Karman horario: Karman aikataulu

By Mauno Ruuskanen

Tämän fiktiivisen kertomuksen juuret yltävät 1900-luvun tapahtumiin. Identiteettinsä vaihtanut ja tappoon syyllistynyt mies pakenee Viron kautta Suomeen.
Entisaikojen häpeälliset mieltymykset ovat nykyisin hyveitä.
Suomikin on muuttunut. Sukupuolen tai ihonvärin mukaan nimittely on kiellettyä. Vanhempia elossa olevia kutsutaan riski-ryhmäläisiksi.
Vuonna 2020 eurooppaan levinnyt koronavirus on tappanut syyllisiä kuin syyttömiäkin.
Rikollisten toimintaa se ei pysäytä. Raiskaukset, huijaukset ja huumeiden salakuljetus työllistää myös pienten kaupunkien poliiseja. Huijarit tunkeutuvat vanhusten kotiin tekeytymällä omaishoitajien avustajaksi. Siitä saa alkunsa tapahtuma, joka vaikuttaa vanhuspäiviään viettävän Jokenkin elämään Las Palmasissa.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Sep 18, 2020
• ISBN: 9789528091103

Mauno Ruuskanen

Mauno Ruuskanen. synt. 1948 . Nykyisin talvet Kanarialla viettävä eläkeläinen. Nuorempana toiminut asennustyönjohtaja. Hän on mm. työskennellyt Norjassa valmistamassa öljynporauslauttoja. Tutustunut ulkolaisiin ja kotimaisiin henkilöihin. Kuunnellut heidän kertomuksiaan ja todennut, että totuus on monesti tarua ihmeellisempi. Ensimmäinen julkaisu: VANHUSHOITAJA Nitro oli myös omakustainen 292 sivuinen kirja. Mauno Ruuskasen mieliharrastuksena on kirjoittamisen lisäksi golf. Se on peli, jossa tapahtumat ovat ennalta arvaattomia, kuten kirjan tapahtumien sisältö.

Book preview

Karman aikataulu

Aiemmat julkaisut

– VANHUSHOITAJA Nitro 2020

Sisällysluettelo

ALKUSANAT

Omaishoitajan uupumus

1. Luku

JOKE 1962

JOKE 1982

JOKE 1983 - 1984

JOKE 1988

2. Luku

IGOR 1982 – 1990

3. Luku

TALLINNA 1990

4. Luku

KONSTAAPELI RISSANEN 1988

5. Luku

VARKAUDESSA 1988

6. Luku

7. Luku

TALLINNA 1990 – 1991

8. Luku

TALLINNA 1991

9. Luku

TALLINNA 1992

PÄRNU 1992

10. Luku

JOKE 1992

11. Luku

MARKOVIT 1994

TIMO ja TUOMAS 2005

12. Luku

VARKAUS 2018

13. Luku

JOKE KESÄKUU 2018

KURINPALAUTUS HOIVAYRITYKSELLE

14. Luku

Veteraani

15. Luku

Joke

16. Luku

VARKAUDESSA 2019

17. Luku

18. Luku

MIKKO HESS

Eläkeyhtiö

AA:laiset

Epäilyksenalainen

19. Luku

Biseksuaali

20. Luku

21. Luku

22. Luku

Tehtävän keskeytys

23. Luku

JOKE

Yksityisklinikka

UROLOGI

TALKOOT

TIMO

SENJA VESTERINEN

24. Luku

MATKALLA KUOPIOON

SENJA VESTERINEN

HOIVAKODIN KORJAUSTA

25. Luku

SENJA

PARSAKUJA JA TURISTIYKSIKKÖ

SENJA VESTERINEN

MIKKO HESS

26. Luku

MENNEISYYDEN PALKKIO

REPE

ARI HEISKANEN

Totuus paljastuu

27. Luku

Irina Vesterinen

Isyystodistus

OMAISHOITAJIEN LOMAPÄIVÄT

Mikko Hess myy osakkeensa

28. Luku

Las Palmas

Rissasen lomareissu

29. Luku

Heimo Lyytikäinen

MIKSI SENJASTA TULI NITRO?

30. Luku

31. Luku

NITRON PANIIKKI

POLIISIOPERAATIO

Peterin kuulustelu

Las Palmas

Varkaus

32. Luku

Omaishoitajan uupumus

33. Luku

Syyttömien huolet

34. Luku

Omaishoitajien tsemppaus

35. Luku

36. Luku

37. Luku

38. Luku

39. Luku

40. Luku

41. Luku

42. Luku

43. Luku

44. Luku

45. Luku

Kolarointi

46. Luku

Eläkeläisten asuntola.

47. Luku

Virkavirhe

Las Palmasissa

Kanslisti

Tinteri

Tasa-arvo rakkaus

Korona iskee Suomeen

Joke

Evakuointilento

48. Luku

Poliisien yhteistoiminta

Lemmenlomalta Suomeen.

Käpyrinteen asuntola

Irina Vesterinen

Rahan siirto ja toimeksianto.

Rehelliset suomalaiset

Suunnitelmien toteutus

Maanantai 15/6 2020

Tiistai 16/6 2020

ALKUSANAT

Tämän fiktiivisen kertomuksen juuret yltävät 1900-luvun tapahtumiin. Identiteettinsä vaihtanut ja tappoon syyllistynyt mies pakenee Viron kautta Suomeen.

Entisaikojen häpeälliset mieltymykset ovat nykyisin hyveitä.

Suomikin on muuttunut. Sukupuolen tai ihonvärin mukaan nimittely on kiellettyä. Vanhempia elossa olevia kutsutaan riskiryhmäläisiksi.

Vuonna 2020 Eurooppaan levinnyt koronavirus on tappanut syyllisiä kuin syyttömiäkin.

Rikollisten toimintaa se ei pysäytä. Raiskaukset, huijaukset ja huumeiden salakuljetus työllistää myös pienten kaupunkien poliiseja. – Huijarit tunkeutuvat vanhusten kotiin tekeytymällä omaishoitajien avustajaksi. Siitä saa alkunsa tapahtuma, joka vaikuttaa vanhuspäiviään viettävän Jokenkin elämään Las Palmasissa.

Omaishoitajan uupumus

Väsyneet ajatukset toivat mieleen muutaman vuoden takaisen onnellisen parisuhteen. Vaimo oli energinen ja seurallinen, laittoi ruokaa ja kävi ostoksilla. Eräänä lauantaina hän oli liukastunut kylpyhuoneessa ja satuttanut nilkkansa. Siinä oli murtuma ja nilkka joutui olemaan kipsattuna useita kuukausia. Kauko oli miettinyt, että se oli hänen syynsä, kun Tuula liukastui.

Olihan niitä nykyisin sellaisia lattiapinnoituksia, että liukastumisen voisi estää. Onnettomuuden jälkeen se oli myöhäistä.

Jokainen vaimon kipuilu ja voivottelu tuotti tuskaa Kaukolle. Tuula tottui pian pyörätuoliinsa, koska Kauko työnteli sitä kykyjensä mukaan.

Olihan se kurjaa istua pyörätuolissa, joten hän hukutti tylsyytensä syömiseen. Jäätelöä, karamellia, leivoksia. Lisäksi hän huomasi, että Kauko oli tukena ja turvana. Lihomisen seurauksena vaimo alkoi ajatella, että mies saattaisi katsella muitakin naisia. Se oli estettävä keinolla millä hyvänsä. Kaukon piti olla aina hänen näköpiirissään. Ostoksilla käytiin invataksilla. Nainen määräsi mitä mies hakisi hyllystä. Pahinta oli ne pakolliset omaishoitajan vapaat. Kolmevuorokautta siellä hoivatalossa Käpyrinteellä. Onneksi siellä sai pitää puhelinta. Hän soitteli useasti ja antoi ohjeita Kaukolle, mitä tekisi sillä aikaa, kun hänen täytyi olla siellä lomavankilassa.

Sitä vaimo ei tiennyt, että Kaukolta oli voimat loppu. Väsyneet aivot toivat Kaukon mieleen ajatuksen, että: Miksi kärsiä tuskia, koska siihen oli olemassa ratkaisu? Hän tekisi sen heidän molempien puolesta.

Tuula nukkui nyt rauhallisesti. Mies nousi ylös ja meni lääkekaapille - unilääkkeitä ja paniikin hoitoon tarvittavia pillereitä. Hän avasi purkit ja jauhoi pillerit vesilasiin. Laski lämmintä vettä lasin täyteen ja sekoitti. Sisältö näytti valkoiselta sakalta.

Tuula heräsi tunnin kuluttua. - Kauko tuo juomista! Minua janottaa.

Mies nosti hellästi vaimon päätä ja juotti sakkalasin hänelle.

- Hyi, miten pahaa. Mitä sinä minulle juotit?

- Se lääkäri antoi tällaista jauhetta siksi, ettei vatsa menisi sekaisin kipulääkkeestä. Nuku rauhassa rakas.

Samalla hän silitti vaimonsa hiuksia. Hetken kuluttua Tuulan kasvot näyttivät rauhalliselta. Hän näytti kauniilta sekä hengitti hiljaa ja rauhallisesti. Kauko kävi hakemassa autosta hinausköyden ja asteli määrätietoisesti makuuhuoneeseen. Vaimo nukkui, eikä ollut herännyt edes ulko-oven aukaisuun. Mies teki silmukan köyteen ja pujotti sen kaulalleen. Hän kävi suutelemassa vaimonsa huulia, joka ei siihen erikoisesti reagoinut. Kaikki oli valmista vai oliko?

Viimehetken peruutus. Kauko tajusi, ettei hänellä ollut oikeutta päättää vaimonsa elinpäivistä. Mies painoi vaimonsa hätäranneketta ja toivoi, että apu ehtisi ajoissa.

Hänellä itsellään ei ollut mitään mahdollisuuksia, joka tapauksessa häntä tultaisiin syyttämään murhasta, jos olisi elossa. Kauko meni ulos ja edelleen varastohuoneeseen.

Sinne oli pultattu mattojen kuivausta varten tukeva teräsputki. Hän otti nurkasta jakkaran ja kiinnitti köyden vapaan pään putkeen.

- Anteeksi Luojani, sanoi Kauko ja hyppäsi jakkaralta.

Joke luki entisen kotikaupunkinsa traagisesta tapahtumasta. Suljettuaan kännykän, hän jäi miettimään läheistä sukulaistaan, joka toimi omaishoitajana. Vieraillessaan kesällä Varkauden kesäasunnollaan, Joke oli huomannut, kuinka sidottuna omaishoitajana toimiva oli hoidettavaansa. Tavallaan hän oli hoidettavansa vanki.

Vaihtoehtona oli tietenkin anoa elämänkumppani laitoshoitoon, mutta se olisi ollut kumppanin hylkäämistä. Toveria ei jätetä, hän oli kuullut veljensä sanomana.

Joke nousi parvekkeeltaan ja kiiruhti vessaan. Ironisesti hän ajatteli, että alapään vaivat oli annettu hänelle rangaistuksena nuoruusvuosina tehdyistä tyhmyyksistä.

JOKE 1962

Neljäntoista ikäisenä olin kuullut isompien poikien juttuja yhdynnästä, mutta minulle sellaiset miestenpuuhat oli täyttä utopiaa.

Minulla oli mahdollisuus lisätä tietämystäni kesällä 1963.

- Juhannusaattona koulutoverini Pekka kurvasi pihamaallemme. Hän kertoi tohkeissaan, että - nyt lähdetään naisiin. Lajunsuoran metsikössä on kaksi naista valmiina.

Pekalla oli kondomeita taskussa ja hän neuvoi minua, että ensin rullataan se pakkauksen sisällä oleva kumi kikkelin päälle.

Ammattimiehenä, hän kertoi naisilla olevan vehkeissään kolme reikää. Ylin on pissireikä. Siihen ei saa panna. Sen alla on se himokolo, joka suorastaan imaisee sisään.

Pekka antoi yhden pakkauksen minulle. Sulloin sen farkkujeni takataskuun. En kehdannut kysyä, mikä se alimmainen reikä oli? Mitäs sillä väliä. Hyppäsin Pekan mopon takatelineelle ja päristelimme kohti Lajunsuoraa.

Olihan siellä kaksi tyttöä tupakalla metsikössä, tunsin ne rinnakkaisluokkalaisiksi, joilla oli meikkiä kasvoillaan ja maalatut kulmakarvat. Toverini tarjosi minullekin Bostonin ja sytytimme ne ennen kuin menimme heidän luo. Meni jutteluksi, koska tytöt eivät tehneet elettäkään vaatteiden riisumisesta.

Tunnelman virittämiseksi keksin sanaleikkejä, joita olin kuullut välitunneilla. Kysyin toiselta tytöltä tiesikö hän mitä tarkoittaa: Nuhassa pissiminen. Ei tiennyt, joten selitin, että vaihdetaan sanojen etutavut keskenään, joten se tarkoittaa: Pihassa nussimista.

Tytöt kikattivat ja keksimme uusia sananparsia.

Viimein rohkaistuin ja esitin, että näyttäisin erään tuhman esineen takataskustani, mutta sitä ei saanut nähdä kuin yksi kerrallaan tuossa lepän takana. Tummempi tyttö seurasi minua ja istuimme sammalmättäälle.

- Silmät kiinni ja laske kahteenkymmeneen, ehdotin ja kaivelin takataskuani.

Päästyäni viiteentoista, hän kiljaisi ja hyppäsi pystyyn. Tempoi paitaansa ja housujaan pois päältään. Sitten hyppäsin minä ja tein samoja temppuja. Olimme istuneet vahingossa keltiäispesään.

Pekka ja vaalea tyttö luuli, että nyt tapahtuu jotain intiimiä. Ei tapahtunut. Saatuamme muurahaiset iholtamme vedimme vaatteemme nopeasti yllemme ja poistuimme tielle raapimaan itseämme. Pekka harmitteli kovasti, kun tytöt lähtivät polkemaan poispäin. Minulta oli miehiset haaveet haihtunut, kun takapuolta ja sääriä kirveli keltiäisten puremat.

Kaverini harmitteli, että nyt olisi ollut varma saanti, ellen minä olisi vienyt sitä toista tyttöä kusiaispesään. Kondomia en luovuttanut pois. Se pysyi käyttämättömänä vielä vuosikausia.

*

JOKE 1982

Stavangerissa Norjassa oli japanilaisen tankkerin valmistus puolivälissä, kun Aker ilmoitti, ettei tarvitse enää alihankkijoita. Hitsarit ja asentajat saivat mahdollisuuden siirtyä telakan vakinaisiksi työntekijöiksi. Meille suomalaisille se tiesi päivärahojen ja ilmaisen kolmen viikon välein suoritettavien lomalentojen loppua. Olin työskennellyt porauslauttojen valmistuksessa lähes kolme vuotta. Nähnyt, kun kaatunut majoituslautta Alexander Kjelland hinattiin satamaan. Surmansa saaneita oli 123. Lautta oli ylösalaisin ja siitä oli näkyvissä vain ehjänä säilyneen jalan sienimäinen ulommainen osa. Myös katkennut jalka oli saatu rantavesiin.

Norjassa seurustelin Helenin kanssa lähes kaksi vuotta. Hän oli ammatiltaan sairaanhoitaja ja tutustumisemme tapahtui minulle epäsuotuisissa olosuhteissa:

"Aamulla oli krapula. Huikkasin pari suullista, joka helpotti heti. Mutta puolilta päivin oli otettava lisää. Sunnuntai menikin tissutellessa raakaa viinaa. Maanantaiaamuna en kyennyt töihin. Töistä oli luvallista olla poissa kolme päivää ilman lääkärintodistusta. Vatsaa poltteli ja helpotti heti, kun otti huikan. Vatsanpolte tuli puolentunnin välein. Ajattelin, että vatsassa on jotain vialla. Illalla tuli kaverit töistä ja minä makasin sängyllä vatsaani pidellen. Ei ollut voimia nousta seisaalleen. Yritin vakuuttaa kavereilleni, että vatsakivut eivät johdu viinasta. Yksi kavereistani oli norjankielen taitoinen.

Minut toimitettiin kaverieni avustamana sairaalan ensiapuun. Aluksi he eivät aikoneet ottaa sisään. Kun vatsaani kouristellen vaivuin lattialle, he nostivat minut työntövuoteelle ja siirsivät sermin taakse odottamaan lääkäriä. Käsivarteeni oli teipattu tippaletku yhdistyneenä telineessä riippuvaan isoon pulloon. Kaverini poistuttua voihkin sängylläni. Pian tuli nuorehko naislääkäri tutkimaan tilaani. Hän alkoi tehdä kysymyksiä englanniksi ja muutamiin osasin vastata, olinhan opetellut kieltä hiukan. Kokeili vatsaani ja kysyi tuntemuksiani. Sinä yönä sain kolme rauhoittavaa pilleriä, vaikka olisin halunnut niitä tunnin välein. Nukahdin välillä ja aina herätessä vatsaa poltti.

Aamulla minut vietiin huoneeseen, missä lisäkseni makasi vanhempi mies. Hänen sänkynsä oli ympäröity läpinäkyvillä harsoilla.

Kohta tuli nuori sairaanhoitaja ja otti kädestäni kiinni ja sanoi:

- I am Helen, What is yours name?

Hän oli luontevan oloinen ja kokeili kuumetta otsaltani ja hymyili kokoajan. hän jututti minua englanniksi. Ilmaisi, että oli huolissaan, koska pian tuovat paksun letkun nieltäväksi. Niinhän siinä kävi, että minä jouduin nielemään letkun, millä he tarkkailivat vatsani sisustaa. Helen oli kokoajan vieressä ja katsoi osaaottavasti, kun vatsani tähystystä suoritettiin. Operaation jälkeen hän poistui ja tuli kohta takaisin selittämään, ettei mitään vakavaa löytynyt vatsastani. Antoivat pillerin ja jotain valkeaa nestettä. Oloni oli vieläkin kurja ja ainut ajankulu oli yksinäinen mietiskely.

Seuraavana aamuna Helen tuli taas hymyilemään. Me katsottiin toisiamme silmiin ja tunsin ihastuvani. Verhojen takana oleva mies katseli meitä lempeästi.

Kolmantena päivänä oli minun kotouttamisen aika. Helen tuli hyvästelemään. Esitin, että voisimmeko tavata, vaikka aseman kahvilassa. Hän nyökkäsi ja ehdotti tapaamista ylihuomiseksi asemalla ja tulisi sinne naisystävänsä kanssa, kun kahvilassa kävi joskus epämiellyttäviä ihmisiä.

Siitä alkoi seurustelumme. Helen vieraili Puurtilassakin jonkun kerran. Me seurustelimme noin kahdenvuoden ajan. Sitten Norjan tulli pyysi poistamaan Mersun maasta, koska se ei ollut Norjan rekisterissä. Ei auttanut, vaikka Helen kävi tullissa pyytämässä ymmärrystä. Minun oli mietittävä sitä, että alihankkijoiden työt loppuvat pian ja jäisinkö asumaan Helenin kanssa norjaan? Tulin sellaiseen tulokseen, että Helen löytäisi nopeasti uuden miehen ja minä palaan Suomeen. Nyt päätös oli tehty ja meidän suhde loppui suomeen palautumisen myötä.

*

JOKE 1983 - 1984

Norjasta palattuani hakeuduin reissutöihin. Porvoossa Nesteen jalostamolla oli kuuden viikon seisokki.

Hakivat asentajia lämmönvaihtimien puhdistukseen. Työmaapäällikkö otti minut hommiin. Kuultuaan, että olin koneteknikko koulutukseltani, niin ehdotti työnjohtotehtäviin.

Johtuiko se hienosta autostani tai jostakin muusta, sitä en tiedä.

Firman pääpaikalle sisäsuomeen oli palkattu uusi toimitusjohtaja, joka vierailikin työpaikallamme.

- Sanoin toimitusjohtajalle, että täällä tarvitaan suuri muutos ennen kuin toimipiste saadaan tuottamaan. Esitin hänelle suorin sanoin, että ottaisin asian haltuuni.

Vakuudeksi siitä esitin, että oma palkkani olisi sidottu toimipisteen tuottoon. Ei peruspalkkaa vaan palkka tuoton mukaan. Puolentunnin keskustelumme jälkeen minut nimitettiin työmaapäälliköksi.

Ensimmäisenä tehtäväni annoin lopputilin entiselle. Erotin toisen sihteerin ja määräsin kaksi urakkamiestä laskutustöihin. Vastarinta oli kovaa. Tuntihommiin joutuneet uhkasivat ottaa loparit.

Yksikään ei ottanut lopputiliä. Parille miehelle annoin kenkää juopottelun vuoksi. Toimipiste saatiin tuottamaan.

- Vuotta myöhemmin, mokasin itseni pahasti.

Minulla oli tanssikaveri Porvoossa, kerran hän ei tullutkaan ja tansseissa tapasin naisen, jonka kanssa menikin kolme vuorokautta.

Selvittyäni sanoin itseni irti, koska en antanut itselleni anteeksi ryyppäämistäni. Olin ajatuksiltani perfektionisti. Niin päättyi se unelmatyö siihen.

Myöhemmin, kun firman omistaja ajoi yhtiönsä nurin ja toimitusjohtaja perusti uuden yhtiön. Silloin tarvittiin taas minun apuani.

*

JOKE 1988

Oli juhlimisen aika. Suunnittelemani ja valmistamani 12-metrinen teräsvene oli lähtenyt tilaajalle. Tilaaja oli antanut melkoisen viinalastin lisäpalkkioksi. Ne viinat olivat ylimääräisiä, koska olin jo ostanut itselleni ilolientä juhannuksen viettoa varten. Kerroin vaimolleni Raijalle, että kävisin toimistollani, minkä jälkeen tulisin viettämään yhteistä juhannusta mökillemme.

Toimistoni vierellä asui Turo vaimoineen. Heidän pihaansa kurvasi auto, josta tupsahti nuorisoa pihalle kyselemään viinaa.

Pian he tulivatkin pihalleni kyselemään, löytyisikö minulta ilolientä? Turo oli varmaan kertonut, että minulta saattaa löytyä.

He kyselivät olisiko minulla myydä yksi pullo juhannuksen iloksi?

Puhuja esitteli itsensä Repeksi, ojensi kätensä sekä kertoi toisen kaverin nimeksi Arska ja heidän morsian oli Pirjo. He kättelivät minut kohteliaasti.

Vastasin olevani Joke.

Nuoret vaikuttivat ystävällisiltä ja mukavilta. Kerroin, etten myy viinaa, mutta voin tarjota, jos heille kelpaa. Innostuin avaamaan autoni takakontin ja sanoin, että olin kylläkin menossa mökilleni ryyppäämään.

Nuoret katselivat viinapullojen määrää ja sanoivat, että noista riittäisi heille kaikille iloa ja Pirjolta saisimme muut ilot. Pirjo innostui ja ehdotti, että lähdetään jonkin saaren rantaan viettämään juhannusta.

Mikä ettei? Raija ei pitänyt ryypiskelystäni, joten Pirjon ehdotus oli ok. Arvasin toki, että minun viinat juotaisiin, mutta hyväksyin sen mielessäni. Kävimme pyytämässä Turolta soutuveneen ja kupoliteltan lainaksi. Virvokkeet ja lenkkimakkarat löytyivät takakontistani.

Soutelimme Haijanselkää myöten Timanttikalliolle. Se oli hyvä paikka retkeillä. Matala kallioranta ja takana suojaisa leirintäpaikka.

Paistattelimme auringossa. Parin tunnin jälkeen Repe ja Arska sammuivat kalliolle. Pirjo käpertyi minua vasten ja ehdotti telttaan menoa. Arastelin vähän, mutta Pirjo kuiskutteli, että häntä panettaa. Teltassa kerroin nuorikolle, ettei minulla ollut kondomia.

- Ei se haittaa, olen raskaana eli venttaan Repelle tenavaa.

- Tietääkö Repe? kysyin.

- Joo, kyllä se tietää. Se sanoi, ettei halua tenavaa eikä naimisiin kanssani. Mieluummin se kähmii tuon Arskan kanssa. Äläkä kysele enempää vaan pane minua.

Nujusimme siinä aikamme, mutta alapääni ei jäykistynytkään, joten lemmiskely ei onnistunut. Pirjo otti huikan pullosta, veti housut jalkaansa sekä käänsi selkänsä minulle. Pettymyksen kunniaksi minäkin otin ryypyt ja pian nukahdin humalaiseen uneen.

Pirjoa ei nukuttanut heti. Hänelle tuli huono omatunto, kun oli aikonut pettää Repeä. Olipa hyvä, ettei Jokella seisonut. Repen kanssa lemmiskeltiin useimmiten humalassa. Joskus se halusi panna peppuun. Repen mieliksi, Pirjo teeskenteli tykkäävänsä siitä, vaikka se tuntuikin vastenmieliseltä. Pirjon teki mieli haukata jotain.

Hän kaivoi eväskassista lenkin puolikkaan ja katkaisi sen kahtia. Okei - revin kuoret ulkona, hän ajatteli. Nousi ja kurkisti oviaukosta ulos. Poikia ei näkynyt kalliolla. – Kakistelua kuului teltan takaa. Hieman vahingoniloisena Pirjo ajatteli, että herrat oksentelevat liikoja viinoja sisuksistaan.

Varovasti hän hiipi ääniä kohti, aikomuksenaan säikäyttää kavereita.

Näky salpasi Pirjon hengityksen, sitten adrenaliini sai hänet huutamaan solvauksia.

Arska kakisteli polvillaan. Repe kiskoi kaveriaan tukasta alastonta lantiotaan kohti. Sperma valui Arskan suupielestä. Pirjo huusi mielettömän raivon vallassa: Eipä tule ainakaan kumppani raskaaksi, kuten minä. Hei. – Kuulkaa kaikki – Täällä on yksi impotentti ja kaksi homoa.

Repe tiuskaisi, että akka pitäisi turpansa kiinni. Vakuudeksi pyöräytti Pirjon ympäri ja laittoi kämmenensä hänen suunsa eteen. Morsian yritti purra ihoa ja Repe kirosi. Hän kiskaisi makkaramöykyn käteensä. Kun Pirjon suu vapautui kirkumiseen, niin Repe sulloi möykyn tytön suuhun. Irrotti otteensa suun edestä ja vannotti, ettei Pirjo enää huutaisi.

Morsian kakisteli ja juoksi suoraan veneelle. Tyrkkäsi sen vesille ja hyppäsi etutuhdolle. Vene liukui muutaman kymmenen metrin päähän. Pirjo haparoi kaulaansa ja tuupertui veneen pohjalle. Arska syöksyi veneen perään, ui sen kiinni ja kiipesi veneeseen.

Hän näki kuinka nainen takoi kaulaansa ja kurkkuaan. Repe huusi, että Arska meloisi veneen rantaan. Pirjo ei hengittänyt eikä sydänääniä kuulunut. Pojat olivat kauhuissaan.

- Mitä teemme? kysyi Arska.

- Sanotaan, että teltasta tultuaan se hyppäsi veneeseen ja alkoi meloa selälle päin ja huusi, että häntä ei raiskata. Sillä oli jotain kädessään. Näytti lenkkimakkaralta. Sitä se ahtoi suuhunsa ja alkoi kakistella. Älysimme heti, että se oli tukehtumassa ruokaan. Uin veneelle niin nopeasti kuin pääsin. Hakkasin selkään, mutta ei se auttanut. Sitten meloin veneen rantaan. Sitten Joke tuli teltasta ja alkoi huutaa apua. Selitti Repe toverilleen.

Nyt on pakko valehdella Jokelle, jottei meidän jutut tule julkiseksi. Ajattele mitä häpeää saisimme kokea koko elämämme.

Arskalla oli itku kurkussa, hän nyökkäsi suostumukseksi.

Taisin ottaa hiukan liikaa, koska seuraava muistikuva oli, että olin yksin teltassa. Konttailin ulkoilmaan. Repe ja Arska oli veneessä.

- Missä Pirjo? huusin.

- Pirjo ei hengitä, Repe huudahti.

Luulin, että Pirjo oli ollut veden alla ja hukkunut. Juoksin kiireesti avuksi ja huusin apua täysin keuhkoin. Pirjo makasi veneen pohjalla liikkumattomana. Nostin leukaa ja puristin sieraimia vasemmalla kädellä ja puhalsin kaksi kertaa. Rintakehä ei liikkunut.

Avunhuutojen myötä paikalle kiirehdi pikaisesti myös poliisivene, minkä miehistö oli ammattitaitoista väkeä elvytyksessä. He huomasivat, että henkitorvessa oli jotain tukosta. He pyöräyttivät Pirjon mahalleen ja karhunotteella riuhtaisivat pallean kohdalta. Suusta tippui jotain. He kuuntelivat sydänääniä ja pudistelivat päätään.

Olin kauhuissani. Poliisit kantoivat Pirjon veneeseen jatkaen painelua ja tekohengitystä. Poliisi pyysi meitä jäämään paikalle.

Jäimme Repen ja Arskan kanssa istumaan kalliolle.

- Mitä tapahtui? kysyin.

- Pirjo sai hepulin, kun se tuli teltasta. Loput tiedätkin. vastasi Repe.

- En kyllä ymmärrä, miksette huutanut apua? kysyin.

- Kai olimme sellaisessa shokissa, ettei se tullut mieleenkään, ennen kuin sinä tulit.

Pojat menivät kuselle ja tuntuivat supisevan keskenään. Istuimme synkeinä rannalla. Minulle ei viina maistunut.

- Tultuaan takaisin Repe alkoi kertoa minulle että - He olivat olleet kusella tuossa metsän reunassa, kun Pirjo oli rynnännyt teltasta ja huutanut, ettei häntä raiskata. Sitten Pirjo oli juossut veneelle ja tyrkännyt sen vesille. Siellä se oli ja alkanut ahmia lenkkimakkaraa. Hän oli kai nielaissut sen kurkkutorveensa ja alkanut vääntelehtimään. Repe oli uinut veneen luo ja noussut veneeseen, mutta silloin Pirjo oli tuupertunut veneen pohjalle. Repe oli melonut äkkiä tähän rantaan ja yhdessä Arskan kanssa yrittäneet elvyttää, mutta tuloksetta.

- Meinaatteko. että minä olisin yrittänyt raiskata Pirjoa? kysyin.

- Sitä me meinataan, että aloit varmaankin kähmiä sitä ja siksi Pirjo sai hepulin ja kuoli. Mutta me ei kerrota poliisille, että Pirjo puhui, jostakin raiskauksesta. Ymmärrät kai, että se on sinulle linnareissu, jos me vihjaammekin siihen suuntaan.

Katsoin vakavana Repen silmiin. Hän tuijotti minua syyttävästi. Arska vältteli katsettani, eikä puhunut mitään. Olin ihmeissäni syytöksestä. Muistin, että nukahdin epäonnistuneen lempimisyrityksen jälkeen. Olinko siis herännyt ja yrittänyt uudestaan? Sellaisesta minulla ei ollut muistikuvaa. Oli parasta olla sanomatta mitään. Nyökkäsin alistuneesti Repelle.

Vajaan tunnin kuluttua poliisivene saapui. Teltta ja varusteemme pakattiin veneeseemme. Vene toimitettiin Turon venetelalle ja poliisimiehen kera palautimme tavarat Turon pihaan. Poliisit toimittivat meidät putkaan. Säikähdys oli selvittänyt päätämme ja meidät kaikki kuulusteltiin erikseen.

- Kysyin heti, saivatko he Pirjon elvytettyä? Poliisi ei vastannut vaan jatkoi kuulusteluani. Jouduimme olemaan yön putkassa.

Mietin, oliko Pirjo hengissä vai tukehtunut?

Aamulla oli uusi kuulustelu. Halusivat tarkistaa oliko muistikuvat samat kuin eilen. Poliisit kertoivat, että Pirjo oli menehtynyt. Minulta pääsi itku.

Poliisit vapauttivat Repen ja Arskan puoliltapäivin.

Minua he kuulustelivat vielä, koska halusivat saada selvyyden, miksi Pirjo oli saanut hepulin ennen ryntäämistään veneeseen. Kerroin, totuuden muistamistani tapahtumista ja sen, että olin sammunut telttaan Pirjon viereen.

- Poliisi Rissanen murahti, että toivottavasti ruumiinavauksessa ei löydy merkkejä yhdynnästä.

Päästyäni kuulustelusta, sain kyydin toimistolleni ja kävin Turon luona juttelemassa. Pojat olivat kyllä kertoneet Turolle kauheasta onnettomuudesta.

Sain Turolta poikien sukunimet ja osoitteet. Illalla pystyin jo ajamaan autoni kesämökillemme.

Se oli ikimuistoinen Juhannus. Tunsin huonoa omatuntoa myös siitä, ettei minulla ollut aavistustakaan, miksi Pirjo oli rynnännyt teltasta veneelle.

Kuukautta myöhemmin olin Pirjon hautajaisissa, joihin Repe eikä Arska olleet ehtineet. Minua kohtaan ei nostettu syytettä, mutta tunsin joutuneeni epäilyksenalaiseksi. Jostakin syystä en tuntenut kiitollisuutta poikien solidaarisuudesta, kun he eivät kertoneet poliisille hepulin aiheuttajasta mitään. Mieltäni kalvoi ajoittain epäilys, ettei Repen kertomus minun toimistani olisi totta. Lisäksi muistin Pirjon tokaisun:

- mieluummin se kähmii tuon Arskan kanssa.

*

2.

IGOR 1982 – 1990

Ollessaan kahdeksantoista, hän oli ollut Igor Nees. Käynyt kirjeenvaihtoa norjalaisen Helenin kanssa. Viestintä harveni ja pian oli aikomus lähteä armeijaan.

Täyttäessään kaksikymmentä, Igor sai yllättäen kirjeen Norjasta. Nainen kertoi seurustelleensa suomalaisen miehen kanssa, mutta nyt he olivat lopettaneet suhteen. Mies oli ollut ns. kausijuoppo. Helen oli kyllästynyt ja antanut kenkää sulholle.

- Igor oli mielissään. Hän oli kuullut, että Norja kylpi rahassa. Kirjeenvaihtoystävätär halusi tavata hänet. Voisiko Igor tulla häntä vastaan Tallinnan satamaan, koska halusi nähdä pitkäaikaisen kirjeenvaihto kaverinsa?

Tapaamisen ajankohdaksi oli, sovittu 24/6 -82. Valokuvassa nainen näytti kauniilta. Oman valokuvansa nuorukainen oli lähettänyt aiemmin Norjaan.

Posti kulki ja kuukauden päästä Helen saapui George Otsilla Tallinnan satamaan.

Ihastuminen, rakastuminen oli molemminpuolista. He ostivat kihlasormukset Tallinnasta.

Igorin saatua viisumiasiat kuntoon, he matkustivat Norjan Stavangeriin. He menivät naimisiin heinäkuun puolivälissä ja Igor anoi oleskelulupaa Norjaan. Se myönnettiin, koska vaimonsa odotti jo ensimmäistä pienokaista.

Upeata. Stavanger oli Igorin mieleinen kaupunki. Hän sai töitä telineasentajana Aker-Groupilta. Hän ei pelännyt korkeita paikkoja, mutta yksi huono puoli hänessä oli.

Häneen oli jäänyt luontainen taipumus kerätä itselleen, toisilta unohtuneita tavaroita. Työmaalta hävisi mm. koekäyttöön otettu pieni hitsaus-tasasuuntaaja ja ruokatauolla mittamiehen vaakituskoneen kiikari. Työmaapäällikkö hermostui ja määräsi kaikkien pakit avattavaksi.

Kaikki työkalupakit oli lukittu munalukoilla. Ne oli annettu varastolta kirjausta vastaan, kuten muutkin työkalut.

Igorin pakki avattiin työnjohtajan yleisavaimella. Sieltähän löytyi kadoksissa olleita kaukosäätäjiä, pieni tasasuuntaaja ja pisteenä iin päälle, mittamiehen kiikari. – Ei auttanut selittely. – Lopputili

Muutaman viikon työttömyyden jälkeen hän sai paikan trooliveneeseen apumieheksi.

Igor piti merestä ja kalojen nylkemisestä. Heillä oli tapana saalistuksen jälkeen suolistaa kalat kylmätilaan, josta jalostamon auto kuljetti kalasaaliin tehtaalle.

Vuosien kuluessa Igorin avioliitto muuttui arkiseksi ja hyvinvointiin oli jo tottunut. Päivät kuluivat nukkuessa ja yöt kalastaessa. Helen ja lapset olivat jääneet vähälle huomiolle.

Helen käytti ehkäisypillereitä. Ei halunnut enempää lapsia.

Igorilla oli luulotaudin vikaa. Toisinaan epäili, olivatko lapset edes hänelle. Peter vaaleatukkaisena epäilytti eniten.

Reval oli Tallinnan aiempi nimi ja tarkoitti kaurista. Sen hän oli kuullut äidiltään. Ajatus Revalista tuli mieleen Helenin pelästyneistä silmistä, kun Igor pakotti vaimonsa alistumaan sukupuoliyhteyteen myös kuukautisten aikana.

Igorille tuli koti-ikävä. Ajatus synnyinkaupungissa piipahtamisesta sai hänet hakemaan viisumin Tallinnassa vierailuun. Hän nouti sen kirjattuna kirjeenä postista. Vaimo ei tiennyt viisumista mitään.

Trooliveneen omistaja Matsson oli useammin kuin kerran vihjaillut, että kalastajien vaimot ovat kaikki huoraamassa, kun miehet on kalassa ja nukkuvat päivät sillille haisten. Itselleen ei ollut sen takia mukamas hankkinut akkaa.

Igor arveli mielessään, ettei tuo ruma miehenköriläs vain kiinnostanut ketään naispuolista ihmistä.

Eräänä aamuna Matsson oli mennyt liian pitkälle suunsoitossaan.

- Sun poika, se Peter on ihan isänsä näköinen. Susan on tullut enemmän äitiinsä.

- Tack, sanoi Igor.

Mutta Matsson jatkoi.

– Mä olen asunut täällä koko ikäni ja tiedän enemmän sun vaimosi menneisyydestä kuin sinä.

- Älä puhu paskaa, Igor murahti, - Tiedänhän minä, että se seurusteli jonkun Finskin kanssa ennen mua.

Matsson ei antanut periksi vaan jatkoi.

- Sitä sinä et ole huomannut, että pojalla on vaalea tukka, kuten sillä vaalealla Finskillä. Ne kävi sun apen luona kihloja viettämässä. Minusta tuntui, että sen takamus oli levinnyt siihen malliin, että oli tiinenä. Sen jälkeen se narttu toi sut sieltä Tallinnasta aisan kannattajaksi tänne.

Silloin Igor pimahti. Voisihan se olla tottakin. – Saamari – olenko minä elättänyt sen äpärää? Igor tarrautui Matssonin ryntäisiin.

– Valehteletko sinä runkkari?

Troolarin omistaja hätääntyi ja puisteli päätään. Samalla huitaisi kädessään olevalla fileerausveitsellä Igorin kaulaa kohti.

- Se oli virhe, joka maksoi Matssonin hengen.

Troolarin kalansäilytysaltaan kansi sulkeutui, jonne eloton ruumis jäi säilytykseen.

Kaikki tapahtui hetkessä. Oli paettava heti. Mutta miten? Passi, viisumi ja propiska olivat Helenin isän talossa hänen salakaapissaan alakerrassa. Nyt pää kylmänä, riskejä oli paljon.

Ensin hän kävi tankkaamassa Matssonin pakun sekä osti maantiekartan. Sanoi myyjälle, että lähtevät kapteenin kanssa muutaman päivän lomalle sisämaahan. Soitti huoltoasemalta kalatehtaalle, ettei kalasäiliötä tarvitse tyhjentää ennen kuin Matsson soittelee. Ollaan reissussa jokunen päivä.

- Ok, mukavaa lomaa, vastattiin kalatehtaalta.

Igor ajoi pakun omistajan parakin pihalle ja kyyristyi ohjaamon lattialle.

- Kulutti aikaa ohjaamossa, kunnes kello oli kymmenen.

Sitten hän ajoi auton kotinsa eteen ja kokeili ulko-ovea. Se oli onneksi lukossa. Hän kaivoi avaimensa ja meni sisään.

- Talo oli tyhjä. Helen oli mennyt töihin aamuvuoroon, Peter (se äpärä) oli mennyt kouluun ja Helenin isä Marcus oli käyttämässä Susania leikkikoulussa.

Igor aukaisi kaappinsa, otti passin, viisumin, syntymätodistuksen sekä salasäästönsä yli 35 000 norjan kruunua mukaansa. Poistuessaan muisti lukita vielä ulko-ovenkin.

- Matka kohti Tukholmaa alkoi. Viha ja mustasukkaisuus antoi energiaa ajaa ilman suurempia taukoja satamaan. Ruotsin rajalla eivät edes pysäyttäneet. Auton hän jätti sataman maksulliseen parkkiin, johon täytyi käydä vaihtamassa valuuttaa.

- Automatka Tukholmaan ja sieltä Helsinkiin sekä edelleenTallinnaan, kesti yhteensä kolme vuorokautta.

Laivoilla oli ollut myös valuutan vaihtomahdollisuus ryöstöhinnoin. Hän saapui Tallinnaan puolet säästöistään huvenneina.

Hänellä oli valuuttana venäjän ruplia ja suomen markkoja. Lisäksi Helsingistä ostettuja sukkahousuja ja pari halpaa rannekelloa.

Nyt oli vaan löydettävä henkilöt, jotta hän saisi uuden henkilöllisyyden ja voimassaolevan maan passin.

*

3.

TALLINNA 1990

Kaupunki kuhisi elämää. Igor huomasi, että monenlaista vipeltäjää liikkui kadulla. Turistit mongersivat Suomea ja möivät sukkahousuja ja kelloja vaihtaakseen ne rupliksi ja ostaakseen viinaa sekä seksiä.

Jokaisella ilolinnulla näytti olevan varjona takapiru. Useimmiten sutenööri vaati naisen tienestistä puolet ja ryösti lemmenostajat.

Ensiksi täytyi löytää tukikohta, johon hän voisi laittaa repun säilöön.

Vanhempiensa kotiin hän ei voinut mennä. Igorin askeleet kohdistuivat Metsäkalmiston hautausmaalle.

Parituntia katseltuaan hautakiviä ja löytääkseen nimen joka kelpaisi hänelle.

Kuinkahan pitkälle väestörekisteri oli kehittynyt? - Neuvostomiliisit Ladoillaan partioivat kaduilla. Virolainen parinkymmenen hengen joukko lauloi kadunkulmassa. Miliisit eivät pysähtyneet, vaan antoivat kokoontua.

Se oli uutta. Aiemmin heidät olisi hajotettu ja viety putkaan. Se oli outoa. Olihan siitä ollut lehdissäkin Bergenissä, että oli joku uudistus käynnissä Neuvostoliitossa. Ai niin – Tämä oli sitä Gorbatsovin politiikkaa, jota appiukko Marcus oli seurannut mielenkiinnolla.

Gorbatsovin tarkoituksena oli uudella tavalla hallita suurta Neuvostoliittoa. Mielipiteitä sai ilmaista vapaammin. Välttämättä ei joutunut enää vankeuteen, jos arvosteli pyhää NKP:tä. Tullessaan valituksi 1985 pääsihteeriksi, hän alkoi toteuttaa perestroikan nimellä tunnettua uudistusohjelmaa. Tiedonvälitys oli avoimempaa.

Vuonna 1988 hyväksytty perustuslakiuudistus nosti kansanedustajien kongressin NKP:n yläpuolelle.

Samalla presidentin valtaa lisättiin. Miehitetyille tasavalloille annettiin lisävaltaa.

Avoimuus eli glasnost sai aikaan sen, että tasavalloissa nousi itsenäistymisen halu.

Vanhat puoluepukarit olisivat taas halunneet kommunismivallan säilymisen. Siispä uudistuksia vastustettiin kongressissa mahdollisimman paljon.

Yksityisyritykset ja niiden oma taloudenpito sekä myös kaupallinen yhteistyö kehittyi. Yritykset pystyivät hoitamaan ulkomaankauppaa itsenäisesti, mutta omalla vastuualueellaan.

- Paitsi salakalastajat. Virallisille kalastustroolareille oli oltava lupa. Neuvostobyrokratia oli luonut mittavan joukon kirjureita, jotka pitivät ns. asukasluetteloa.

Se oli käytännössä mahdoton tehtävä, koska ihmisiä kuoli ja syntyi, eikä kirjuri muistanut kirjata kaikkia.

Igor muisteli, että sellaista se oli ollut vajaa kymmenen vuotta aiemmin. Mutta oli riskialtista ottaa nimi hautakivestä. Myös kirjautuminen henkikirjoihin, saati sitten passinhankinta jonkun nimellä.

Igor myönsi, että oli pulassa. Hän arveli olevansa vielä turvassa parisen päivää norjan passillaan. Mutta pian öljyvaltion poliisi löytäisi Matssonin ruumiin kalasäilöstä.

Lisäksi hän oli huolissaan ryssänlaukustaan, joka riippui vatsan vasemmalla puolen toppatakin liepeen alla. Matssonin pakusta hän oli pukenut yllensä vaihtovaatteet. Laukussa oli rahat ja passi sekä viisumi.

Hänen askeleensa suuntautuivat kalatorille. Tuttu tuoksu. Moni turisti kammoksui sitä löyhkää, mutta hän oli tottunut siihen vuosien varrella.

Toppatakissa ja parta ajamattomana hän näytti enemmänkin paikalliselta pummilta kuin norjalaiselta