille ja harjoittelin jalkatyötä, kunnes osasin sen hyvin. Se vaati minulta uskomattoman paljon kärsivällisyyttä ja myös halua oppia taito. Coach näki edistyksen askeltyössä, kun rangaistuslyönti ei mennyt perille saakka. Seitsemänkymmentäviisi kiloa oli lyönnin takana, mutta usein unohdin etummaisen käden tiputtamalla sitä alas. Lyödessä oikealla suoran olin myös oppinut liikkumaan.

Sain kuitenkin iskun pistehanskasta päin kasvoja, kun unohdin suojauksen kehässä. Olin oppinut oikean suoran lyönnin, mutta en oikein osannut vielä lyödä alakoukkuja.

– Pate, sinun kaveri kävi täällä luonani, se joka kertoi asioita, joissa olet hyvä kehässä. Et koskaan ole luovuttanut, vaikka tiedät suoraan, ettet pärjää uudelle vastustajalle.

– Pekka, minä haluan myös näyttää sinulle, että uskallan nyrkkeillä kehässä.

– Pate, vielä ei ole oikea aika nousta kehään, koska sinulla on paljon vielä opittavaa.

Mikään treeneissä ei kuitenkaan muuttunut, ja virheestä coach rankaisi välittömästi määräämällä punnerrusta tai monta sarjaa hyppynarulla. Sama asia toistui varmasti. Olin vielä itse päättänyt treenata nyrkkeilyä siihen asti, kun opin oikean suoran hyvin.

Isoa säkkiä jäin kuitenkin myös hakkaamaan treenin jälkeen kahden minuutin setin. Viidentoista sekunnin tauko joka sarjoissa, ja siihen harjoitukseen päättyivät treenit. Olin ostanut kaverilta vanhan nyrkkeilysäkin, jonka olin asentanut hirteen vintille. Siellä oli kylmää treenata talvella pipo päässä ja talvitakki varusteena.

Yötreenit

Vilustuin vintillä monta kertaa talven aikana ja olin poissa kylmät kuukaudet. Vanhaan säkkiin oli muutenkin eräs kylän hölmö viiltänyt puukolla isoja reikiä. Teipillä korjattuna se ei ollut kovin käytännöllinen, lopulta säkki täysin hajosi.

Coachin valvoessa jaksoin treenata pitkään, löin suoria molemmilla käsillä. Piilouduin treenien jälkeen vessaan, koska halusin jatkaa harjoittelemista. Onneksi harvoin siellä kävi kukaan tarkistamassa. Odotin, kunnes olivat kaikki poissa.

Seurasin vessan ovenraosta häntä, joka sammutti valot salilta, olin hetken hiljaa. Käytössä oli vain vessasta tuleva valo, jolla näin vielä tarpeeksi harjoitella lyöntejä. Treenin jälkeen en mennyt suihkuhuoneeseen vaan avasin pukuhuoneen ikkunan. Ryömin ulos pukuhuoneen ikkunan aukosta ja pääsin suoraan sieltä takapihalle.

Kunnan miehet kävivät vaihtamassa katulampun, mutta ei kestänyt pitkään, kun ammuin taas ilmakiväärillä lampun rikki. Kunnan työntekijät olivat miettineet asiaa. Olin ampunut sen katulampun pimeäksi, jotta voin hämärässä kadota pois salilta. Olivat myös tulleet tulokseen, että se oli ilkivaltaa, ja asian voi myös hoitaa kyläpoliisi. Mikko Salonen kyläpoliisina otti myös asian työn alle ja kävi sitten paikan päällä.

Hän varmaan tiesi, että minulla oli ilmakivääri Haenel, joka oli myös tosi tarkka ase. Mikolla oli varmaan tiedossa lamppujen rikkoja, kun ei mennyt kertomaan totuutta. Hän oli seurannut läheltä viime talvena laiskoja kunnan miehiä, kun oli lumitöissä. Talvisin Mikon omakotitalon yleinen tie oli monta kertaa jäänyt täysin auraamatta.

Mitään julkista selitystä ei koskaan kuulunut pomoilta. Miksi niitä hommia ei oikeastaan hoidettu lumisateiden jälkeen? Edes vielä saman vuorokauden aikana? Siinä syy, miksi kyläpoliisi ei halunnut löytää syyllistä, vaikka nimeni oli listassa. Selvä asia ei aiheuttanut tärkeää tarvetta kutsua minua virallisesti kuulusteluun. Tullessani ulos laitoin ikkunan kiinni, kun juoksin nopeasti reppu selässä kadun reunaa. Seuraavana aamuna minä varhain menin laittamaan sen ikkunan sisältä vielä kiinni.

Vartija oli laiska, ei viitsinyt tulla käymään sisällä vessassa ja ei tarkistanut pukuhuoneen ikkunoiden lukitusta. Sopimuksessa oli: joka paikka on tarkistettava. Hänen olisi pitänyt käydä ainakin kerran illassa salilla sisällä. Toisen laiskuus voi olla toisen voitto. Onkohan vielä voittoa jaossa omassa elämässä? Sitä yöllä usein mietin.

Tiesin homeesta suihkuhuoneessa, ja vaaroista, kun harvoin kukaan virkamies tuli katsomaan salin vessaan. Siellä haisi heti kirpeä home niin kuin myös kotona. Joku asukkaista oli kirjoittanut paikallisen lehden sivulle jutun kerrostalon homeesta. Tarkastajat eivät hajua meidän huoneistossa löytäneet, kun teimme valituksen asiasta. Olisi pitänyt arvata, ettei sellaista valitusta saa kukaan asukas läpi tässä paikassa.

Nyrkkeilyottelu Pate–Haba

Kaikille muille kerrostalon asukkaille oli käynyt ihan samoin. Oli taas yksi asia, josta oltiin samaa mieltä kaikkien kanssa. Se asia yhdisti meitä kaikkia asukkaita. Odotin hetken aikaa, kun kaikki olivat lähteneet ja rupesin vielä hakkaamaan säkkiä. Kuvittelin Haba-nimistä vastustajaa säkin paikalle, ja myös hiljalleen alkoi nuoresta luuviulusta jopa kasvaa hieman vahvempi. Keho vahvistui hyvin kovassa treenissä.

Nyrkkeilysaliin tehtiin homeeseen erikoistuneen rakennusfirman korjaustyö. Ison remontin jälkeen oli koko nyrkkeilysali myös kaikkien harrastajien käytössä. Alakoukkuja en treenannut valmentajan mielestä riittävästi, koska ei kiinnostanut.

Olin nähnyt otteluissa alakoukkuja. Niitä käytetään, jos vastustaja on lähellä. Säkillä niiden treenaaminen onnistui hyvin, koska olin sujut oman kehon kanssa. Tein valehyökkäyksiä niin kauan, että olivat osana minua ja kehässä aina mukana. Käsiä särki salin hämärässä, mutta tämä taito oli myös minun lippuni voittoon. Tein harjoituksia väsymykseen saakka, kun lopuksi jaksoin vain nojailla säkkiin. Olin vetänyt pitkän treenin läpi, ja en tiennyt vielä oikein, olinko oppinut kaiken. Alakoukku oli kuitenkin teknisestä osaamisesta kaikista heikoin lyönti.

Valmentaja järjesti Haban kanssa harjoitusottelun, ja olin alusta saakka häviöllä. Sain turpaan ja perusteellisesti, kun valmentaja heitti valkoisen pyyhkeen kehään. Valmentaja huomasi tilanteen ottelun alussa, kun en kuunnellut yhtään valmentajaa. Kyyneleet valuivat poskille verisen silmäkulman turvotessa umpeen kokonaan. En voinut sanoin kuvata, miltä tuntui hävitä ottelu, kun olin kehässä alakynnessä.

– Pate, sinulla on vielä paljon oppimista, mutta kovasta yrityksestä sinua ei voi moittia.

– Et osannut lyödä Haban suojauksen läpi yhtäkään lyöntiä, kun rupesit tappelemaan.

Olin täynnä raivoa, kun en pystynyt lyömään yhtään suoraa, ja Haba oli monta kertaa tullut salille katsomaan harjoitusta. Hän oli myös nähnyt vielä kovan oikean suoran. Hän kyllä tajusi sen olevan vaarallinen tekijä, koska sillä voin voittaa koko ottelun, vaikka taitoja ei paljon nyrkkeilyyn ollut. Veriset kasvot vain pyyhittiin puhtaaksi.

Oli vielä paljon oppimista, ja olin tehnyt nyrkkeilyssä sen pahimman virheen. Olin suuttunut kehässä vastustajalle ja unohtanut täysin oman puolustuksen. Vastustajalla oli helppo homma napsia osumia. Kyyneleet silmissä katsoin, kun Haba lähti valmentajan kanssa juhlimaan voittoa. Ja milloin minä voitan kehässä ottelun?

– Pate, oli helppo tyrmätä sinut toisella lyönnillä, kun suutuit täysin lyönnistä kehässä.

– Haastan sinut vielä uudestaan, kun katsotaan, koska en pelkää sinua vastustajana.

– Opit muistamaan voittajana, koska sinä onneton et tajunnut suojata itseä kehässä.

– Kunhan kasvot paranee, niin minä haluan kohdata sinut jälleen uudestaan kehässä.

Sinikka

Näytin Haballe suoraan keskisormea, kun he tilasivat hillomunkit ja isot kokikset. Kävivät ottelua läpi uudestaan, kun minä vain sain laittaa kotona lisää jäätä kasvoille. Pohdin mielessä revanssia, kuinka nopeasti saan vielä uusintaottelun Haban kanssa. Se oli tappio, jota en tule koskaan unohtamaan, koska en osannut vielä nyrkkeillä. Ei se ollut ensimmäinen eikä viimeinen tappio, sen vielä muistan, ja oli kuitenkin tekemistä. Olin myös harrastanut aivan muita lajeja, mutta nyrkkeily vain kiinnosti.

Oikeastaan se nyrkkeily pelasti minut rikoksien polulta, kun moni koulukaveri oli joutunut poliisin kanssa tekemisiin. Saanut sakkoja, tai oli houkutus lähteä rikoksiin. Valmentaja näytti kokovaratalopeilin edessä sen kikan, joka toimii varmasti kehässä. Kikassa liikutetaan ylävartaloa oikealle, kun hämäyksessä otetaan askel vasemmalle. Lopulta kehässä vastustaja uskoo vielä pääsevänsä lyömään suoransa ihan perille asti. Yrittää lyödä suoran, kun vielä unohtaa pitää suojaavan käden hetken liian alhaalla. Oikealle suoralle löytyy vapaa tila lyödä kohti poskipäätä, ja oli oltava vain hereillä.

Kärsivällisyys ei ollut koskaan hyvää. Olin oppinut mustilla silmillä otellessa. Harjoittelin nyt liikettä joka paikassa niin kauan, että osasin sen tehdä vaikka yöllä. Liike meni lopulta syvälle lihasmuistiin, kun kalkkarokäärme odotti vain saalista. Kuitenkaan en pienen asian tähden helistänyt hännässä olevia luisia suomuja, jotka aiheuttivat sen äänen, joka kertoi minun olevan valmiina, ja sitten odotin myös kärsivällisesti oikeaa paikkaa iskeä. Sen löytyessä oli minusta kaikki täysin pelissä.

Home sai minut yskimään suihkussa, kun sain myös mustan pörssin pitäjältä Jereltä sen tutulta varkaalta uuden avaimen salille. Jere kauppasi tupakkaa koulumme luona. Se onnistui minun avustuksella, kun sain osan myyntivoitosta. Sillä voin itse ostaa ensimmäiset uudet ja omat nyrkkeilytossut, joita olin katsonut Kajaanissa kaupassa. Kävin kokeilemassa uusia nyrkkeilytossuja, jotka ostin omilla rahoilla tilalle. Tähän asti valmentaja oli antanut minulle vanhat mutta ehjät nyrkkeilytossut.

Kuljin nyrkkeilysalin takaovesta sisään, koska sain avattua lukon saamallani tiirikalla. Olin ostanut sen kossupullolla Vanajan naiselta. Sinikka osasi myös murtautua aika moneen autoon, eikä kestänyt kauaa, kun tiirikka salin takaoveen oli myös valmiina.

– Poika, kosketatko näitä rintoja jos haluat, niin voin opettaa sinulle aikuisten asioita.

– Kiitos, mutta en ole vielä valmis asioihin, joita sinä ehkä haluat minulta tänä iltana.

Sinikan rinnat olivat pyöreän muotoiset, hyvin kiinteän tuntuiset. Silloin en oikein tajunnut naisista vielä mitään, mutta vanhempana tajuaa koko homman liian hyvin. Naisten seuraan välillä myös kyllästyin, kun meistä tuli ajan myötä lähemmät kaverit. Usein vietin yön hänen yksiössään, en koskaan kertonut kavereille olleeni siellä. Hän teki öisin keikkaa Kajaanissa, ja näin myös asunnolla kaikenlaista tavaraa. Ne menivät myyntiin eteenpäin pimeillä markkinoilla, ja en osallistunut hänen töihinsä.

Hannu ilmoittaa homeesta

Hannun saapuessa baarista päissään ei hän tarvinnut mitään syytä meidän hakkaamiseen. Osasin vain lyödä häntä kasvoihin. Töissä tiesivät Hannun pimeän puolen kännissä. Miehet nauroivat Hannun mustalle silmälle, kun minä osasin lyödä todella kovaa. Tein niin puolustaessani äidin koskemattomuutta. Pienenä mietin, miksi äiti pitää mustia aurinkolaseja pilvisellä säällä ja meikkaa niin kauan mennessään kauppaan. Vanhempana tajusin kaiken ja vihasin miestä totaalisesti. Hannu oli tavallaan meidän perheen oma syöpä, joka levisi kotona kaikkialle ja vei meiltä omat rahat.

En ollut koskaan sanonut Hannua omaksi isäksi, vaikka hän oli usein sitä vaatinut. Se oli minusta todella paha loukkaus muita tuntemiani koko kylän hyviä isiä kohtaan. Hannu osasi olla hyvin hankala, koska tiesi, että minä harrastan tosissaan nyrkkeilyä. Hannu vihjasi nyrkkeilysalin homeesta suoraan viranomaisille ongelman kuullessaan. Kerran täysin homeesta remontoidun salin lattian matto oli alapuolelta märkänä. Matolle tippui kirkasta vettä, ja putkivika korjattiin, mutta ei tiedetty veden määrää.

Vesi homehtui lattian ja seinän välissä. Hometta ei haistanut vielä kehään saakka. Kerran kunnan tarkastajat tulivat myös salille, kun tutkivat tarkasti rakennuksen. Sali laitettiin käyttökieltoon, kun toisen kerran nyrkkeilysalilta oli löytynyt hometta. Homeen olisi voinut korjata omin voimin, Hannu oli saanut kuulla taksikopilla. Tiesin Hannun vihaavan minun nyrkkeilemistä, koska olin hänelle vaikea vastustaja. Hannu ei yöllä uskaltanut repiä minua tai äitiä sängystä, kun tiesi saavansa selkään.

Taksinkuljettaja Jukka Karjalainen oli kertonut homeesta ja luuli, ettei keskustelu etene kunnan johdon korviin. Samana päivänä Hannu oli vielä tehnyt ilmoituksen. Oikeastaan halusin hakata Hannun. Jos valmentaja kuulisi asiasta, olisi minun treenaaminen loppunut siihen. Onneksi kukaan taksikopilta ei kertonut siitä Pekalle. Meidän asunnon pieni vessa oli täysin homeessa, kun Hannua ei vessa kiinnostanut. Olin kuullut huhun, että Hannu saa kunnalta rahan kunnostukseen, koska oli tehnyt töikseen homevaurioiden korjausta. Kaikki rahat olivat menneet helposti kurkusta alas.

Kylän taksi Jukka Karjalainen oli ollut Hannua kuskaamassa jälleen usean päivän. Hän oli saanut aamulla työpaikalla pomolta tempauksesta kirjallisen varoituksen. Toisen varoituksen jälkeen hommat loppuivat siihen, kun muuta työtä ei ollut tarjolla.

Äiti oli keksinyt pienen ja toimivan bisneksen, hänellä oli varastossa huone käytössä. Varastoon sopi tavaraa metrikaupalla, ja äidillä oli kaupanteko useasti mielessä. Hannu ei tuonut kaikkia ansaitsemiaan rahoja äidille, koska viina vei miestä.