Ensimmäinen maailma

By Sami Skog

Kauniilla käsialalla, tuntemattomalla kielellä kirjoitettu aakkoskirjoitus viiden vuosituhannen takaa päätyy yksityisen keräilijän kuoleman kautta tutkijayhteisö Minervan haltuun. Salaisuus joka on kulkeutunut muinaisesta Babyloniasta Niniven ja Aleksandrian suurkirjastojen, sekä 1400-luvun Timbuktun koulutuskeskuksen kautta. Hautautuen lopulta unohduksiin vuosisadoiksi näytti koko tunnetun historian uudessa valossa. Ihmissuvun kehitys ja suuret keksinnöt eivät ehkä olleetkaan omia saavutuksiamme vaan osa ennalta laadittua suunnitelmaa. Salaisuuden aukeaminen tuntui vain lisäävän kysymyksien määrää. Mistä olivat peräisin muinaisten uskontojen myyttiset olennot ja oliko vanhoilla tarinoilla peikoista, haltioista ja lohikäärmeistä yhteinen alkulähde? Entä ihmisen mieltä vuosisadasta toiseen kiehtonut taikuus. Oliko taikuus mahdollista palauttaa maapallolle? Entä mitä löytyy salaperäisen portin takaa?

Satojen ”Ei sinussa ole mitään vikaa. Et vain ole minun tyyppiäni.” Kommenttien myötä Kevin oli elänyt suurimman osan elämästään yksin. Viettäen vuosia ilman fyysistä kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen. Hän tunsi elämänsä menneen ohi kuin televisiosarjaa katsellen. Sisältäen valtavasti kaunista katsomista ilman kosketusta. Portti tarjoaisi ehkä kaivatun pakotien maailmasta jossa ei tuntunut olevan hänelle sijaa.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jun 1, 2015
• ISBN: 9789523186248

Sami Skog

Hyvä kirja toimii mielestäni kuin lomamatka. Kuljettaen hetkeksi aivan erilaiseen ympäristöön. Pois arjesta. Antaen yksityisen lepohetken. Ensimmäistä kirjaani edelsi viidentoista vuoden mittainen pohjustaminen. Toivon sen olevan riittävän pitkä valmistelu aika hyvälle matkalle.

Book preview

Sisällysluettelo

Ensimmäinen maailma

Valmistusmerkinnät

Ensimmäinen maailma

Peter istui tuijottaen edessään olevaa aarretta. Vanhojen kirjoitusten kuivasta tuoksusta nauttien hän sulki hetkeksi silmänsä ja selkeytti ajatuksiaan. Hän halusi ehdottomasti tutustua näihin kirjoituksiin tarkemmin. Yleensä vanhemmatkin tekstit saapuivat uusina kopioina. Valkoisen kiiltävällä ja kovalla kopiopaperilla, joka ei tuoksunut kuin joskus hiukan musteelle. Heillä ei siis ollut mitään käsitystä näiden tekstien alkuperästä? Hän kysyi. Ei! Isoisä Ciriaco Pacelli oli vuosien ajan kerännyt tavaroita eri puolilta maailmaa. Hän osti usein vanhoja kuolinpesiä ja kiersi matkoillaan lukuisissa antikvariaateissa. Hänellä oli kuollessaan yhä talo Italiassa vaikka olikin muuttanut jo 40-luvulla Baltimoreen ja sieltä 80-luvulla Beaumontiin, Texasiin. Hän oli ilmeisesti perillä näiden tekstien alkuperästä, mutta piti tietonsa salassa jopa perheeltään. Anthon keskeytti selostuksensa tarkistaakseen yksityiskohtia sähköisestä muistikirjastaan. Ciriaco piti matkapäiväkirjaa ja luetteloi kaikki ostamansa esineet. Hän mainitsee löytäneensä tekstit eräästä kuolinpesästä. Mies oli kuollut 96 –vuoden iässä. Hänen puolisonsa oli ollut kuolleena jo yli 20 vuotta eikä perillisiä ollut. Omaisuus tuli myyntiin ja taloa tyhjennettäessä olivat tekstit löytyneet kellarissa säilytetystä lippaasta. Ciriaco oli huomannut, että lippaassa oli ainakin kolmella eri kielellä kirjoitettua tekstiä ja tunnistanut niistä vanhan latinan. Anthony tuoksui vahvasti sikarille. Yleensä se ei Peteriä häirinnyt, mutta nyt se sekoittui voimakkaana paperin tuoksuun, peittäen sen alleen lähes kokonaan. Peter oli kuunnellessaan lajitellut tekstinkappaleita eteensä. Tässä on useita eri kieliä. Hän aloitti omaksuen huomaamattaan tasaisen luennoilla käyttämänsä puhe tyylin. Tämä vanhalla latinalla tehty osa on ilmeisesti viimeiseksi kirjoitettu. Siitä löytyy myös päiväys. Hän kuljetti sormeaan mainitun kohdan yli. Sitten tässä on muinaiskreikkaa.  Muiden kohdalla on vaikea sanoa varmasti näin äkkiä. Uskoakseni nämä kaksi ovat muita vanhempia. Niissä on ilmeisesti jäljitelty Sumerilaista ja Akkadilaista nuolenpääkirjoitusta, jota käytettiin alunperin savitauluissa. Tämä tuntematon kieli on kirjoitettu paperille? Hänen silmänsä kapenivat taustalla piilevää ärtymystä kuvastaen. Sitten vielä ilmeisesti muinaisarameankielinen kirjoitus.

 Peterin lopetettua selontekonsa. Anthony nosti pöydälle metallisen salkun ja avasi sen salvat. Hän pysähtyi hetkeksi ja katsoi Peteriä ennen kuin avasi salkkunsa. Brian Pacelli oli sitä mieltä, että nämä esineet kuuluivat jotenkin yhteen tekstien kanssa. Salkussa oli lisää tekstiä. Irrallisia papereita, papyrus kirjarullia ja keskeneräinen luonnos, joka vaikutti jotenkin etäisesti tutulta. Amuletti tai kaulakoru ja runsain riimumaisin kaiverruksin koristeltu rannerengas. Kaikki pakattuina omiin läpinäkyviin koteloihinsa. Peter tarkasteli salkussa olevia tavaroita. Muinaisia esineitä koskevat lait olivat kaksiteräinen miekka. Suurimmat aarteet kulkivat salassa yksityisiltä keräilijöiltä toisille. Tällaisia pieniä aarrekokoelmia oli maailmalla varmasti tuhansia. Kuinka paljon salattua tietoa nyky maailma pitikään sisällään. Anthony jätti salkun pöydälle ja katsoi kelloaan. Työt odottavat. Pidä hauskaa. Hänen puhuessaan toinen käsi kaivoi jo auton avaimia. Peter hymyili itsekseen hänen jatkuvalle kiireelleen ja syventyi aarteidensa pariin. Nämä tekstit olivat menettäneet kiireensä jo satoja vuosia aikaisemmin.

 Brian Pacelli oli tutkinut isoisänsä työhuoneessa olevia tavaroita jo useamman tunnin. Tehden muistiinpanoja kannettavalle tietokoneelleen. Hän oli skannannut papereita ja kuvannut esineitä. Kuvia varten hän oli luonut kansiopolkuja, jotka oli jaoteltu isoisän luoman lajittelun mukaan eri asiayhteyksiin kuuluviksi. Näin olisi tarkoitus selvittää mitä salaisuutta isoisä oli vuosia yrittänyt ratkaista. Ciriaco oli maalauttanut itsestään suuren taulun, jossa hän oli pukeutuneena mustaan kaapuun. Kaulassaan metallinen amuletti ja kädessään rannerengas. Taulussa molempien korujen ympärille oli maalattu sininen aura. Brian kuvasi taulua kun puhelin soi. Olemme valmiina. Käykö siellä tunninpäästä? Anthony ei hukannut aikaa tervehdyksiin. Tavataan silloin. Brian vastasi yhtä lyhyesti ja sulki puhelimen. Hän alkoi tehdä tilaa suurelle pöydälle.

Puhelusta oli kuulunut tarkalleen tunti, kun ovikelloa soitettiin. Brian hymyili itsekseen. Anthony oli aina niin tarkka sovitusta ajasta. Hän oli varmaankin saapunut ajoissa ja hidastellut, jotta tunti kuluisi. Toinen vieraista näytti olevan lähellä kuuttakymmentä. Vanhahtavan huolitellusti pukeutunut mies. Anthony esitteli hänet antropologi Peter Hayesiksi. Miesten kätellessä Brian katsoi kysyen vierastaan. Antropologi? Peter nyökkäsi. Kulttuuriantropologia ja kielitiede. Miehet siirtyivät isoisän työhuoneeseen. Peter katseli ympärilleen. Joka puolella huonetta oli vanhoja esineitä. Hyllyissä oli kirjoja ja kääröjä. Osa esineistä oli sinetöidyissä lasikuvuissa. Anthony ja Brian istuivat pöydän ääressä vakava, odottava ilme kasvoillaan. Peter asetti alkuperäiset tekstit sisältävän laatikon sivupöydälle ja avasi salkun. Hän jakoi salkussa olevat paperit useaan pinoon pöydälle ja istui sitten miehiä vastapäätä.

Ensimmäisessä pinossa oli kopioituja kuvia tuntemattomasta kielestä. Tämä kirjoitus on kaikkein vanhin. Peter piti pienen tauon tuijottaen paperia edessään. Kuten tästä näkee kyseessä on hyvin nykyaikainen kirjoitusmalli. Osa tekstistä on ajalta jolloin savitaulut ja nuolenpää kirjoitus olivat uusia asioita. Kuitenkin tämä on erittäin kauniilla käsialalla kirjoitettua aakkoskirjoitusta. Kirjoitus on tehty paperille. Onko mahdollista, että ajoitus olisi väärä? Anthony kysyi.  Ei! Kaikki näytteet ovat erikseen ajoitettu ja toisista teksteistä osa mainitsee tämän lähteenä. Sivut eivät ole peräisin yhdestä kirjasta. Vanhin sivuista on kirjoitettu noin 3200 eaa ja on osa tekstiä, jota on kopioitu myöhemmin noin 630 eaa. Suurin osa teksteistä on kirjoitettu 600- luvulla eaa. Silloin vanhempia tekstejä, jotka koostuvat kolmelta eri ajalta on käännetty muille kielille. Peter odotti kun Brian teki nopeita muistiinpanoja yhteenvetoa varten.

Tässä pinossa olevat kopiot ovat tekstejä, jotka oli kirjoitettu papyrukselle. Näissä kielenä on sumer, akkad ja mitanni. Kirjoitukset on ajoitettu toiselle ja ensimmäiselle vuosituhannelle eaa. Nämä ovat Ptolemaiosten aikana Aleksandrissa kirjoitettuja tekstejä. Viimeinen pino sisältää suurelta osin selvityksiä tekstien ja esineiden liikkeistä. Peter poimi eteensä kaksi paperia ensimmäisestä pinosta ja yhden toiseksi viimeisestä, sitten hän alkoi levittää Aleksandrialaisia tekstejä eteensä. Ciriaco oli oikeassa siinä, että kaikki nämä liittyvät yhteen. Alkuperäiset tekstit on kirjoitettu tuntemattomalla kielellä 630 eaa. Alkuperäisen kielen taitaja on koonnut aikaisempia tekstejä ja kirjoittanut ne muistiin oman selostuksensa yhteyteen. Tässä näkyy miten hän on kirjoittanut saman tekstin ilmeisesti omalla kielellään ja sen viereen sekä akkadiksi, että arameaksi. Ptolemaios II:n ja III:n aikana Aleksandrialaiset kirjurit ovat kääntäneet näitä kirjoituksia edelleen. Peter sanoi osoittaen papereita edessään. Kaikki alkaa tästä. Hän näytti arkkia jolla oli kuvat kolmesta pienestä paperinpalasta. Nämä ovat jäljellä 3200 eaa. kirjoitetusta tekstistä. Miehet keskittyivät tarkastelemaan kuvia. Yhdessä paloista ei ollut yhtenäistä tekstiä vaan enemmänkin osa kuvaa. Näiden lisäksi on viitattu yhteen vielä kolmesataa vuotta vanhempaan tekstiin. Se on kuitenkin merkittävä lähinnä vain ajoituksen kannalta. Tässä on osa kaikkein merkittävintä tekstiä. Kaikki kumartuivat kopion ylle. Sivulla oli tuntematonta siroista, monimutkaisista merkeistä koostuvaa kirjoitusta ja karkea kartta. Merkillinen kartta sisälsi paloja eri alueista. Koottuna vierekkäin samaan kuvaan. Ylhäältä kuvattuja rantaviivoja, jotka muodostivat tuttuja ääriviivoja. Muut katsoivat odottavina ja Peter aloitti selvityksen. Tämä teksti on kulkenut useamman kääntäjän kautta. On vaikea sanoa kuinka lähellä se on alkuperäistä. Aikana jolloin ihminen maassa eli vielä lähes eläimen tasolla. Loi hän seitsemän porttia. Olivat  valitut. Tulivat opettamaan ihmisen sukua kuinka elää. Hän tuli portista. Ei ensimmäisestä. Kirjoitti ylös näkemänsä. Opetti pyörän ja kaupungin. Tämä teksti perustuu vanhimpaan kirjoitukseen. Se on käännetty 630 eaa. kirjoitetusta kokoelmasta. Se vaikuttaa kömpelöltä, mutta se johtuu enemmänkin käännöksissä käytetyn nuolenpää kirjoituksen suppeudesta, kuin alkuperäisestä tekstistä. Seuraava teksti perustuu alun perin 3200 eaa. kirjoitettuun osaan. Ensin kuvataan kuinka kaksi miestä saa tehtävän matkata jumalansa osoittamasta portista toiseen maailmaan. Toinen miehistä on Saretin temppelin kirjuri nimeltään Undi. Hän on kirjoittanut tarinansa ylös ja omistanut sen portista tulijalle. Hän siis tiesi että portista tulisi muita hänen jälkeensä. Edellisen kävijän portille jättämä ohje opastaa miehet seudulle, jossa asuva kansa kutsuu maataan nimellä Kengi. Siellä he löytävät paikan johon perimätiedon mukaan on haudattu hän, joka lensi leijonalla. Jumalten portista tullut viisas mies, joka opetti kirjoituksen alkeet. Peter katsoi miehiä pitäen tauon varmistaen heidän pysyneen mukana selityksessä ja jatkoi. Muinaiset Sumerit kutsuivat maataan nimellä Kengi. Miehet päätyivät opettamaan matematiikkaa ja arkkitehtuuria kaupunkiin nimeltä Uruk. He olivat myös vierailleet ajan kuluessa vuoristossa. Paikassa jonka nimi on vain osittain näkyvillä ainoa säilynyt osa on Ni. Kyseessä on saattanut olla muinainen Elam. Jälleen teksti hyppää vuosia eteenpäin. Nyt elettiin Sargon suuren aikaa. Taas portista saapuu kaksi miestä. Toinen miehistä on ilmeisesti seppä ja sotataidon taitaja. Hän on huomiota herättävän lyhyt ja voimakasrakenteinen. Toinen on oppinut mies paikasta nimeltä Duzet. Hänen nimensä on Enki ja hän on kirjoittanut selostuksen. Portin luokse on tällä välin muodostunut kaupunki. Portilta löytyvät viestit kertovat ihmisten pitävän porttia pyhänä. Kaupunkilaiset kutsuvat paikkaa nimellä Kadingirra. Enki on saanut tehtävän paikallistaa kuusi muuta porttia. Hän matkustaa lentävällä ratsulla, jota kutsuu nimellä grifi. Peter katsoo miehiä vakavana. Aarnikotka, griffin on taruolento jolla on kotkan pää ja leijonan takaruumis. Aarnikotkia kuvataan taiteessa 3000eaa. alkaen. Vanhemmassa tekstissä mainittiin mies joka lensi leijonalla. Peter muistutti osoittaen mainittua paperia. Brian kirjasi itselleen ylös yhtenäisyyksiä. Olisiko kahvitauko paikallaan? Hän kysyi. Miehet nyökkäsivät. He jatkoivat keskustelua porteista ja aarnikotkista. Peter lupasi palata portteihin vielä myöhemmin.

 Kahvin aikana Peter ja Anthony kertoivat kaksi vuotta toimineesta itsenäisestä tutkimus yhteisöstä Minervasta johon he molemmat kuuluivat. Yhteisö piti sisällään useiden eri alojen tutkijoita. Nopeasti kasvava yhteisö toimi aluksi lähinnä verkon välityksellä, mutta sai hyvinkin nopeasti tukea useilta yksityisiltä rahoittajilta, jotka kannattivat yhteisön avointa ja kansainvälistä yhteistyötä. Pelkistä tutkijoista koostuva yhteisö ei kilpaillut kenenkään kanssa, eikä ollut taloudellisesti vastuussa kenellekään. Tavoitteena oli saada kaikesta tiedosta niin liikkuvaa, että se limitti eri tieteenalat saumattomasti yhteen. Useiden yritysten tarjouksista huolimatta he eivät ottaneet vastaan rahoitusta keneltäkään, joka halusi puuttua yhteisön toimintaan. Näin ollen lähes kaikki lahjoitukset tulivat tuntemattomista lähteistä. Mukana tuli vain viestejä joissa toivotettiin onnea ja kiitettiin tehokkuutta. Riippumaton, avoin toiminta tuntui vetävän rahoittajia ja tutkinta apua sellaisistakin maista jotka yleensä eivät tehneet kansainvälistä yhteistyötä. Kun mikään hallitus tai yritys ei ollut mukana toiminnassa kukaan ei pantannut tietoa, eikä tuloksia vääristelty taloudellisista tai imagoon liittyvistä syistä. Vuoden sisällä yhteisön varat olivat kasvaneet niihin mittoihin, että perustettiin omia tutkimuslaboratorioita ja pysyviä toimistoja, sekä keskusvarastoja useisiin eri maihin. Rakennusten kiinteät kustannukset hoituivat keskusrahastosta, mutta muut kulut tutkijat rahoittivat pääosin itse.

Puolen tunnin päästä he istuivat jälleen pöydän ääressä ja Peter jatkoi selostusta. Enki lentää etsimään portteja, mutta ei pysty löytämään niistä kuin neljä. Hän hahmottelee matkallaan alueiden kartan ja merkitsee löytämänsä portit siihen. Peter osoittaa sormellaan kopiota, jossa oli outo kartta. Miehet matkaavat Kish nimiseen kaupunkiin opastamaan pronssin ja hopean käsittelyä, sekä jousitaitoja ja sotataktiikoita. Viimeisinä vuosinaan Enki matkusti Eblaan seuraamaan kaupankäynnin kehitystä. Toinen miehistä kuljetti muistiinpanot portille ja kirjoitti loppuun saate sanat portista tulijalle. Hän suuntasi ilmeisesti Eblasta Ugaritiin jonka vilkas kaupankäynti voisi auttaa oppien levittämisessä. Vielä yksi mies on saapunut ennen näiden 600 –luvulla eaa. koottujen tekstien laatijaa. Hän saapui Hammurabin aikana. Hän kertoi että, kiinnostus porttiin oli säilynyt ihmisten keskuudessa. Kaupunkilaiset kutsuivat nyt paikkaa nimellä Babilu eli Babylon. Nimi oli kääntynyt Sumerista Akkadiksi, mutta merkitys oli säilynyt samana. Babylon samoin kuin  aikaisempi nimi Kadingirra tarkoittavat jumalan porttia. Kaupunki oli linnoitettu vasta muutaman edellisen sukupolven aikana ja kasvoi koko ajan. Kävijä kuvasi kaupungin kehitystä ja haluaan kehittää akkadilaista kirjoitustaitoa, yrittäen monipuolistaa kirjoitettua kieltä. Suuressa kaupungissa asioihin vaikuttaminen oli aikaisempaa vaikeampaa. Kävijä toimi laatimalla Akkadiksi, Ugaritiksi ja Elamilaisella viivakirjoituksella tehtyjä tauluja, joissa oli eri aloihin liittyviä opetuksia. Näitä hän kuljetutti kauppakaravaaneissa mm. Foinikiaan, Elamiin, Mariin ja Kyprokselle. Kauppaa hän kävi ilmeisesti useilla tuotteilla. Itse hän ei tiettävästi koskaan poistunut portin kaupungista.

Nyt pääsemme viimein 600 -luvulle eaa. Peter osoittaa aleksandrialaisia kirjoituksia. Suurin osa näistä teksteistä on käännöksiä tästä kokoelma tekstistä. Tällä kerralla Assurbanipalin aikana saapuu portista vielä yksi mies. Saavuttuaan hän sulkee portin ja asettaa amulettinsa sen kivelle. Portti katoaa hänen silmiensä edessä. Hänen tehtävänsä on koota alkuperäiset kirjoitukset ja vierailijoilta jääneet amuletit. Jäljelle jäisi vain omaksutut opetukset. Babylonin portti oli tehtävänsä täyttänyt. Maailmaan jäisi enää kaksi porttia. Annettu tehtävä ei ollut helppo. Esineet ja tekstit olivat kulkeutuneet valloitus ja ryöstöretkien mukana ympäri Mesobotaniaa ja välimeren seutua. Etsiessään niitä hän kuitenkin jostain syystä kopioi muistiinpanojaan. Kätkien kopioita mm. Susaan ja Niniveen, johon Assurbanipal rakennutti suuren kirjaston. Hän huomasi Assurbanipalin kasanneen kirjastoonsa runsaasti edeltäjien opetuksia, myös niitä joita ei vielä näkynyt käytännössä. Amuletit ja löytämänsä maagiset esineet hän piti hallussaan. Viimeiset tiedot hänestä kertovat kuinka hän suunnitteli matkaavansa Egyptiin saatuaan työnsä tehdyksi.

Peter lopetti esitelmänsä ja katsoi miehiä odottavasti. Anthony pudisteli päätään ja Brian tuijotti vakavana papereita. Näiden mukaan siis maapallolla on ollut seitsemän porttia, joiden kautta ihmisiä saapui toisesta maailmasta? Brian kysyi. Kyllä. Peter totesi lyhyesti antaen miehille aikaa sisäistää kuulemaansa. Anthony tuijotti kartan kuvaa liikkumatta. Aarnikotkia, taikaesineitä ja viisaita muukalaisia. Olisiko mahdollista, että kyseessä olisi jokin muinainen taru? Peter kohautti olkapäitään: Se ei kuitenkaan selittäisi paperin käyttöä ja kehittynyttä kirjoitusmallia. Lisäksi paperissa on jokin säilyvyyteen vaikuttava nykyään tuntematon aineosa. Kuulostaa siltä kun heidät olisi lähetetty sivistämään ihmisiä. Matematiikkaa, kemiaa ja kirjoitus taito. Brian ihmetteli. Miksi? Mitä tarkoitusta varten? Se ei käy näistä ilmi, mutta selvästikin miehet uskovat olevansa jumalan lähettämällä tehtävällä. Peter vastasi. Entä muut kirjoitukset? Anthony kysyi. Peter pinosi kasaan osan Aleksandrialaisista teksteistä ja totesi. Nämä ovat erikielisiä käännöksiä noista vanhemmista teksteistä. Hän siirsi ne sivuun ja keskittyi jäljelle jääviin. Näissä eräs kirjastojen henkilökunnan jäsen kertoo kuinka Ptolemaios I Soter oli Egyptin hallitsijana ollessaan saanut käsiinsä outoja tekstejä, jotka olivat merkitty Niniven kirjaston omaisuudeksi. Ptolemaios II päätti rakennuttaa kirjaston ja haalia sinne kaikki saatavissa olevat kirjoitukset. Hänen seuraajansa Ptolemaios III antoi käskyn jonka mukaan kaikkien kaupunkiin saapujien oli luovutettava kirjansa kopioitaviksi. Kirjurit kopioivat tekstit ja luovuttivat kopiot takaisin liittäen alkuperäiset kirjaston kokoelmiin. Jokaisesta oudosta kielestä tai poikkeavasta kirjoitusmateriaalista oli ilmoitettava hänelle. Joitain kirjoituksia toisista kaupungeista haetutettiin kirjaston salamurhaajilla. Useita savitauluja, jotka pitivät sisällään eri alojen opetuksia kopioitiin papyruksille. Näitä mm. matematiikan, luonnontieteen, filosofian ja lääketieteen opuksia kävivät tutkimassa monet oppineet esimerkiksi kreikasta. Monia kirjoituksista säilytettiin sataman kirja varastossa. Tässä kuvataan miten ne siirrettiin turvaan Serapeumiin 48 eaa. kun satamassa riehui tulipalo Julius Caesarin hyökkäyksen yhteydessä. Uusin lisäys tässä selonteossa on vuodelta 391 jaa. patriarkka Theofilos Aleksandrialainen, jota sen aikaiset oppineet kuvaavat älyllisesti rajoittuneeksi. Tuhosi Serapeonin kappelialueen hävittäen tarpeettomasti tuhansia korvaamattomia tekstejä mm. lääketieteen ja fysiikan alalta. Niiden mukana katosi 180 eaa. kirjoitettu Magian avain. Tutkielma taikuuden olemuksesta, sekä erittäin mystiseksi kuvattu teos Alku rodut Peter kohautti olkiaan. kumpikin nimi on hiukan vapaasti käännetty. Muinaisista kirjoituksista tärkeimmät ehdittiin pelastaa ja kuljettaa negropolisiin kuolleiden kaupunkiin turvaan. Niiden joukossa oli myös kaksi amulettia, tikari ja hopeinen rannerengas.

 Peter kokosi paperit pinoon ja siirsi ne sivuun. Tässä on se salaisuus, jota isoisäsi yritti tutkia. Hän jäljitti esineitä ja tekstejä jotka liittyivät portteihin ja niistä tulleisiin miehiin. Vaikuttaa siltä, että hän uskoi löytävänsä olemassa olevan portin jos saisi kasattua kaikki puuttuvat palaset. Näissä muissa teksteissä kuvataan rannerenkaan ja amuletin vaiheita ja osassa kerrotaan muinaisten tekstien liikkeistä. Mikään ei yhdistä niitä suoraan näihin kirjoituksiin, mutta isoisäsi ilmeisesti piti sitä tutkimisen arvoisena. Näissä kuvataan myös joitakin sellaisia esineitä joita hän ei saanut haltuunsa esimerkiksi kuparipakotus, jota hän piti hyvin merkittävänä tutkimuksen kannalta. Kuparipakotus? Isoisällä oli sähköposteissaan kuva sellaisesta. Miehet kääntyivät katsomaan Briania. Viesti oli lähetetty vain viikko ennen hänen kuolemaansa. Voisitko tulostaa sen. Anthony pyysi. Peter käveli odottaessaan tarkastelemaan suurta maalausta jonka Ciriaco oli itsestään teetättänyt. Jokin maalauksessa häiritsi häntä. Taulun läheisyydessä tuli vaikutelma kuin olisi juuri muistamassa jotain, mitä ei sitten kuitenkaan saanut mieleensä. Hän ravisti päätään karistaakseen ajatuksen kun Brian saapui tulosteen kanssa. Kuvassa oleva huomattavan kookas kuparityö oli hyvin tarkka ja yksityiskohtainen. Siinä oli viiden pylvään muodostama kehä, jonka edessä seisoi mies pukeutuneena kaapuun. Mies piti vasenta kättään koholla. Kädessä oli jokin pyöreä esine. Pylväiden päällä olevissa vaakakivissä oli merkkejä. Merkit olivat jonkinlaista kirjoitusta ja muistuttivat muinaista riimukirjoitusta. Kuparilevyn alalaitaan oli kirjoitettu hyvin samantyyppisillä kirjaimilla kun tuntemattomat kirjoitukset oli tehty. Selvästikin nämä kuuluivat yhteen. Kirjoituksen alla oli kaksi sanaa, jotka oli selvästikin lisätty myöhemmin ja ne oli kirjoitettu kreikkalaisilla kirjaimilla, mutta niissä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Tämä kupari levy on ilmeisesti juuri se jota isoisäsi metsästi. Peter sanoi lukiessaan sähköpostia. Se on tullut esiin ensimmäisen kerran, kun Langobardit kaivoivat sen roomalaisesta katakombista vuonna 755 jaa. Muuta sen liikkeistä ei näissä teksteissä mainita. Peter osoitti papereitaan. Brian nyökkäsi. Nykyään se on saksalaisella antikvariaatin omistajalla. Viestin mukaan se on aikoinaan kuulunut William Blakelle. Miehet tuijottivat kuvaa vielä hetken kukin ajatuksissaan. Peter siirtyi takaisin papereidensa pariin. Käydään nyt tämä loppuun niin voimme sitten päättää miten jatkamme. Miehet palasivat istumaan pöydän ääreen ja Peter jatkoi selostustaan. Rannerengas ja amuletti tulivat esiin eräästä kellarista talon purkutöiden yhteydessä. Isoisäsi osti paikallisen antiikinvälittäjän välityksellä koko arkun, josta ne löytyivät. Mukana tuli paljon vanhoja papereita. Purettava talo oli toiminut viimeiset vuosikymmenet erään ranskalaisen suvun kesähuvilana. 1700-luvulla rakennettu päärakennus oli päässyt niin huonoon kuntoon, että se oli viimeiset vuodet ollut hylättynä, kun kukaan suvun jäsenistä ei halunnut rahoittaa kunnostusta. Tontilla oli kuitenkin huomattava arvo joten se myytiin eteenpäin. Uusi omistaja puratti rakennuksen ja palkkasi paikallisen antikvariaatin arvioimaan ja välittämään irtaimiston siltä osin kun sillä mahdollisesti olisi myyntiarvoa. Antikvariaatin pitäjä oli isoisäsi vanha tuttu ja hän järjesti arkun suoraan isoisällesi. Tekstit ovat kovin hajanaisia pätkiä, mutta lyhyt yhteenveto kuuluu näin. Niihin törmätään Ranskassa vuonna 1162. Kirkon vaikutuksesta ne salataan, kun niiden huomataan sisältävän selittämättömiä voimia ja niiden mukana kulkeneiden tekstien perusteella nuo voimat eivät ole peräisin jumalalta. Ne kätkettiin pyhimyksen ruumiiseen. Haudan sanottiin parantaneen pyhiinvaeltajia 350 vuoden ajan. Taustalla saattaa ollakin joitain pieniä paranemisia, mutta yleensä suurimmat ihmeet olivat kirkon lavastamia. Sen aikaisien ihmisten mielipiteet ihmeiden todenperäisyydestä olivat hyvin moninaisia. Korut kuitenkin katosivat taas ja ilmestyivät lopulta ranskalaisen suvun arkusta mukanaan irrallisia papereita jotka valottivat hieman niiden tarinaa. Selonteoista viimeinen oli 1700- luvulta. Sen jälkeen korut ovat vain maanneet siellä unohdettuina. Korujen mukana oli vanhoja kirjoituksia, jotka paljastavat, että pyhäinjäännösten joukosta